Uudet portaat

Päivää että pätkähti pallerot! Tänään mennäänkin perse edellä puuhun oikein kunnolla.

Työnalle saavutti kuin saavuttikin uudenvuodenlupauksensa, kera muiden kisaajien, pudottaa painoaan 10% juhannukseen mennessä. Viimeinen kilo läks saunassa tunnin lepäillen. Selällään makaaminen on muuten huomattavasti parempi keino olla saunassa kuin istualtaan. Siis jos tarvitsee olla pitkiä aikoja saunassa.

Hoikkana poikana tulin siis saunasta pihalle, mutta seitsemän muuta kiloa lähtivät lenkkeilyllä, ruokavaliomuutoksilla ja valkoviinin tinttaamisella.

Mutta eipä sitä ole laakereilleen jääty makailemaan vaan kesäloma on tuonut mukanaan aimo kasan puuhastelua joista yksi oli Työnallen mielitietyn, eli tuon höpönassun ideoima pääsisäänkäynnin uudelleenorganisointi. Tämän jälkeen Työnalle sai vapaat kädet taiteilla juuri sellaisen entracen kuin talon tyyliin sopii.

Homma alkoi siten, että esiin kaivettiin ylimääräiset tarvikkeet, kuten muutaman kevytsoraharkot yms.  ja sen jälkeen lähdettiin ostamaan loput.

Tällä kertaa päädyttiin uritettuun vajaakanttiseen terassilautaan 120x28 ja valmiiksi sahattuun 42x42 vinorimaan.

Vanhaa pientä rappusta ei kannata lähteä purkamaan sillä se toimii oivallisena ”paaluna” taikka ”pilarina” eli tukena ja alustana uudelle portaikolle. Tai miksi sitä nyt kutsuisi. Portaikossa pitäisi varmaankin olla edes kaksi askelmaa. Mutta sovitaan nyt, että tämä on portaat taikka pikkuterassi tai joku semmoinen.

Rakennelman joka nurkalle kaivoin kuopan niin syvälle kunnes hiekkamaa tuli vastaan. Pohjan tasoituksen jälkeen Finnfoam -levyä pieni pala pohjalle ja pilariharkkoa päälle.

Sitten hurautettiin kurat, elikkä betonit ja iskettiin pilarin sisälle sekä ympärille.

50x100 painekyllästetystä puusta tehtiin runko, jota jouduttiin hiukan muotoilemaan vanhan rappusaskelman kohdalta. Tämän tein suurpiirteisesti, ei olisi kannattanut. Kerron kohta miksi.

Runkopuut eivät tarvitse olla samaa väritystä kuin muu terassi sillä se ei tule näkyviin millään tavalla. Eli halvin mahdollinen runkopuumateriaali valitaan tähän. Mutta painekyllästettyä kuitenkin.

Kun runko oli kasassa, niin ei muuta kuin lautaa päälle ja rst-ruuveilla kiinni.

Kun laudat ovat melkein täysin kiinni, lähdetään hakemaan lapsia päiväkodista. Hakiessani avaimia sisältä, avaan oven vain huomatakseni ettei ovi aukea.

Ja nyt rakkaat lukijat, seuraa kiroilua joka päättyy epätoivoiseen nauruun. Sellaiseen joka on ”naurava kulkuri” –kapaleen alussa.

Purin laudat pois ja kevensin entisestään kahta 50x100 runkopuuta jotta ovi jälleen aukeaa lautojen asentamisen jälkeen.

Nyt ovi aukeaa mutta tilaa tason ja oven alareunan väliin jää vain muutamia millejä.

Naurattaa ja ottaa pannuun vieläkin.

Teen terassin laudoituksen loppuun ja päätän mennä ostamaan uuden oven seuraavana päivänä. Palaan tähänkin ihan kohta.

Kun laudoitus on tehty, on tietenkin siinä välissä laitettu 70x70 palkkia kolmeen nurkkaan pystyyn siten, että siihen saadaan kaide tehtyä.

Vinoriman asennusväliksi vedin hatusta 20mm. Kai tähänkin joku laki ja asetus on, mutta en jaksanut ottaa selvää. Sovitaan että tämä on tästä lähtien ”Työnallen standardi” eli vinoriman väli on 20mm.

Vinorimat ruuvasin tietenkin liian lyhyillä terassiruuveilla ja tänään korvasin ne pidemmillä 6x80mm rst-ruuveilla. Perse edellä puuhun taas.

Mutta kun olin käynyt rautakaupassa hakemassa erikseen lisää lautaa, lisää pilariharkkoja, erikseen betonisäkkejä, erikseen yllä mainittuja ruuveja ja vielä erikseen ostamassa niille oman torx30 kärjen (ostin samalla reissulla uuden Weber premium 57cm pallogrillin, nyt on!!!) niin talon sisäänkäynti alkaa olemaan valmis. Paitsi että se ovi ei aukea kunnolla, viimeistään talvella tulee ongelmia.

Kävin siis muutamassakin rautakaupassa vain todetakseni että jostain syystä rautakaupat eivät varastoi juuri sellaista ovea kuin minä haluan, vaan että se pitää tilata ja odottaa 6 viikkoa. Porsaat!

Hintaa tälle kokonaisuudelle tuli noin 400e ja uusi pallogrilli oli 199e.
Sinisen vanhan tuolin ostin tori.fi:stä. Hintapyyntö oli 20e, tinkasin kymmeneen euroon. 

Talon vanha ovi on kokoa 10x23 eli normaalia korkeampi ovi. Normikoko taitaa olla 10x21 eli asennusaukon on oltava 1000mm x 2100mm

Hankin siis uuden oven koolla 10x21 ja näin ollen saan korotettua ovea ja tehtyä pientä kynnystäkin, jonka yli voin sitten mielitietyn joskus kantaa kun hänet alttarille vien.

Kylläpä nyt lähtee lapasesta tämä kirjoitus. Parempi lopettaa tällätä kerralta.

Hyvää heinäkuuta!

Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?



Sykähdyttävää maanantaita aikalaiset! Kuten otsikosta näkyy, nyt veljeillään hyvin Iken kanssa, mutta puhutaan silti oikeasta puutarhasta. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, ei mikään ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito ja ei sekään ole niin tärkeää. Jos on siis uskominen tuota pientä kansaa tuolla idän suunnalla.

Poropeukalonne viettäessä vielä ah-niin-ihania nuoruusvuosiaan vanhempiensa huomassa, mietti hän usein, että mitä helevetin järkeä on kukkia kasvattaa ja tomaattia viljellä. Kaupasta niitä saa, samalla kun käy ostamassa pakastepizzan.

Mutta kun ikää karttuu ja askel painaa, suihku heikentyy ja yölläkin joutuu nousemaan vessaan, alkaa ihminen näkemään asioita toiselta kantilta.

Kasvien kasvatuksesta tiesin suunnilleen sen, että ne kasvaa maassa ja joitakin kasviksia voi jopa syödä. Viherpeukalonne aloitti homman siis netistä ja äidiltä kysymällä.

Koska tonttimme ei ole kovin iso, on jokainen alue käytettävä mahdollsimman hyvin hyödykseen. Kasvihuone päätettiin iskeä tontin nurkkaan. Tärkeimmällä aloitettiin, eli lupa-asioilla. Pari sähköpostia Helsingin kaupungin rakennusvirastolle tuloksetta ajoi allekirjoittaneen lukemaan yleisiä ohjeita heidän sivuiltaan. Helsingissä saa kasvihuoneen tai vajan rakentaa ilman lupaa omalle tontilleen, sikäli kun rakennus on kohtuullisen kokoinen. Kohtuullisella tarkoitetaan ~10m2 rakennusta. Rajaan kiinni rakennettaessa pitää taas muistaa jo aiemmin läpi käydyt asiat. Kysyin siis molemmilta naapureilta suostumuksen rakentaa kasvihuone kiinni tontin rajaan. Molemmat suostuivat.

Suunnittelin eri mallisia vaihtoehtoja ja sommittelin kasvihuonetta keppien ja narujen avulla.

Kun paikka viimen lutviutui, oli aika aloittaa pohjatyöt.

Pohjatyöt ovat taasen kaiken perusta. Aloitin pintamaan rapsuttelulla. Kaivoin nurmikkoa ja maata pois noin 30-50cm verran. Pinta-alaksi 2x3m, eli 6m2

Monissa kasvihuonekeskusteluissa ja ohjeissa kehoitettiin rakentamaan tarpeeksi iso kasvihuone. Tonttimme ei kuitenkaan kasvanut itsestään yön aikana, joten järkeä tässä piti käyttää. Rakennetaan sen kokoinen, että koko pihapiirin harmonia ei riikkoonnu ja ylilyönteihin ei sorruta.

Olin myös pohtinut valmispakettiratkaisuja, mutta ne eivät totta puhuen minun silmää miellytä. Kasvihuoneen yksi olennainen osa on sen ulkonäkö ja atmosfääri. Kennolevyistä ja alumiiniprofiileista valmistettu kasvihuone ei mielestäni ole vain kovin kaunis. Nyt tarvittiin sitä romantiikkaa. Ihanaa!

Kun pintamaa oli poistettu, levitettiin harsokangas pohjalle ja hiekkaa ja sepeliä päälle. Noin puolen metrin pintamaan poisto tekee saman tempun kuin terassin kanssakin. Eli routiva maan saadaan alta pois.

Tämä ei ole niin tärkeää jos kasvihuone on muovilevyistä valmistettu. Silloin jos routa liikuttaa perustuksia, muovilevyt liikkuvat jonkin verran mukana ja levyt eivät halkeile samalla tavalla kuin lasi.

Minä päädyin lasiin. Sain vanhemmiltani heidän vanhat ikkunanpokat, jotka olivat olleet käytössä terassikatoksena. Kovin hyvässä hapessa ne eivät olleet, mutta pienellä ahertamisella niistä sai ihan hyvät. Se on muuten aikaa vievää puuhaa. Ikkunanpokista rapsuteltiin vanha maali pois ja ikkunan saumat uusittiin. Ei kaikista, vaan niistä joissa se oli rapissut pois.

Jos nyt totta puhutaan, niin en jaksanut kaikkia oikein perusteellisesti käydä läpi, vaan loppu oli asenteella "no nyt se ikkunaruutu pysyy siinä, saa riittää"

Siksi toiseksi, tomaatin taimet olivat jo kansoittaneet keittiön pöydän siihen malliin, että kohta tarvittiin jo kasvihuonetta. Alkoi olemaan keittiössä trooppinen tunnelma.

Vanhoja ikkunapokia myydään myös keltaisessa pörssissä sekä vanhan tavaran liikkeissä. Niiden myyjillä tosin on melko kova halu tehdä niillä rahaa ja niiden metsästäminen voi olla aika työlästä. Jos siis halvalla haluaa päästä.

Jos näitä siis tulee vastaan roskalavalla tai muualla, niin kannattaa laittaa sivuun. Ne ovat kysyttyä tavaraa.

Mutta niin, kun pohjatyöt olivat edenneet kaivuista siihen pisteeseen, laitettiin pohjalle harsokangas ja hiekkaa ja sepeliä päälle. Tilasin Rudukselta hiekkaa ja sepeliä 1+3 m3 ja hinta oli perille toimitettuna 190€

Tämä on hyvä hinta. Sain tarjouksia myös reilusti yli 200e toimituksista.

Mainittakoon vielä, että sepeliä tarvittiin myös leikkimökin alle ja talon reunoille, joten ihan koko 3m3 ei tuohon tarvittu. Arviolta ehkä noin kuutio meni kasvihuoneen alle.

Pohjatöiden jälkeen piti lähteä ostamaan harkkoa. Arvatkaa minne päin suuntasin?

Tällä kertaa K-raudan tiliasiakas ei saanut ihan totaalista silkkihansikaskäsittelyä vaan sankarienne juoksutettiin pihamyynnistä sisälle ja taas ulos. Viimein ulkopihalla myyjä sanoi, että lastaa ne harkot sinne peräkärryyn ja naputan sitten sulle kelpo alennuksen. Nostettuani reilut 30 harkkoa yksin, Tuuren pomppiessa pihalla miten sattuu, menin myyntikoppiin jossa myyjä aloittaa sanoilla "Tiedätkö mitä...."

No?

Mä ei voi antaa näistä yhtään, menee jo valmiiksi niin halvalla.

Uuuh, i've heard that before.

"No, mitäs tehdään, nostatko ne takaisin vai otatko ne"

No, sit mä  varmaan otan ne.

Ja tatti otsassa lyöty tinkaajamme palaa palstalle ja aloittaa rakennuspuuhat.

Kevytsoraharkot sommittelin paikalleen ja tämän jälkeen harkkolaastia väliin ja kulmiin muutamat raudoitusraudat. Perustuksen päälle bitumisuikaletta koko matkalta ja painekylläastettu lauta pultattiin harkkoihin kiinni ns. alajuoksuksi.

Koska ikkunapokat olivat jonkin verran eri mittaisia, piti runko tehdä kulma kerrallaan. Aloitin iskemällä kulmapuun pystyyn ja ensimmäisen ikkunan siihen kiinni ruuveilla. Sitten toinen ja kolmas. Joihinkin väleihin tukipuu ja kulmaan taas pari pystypuuta.

Alkuunhan tuo vähän heilui, mutta kun suorakulma oli kasassa, niin alkoi tilanne stabilisoitumaan.

Sitten oli vuorossa valokate. Työmailla tipahti työkalut käsistä, jalkapallo-ottelun pelaajat jäivät paikalleen seisomaan, tuulimyllyt pysähtyivät ja metsot lopettivat tappelunsa, kun kuulivat että lähdin hakemaan valokatetta K-raudasta. Noin kolmenkymmenen euron hintaan saa 3000x1050 valokatteen. Niiden sahaamisessa kannattaa käyttää hienohampaista sahaa tai rälläkkää. Allekirjoittanuthan sahasi ensin tavallisella sahalla, sillä seurauksella että kate halkesi komeasti. Hermot meni. Rälläkällä homma hoitui joudevasti ja jälki oli hyvää. Katteet paikalleen kateruuveilla. Niissä on sellainen kumitutti juuressä, joka estää veden pääsyn reikäkohdasta sisään.

Harjakulmaa ei tarvitse tehdä jos katteen laittaa siten, että toinen puoli katteesta menee selvästi yli harjan. Take my word for it. Toimii ja vesi ei tule sisään.

Kuten niin usein ennenkin, aina ei ihan loppuun asti jaksa painaa, niin myös nytkin. Oven tekaisin laudoista ja muovista tollasessa kymmenessä minuutissa. Ensi kesänä sitten se, ehkä.

Aivan täydessä auringossahan tuo ei nyt koko päivää lepää, mutta ei sen tarvitsekaan. Hyvin ovat tomaatit, kurkut ja muut  kasvaneet.

On se kuulkaa nastaa kun saa aamulla läpinäkyvässä silkki-kimonossaan käydä hakemassa tuoretta salaattia, kurkkua, ja kohta tomaattia, leivän päälle. Taikka sitten kokatessa kuuden ruokalajin illallista käydä noukkimassa ruohosipulia, rucolaa ja basillikaa kokkaustarpeisiin.

Tosin kaikille ei kasvikset vielä maistu