palmikkosukkia

Jottei blogini vaipuisi tyystin talviuneen, on minun taas aika hihkaista.
Täällä siis ollaan!

Vaikkei oma sivusto olekaan päivittynyt entisen lailla, ei rakas harrastus ole unohtunut. Puhti suurempiin neuleisiin tuntuu olevan edelleenkin hukassa, mutta sukkia, pipoja ja tumppuja on valmistunut niin pukinkonttiin kuin suoraan oman pesueen käyttöön. Kokeilinpa muuten rinsessapiposta myssyversiotakin, mutta taidan kuitenkin olla enemmän pipoihmisiä. 

Loppuvuottamme on tahdittanut vuosituhannen ärhäkin flunssa, joka on kaatanut meistä viisi vuoron perään petiin. Esikoispoika on näköjään kovaa tekoa, ei ole tainnut koko aikana pärskäistäkään. Itse tainnuin tunnollisesti vasta joululoman alkaessa ja koko loma on mennyt potiessa. Tavoitteena on nyt saada omat korvat ja kaiken maailman ontelot kuntoon edes vuodenvaihteeseen mennessä. Nyt on siis hyvä syy levätä, istua ja neuloa...

Kunto on ollut kuitenkin sikäli siedettävä, että pyhien aikaan valmistui seiskaveikasta kauniit Saltkråkan-sukat anopille. Ilahduin suunnattomasti paksulle sukkalangalle suunnitellusta ohjeesta, sillä kaunista tuli ja vieläpä nopeasti! Sujautan sukkaset postimiehen matkaan mitä pikimmiten.
Hyvää alkavaa vuotta anoppilaan!

Saltkråkan-sukkaset
Lanka: beesi 7 veljestä, 111g
Puikot: 3,5 mm

Sukkia neuloessa oli muuten ihan pakko kaivaa Saariston lapset-dvd esiin ja uppoutua Saltkråkanin touhuihin. Pampula-tyttö oli edelleen yhtä hellyyttävä!

Ulla-nettineulelehti innoitti minua neulomaan toisetkin palmikkosukat. Aapeli-sukat vaikuttivat pelkistetyiltä, joten tartuin puikkoihin ja ohjeeseen. En vain millään saanut ohjeen mukaisesti 42-kokoisia sukkia. Onkohan käsialani tiukentunut? Sukista tuli sopivat omiin jalkoihini, mutta esikoispoika vihjasi sovittaessani sukkia, että hänkin tarttis ehkä uudet sukat. Taisi väri ja malli olla mieluisat eli sukkaset päätyivät hänen käyttöönsä.   

Aapelit
Lanka: harmaa 7 veljestä, 114 g
Puikot: 3,5 mm

Nenän niistämisen lomassa olen ehtinyt myllätä lankavarastojani ja tehdä inventaariota. Lankaa on paljon ja päätinkin alkaa tehokkaasti vajuttaa lankavuortani haikailematta uusia lankaihanuuksia. Omista langoistani saan varmasti loihdittua kauniita neuleita. Sukkalankaa vaikuttaa olevan hurjasti, joten sukkaputki on alkanut...

haaveillen

Kiitos kaikille ihanista neulekommenteistanne niin kasvotusten kuin ruudun välityksellä Lauran kukkamekon tiimoilta. Mekko oli ilo lähettää pienelle tytölle syntymäpäivälahjaksi. Ensimmäinen mekkokokeilu oli siis oikein onnistunut, eikä se jää takuulla viimeiseksi.

Huomasin juuri, etten ole inahtanutkaan reiluun kuukauteen. Puikot ovat täällä kyllä suihkineet, mutta pahin vimma on tällä hetkellä selvästi loitompana. Jonain päivinä aikaa neulomiselle on ollut runsaammin, toisinaan olen tyytynyt vain haaveilemaan ihanista neuleista.

Viime aikoina valmistuneet neuleet olen tikutellut vanhoilla, tutuilla ohjeilla. Tuntuu siis, ettei minulla ole mitään uutta esiteltävää. Viitsiikö sitä edes rinsessapipon tai Kuhilas-pipon vuoksi inahtaa, kun niitä täällä lähes liukuhihnatyyliin valmistuu?!?

No, jos nyt sitten kuitenkin, sillä pipolangat ovat olleet minulle uusia tuttavuuksia ja osoittautuneet käytössä kerrassaan loistaviksi. Onlinen ihanan pehmeästä merinovillalangasta se miljoonas (tai ainakin lähes) rinsessapipo omaan päähän ja Rowanin superpehmosiesta Cotton Woolista Kuhilas-pipo miehelle. Kunpa olisin hamstrannut näitä lankoja enemmänkin kuin pipon verran...Ja kirjanpitoni mukaan esikoisellekin sain aikaiseksi punaisen Kuhilas-pipon marraskuussa ja yhden rinsessaisen pukin konttiin, molemmat tutusta Novitan Woolista.

Noin muuten viime aikoinen neulontaa on värittänyt tilausneulomukset. Olen laittanut Novitan raitaa mutkalle lähes kilometrin verran ja tuloksena on ollut vino pino pipoja ja lapasia. Nyt ei vähään aikaan raitalankaa, kiitos!

Lokakuussa minusta tuli kolmannen kerran täti ja pääsin neulomaan suvun pikkuisimmalle parit hahtuvapöksyt Fern&Fearien ohjeella. Ruskeista newborn-pöksyista tuli itsestäni somat pikkuisine vaaleanpunaisine sydämineen. Ne osoittautuivat alkuviikkoina sopiviksi, kun kintut olivat vielä kovin ohuet. Vaaleanpunaiset small-pöksyt ovat varmastikin jo lähipäivinä passelit.

Samainen pikkupirpana sai Tiina-tädiltä kietaisutakin, johon löytyi sopiva lanka omista kätköistä. Anu Harkin Puikoissa-kirjan ohje (Raitanuttu Nuppuselle) oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon ja nyt pääsin kokeilemaan ohjetta, kun käyttäjäkin löytyi lähisuvusta. Kietaisutakista tuli käytännöllinen ja kuulemma mukavan paksu puuvillaneule. Lankana ohjeenmukainen Araucania Patagonia Nature Cotton. Olen selvästikin ihastunut yksinkertaisiin ohjeisiin. Ei vain siksi, että ne ovat helppoja, vaan myös siksi, että ne vain yksinkertaisesti viehättävät silmää.

Yhdet sukatkin olen saanut aikaiseksi omalle poikaselle. Suunnitelmissa oli neuloa kuopukselle raitasukat, mutta laskuvirheen vuoksi niistä tulikin sopivat kolmosellemme. Nyt pitäisi vain löytää aikaa ja intoa aloittaa uudet, sopivat pikkusukat parivuotiaallemme. Jotenkin taas tuntuu, ettei suutarin lapsella ole...