Layout: uudisraivaajien perhepotretti

Stadiskräpin satoa lauantailta heti tuoreeltaan (kiitos Suski!):

Ideoin Inspiroidu-haastetta, ja aikomus oli käyttää paljon glitteriä lehtiin. Sivu lähti kuitenkin kehittymään kesänraikkaaseen suuntaan, joten katsotaan, saanko glittersivun aikaiseksi muuten. Kiitokset Kialalle lehti-leikkurien lainaamisesta! Ja näitä priman kirjaimia tulette näkemään seuraavissa leiskoissa ihan kylästymiseen asti, nimittäin tuo iso aivan iskemätön arkki oli mennyt aivan sillisalaatiksi kassissa, ja näitä ei oikeen pysty säilyttämään... ei nyt voi poiskaan heittää, joten tungen niitä nyt kaikkiin sivuihin. Onneksi kirjaimet ovat oikein kivoja (kunnon paksua chipboardia, jossa paperinen kangaskuvioitu pinta), mutta niiden liima on surkea, ja aakkosten liimaaminen liimalla yksitellen on kyllä vähän tylsää.

Mulla oli tosi hyvä flow Stadiskräpissä, sivuja valmistui jopa kaksi kappaletta, ja kolmatta aloitin. Skräppäys tuntuu pitkän tauon ja käynnistysvaikeuksien jälkeen letkeältä. Tuota muotopaperiakin katselin, että on loppujen lopuksi aika ruman muotoinen paperi, ja mallailin olisko se vähemmän ruma jotenkin osittain ja vinoon laitettuna, ja sitten se jo olikin siellä sivussa.

Maikko kirjoitteli todella kivasti blogissaan bloggaamisesta - aihe, joka puhututti lauantain skräppäysten ohessa, kun usealla aiemmin tiheään postailleella on ollut blogissaan taukoa. Mun fiilikset bloggailusta, niin omasta blogista kuin muiden blogien seuraamisesta, ovat hyvin samanlaiset kuin Maikolla. Omalta osaltani olen miettinyt blogia yksityisyyden vs. julkisuuden näkökulmasta. Mulle on tärkeää, että voin pitää "työminän" ja "harrasteminän" selkeästi erillään toisistaan. Jotenkin ajattelen, että mulla on oikeus jälkimmäiseen niin, se ei kuulu niille, jotka ovat tekemisissä ensimmäisen kanssa. Skräppäsin jokin aikaa sitten kuvan, jossa kehrään rukilla melko kulahtaneet Hello Kitty-pyjamahousut päällä. Sen sivun postaaminen arveluttaa. Kenessäkään skräppääjässä tuo kuva ei herättäisi ihmetystä, päin vastoin ihan normaalia skräppäysmateriaalia, mutta jos joku asiakkaistani näkisi kuvan? En mä muutenkaan liiku julkisella paikalla pyjamassa. Tai jos jonkin kuvan taustalla näkyy sotkuisa huone? Tai sitten: so what? ;oD
Toisaalta, tämä höpinä täällä blogissa on sen verran askartelu/käsityöpainotteista, että ei tätä oikeasti jaksais lukea kukaan muu kuin kanssaskräppääjä tai äiti. :o)

Nimimerkkisekaannus ja Intohimona-leiska 1

Heippa!

Blogi on ollut kuukauden verran talviteloilla ja sillä aikaa on ehtinyt tapahtua kummia. Nimittäin mun vetäydyttyä hetkeksi taka-alalle ilmestyi juuri samaan aikaan toinen samaa nimimerkkiä käyttävä askartelija... Sain aiheesta kummastuneita kyselyitä Intohimona askartelu-tapahtumassa, joten ajattelin tiedottaa minutkin yllättäneestä sekaannuksesta. Viimeisen kuukauden aikana blogeihinne kommentteja jättänyt Puuhis en siis ole minä vaan toinen Puuhis. Moni oli luullut minun vaihtaneen avatarkuvaa, joten katson aiheelliseksi mainita asiasta täällä.

Elikkä muahan on skräppitapaamisissa kutsuttu nimellä Puuhis ja olen tuttavallisesti kirjoittanut blogikommentitkin tällä nimellä. Tuntuuhan se hassulta, että nimi on mennyt kierrätykseen, sillä skräppitapaamisissa olen edelleenkin se Puuhis, kun sen on kaikki oppineet, ja saatan jatkossakin vahingossa kommentoida nimellä Puuhis, koska se tulee vähän puoliautomaattisesti. Nimen kierrätykseen joutuminen on varmasti ollut ihan tahantonta, ja kun Puuhis ei ole mun virallinen nimimerkkini, vaan Puuhapetenvaimo, niin mitäpä tuohon sanomaan, muuta kuin että on hienoa että tulee uusia harrastajia mukaan! Sydämellisesti tervetuloa ja ei kun sekaan vaan tähän iloiseen porukkaan.

Olen siis edelleen tämän näköinen kuin tässä tämänpäiväisessä tunnelmakuvassa:

Taidekriitikkona vieressä tietenkin kaikkien tuntema Heini. Siis voi että oli taas mukavaa! Kiitos kaikille mukaville skräppäyskavereille, ja erityisesti Sannikalle, Creomille, Elinalle ja PiaK:lle pöytäseurasta ateljeen puolella ja Maikolle pöytäseurasta ruokalan puolella. Ja tietysti Miralle, että järjestät näitä (you rock!). Lisäksi täytyy sanoa, että olin todella ylpeä syksyn kurssini oppilaista Piasta ja Heidistä,  jotka skräppäsivät kisafinaalissa! Kurssilla ensi kertaa skräpännyt Pia olikin yleisön suosikki karsintatöiden äänestyksessä.

Ja sitten esittelemään viikonlopun satoa... tosin ei kaikkea kerralla... viisi sivua valmistui ja kuudetta aloitin! Mutta ennen kuin kukaan järkyttyy, niin tunnustan että mulla oli neljä UFOa mukana.

Tämä on siis ensimmäinen. Mulla ei yleensä kerry keskeneräisiä, sillä teen yleensä sivun kerrallaan alusta loppuun. Syksyllä pitämälleni kurssille tein kuitenkin esimerkkitöitä ja demoja, jotka eivät kurssin tiiviistä tahdista johtuen päässeet valmiiksi. Olikin ihan aivoton olo valmistautuessa tähän viikonloppuun ja ufomaraton oli oiva tapa avata skräppäyshanat.

Tässä siis kierrätys-teematunnilleni kehittelin ideoita hyödyntää kangasmateriaaleja kivalla tavalla. Työ jäi kesken, koska en löytänyt kuvatiedostoa ja mulla ei ollut oikein mitään yhtymäkohtaa kirjoittaa tarinaa ja otsikkoa kuvan ympärille. Sitten päätin vaan, että otsikko tosta kuvan paidasta ja tarina siitä, mitä saattoi runoilla.

Tätä sivua on ihailtu läheltä ja kaukaa, ja kaikkea muutakin hauskaa on sitä tehdessä sattunut. Kaikkien sivua katsoneiden on ollut ihan pakko koskettaa kangaspaloja (sääli vähän tunkea se sinne muovitaskuun). Pilvet ovat kylpylän karseasta lahjusmeikkipussista leikattu. Valkosta höttöä oleva meikkipussi ei nyt vaan oikeesti olis kovin käytännöllinen, ja se oli niiiin ruma. Pompulanauhaa varten leikkaan kyllä muovitaskun reunaa auki. Tänään sivuani ihaillut ihminen alkoi puhumaan mulle ihan hirmusesti ruotsia ennenku sain sinne väliin sanottua että mää vaan otin ton tosta pojan paidasta ja arvasin et se vois tarkoittaa äidin kultaa (osuin oikeaan).

Tästä viikonlopusta on nyt niin paljon vielä sulateltavaa, että eiköhän tämä erä ole tässä, ja blogitauon syykin varmasti paljastuu blogista kevään mittaan. ;o)

Se salaperäinen vinkki kukkien ruodoista...

...jota vinkkisarjan aiemmassa osassa lupailin, elikkä teemakuukauden kahdeksas vinkki, tulee nyt tässä. Nimittäin ei valmis leiska vaan pohja sellaiselle, johon kenties teen talvella sivun siitä, miltä tuntuu asua keskellä lumista maisemaa katuvalojen ulkopuolella. :o)

Eli se prosessi meni näin:
Ensin leikkasin paperista rungon puulle. Lopputuloksesta päätellen ohuempikin olisi passannut, mutta kun ei malttanut tehdä pientä ja kaunista tässä vaiheessa, oli niin into päällä. Mutta olen tyytyväinen lopputulokseen, luuken maalavani ohuemmalla rungon puolihuolimattomasti tuohon päälle niin, että tuota tummaa näkyy taustalla.

Ladotaan niitä ruotoja maun mukaan:

Suihkutellaan veteen laimennettua akryylimaalia esim. MiniMisterillä ja viimeistellään vaikka Glimmer Mistillä (tässä sävy vanilla Breeze) - tai mitä tarvikkeita kaapista nyt sitten löytyy.

Sitten vaan nautitaan lopputuloksesta. Mulla tässä oli talvinen yö -idea, jos joku ei siis vielä tajunnut tätä "hieman taiteellista" toteutusta, heh. Tekisi mieleni kokeilla vaaleanruskeaa/beigeä kartonkia, siihen suihkutella sinitaivasta ja pilvenhattaroita sekä ruohoa. Päälle saisi koristellen vaikka kukkivan omenapuun! Valkoiselle paperille saisi tehtyä sinistä käyttäen talvisen lumisen pakkaspäivän hankineen. Keksikää lisää.

Täällä kuulkaas pukkaa demoja filmille sitä tahtia, että eihän tätä teemakuukautta raatsi lopettaa varmaankaan ajoissa. Vai mitäs ootte mieltä? Äskenkin oli kyllä semmoinen demo kuvauksissa, että ihan hykertelee täällä... pian näette! Kurssin ilmoittautuminen alkaa 23.8. ja silloin tulee kuukausi vinkkien parissa täyteen.

Onko laastari teippiä?

Inspis-haasteen aiheena oli tällä kertaa "teippaustalkoot". Pyysin jo viikonloppuna Puuhapeteä tuomaan raksalta niitä kaikkia hienoja folioteippejä, tiivistysteippejä, jne. No, eihän se niitä muistanut.

Kotoa löytyi tällaiset tavanomaisemmat tarvikkeet kuten tavallinen kirkas teippi ja maalarinteippi. Alunperin keksin idean käyttää laastaria, mutta sitten iski epävarmuus, tulkitaanko se teipiksi vai ei. laitoin sitten vielä noita muitakin teippejä, niin en joudu diskatuksi haasteessa. ;o) Halusin leiskasta rempseän, joten valitsin taustaksi Ikaalisten workshopissa tekemäni aihion.

Mulla on järkkärikamera, mutta olette varmaankin jo huomanneet etten osaa käyttää sitä. En ole ehtinyt perehtyä säätöihin yms. näiden neljän vuoden aikana, kun mulla on kamera ollut. Kaipaisin kommentteja blogin kuvitukseen liittyen, joten postaan kaksi versiota samasta, ensin kuva salamalla (oikeammat värit, mutta ikävä peilausvirhe):

Ja sitten ilman salamaa ikkunan luona iltavalossa:

Kumpi parempi? Äkkiseltään tulee mieleen että salama, mutta tarkemmalla katsomisella kolmiulotteisuus tulee alemmassa paremmin esiin (ks. teipit, erityisesti kirkasta teippiä ei meinaa edes huomata ylemmässä, samoin kukka). Pääsääntöisesti olen ottanut blogin kuvat alemmalla systeemillä, ongelma on, että niistä tulee aika hirveitä, jos päivänvaloa ei ole yhtään. Harvoin kuitenkaan ehdin ottaa kuvia päivällä, joten tämä valaistusasian kanssa tuskailu on jatkuvaa.