Valmista ja valmistautumista

Mysteerihuivi valmistui sitten ihan huomaamatta. Huivista tuli kaunis mutta väri on minulle ihan väärä joten se lähti jo perjantaina kohti uutta omistajaa.



Voisin kuvitella tekeväni myös toisen tällaisen huivin, ehkä valkoisen tyttärelle.

Sain valmiiksi myös pitkällisen testineulonnan. Voi olla että tein mekon viimeiset kerrokset väärin mutta en jaksanut enää odottaa uusia korjauksia ohjeeseen. Ohjetta ei ole vielä julkaistu mutta eiköhän se joskus tule myyntiin. Ohjeen jokaista kohtaa on muutettu matkan varrella.



Kuvassa väri on ihan väärä, auringonpaiste söi tuosta kuvasta kaiken vihreän, aiemman postauksen väri on lähellä oikeaa. Pääntien reunaan pitää virkata vielä kerros hopeanvärisellä langalla mutta muuten tämä on ihan valmis. Lankana Esiton virkkuulanka jota meni vajaa kaksi vyyhtiä. Mekon koko on ehkä noin 100 cm (tai ainakin toivon että sopii kun se tyttö on nyt 100 cm).

Olen myös saanut SYTYCK haasteen joksi emo valitsi minulle Koreografin. Oman mallin mukaan neulominen ei oikeastaan jännitä, olihan noista aiemmin esitellyistä useampi omaa suunnittelua. Mutta mä en osaa piirtää yhtään ja ohjeen kirjoittaminen nostaa jo ajatuksena hien otsalle. Mulla on ollut langat varattuna siihen maailman kivoimpaan neuleeseen tai jopa kahteen jo muutaman vuoden ajan mutta saa nähdä arvaanko käyttää niitä lankoja vai joudunko tästä ostoksille.

Sukkia en kuitenkaan ajatellut suunnitella kun niitä tuli tehtyä myös omasta päästä kesän aikana useammat. Eli nuo kaikki kuvassa olevat on mun omalla mallilla tehtyjä mutta pääasiassa perussukkia joihin on lisätty pitsiä palmikkoa tai kirjoneuletta.

Pitsiä

Neulova nettituttu oli pulassa Novitan ohjeen kanssa ja lupasin tehdä hänen äidilleen jakun. Langat tulivat postissa elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa jakku oli valmis.



Ohje Novita Talvi 2009 lehdestä. Ohjeessa oli muutama ongelma. Mallineule ei mene ihan tasan vartalokappaleen silmukkamäärän kanssa. Sitä ei kerrota missään vaan se pitää itse huomata. Nurjalla neulotaan kuitenkin joka kerroksella muutama oikea silmukka ja niiden paikka vaihtelee eri kerroksilla. Eli on tosi tärkeää tietää mistä silmukasta mallineule aloitetaan nurjalla.  Lisäksi ohjeessa sanotaan ainakin kaksi kertaa että pitsineuleessa jokaista langankiertoa vastaa kavennus. Mutta sitä ei kuitenkaan kerrota että tässä mallissa yksi kavennus ja langankierto ovat eri kerroksilla, silmukkamäärä siis vaihtelee mallineuleen eri kerroksilla. Muuten kivan erilainen pitsineule, opin mallineuleen lopullisesti ulkoa vasta kun koko jakku oli melkein valmis.



Lankaa (Novita Alpaca) kului kerrankin lähes se määrä mitä ohjeeseen oli laitettu eli vajaa 300 g.

Lisäksi olen neulonut yllättäen sukkia nyt syyskuussa, muutamat on valmistuneet ja ainakin kolmet on vielä kesken.

Kuvassa Bones joihin ohje löytyy Neulekirjasta



Näissä lankana tosi vanha Nalle joka oli vielä 100 g:n kerässä. Olin käyttänyt kerästä osan ja näihin sukkiin meni sitten tasan se loppu 90 g, tein vain kaksi mallikertaa varteen ja kavensin kärjessä hieman tiheämmin. Kuvassa myös innokas kuvausapulainen joka asustaa meidän metsässä aina alkusyksystä.

Puikoille on päätynyt myös lisää pitsiä, aloitin eilen 22 leaves shawlette huivin.



Tässä lankana vaihdossa saamani tanskalainen villalanka.

Ja kesken on myös pari testineuletta joista kuvassa pikkutytölle tuleva mekko. Mekon jokaisen kappaleen ohjetta on muutettu testin aikana ja ohje ei ole vieläkään lopullinen kun kukaan ei ole ehtinyt neuloa kovinkaan pitkälle kun on pitänyt odottaa ohjekorjauksia.



Tämäkin voisi olla pitsiä mutta päätin neuloa kaikki langankierrot kiertäen kun en halunnut mekon helmasta liian reikäistä.

So You Think You Can Knit Finland

Tämä blogimaailmasta löytyvä uusi haastetempaus on syy sille että perustin blogin. SYTYCK löytyy siis tuolta. Omaa lajia ei oikeastaan tarvinnut miettiä vaikka olenkin kokeillut ehkä noita kaikkia joskus.

Baarin tanssilattia ei sopinut minulle koska aloittelija en ole ollut enää vuosikymmeniin.

Baletin hylkäsin vaikka teenkin mielelläni pitsineuleita.



Bollywood on tuttu myös, haluan opetella uusia tekniikoita ja tehdä välillä asioita nurinpäin.



Broadway iskee aina välillä kirjoneuleen muodossa, värejä on hauska yhdistellä.




Discon olen jo toivottavasti jättänyt taakseni, tästä ajanjaksosta ei onneksi ole kuvallisia todisteita mutta eletty on.

Heavy Metal kuuluu myös menneisyyteen, todella kauas menneisyyteen. Viimeksi neuloin koneella joskus 90-luvulla, totesin että ei ole mun juttu. Pakkasin koneen ja nyt se viettää eläkepäiviä ehkä siskon vintillä kangaspuiden seurassa.

Hip Hop ei ehkä myöskään ole mun juttu. Tai kyllähän mä aina joskus innostun ja teen jonkun peiton mutta yleensä tiheys ja mallitilkku on mulle tärkeitä asioita.



Kansantanssi. Mun yksi ehdoton lempilaji. Tätä olen harrastanut kauan ja tulen jatkamaan aina jossain muodossa.



Koreografi. Tämäkin olen, ehkä. Mutta ohjeidenkirjoitus muita varten on tosi vaikeaa siksi suunnittelen yleensä vain itselleni. Mun ongelma ohjeissa on yleensä se että jossain vaiheessa unohdan laittaa silmukoita ja kerrosmääriä ylös ja kuka niitä enää myöhemmin muistaa.



Lattarit ei ole kovinkaan oma lajini, olen malliltani vähän tasapaksu joten muotoiluja ei yleensä tarvita.



Popping & locking, saumat ei ole koskaan olleet mulle mikään ongelma. Ompelen saumat mielelläni ja mielestän melko siististi. Enkä moiti myöskään nurjia kerroksia, en edes kirjoneuleessa.




Quick-step on ollut mun oma laji jo vuosia.

Robottitanssi sujuu myös. Yleensä teen mallitilkun ja koska vaihdan usein myös työhön tulevan langan mulla on melko usein ihan omat silmukkamäärät.



Satubaletti olisi voinut olla mun oma laji joitakin vuosia sitten. Nyt omat lapset on jo isoja eikä työkaveritkaan lisäänny enää siihen tahtiin kuin ennen.



Street kuvastaa mua jonkin verran, ohjeita muuttelen mielelläni ja aika useinkin.

Tango ei ole mun laji vaikka osaankin neuloa tasaista ja siistiä niin se ohjeiden noudattaminen just eikä melkein on yleensä liian vaikeaa.

Lisää sukkia

26 sukkaparia ei ollut ihan riittävästi vaan aloitin vielä kahdet heinäkuussa. Elokuun alussa valmistui mielenkiintoinen pari, olin tälle ohjeelle testineulojana ja hetki piti miettiä että osasin suunnitella omat kuviot toiseen varteen. Ohje siis Minotaurs Ravelrystä.



Omien jalkojen kuvaaminen ei ole todellakaan helppoa. Lankana näissä Novitan ticotico josta olen tehnyt tänä vuonna jo monet sukat.

Sitten unohdin sukat hetkeksi ja siirryin lapasiin. Niitä valmistui muutamat lyhyessä ajassa.




Näihinkin löytyy ohjeet Ravelryn kautta tai ainakin melkein, nuo yhdet on siis eestiläisestä kirjasta. Kissalapasia on kolmet koska ensimmäisistä tuli liian pienet ja toiset oli keskenään ihan eriväriset joten jouduin tekemään parin sekä punaiselle että ruskealle lapaselle.

Lapasten kanssa yhtä aikaa testineuloin pienen huivin.



Strange Bird on ostettavissa Ravelryn kautta.

Tykkään testineuloa toisten uusia ohjeita, noudatan harvoin mitään ohjetta ihan pilkulleen mutta testatessa täytyy tehdä ihan ohjeen mukaan. Alkuun oli tosi hankalaa ja en huomannut ihan kaikkia virheitä mutta siihenkin tottuu näköjään.

Elokuussa valmistui vielä torkkupeitto tyttärelle:



Peiton ohje Novita Talvi 2009 lehdestä, lankana Novitan Tiina.

Ja lopuksi vielä yhdet sukat:



Eli Ravelryn SKA ryhmän heinäkuun mysteerisukat.

Tästä se alkaa

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt oman blogin perustamista ja nyt kun tuli vastaan niin sopiva blogia vaativa tempaus niin ajattelin yrittää.

Aion esitellä tässä blogissani tekemiäni käsitöitä lähinnä neuleita. Ja aivan aluksi voisin näyttää mitä tein viime kesänä:




Eli sukkia KYH tempaukseen aika monta paria. Tämä kulunut kesä ei tosin ollut ihan kaikista sopivin sukankudontaan noin niinkuin säiden kannalta, vähän olis voinut olla viileämpää.