Kirjareppu

26. syyskuuta 2018 Tarinoita funkkistuolin ja huopakäärön uumenista Hannu Väisäsen omaelämäkerrallisen Antero-sarjan päätösosa alkaa terrori-iskulla ja sieppauksella mutta päättyy onnellisesti Hannu Väisänen: Leimikot. Otava 2018. 288 s. Leimikot on  Hannu Väisäsen (s. 1951) kuudes Antero-kirja ja taitaa olla sarjan päätösromaani monen Antero-fanin harmiksi. Hiukan lohduttaa se, että Väisänen tuskin lopettaa kirjoittamista, on hän siinä määrin  kertomisen siunattuun tautiin sairastunut. Sarja alkoi kirjailijan varhaisvuosiin sijoittuvalla  romaanilla Vanikan palat (2004). Sitä seuranneella Toiset kengät -osalla Väisänen sai Finlandia-palkinnon. Teoksessa  Kuperat ja koverat  (2010) päästiin seuraamaan Anteron kuvataiteilijaksi opiskelua, ja Taivaanvartijoissa (2013) Antero maalasi kirkkomaalauksia. Elohopeassa (2016) olimme jo Pariisissa, ja Ranskassa ollaan  Leimikoissakin . Uuden romaanin tarinaverkkoa Väisänen kutoo kahden dramaattisen tapahtuman ymp

17. syyskuuta 2018 Kesäpäiviä vääränvärisissä mummiloissa  Jari Järvelä kirjoittaa kansalaissodasta lasten näkökulmasta Jari Järvelä: Kosken kahta puolta. Tammi 2018. 200 s. Kansalaissodan tapahtumia on vuoden mittaan käyty läpi sekä dokumentein että fiktion keinoin. Jari Järvelällä   (s. 1966) on kuitenkin tarjota vielä yksi tuore näkökulma. Hänen uusin romaaninsa Kosken kahta puolta  tarkastelee vuoden 1918 tapahtumia niiden keskelle joutuneiden kahden tytön kokemina, tosin epäsuorasti. Niitä nimittäin kertoo kuulopuheinaan ja osin kuvitelminaankin noiden tyttöjen lapsenlapsi seitsenvuotias Jari. Romaani on vahvasti omaelämäkerrallinen. Eletään kesää 1977, ja Jari tulee kotoaan Kouvolasta Vammalan mummiloihinsa. Vierailu vaatii tiettyjä järjestelyjä, koska Aino-mummi ja Sofia-mummi asuvat kahden puolen koskea eivätkä halua olla missään tekemisissä toistensa kanssa. Aino-mummi asuu Nälkälänmäessä isänsä rakentamassa talossa. Rakennuksessa ei ole vesijohtoa ja

14. syyskuuta 2018 Kehtolaulu muuttuu kauhunhuudoiksi Leïla Slimanin romaani on enemmän kuin hyytävä trilleri Leïla Slimani: Kehtolaulu (Chanson douce, 2016). Suom. Lotta Toivanen. WSOY 2018. 237 s. Ensin tunnustus: luen harvoin trillereitä. Ranskalais-marokkolaisen Leïla Slimanin  (s.1981) romaanista Kehtolaulu kiinnostuin, kun luin, että romaani palkittiin ilmestymisvuonnaan Ranskan arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla Goncourtilla ja presidentti Macron nimitti seuraavana vuonna Slimanin Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi. Jotain erityistä Slimanin trillerissä täytyi siis olla. Kehtolaulu  on murhatarina, joka alkaa murhan paljastuksella. Pariisilaisessa kerrostalossa on tapahtunut kauheita. Lastenhoitaja on tappanut erittäin raa'asti kaksi hoitolastaan ja yrittänyt surmata itsensäkin. Uhreja kannetaan ambulanssiin, poliisi on eristänyt paikan, ja talon edustalla parveilee uteliaita naapureita. Miten tilanteeseen on jouduttu? Sitä kirj

5. syyskuuta 2018 Kolme sisarusta lasitehtaan varjossa  Tommi Kinnusen Pintti on koskettava yksilö- ja yhteisökuvaus sodanjälkeisestä Suomesta Tommi Kinnunen: Pintti. WSOY 2018. 292 s. Alussa on joki, Jussi ja liukas, pyöreä kivenmurikka. Jussi on pantu perkaamaan joesta kiviä kartanonväen veneilyn tieltä. Kivenpyörittäjän kylästä ei ole kyse, vaikka vähälahjaisessa Jussissa ja Heikki Turusen romaanin nimihenkilössä onkin yhtäläisyyksiä. Tommi Kinnusen (s. 1973) kolmannessa romaanissa Pintti eletään jälleenrakennuksen vuosia Nuutajärven lasikylää muistuttavassa kyläyhteisössä. Kinnusen aiemmissa romaaneissa Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikavälille, mutta Pinttiä mainostetaan kolmenpäivänromaaniksi. Romaani kyllä rakentuu kolmen päivän ja samalla kolmen keskushenkilön varaan. Kesätorstain 1949 tapahtumissa keskiössä on Tyynelän sisaruksista vanhin Jussi, tammikuisena tiistaina 1950 näkökulma on Helmin ja lopuksi syyst