Kirjareppu

31. tammikuuta 2019 Ihmisiä aatteensa raunioilla  Uusin Aleksijevitš-suomennos pakottaa ajattelemaan, millaista on olla nykyvenäläinen  Svetlana Aleksijevitš: Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia.  Suom. Vappu Orlov. Tammi 2018. 697 s. Vuonna 2015 Nobelilla  palkitun valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitšin   viime vuonna suomennettu romaani Neuvostoihmisen loppu   julkaistiin  venäjäksi 2013.  Sitä ennen Aleksijevitšilta  olivat jo ilmestyneet samanlaisella haastattelutekniikalla kirjoitetut romaanit  Sodalla ei ole naisen kasvoja (1985; suom. 1988 ja uusi, laajennettu laitos 2017; Kirjareppu 11.6.2017) ja Tšernobylista nousee rukous (1997; suom. 2000, laajennettu laitos 2015; Kirjareppu 4.4.2016).  Tšernobyl- teos, ensimmäinen Aleksijevitšini,  oli niin järisyttävä kokemus, että sen jäljiltä tiesin lukevani kaiken Aleksijevitšilta suomennattavan tuotannon. Päätös pitää edelleen. NEUVOSTOIHMISTÄ eli Homo Sovieticusta, kuten Alexandr Zinovjev

16. toukokuuta 2016 Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku!  Vahva esikoisromaani sukupuoli-identiteetin etsimisestä Otto Lehtinen: Wurlitzer. Gummerus 2016, 447 s. Valmiin kakun tuoksu kömpii mökkiin. Lattia narahtaa, kun Poika kävelee huoneen poikki. Uuninluukku aukeaa jähmeästi ja höyryävä kakku nousee käsissä pannunalusen päälle. Hän puhaltelee paistunutta pintaa ja kopauttelee vuoan reunoja, jotta kakku irtoaisi tasaisesti. Kääntää vuoan ympäri lautaselle ja napauttaa päältä, älä tule paha kakku, tule hyvä kakku! Otto Lehtisen (s. 1987) esikoisromaani  Wurlitzer alkaa lapsuuskuvauksella, johon on helppo hypätä mukaan. Ihastuin heti Lehtisen taitoon asettua lapsen asemaan, nähdä todellisuus ja kuviteltu erottamattomina ja yhdenveroisina, hiekkakakku vastapaistettuna tiikerikakkuna. Mutta jo seuraava luku paljastaa romaanin lapsuudenkuvaukset lähinnä jonkinlaisiksi signaaleiksi tulevasta elämänkulusta, ei määrääviksi mutta mahdollisiksi. Wurlizerin kaikill