Kasvihuone on valmis

Mistä tietää että hellejakso alkaa? Ei tarvise kuin tarkistaa milloin Työnallen loma loppuu ja aurinko alkaa porottamaan niin maan perkeleesti.

No mutta sain minä jotain muutakin aikaiseksi loman aikana kuin vain turpean ja punoittavan naaman.

Nimittäin kasvihuone on nyt kuosissa. Kasvit vaan puuttuu, mutta kunnon viherpeukalo ei sellaisilla pikkuasioilla harrastustaan häiritse.

Eipä silti, sain sinne muutaman väsyneen yrtin ja naapurilta tomaatintaimen hoitoon, joka oli saanut sen itselleen hoitoon.

Joistakin ikkunapokista puuttui vielä ikkunaruutu ja viime vuonna koitinkin jo etsiä jostain sopivasti lasia ja yritin jopa mennä lasitusliikkeeseen mittoineni, jotta olisi puuttuvia ikkunaruutuja saanut teetätettyä. Mutta ei, lomilla olivat tai itse lasia ei meinannut saada mistään. Myöskään lasileikkuria en omista ja uskon, että tällaisilla rautahermoilla varustetun kaverin kun laittaa lasia leikkaamaan, niin siinä puista lähtee linnut lentoon kun kiroilun aika koittaa.

Pelastukseksi koitui rautakaupasta saatava UV-suojattu polykarbonaatti-levy. Neliölle tuolle materiaalille koitui hintaa noin 37e. Työstettävyys on helppoa, itse käytin rälläkkää. Läheltäkään ei erota, onko kyseessä lasi vai muovi. Toki pitää nyt vuosi pari katsella miten se pysyy kunnossa, vai pysyykö lainkaan.

Lattian marrakesh -laatat viimeisteltiin siten, että hiekkarannalta otin mukaan oikein siliää hiekkaa ja harjailin ne rakoihin ja koloihin.

Tästä ideasta olen harvinaisen ylpeä. Vielä en saa täyttä kuvaa aiheesta, sillä vihreää ei ole vielä kasvanut pitkulaiseen laatikkoon, mutta juttu on tämä:  Punaisen tiilen, vanhan harmaantuneen puun, raudan ja vihreän värien sekoitus on aivan helevetin hieno.

Heikkona hetkenä ostin myös aurinkokennolla toimivat kiinalaislyhdyt Anttilasta. En tilannut verkkokaupasta vaan ihan liikkeestä hain.

 Ovi oli tässä tapauksessa aika helppo tehdä, sillä jäljellä oli enää kaksi ikkunapokaa. Sahasin molemmista yhden ruudun pois ja laitoin laudasta levikkeet sivuille ja se oli siinä.

Mutta tällaista tällä kertaa. Laitan taidekuvia vielä toiseen postaukseen jahka kerkeän.

Adios!

Kasvihuone uusiksi. Usko äitiä!

Päivää pitkästä aikaa!

Työnallukalle otti niin koville kylpyhuone- sekä saunaremontti, että se vei plasmat sekaisin vuodeksi. Syvimmät pahoitteluni kaikille jotka ovat saaneet vieroitusoireita tästä ajasta. Ja vielä syvemmät pahoittelut kaikille niille muille, että aloitan taas päivittämään blogiani.

Takavuosinahan peukaloa alkoi vihertämään siinä määrin, että oli pakko pystyttää kasvihuone. Tuostahan runoilin oikein mojovan pläjäkysen blogiin ja kyllä se multa pöllysikin alkuinnostuksen voimalla vaikka juuri mitään syötävää sieltä ei tullutkaan.

Nythän on palattava perusasioiden äärelle ja lähdetään siitä faktasta, että uskotaan äitiä! Sleeppareita lainatakseni, nainen joka synnytti minut, ja on minulle lähes kuin äiti nimittäin kehotti pystyttämään kasvihuoneen sellaiseen paikkaan minne aamuaurinko paistaa. Ei uskonut poika ei.

Aamuauringon tärkeys on nimenomaan siinä, että viileän yön jälkeen kasvit saavat het aamusta lämmintä, eikä tarvitse odotella keskipäivää. Keskipäivällä nyt on muutenkin niin lämmin, että usein joudutaan kasvihuonetta jo viilentämään tuulettamalla. Ilta-aurinko on sitten bonusta.

Nykyinen kasvihuone ei saanut kylpeä aamuauringossa samalla tavalla kuin Työnalle läpikuultavassa silkkikimonossaan aamukaffella.

Tästä lopputuloksena oli se, että tomaatit alkoivat punertaa siinä syyskuussa, ja siitähän ei tule mitään. Työnalle haluaa tomaatit keskikesän jälkeen, tuoreina ja punaisina saatana!

Koska nykyään ei enää pureta kuten Aku Ankassa, eli sillä suurella teräspallolla joka on nosturin päässä, oli otettava ruuvinväännin käteen ja ryhdyttävä hienovaraisempaan purkutyöhön. Tässä on toki se hyvä puoli, että ruuvit sekä puumateriaalit saadaan käytettyä uudestaan. Kuten lapset ovat päiväkodissa oppineet, älä heitä pois, käytä pois.

Ja Työnallehan purki.

Kun kasvihuone oli purettu, oli aika pohtia uutta paikkaa. Totta puhuen Työnalle oli paikka suunnitellut jo pitkät tovit. Paikaksi valikoitui tontin etupuolelta aamuaurinkoinen paikka, jonne myös ilta-aurinko säteensä laskee, kuin Victorian vesiputous Afrikassa tai spurgu puun juureen Tokoinrannassa.

Tällä kertaa pohjaksi valikoitui maanvarainen laatta. Sain nähkääs naapurilta vanhaa betonia sekä muutaman suikaleen styrox-levyä. Vielä kun ilmoitin kauriinkatseella Raksakimppa Uusimaa -Facebookryhmässä tarvitsevani raudoitusverkkoa, oli Työnallella tarvikkeet kasassa. Harkot otin vanhan kasvihuoneen sokkelista. Sokkelia ei kivitetty!

Vakain käsin tasoitin betonin ja alkoi lähes hurmoksellinen ajajuoksujen asentaminen. Runkoa siihen päälle ja tässä vaiheessa ollaan.

Samaisesta Raksakimppa Uusimaa -ryhmästä sain myös vanhan puretun talon hormin tiiliä täysin ilmaiseksi. niistä aion muurata takaseinän kasvihuoneelle. Tiiliseinällä ei ole pelkästään esteettinen merkitys, vaan myös lämpöävaraava vaikutus kasvihuoneeseen. Työvälineet valittiin miehen mukaan.

Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa?



Sykähdyttävää maanantaita aikalaiset! Kuten otsikosta näkyy, nyt veljeillään hyvin Iken kanssa, mutta puhutaan silti oikeasta puutarhasta. Kuten tuossa aiemmin kirjoitin, ei mikään ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito ja ei sekään ole niin tärkeää. Jos on siis uskominen tuota pientä kansaa tuolla idän suunnalla.

Poropeukalonne viettäessä vielä ah-niin-ihania nuoruusvuosiaan vanhempiensa huomassa, mietti hän usein, että mitä helevetin järkeä on kukkia kasvattaa ja tomaattia viljellä. Kaupasta niitä saa, samalla kun käy ostamassa pakastepizzan.

Mutta kun ikää karttuu ja askel painaa, suihku heikentyy ja yölläkin joutuu nousemaan vessaan, alkaa ihminen näkemään asioita toiselta kantilta.

Kasvien kasvatuksesta tiesin suunnilleen sen, että ne kasvaa maassa ja joitakin kasviksia voi jopa syödä. Viherpeukalonne aloitti homman siis netistä ja äidiltä kysymällä.

Koska tonttimme ei ole kovin iso, on jokainen alue käytettävä mahdollsimman hyvin hyödykseen. Kasvihuone päätettiin iskeä tontin nurkkaan. Tärkeimmällä aloitettiin, eli lupa-asioilla. Pari sähköpostia Helsingin kaupungin rakennusvirastolle tuloksetta ajoi allekirjoittaneen lukemaan yleisiä ohjeita heidän sivuiltaan. Helsingissä saa kasvihuoneen tai vajan rakentaa ilman lupaa omalle tontilleen, sikäli kun rakennus on kohtuullisen kokoinen. Kohtuullisella tarkoitetaan ~10m2 rakennusta. Rajaan kiinni rakennettaessa pitää taas muistaa jo aiemmin läpi käydyt asiat. Kysyin siis molemmilta naapureilta suostumuksen rakentaa kasvihuone kiinni tontin rajaan. Molemmat suostuivat.

Suunnittelin eri mallisia vaihtoehtoja ja sommittelin kasvihuonetta keppien ja narujen avulla.

Kun paikka viimen lutviutui, oli aika aloittaa pohjatyöt.

Pohjatyöt ovat taasen kaiken perusta. Aloitin pintamaan rapsuttelulla. Kaivoin nurmikkoa ja maata pois noin 30-50cm verran. Pinta-alaksi 2x3m, eli 6m2

Monissa kasvihuonekeskusteluissa ja ohjeissa kehoitettiin rakentamaan tarpeeksi iso kasvihuone. Tonttimme ei kuitenkaan kasvanut itsestään yön aikana, joten järkeä tässä piti käyttää. Rakennetaan sen kokoinen, että koko pihapiirin harmonia ei riikkoonnu ja ylilyönteihin ei sorruta.

Olin myös pohtinut valmispakettiratkaisuja, mutta ne eivät totta puhuen minun silmää miellytä. Kasvihuoneen yksi olennainen osa on sen ulkonäkö ja atmosfääri. Kennolevyistä ja alumiiniprofiileista valmistettu kasvihuone ei mielestäni ole vain kovin kaunis. Nyt tarvittiin sitä romantiikkaa. Ihanaa!

Kun pintamaa oli poistettu, levitettiin harsokangas pohjalle ja hiekkaa ja sepeliä päälle. Noin puolen metrin pintamaan poisto tekee saman tempun kuin terassin kanssakin. Eli routiva maan saadaan alta pois.

Tämä ei ole niin tärkeää jos kasvihuone on muovilevyistä valmistettu. Silloin jos routa liikuttaa perustuksia, muovilevyt liikkuvat jonkin verran mukana ja levyt eivät halkeile samalla tavalla kuin lasi.

Minä päädyin lasiin. Sain vanhemmiltani heidän vanhat ikkunanpokat, jotka olivat olleet käytössä terassikatoksena. Kovin hyvässä hapessa ne eivät olleet, mutta pienellä ahertamisella niistä sai ihan hyvät. Se on muuten aikaa vievää puuhaa. Ikkunanpokista rapsuteltiin vanha maali pois ja ikkunan saumat uusittiin. Ei kaikista, vaan niistä joissa se oli rapissut pois.

Jos nyt totta puhutaan, niin en jaksanut kaikkia oikein perusteellisesti käydä läpi, vaan loppu oli asenteella "no nyt se ikkunaruutu pysyy siinä, saa riittää"

Siksi toiseksi, tomaatin taimet olivat jo kansoittaneet keittiön pöydän siihen malliin, että kohta tarvittiin jo kasvihuonetta. Alkoi olemaan keittiössä trooppinen tunnelma.

Vanhoja ikkunapokia myydään myös keltaisessa pörssissä sekä vanhan tavaran liikkeissä. Niiden myyjillä tosin on melko kova halu tehdä niillä rahaa ja niiden metsästäminen voi olla aika työlästä. Jos siis halvalla haluaa päästä.

Jos näitä siis tulee vastaan roskalavalla tai muualla, niin kannattaa laittaa sivuun. Ne ovat kysyttyä tavaraa.

Mutta niin, kun pohjatyöt olivat edenneet kaivuista siihen pisteeseen, laitettiin pohjalle harsokangas ja hiekkaa ja sepeliä päälle. Tilasin Rudukselta hiekkaa ja sepeliä 1+3 m3 ja hinta oli perille toimitettuna 190€

Tämä on hyvä hinta. Sain tarjouksia myös reilusti yli 200e toimituksista.

Mainittakoon vielä, että sepeliä tarvittiin myös leikkimökin alle ja talon reunoille, joten ihan koko 3m3 ei tuohon tarvittu. Arviolta ehkä noin kuutio meni kasvihuoneen alle.

Pohjatöiden jälkeen piti lähteä ostamaan harkkoa. Arvatkaa minne päin suuntasin?

Tällä kertaa K-raudan tiliasiakas ei saanut ihan totaalista silkkihansikaskäsittelyä vaan sankarienne juoksutettiin pihamyynnistä sisälle ja taas ulos. Viimein ulkopihalla myyjä sanoi, että lastaa ne harkot sinne peräkärryyn ja naputan sitten sulle kelpo alennuksen. Nostettuani reilut 30 harkkoa yksin, Tuuren pomppiessa pihalla miten sattuu, menin myyntikoppiin jossa myyjä aloittaa sanoilla "Tiedätkö mitä...."

No?

Mä ei voi antaa näistä yhtään, menee jo valmiiksi niin halvalla.

Uuuh, i've heard that before.

"No, mitäs tehdään, nostatko ne takaisin vai otatko ne"

No, sit mä  varmaan otan ne.

Ja tatti otsassa lyöty tinkaajamme palaa palstalle ja aloittaa rakennuspuuhat.

Kevytsoraharkot sommittelin paikalleen ja tämän jälkeen harkkolaastia väliin ja kulmiin muutamat raudoitusraudat. Perustuksen päälle bitumisuikaletta koko matkalta ja painekylläastettu lauta pultattiin harkkoihin kiinni ns. alajuoksuksi.

Koska ikkunapokat olivat jonkin verran eri mittaisia, piti runko tehdä kulma kerrallaan. Aloitin iskemällä kulmapuun pystyyn ja ensimmäisen ikkunan siihen kiinni ruuveilla. Sitten toinen ja kolmas. Joihinkin väleihin tukipuu ja kulmaan taas pari pystypuuta.

Alkuunhan tuo vähän heilui, mutta kun suorakulma oli kasassa, niin alkoi tilanne stabilisoitumaan.

Sitten oli vuorossa valokate. Työmailla tipahti työkalut käsistä, jalkapallo-ottelun pelaajat jäivät paikalleen seisomaan, tuulimyllyt pysähtyivät ja metsot lopettivat tappelunsa, kun kuulivat että lähdin hakemaan valokatetta K-raudasta. Noin kolmenkymmenen euron hintaan saa 3000x1050 valokatteen. Niiden sahaamisessa kannattaa käyttää hienohampaista sahaa tai rälläkkää. Allekirjoittanuthan sahasi ensin tavallisella sahalla, sillä seurauksella että kate halkesi komeasti. Hermot meni. Rälläkällä homma hoitui joudevasti ja jälki oli hyvää. Katteet paikalleen kateruuveilla. Niissä on sellainen kumitutti juuressä, joka estää veden pääsyn reikäkohdasta sisään.

Harjakulmaa ei tarvitse tehdä jos katteen laittaa siten, että toinen puoli katteesta menee selvästi yli harjan. Take my word for it. Toimii ja vesi ei tule sisään.

Kuten niin usein ennenkin, aina ei ihan loppuun asti jaksa painaa, niin myös nytkin. Oven tekaisin laudoista ja muovista tollasessa kymmenessä minuutissa. Ensi kesänä sitten se, ehkä.

Aivan täydessä auringossahan tuo ei nyt koko päivää lepää, mutta ei sen tarvitsekaan. Hyvin ovat tomaatit, kurkut ja muut  kasvaneet.

On se kuulkaa nastaa kun saa aamulla läpinäkyvässä silkki-kimonossaan käydä hakemassa tuoretta salaattia, kurkkua, ja kohta tomaattia, leivän päälle. Taikka sitten kokatessa kuuden ruokalajin illallista käydä noukkimassa ruohosipulia, rucolaa ja basillikaa kokkaustarpeisiin.

Tosin kaikille ei kasvikset vielä maistu