huovutetut tumput

Lanka: Pirkanmaan Kotityön Pirkka-lanka, vajaa 100g

Puikot: muistini mukaan 5,5

Nämä ihanaisen ruskeat huovutetut tumput valmistuivat kesäpäivänä kauniina Pirkanmaan Kotityön Pirkka-langasta. Äitini osti langan yhteiseltä ostosreissultamme alkukesästä, kun tiesi tyttärensä innostuksen huopuviin lankoihin. Huopasta, hahtuvaa ja Fritidsgarnia olen neulonut ja konehuovuttanut, mutta tämä huopuva lanka oli jäänyt kokeilematta. 

Pesukoneemme on melkoisen tehokas ja yksi 40 asteen pesu on ollut aina riittätävä. Nämä neuloin aivan ohjeen mukaan, mutta vaikka pesun jälkeen vinuttelin ja vanuttelin tumppuja suuntaan jos toiseen, ihan naisten kokoa en saanut. Olisiko kone ollut tällä kertaa erityisen tehokkaalla päällä?!? Hyvät tumput siis esikoiselle, vaikka itse näitä niin mielin. Täytyy muistaa ensi kerralla lisätä mittaa pituuteen.

shizen-myssy

Lankakorissani on pyörinyt jo vuoden päivät kaksi kerää limenvihreää Drops Alpaca-lankaa. Kevättalvella yritin taikoa niistä pientä huivia, mutta sinnikkyydestäni huolimatta meni huivintekele purkuun. Hurjan ohutta lankaa tuo on, mutta onneksi oivalsin, että voihan tuota lankaa neuloa kaksinkertaisenakin ja viime päivien neulomisen jälkeen syntyi Shizen-myssy (Tiinan käsityöt-blogista). 

Ohje: Shizen-myssy

Lanka: kaksinkertainen Drops Alpaca, noin 60-70g

Puikot: 3,5

Tiinalle kiitos hyvästä ohjeesta!!!

Kyllä oli riemullinen olo, kun tuo lanka muuttuikin käsissäni onnistuneeksi neuleeksi, jota varmaan tulen syksymmällä käyttämään. Minä, joka keväällä vannotin itselleni, etten tuota lankaa enää toiste osta epäonnekkaiden huiviyrityksieni vuoksi, mielisin nyt jo samaisesta langasta kaunista kaulahuivia.

Herkkähipiäisenä tosin taas totesin, että vaikka lankakerä tuntuu käsissä unelmapehmeältä, voi otsalla tai iholla tuntua kuitenkin kuti-kuti. Mutta jospa pärjään uuden, mieluisan myssyni kanssa, eikä tarvitse turvautua mieheni ehdotukseen pitää hikinauhaa alla...

kranssipuuhia puutarhassa

Uusi viikko alkoi ihanan aurinkoisena ja lämpimänä. Olipa ihana puuhastella puutarhassa paljain varpain, istua nurmella, ihastella lasten kanssa pilviä, puhaltaa saippuakuplia, syödä jäätelöä ja mansikoita. Ehdinpä välillä istahtaa käsitöidenkin pariin.

Oma äiti ja isi poikkesivat ohikulkeissaan tuoden mieluisia tuliaisia - kaksi muhkeaa pussia tuoreita kanervia. Sormet syyhyten kanervapussukkojen kimppuun ja kranssipuuhiin... 

Kranssista tuli kovin mieluinen. Kanervissa oli herkän punainen väri, joka sopii hyvin vaalean tiilitalomme sävyyn. Puhdasta valkeata vasten kranssi on ihana. 

Tässä kranssi vielä ilta-auringossa.

Suihkautin muuten kranssin pintaan hiuslakkaa. Nyt jännään, teinkö kranssille hallaa...ihan kuin muistelen jonkun kertoneen värien pysyvän lakan avulla paremmin. Osaisiko joku auttaa, kuinka kuivattaa kranssi ja säilyttää kanervan väri kauniina?!?

sunnuntaita!

Puikkopussi on kulkenut loman automatkoilla uskollisesti mukana, ja muutama uusi pipo on taas valmistunut. Nämä pipot ovat siis kesä-heinäkuun tuotoksia. Pipomania ei edelleenkään ole taltutettu, kumma juttu. 

Raitapipo on tuttu, hyväksi havaittu malli. Tässä yllä khakin ja ruskean värisestä Tennesseestä. Idea suippoon hiippaan otettu uusimmasta Modasta. Kuopus etenee muuten vielä turvallisesti nelivedolla. Kovasti jännätään, milloin lähtee kävelemään. Kiire ei ole, tuumaavat äiti ja isä...

Kakkoselle neuloin mustan peruspipon ja yllätin hänet silitettävällä jalkapallomerkillä. Mieluinen oli, mikä lämmitti neulojan sydäntä. Ykkönen aneli myös omaansa ja nyt näitä on siis huushollissa kaksin kappalein. Lankana taas Tennessee, joka on minun käsialalleni sopivan paksu. 

Olisikohan oman uuden pipon aika jo lähiaikoina?!? Syksyksi ensimmäisille viileämmille keleille kaipaan pipoa. Mukavinta mallia metsästän...

huopasille kyytiä

Nyt sain päähäni ryhtyä taas dieetille. Lankadieetille nimittäin. Yritän vajuttaa lankavarastoani, ennen kuin kirmaan taas lankakauppaan ja uusien lankojen luo. Viime päivinä olen kyllä haaveillut marketin alelankojen edessä useammankin kerran, mutta päätökseni on pitänyt - ainakin toistaiseksi. Bambulangat ovat siis jääneet hyllyille ja Huopaset olen kaivanut kätköistäni esiin. Innostuin nimittäin uusimman Novitan lapasohjeesta, vaikka Suomen suvi on kauneimmillaan. Ja valmista tuli joutuisasti: 

Perinteiset lovikkalapaset

Ohje: Novita syksy 2007

Lanka: luonnonvalkoinen Novitan Huopanen n. 150g ja

koristeluun hieman 7veljestä (punaista, tummanharmaata ja vaaleanharmaata)

Puikot: näppituntumalla 7 (puikkomittari hukassa)

Koko: nainen

Aiemmin olen Huopasta vain huovuttanut koneessa ja saanutkin ihanan lämpöisiä, tiiviitä tumppuja, joissa minun palelevat näppini pysyvät lämpöisinä. Näitä lovikkalapasia ei siis huovuteta, karstataan vaan lopuksi ja lopputuloksena aivan ihanan pehmoiset tumput! Toivottavasti ovat nämäkin lämpöiset; koekäyttöön kun tulevat toivottavasti vasta muutamien viikkojen päästä...

Kätköistäni löytyi myös nyssäkkä mustaa Huopasta, josta riitti lähes sentilleen lankaa 3-vuotiaan kokoisiin lapasiin. Ovat tosin naftit 3,5-vuotiaallemme ja vuotiselle vielä hieman isot. 

Ja kun niin joutuisasti kävi tuo neulominen kaksinkertaisella langalla ja Huopaset halusin pois lankavarastostani, tulos oli siis oikeasti tämän näköinen: 

Tumppuja siis lähes koko suvun naisille :-)

Onko muillakin samankaltaisia "oireita": kun mieluinen ohje löytyy, alkaakin varsinainen sarjatuotanto?!?

lämmintä liisalle

Neulerintamalla ei toki täysin hiljaista ole ollut, vaikka lomailtu onkin. Yhdellä lomareissulla Etelä-Suomeen pysähdyimme Korian Novitan tehtaanmyymälässä ja matkaani tarttui roosan väristä Woolia, josta neulon yhdelle loppukesästä syntyvälle tyttövauvalle villatakin. Ohje on Novitan lehdestä, kevät 2004. Mallineule oli minusta mukava ja mutkaton, oppi helposti ja nättikin tuli. 

Ohje: Novita kevät 2004

Lanka: Novitan Wool, roosa, n. 150 g

Puikot: 3 ja 3,5

Koko: 70 cm

Nappeja en lähtenyt erikseen ostamaan, koska nappilaatikostani löytyi poikasten mielestä niin suloiset kissanapit, jotka oli "Liisan" nuttuun ehdottomasti ommeltava. Ovathan ne söpöt, mutta käytössä ehkä hankalat. "Liisan" äiti vaihtanee ne pyöreisiin ja käytännöllisempiin, mikäli tarve vaatii :-)

lomalainen ilmoittautuu

Kesä on suhahtanut hurjaa vauhtia jo lähes heinäkuun puoliväliin ja viime viikot ovatkin kuluneet vauhdikkaasti kotimaata kierrellen, sukulaisia tavaten, kulttuuritapahtumia kiertäen ja pitkästä aikaa myös lihaksia liikutellen.

Kotiuduimme illansuussa upealta perhelomalta urheiluopistolta, jossa kuuden päivän ajan liikuimme paljon, tutustuimme uusiin ihmisiin, erilaisiin urheilulajeihin ja nautimme täysihoidosta. Olo on selvästi virkistynyt. Ja mikä parasta, taisi liikuntakärpänen puraista niin, että lenkkareita tulee kiskottua entistä useammin jalkaan. Poikaset puhuvat rinta rottingilla urheilulomasta ja uusista kavereista, mikä tuntuu niin hyvältä. Lomareissu oli siis onnistunut!

Erityisen vaikuttava oli myös viikon takainen kesäteatteriesitys tuolla kaivoskaupungin kainalossa. En muista, milloin olisin niin herkistynyt istuessani kesäteatterin penkissä. Tarina oli koskettava ja kulkenut mielessä päiviä esityksen jälkeenkin.

Puikot ovat suihkineet vain automatkoilla. Urheilulomalla taisin lähes unohtaa puikot ja rakkaan harrastukseni. Ja uskallan tunnustaa, että tuo unohdus teki ihan hyvää. Kotiuduttuani oli kyllä taas ihana selailla uutta, loman aikana tullutta Novitaa ja ihmetellä postinkantajan tuomia Novitan kassinkahvoja, joiden alkuperää en tiedä lainkaan. Olenkohan osallistunut johonkin kilpailuun ja voittanut ne?!? Olen enemmän kangaskassi-ihminen, mutta nyt melkein on neulottava kassi, kun kahvat kulkevat pyytämättä postilaatikkoon asti. Mieluista ohjetta vain metsästämään... Neulomuksista kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa.

Viime viikkoina minut on haastettu kahteen otteeseen kertomaan 7 faktaa itsestäni. Ihan ex tempore juolahti mieleeni seuraavanlaista:

1. Olen ehdottomasti syksyihminen. Nautin sateenropinasta, kumisaappaista ja syksyisessä luonnossa samoilemisesta.
2. Hukkaan päivittäin tärkeitä tavaroitani (kännykkäni, kukkaron, avaimet ym.), mutta onneksi useimmiten vain tilapäisesti. Valitettavasti ehdin jo usein hätääntyä ja hermostua ja hälyttää koko lähitienoon etsimään tavaroitani.
3. Lempiohjelmani ovat Teho-osasto ja Kotikatu.
4. Murteet ovat mielenkiintoisia. Kuulostelen mieluusti lomareissuilla ja torilla ihmisten murteita ja veikkailen heidän kotipaikkakuntaansa. Itsekin puhun vahvalla murteella.
5. Olen koti-ihminen. Tykkään olla kotona ja nautin erityisen paljon kotiolosta, kun huusholli on puhdas ja siisti. Viime vuosina on ollut totutteleminen, ettei koti ole kyllä niin siisti kuin toivoisin sen olevan.
6. Hermoni lepäävät mustikkametsässä.
7. Oliivit ei oo miun juttu.