nuttu

Vihdoinkin kuvaa viikonlopun aherruksesta eli vauvan pitsisestä nutusta. Jo tovi sitten ihastuin tuohon Elizabeth Zimmermannin ohjeeseen ja minua alkoi kiehtoa ajatus neuleesta, jossa välttyisin monilta kappaleiden yhdistelyiltä ja langanpäättelyiltä. Tämäkin Zimmermannin ohje on kirjoitettu tiiviiseen muotoon, mikä ehkä alussa hirvitti. Voinko tosiaan noiden muutamien lauseiden perusteella saada kasaan neuletakin?!? Ohjeesta kuitenkin otti tolkun ja takki valmistui.

 Baby Sweater on Two Needles (February)
Ohje: Knitter´s Almanac by Elizabeth Zimmermann
Lanka: Novita Wool, 2 kerää
Puikot: 3 mm

Ohje oli lystikäs tehdä, langankulutus vähäinen ja ihan nättikin takista tuli. Tällä ohjeella voisin joskus myöhemminkin neuloa. Seuraavassa nutussa yritän muistaa neuloa hihat pyörönä, jottei kappaleita tarvitsisi lainkaan yhdistellä. Hihansuihin olisi voinut tehdä muutaman silmukan kavennukset, vaikka onhan nuo trumpettihihatkin ihan veikeät.

Viime aikoina olen olosuhteiden pakosta tehnyt itsetutkiskelua neulomisen saralla. Olosuhteilla tarkoitan tässä yhteydessä valtavaa, jopa puistatuksia aiheuttavaa keskeneräisten neuleiden vuorta. Olen aina ihastellut teitä kanssaneulojia, joilla on samanaikaisesti monen monta työtä puikoilla, osa marinoituu useamman kuukauden, ehkä vuodenkin lankakorissa, kunnes se taas työstetään valmiiksi neuleeksi. Minusta on kutkuttavan hauska ajatus, että on eri neule olohuoneessa, yläkerrassa, autossa ja luennoilla. Itse olen kokeillut samaa, enkä voi välttyä neuleahdistukselta. Pelko unohtaa jokin neule tai vieraantua siitä liiaksi on valtaisa.

Nyt joudun täysillä tsempittämään itseäni, että vihreä alpakkaneule valmistuisi pian, saisin innon ja ihastuksen sen neulomiseen takaisin, enkä sortuisi aloittamaan mitään uutta, mielenkiintoisempaa neuletta. Tunnen olevani vieraantunut siitä ja paluu sen äärelle tuntuu vaikealta.

Henkisen neulehyvinvointini vuoksi olen antanut purkutuomion kuopuksen kainaloihin asti edenneelle neulepaidalle. Päätän lopullisen tuomion kuitenkin vasta alpakkapaita päälläni. Selvästikin pinnistelen täällä, ettei turbolover-vaihde paina ihan vielä päälle. Työelämänkin puolella tietynlainen urakkatyyli on tuntunut minulle sopivalta eli itsetutkiskelu ei tuonut tällä kertaa maailmaa mullistavia oivalluksia. Varmistuksen vain, että tällainen minä olen.

Alpakkaneuleen kanssa on kaiken kukkuraksi jännitystä ilmassa. Minulla on hienoinen aavistus, että neuletakista tulee minulle liian reilu. Mikäli takki osoittautuu isoksi, voisikohan neuletta kutistaa kevyesti huovuttamalla? Liian uhkarohkeaa? Lankana minulla teeteen Alpakka. Kokeneemmilta kuulen mielelläni vinkkejä!

Mukava harrastushan tämän neulomisen tulee olla, enkä liiaksi ota tavoitteita. Myönnän silti, että elän toiveessa hiihtolomareissata uusi neuletakki päällä. Aikaa siihen on vielä reilu viikko, vaikka ajatukset sään myötä ovat jo lomassa. Aurinko paistaa ihanasti ja pikkupakkanen puree nenänpäätä. Ihana tunne!

pienen miehen polvisukat

Muut neuletyöt saivat siirtyä syrjään, kun tekstiviestillä ilmoiteltiin Pohjanmaan pojan syntyneen. Beesiä Woolia pyöri silmien alla ja sukkaohjekin tuli lähes kokonaan ulkomuistista. Pienelle miehelle polvisukat ja rutkasti onnea elämän poluille:

Pikkuveikan polvisukat
Ohje: Novita 2/2003
Lanka: beesi Novitan Wool, 47 g
Puikot: 3 mm

Samaista lankaa puikoilla ja silmissä siintää Zimmermannin Baby Sweater. Kaiman kanssa innostuttiin ohjeesta ja ryhdyttiin neulomaan nuttua samanaikaisesti. Minun versioni on kovin alkuvaiheessa, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja kun kiirekään ei ole, sillä tämä on taas niitä neulomuksia, jotka pitää vain jostain syystä toteuttaa.

yllätys

Vauvaneuleet ovat mukavia neuleita, kun niihin ei aikaa kulu hurjan montaa päivää. Tämä varsinainen yllätysneule valmistui myös kovin joutuisasti.

 

Baby Surprise Jacket
Ohje: Knitting Workshop by Elizabeth Zimmermann
Lanka: 100g Gjestal Baby Ull (ruskea), 50 g Debbie Bliss Cashmerino Aran (oranssi) sekä
Sublime Cashmere Merino Silk Aran ja Gjestal Baby Ull (luonnonvalkoinen)

Täytyy minunkin myöntää, että neuleen suunnittelija Elisabeth Zimmermann on varsinainen nero, ja Baby Surprise Jacket on nerokas ohje. Tämä neuletakki muotoutuu tosiaankin yhdestä kappaleesta. Kaivelin kätköistäni mieluisia lankoja ja aloitin neuleen tajuamatta lainkaan, mitä kohtaa jakusta neulon. Melkeinpä en malttanut päästää neuletyötä käsistä, kun oli jo kova kiire nähdä lopputulos, joka oli tosiaankin yllätys: ihka oikea neuletakki, hihoineen kaikkineen. Vaikkakin mallineule on ainaoikeinneuletta, en päässyt tylsistymään.

Neuletakki on tosi pirteä. Tuo väkisinkin hymyn kasvoille. Tämäkin neulemalli oli niitä neuleita, joita olin suunnitellut tekeväni, vaikkei talostamme enää vauvaa löydykään. Ehkä hieman toiveikkaana aloittelin neuletta ja ajattelin siitä tulevan sopiva kuopuksellemme, kun olin valinnut kaksinkertaisia lankoja. Kooltaan taitaa olla jotain 0-3 kk eli lahjalaatikkoon sujahtaa, kunnes olen aikani ihastellut sitä tässä työhuoneessani. Viimeiseksi yllätysneuleeksi tämä ei jää, koska ohje oli niin mainio. Työhön on myös tosi kätevä kuluttaa jämälankoja muutaman raidan verran. Tässäkin työssä on muistoja monista aikaisemmista neuleprojekteistani.

Onkohan joku toinen tehnyt samaista neuletakkia taaperolle tai leikki-ikäiselle? Omat taitoni eivät vielä riitä muuntamaan tätä ohjetta suuremmaksi, esimerkiksi parivuotiaan tai jopa nelivuotiaan kokoiseksi. Ilolla kuulen vinkkejä

heja norge!

Monena iltana olen istunut koneen edessä ja tajunnut vajuvani syvälle suohon. Linkistä toiseen liikkuen aikaa palaa tuntitolkulla ja vielä joskus toteutettavien, kauniiden pipojen, sukkien, paitojen ja nuttujen lista kasvaa kasvamistaan.

Tätäkin lapsen hattumallia olin jo tovin suunnitellut neulovani:



Norwegian Baby Hat
Lanka: kolmea väriä Wetterhoff Sivillaa
Puikot: 2,5 mm

Olin ajatellut tällaista hattua kuopuksellemme, ja vannoin purkavani tekeleen, mikäli siitä ei tule sopiva. Parin päivän tikuttelun jälkeen tajusin, että hattu on aavistuksen liian pieni, mutten raaskinut somaa päähinettä kuitenkaan purkaa. Gallerian puolella poika hauskuttakoon teitä nafti pipo päässään! Onneksi hatulle löytyi uusi omistaja ja se onkin bongattavissa kevätauringon paistaessa pääkaupunkimme kaduilla.

Tykästyin silkkivillaiseen Sivillaan, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Lanka on peräisin täkäläisiltä kädentaitomessuilta muutaman kuukauden takaa. Silloin jo suunnittelin langan muuntuvan jonain kauniina päivänä päähineeksi. Kaunis ja ohut kevätmyssy siitä tulikin.

Jotta oma pikkuinenkin pääsisi testaamaan uutta hattumallia, valmistui puikoilta samanlainen villaisena versiona. Siitä puolestaan tuli himpun verran liian iso, muttei se tunnu menoa haittaavan, varsinkaan kun etuosa käännetään kaksinkerroin. Riemastuin selvästi tästä helposta mallista, ihan jo vaihtelun vuoksi sille perinteiselle siksakmyssylle.



Monenlaisia neuletuumailuja on ollut mielen päällä... Muutamia päiviä sitten aloitin kuopuksen neulepaidan Novitan Woolista uusimman Moda-lehden ohjeella. Paita on edistynyt pyöröneuleena kainaloihin asti, mutta kovasti pohdin, jatkanko vai puranko, sillä tällä kertaa en ole tyytyväinen käsialaani. Mallineuleessa on palmikon lisäksi 8 oikean silmukan palkkeja. Reunimmaiset oikeat silmukat jäävät kurjan löysiksi tai avonaisiksi. Onkohan mitään tehtävissä? Auttaako paidan pesu? Oikenevatko silmukat ensimmäisessä pesussa? Kuvassa kurittomat oikeat silmukat eivät kovin hyvin näy, mutta kun vähänkin paitaa pingottaa, nuo avonaiset silmukat pistävät silmään.

ihastus

Viime päivinä on puikoilla pyörinyt ihanaa alpakkalankaa. Ah, miten pehmoiselta se onkaan tuntunut. Hissukseen, lähes kuin varkain valmistui Gathered Pullover, joka oli isoin työ pitkästä aikaa. Päätin olla ottamatta paineita paidasta, sillä mitä tahansahan voi kohdallani käydä, kun lanka poikkeaa ohjeesta ja ohje on vielä vieraalla kielellä. Kaikki onnistui ilokseni mallikkaasti, lanka käyttäytyi hyvin, ohjeesta otti tolkun. Selvästikin neulesanaston tulkinta englanniksi on petraantunut, mutta ohjekin oli kyllä kovin selkeä ja tarkka.

Gathered Pullover

Ohje: IK talvi 2007
Lanka: ruskea teetee Alpakka, 375g
Puikot: 4.5 mm

Lankana neuleessa oli teeteen Alpakka, jota olin ostanut syksyllä huivilangaksi. Suunnitelmiin tuli muutos, sillä ajatus yksinkertaisen, ohuen alpakkalangan neulomisesta vähintäänkin puistatti ja toive omasta ruskeasta neulepaidasta alkoi vallata pääni. Päätin neuloa paidan kaksinkertaisella langalla, oli miten oli. Viluisena ihmisenä en lainkaan pelkää, että paidasta tulisi liian kuuma. Ihanan paksu ja lämmin se on, juuri mitä kaipasinkin. Jossain vaiheessa kyllä jännäsin, tuleeko paidasta tönkkö, mutta oikein miellyttävä ja kevyt se on.

Helmaan neuloin ainaoikeinneuletta pari kolme senttiä, sillä en tahtonut helman rullautuvan. Nyt helma ei rullaudu, mutta toisinaan se kääntyy kyllä salaa kaksinkerroin. Aloitin neuleen toiseksi pienimmällä silmukkamäärällä, mutta muutaman sentin ahkeroimisen jälkeen päädyin purkamaan ja neulomaan pienimmällä silmukkamäärällä. Onneksi. Ehdin kyllä jo jossain vaiheessa manata päätökseni, sillä ahdistuin ajatuksesta joutua dieetille mahtuakseni neuleeseen. Lopulta paita osoittautui juuri sopivankokoiseksi.

Seurasin ohjetta varsin orjallisesti. Ainut muutos ohjeeseen oli kaula-aukon resori, jota neuloin hieman pidemmäksi ja päättelin silmukat tiukemmin, jotta sain kurottua kaula-aukkoa pienemmäksi. Ensimmäisellä yrityksellä se jäi selvästi liian avaraksi.

Ihastus alpakkaan oli sen verran voimakas, että ruskean neulepaidan valmistuttua kirmasin heti lankakauppaan ja ostin lisää samaista lankaa, tosin eri väristä vaan. Uusi vihreä, alpakkainen neuletakki on nyt puikoilla.