Anne Tyler: Jää hyvästi
Anne Tyler: Jää hyvästi (Otava, 2013. 203 sivua. Alkuteos The Beginner's Goodbye, 2012. Suomentanut Jaana Kapari-Jatta.)
Dorothy oli ainutkertainen nainen. Aivan omanlaisensa. Luoja, että hän jätti jälkeensä aukon. Minusta tuntui kuin minut olisi pyyhitty pois, kuin minut olisi repäisty kahtia.
Sitten katsoin eteeni kadulla ja näin hänen seisovan jalkakäytävällä.
Yhdysvaltain Baltimore, elokuu 2007. On painostavan kuuma kesäpäivä, kun pahasti flunssainen Aaron palaa kotiin kesken työpäivänsä. Hän herää sohvalta iltapäivällä nälkäisen ja väsyneen vaimonsa Dorothyn saapuessa töistä kotiin. Mitättömistä asioista kehkeytyy typerä riita, ja puolisot vetäytyvät eri puolille taloa. Takapihalla kasvanut valtava tammi kaatuu talon päälle, kuistilla istunut Dorothy kuolee vain neljänkymmenenkolmen vuoden ikäisenä, ja Aaronin maailma pysähtyy. Aikaa kuluu, mutta Aaronin suru tuntuu yhä yhtä viiltävän kipeältä. Kunnes hän eräänä päivänä kohtaa kadulla kuukausia aiemmin kuolleen vaimonsa.
En ole vuosiin lukenut Tylerin romaaneja, ja nyt ihmettelen vain, miksen. Lukiessani tätä naisen yhdeksättätoista (!) romaania muistin taas, miten uskomattoman viisas ja taitava kirjailija hän onkaan. Jää hyvästi on näennäisesti hyvin arkinen, rauhallinen ja vähäeleinen romaani, mutta se vaikutti mieleeni järisyttävän vahvasti. Kirjaa lukiessani näin öisin saattohoito- ja kuolema-aiheisia unia, tarina vaikutti siis epäsuorasti alitajuntaani ja unimaailmaani.
Romaanissa käydään läpi yhden parisuhteen elinkaari. Aaron ja Dorothy ovat kummallinen, epäsuhtainen pari. Vaimoaan kahdeksan vuotta nuorempi pitkänhuiskea Aaron käyttää kävelykeppiä ja jalkatukea ja alkaa hermostuessaan änkyttää. Dorothy taas on lyhyt, pulska ja vankka, ja hänen sosiaaliset taitonsa ovat olemattomat. Henkilöiden epätäydellisyys tuntui riemastuttavalta, rosoisuus ja pienet "viat" tekivät heistä aitoja ja inhimillisiä. Myöskään pariskunnan liitto ei ollut täydellinen, ja juuri se teki siitä uskottavan ja kiinnostavan.
Minäkertojana toimiva (ja ikäistään vanhemmalta vaikuttava) Aaron oli sympaattinen tyyppi, johon oli helppoa kiintyä tarinaa lukiessaan. Dorothy, ja oikeastaan kaikki muutkin romaanissa esiintyvät henkilöt jäivät hieman etäisemmiksi, mikä toisaalta tuntui luonnolliselta, kaikkea kun katseltiin kuitenkin juuri ja ennen kaikkea Aaronin silmin. Tyler onnistui mukavasti välttämään tyypillisiä amerikkalaisia kliseitä; epätäydelliset henkilöt eivät eläneet mitään amerikkalaista unelmaa, vaan romaani kuvasi oikealta kuulostavaa arkea ja todellisuutta täynnä vikoja ja rokonarpia, ja se oli yksi niistä seikoista jotka saivat minut vakuuttumaan ja vähitellen ihastumaan tähän romaaniin.
Jää hyvästi kertoo vaikeista aiheista, puolison äkillisestä kuolemasta ja lesken surutyöstä. Tyler osaa kertoa tarinan niin, ettei se tunnu tippaakaan pateettiselta, vaan se koskettaa ja herättää ajatuksia. Romaani tarjoaa monelle läheisensä menettäneelle tarttumapintaa ja tuttuja ajatuskuvioita; mitä jos olisin tehnyt tai sanonut jotakin toisin? Miksi en osannut arvostaa ja rakastaa enemmän? Miksi ärsyynnyin turhista asioista? Miksi en ymmärtänyt paremmin? Tyler kuvaa todenmakuisesti monenlaisia surutyöhön liittyviä negatiivisia tunteita, ärtymystä, ahdistusta, pelkoa ja kiukkua. Itsekin puolisonsa menettänyt kirjailija kuvaa osuvasti myös surua.
"Tavallaan", sanoin Peggylle, "tuntuu kuin surun päälle olisi laskeutunut jonkinlainen peite. Siellä se edelleen on, mutta terävimmät reunat ovat... jotenkin pehmentyneet. Sitten aina välillä kohotan peitteen nurkkaa ihan vain tarkistaakseni ja - huh! Kuin veitsi! En tiedä mahtaako se muuttua koskaan."
Tylerin romaani oli lopulta hyvin lohdullinen kuvaus siitä, miten elämä voi - ja sen on pakko - jatkua jopa läheisen kuoleman jälkeen. Pidin siitä miten Dorothy kulki Aaronin mukana ja auttoi tätä jatkamaan elämäänsä suuresta surustaankin huolimatta. On varmaan vähän makuasia, pitääkö kirjan tapahtumia yliluonnollisina, itse pidin niitä pikemminkin osoituksena ihmismielen toiminnasta ja ajatuksen voimasta. Romaanin loppu oli tavallaan yllättävä ja se jätti minut ristiriitaisiin tunnelmiin, kirjan luettuani jäin miettimään, olinko Tylerin lopetukseen tyytyväinen vai en. Tavallaan olin ja kuitenkaan en - jollakin tapaa se ehkä tuntui hieman liian helpolta tavalta päättää Aaronin tarina. Lopun lämmön ja valoisuuden myötä oli kuitenkin hyvä päästää irti Aaronista, samoin kuin hänen oli opeteltava päästämään irti Dorothystä.
Kirjaa lukiessani kritisoin mielessäni paria ulkokirjallista seikkaa; kirjan kantta sekä suomennoksen nimeä. Sinällään haikeankaunis kansikuva (joka on myös osassa alkukielisiä painoksia) ei kerro romaanista yhtään mitään, eikä mielestäni oikein edes sovi kyseiseen tarinaan. Ja alkuteoksen nimi, The Beginner's Goodbye, on tarinan kannalta oleellinen viittaus Aaroniin ja hänen työhönsä, kun taas romaanin suomalainen nimi ei viittaa oikeastaan mihinkään. Mutta nämä seikat nyt eivät tietenkään romaania miksikään muuta, ja hyvä niin. :)
Tämän Tylerin uutukaisen on ehtinyt lukea jo myös Luettua -blogin Sanna, joka piti kirjasta kolmen tähden verran. Itse taisin pitää siitä aika laillakin enemmän, ja jäänkin nyt mielenkiinnolla odottamaan, millaisen vastaanoton kirja muiden bloggareiden keskuudessa saa.
Kirjan kansi ei tosiaankaan tee oikeutta sille, mitä kuvittelen kansien pitävän sisällään. Pidän paljon Tylerin kirjoista. Tätä en ole vielä lukenut, lainaan sen aikanaan kirjastosta, mutta minulle Tyler on taitava arjen kuvaaja - melkein yhtä hyvä kuin Carol Shields. :) Siksi olikin hyvä huomata, että pidit tästä!
VastaaPoistaKatja, nimenomaan! Kannesta saa ihan erilaisen (väärän!) kuvan kirjasta, harmillista. Minäkin olen pitänyt paljon kummastakin lukemastani Tylerista (Onnellinen matkamies ja Elämän tikapuilla). Kävin eilen kirjastosta lainaamassa pari Tyleria lisää, haluaisin vähitellen lukea naisen koko tuotannon. Samoin kuin Shieldsinkin. :) Tylerin arjen kuvaus on tosiaankin taitavaa, ihan kuin hänen kynänsä olisi kastettu taikamusteeseen. :) Lue ihmeessä tämä jossain kohtaa!
PoistaMinä en tästä ihan niin paljon innostunut, jotenkin jäi ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta pidin ideasta ja tarinasta, mutta toisaalta tässä oli myös sellaista josta en pitänyt. Tämä oli minulle vaikea kirja arvioida, kun tämä oli niin ristiriitainen lukukokemus.
VastaaPoistaIhanaa kuitenki että sinä pidit tästä, ja että kirja onnistui koskettamaan sinua!:)
Sanna, tulen kohta lukemaan arviosi kunnolla. Kirjoitin omaa juttuani alkuyöstä, ja kun sain sen valmiiksi, olin niin väsynyt etten enää jaksanut muuta kuin sulkea koneen ja vetäytyä kirjan kanssa peiton alle. :)
PoistaMinulle tästä jäi tosiaan hyvä mieli. Kirja tempaisi niin mukaansa että luin sitä ruokaa laittaessanikin. Loppu jätti kyllä minutkin ristiriitaisiin tunnelmiin, mutta siitä huolimatta tämä oli tosi positiivinen lukukokemus.
Minä luin vasta viime vuonna ensimmäisen Tylerin, Avioliiton lyhyen oppimäärän, ja pidin siitä kovasti. Sekin oli aika raadollinen ihmissuhdekuvaus, mutta hyvin kauniisti kerrottu. Tämä uutuus on kuulostanut sinun ja Sannan kuvailemani hyvin mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaLiisa, minullekin tämä oli vasta kolmas Tylerin romaani, olen aiemmin lukenut Onnellisen matkamiehen ja Elämän tikapuilla, ja pitänyt niistä kovasti. Tämäkin romaani oli nimenomaan kauniisti kerrottu, ja tästä löytyi myös lempeää ja lämmintä huumoria, joka sopi tarinaan erinomaisesti. Jää hyvästi on mielestäni laadukas teos, joka on kirjoitettu hyvällä maulla ja elämän mukanaan tuomalla viisaudella. En voinut muuta kuin tykätä. :)
PoistaKuulostaa tosi hyvältä ja vaikuttavalta! Minäkin pidän Tyleristä tosi paljon. Tätä en taida ehtiä tuoreeltaan lukea, kun hyllyssäni on pitkä rivi vanhempia, vielä lukemattomia Tylereitä, mutta alan jo nyt odottaa tätä aihevalintansa (ja sinun innostuksesi) vuoksi. <3
VastaaPoistaKaroliina, hih! Muistinkin sinun lukeneen Kirjavan kammarin aikana useamman Tylerin ja kävin juuri lukemassa arvioitasi. :) Minulle tämä oli vasta kolmas, mutta haluan ehdottomasti lukea lisää Tyleriä ja mielellään mahdollisimman pian. Tästä pidin paljon, ja siksi suosittelen sitä lämmöllä sinullekin, totta kai! :)
Poista<3
Olen törmännyt Tylerin kirjoihin tuon tuostakin (kirppisten vakiokamaa), mutta jostain syystä olen aina sivuuttanut ne (olen kai saanut sellaisen harhakäsityksen, että ne olisivat jotain hömppää). Jo aiemmat Shields-vertaukset ovat saaneet minut tarkistamaan kantaani, ja tämän juttusi myötä vakuutuin lopullisesti, että minun on annettava Tylerille tilaisuus. Mistähän kirjasta kannattaisi aloittaa...
VastaaPoistaPekka! Sinua juuri ajattelinkin! Piti nimittäin kysymäni, olethan (!) sinä lukenut Tyleriä, mutta et siis olekaan. Olen nimittäin varma, että naisen tuotanto miellyttäisi sinua. <3 Tylerissä ja Shieldsissä on tosiaan jotain samaa; taitavaa arjen kuvausta, hiljaista lämpöä ja viisautta. Kuten tiedät, minun Shields-lukijan uranihan on alkanut vaihtelevalla menestyksellä (en aikoinaan pitänyt Sattumankaupasta, mutta keskeneräistä Rakkauden tasavaltaa rakastan!). Tyleristä olen sen sijaan pitänyt alusta asti. Ilmeisesti siis aloitin Shieldsin suhteen vain itselleni aivan väärällä kirjalla. :)
PoistaEhdottomasti sinun pitää antaa Tylerille tilaisuus! Kolmen luetun kirjan (Onnellinen matkamies, Elämän tikapuilla ja tämä Jää hyvästi) perusteella suosittelisin ehkä lämpimimmin Elämän tikapuilla -romaania alkajaisiksi. Ja tätäkin, mikäli tämä sopivasti tulee vaikkapa kirjaston vippihyllyssä vastaan. Kirja on nopeasti luettu mutta sen jättää pitkän ja hyvän jälkimaun. :)
Tämä kuulostaa nyt ihan tyhmältä, mutta minä melkein ehdottaisin Pekalle Onnellista matkamiestä, vaikka minulle se on ollut vähiten mieleinen Tyler. Jotenkin näen sen Pekan kirjana. Ehkä siksikin, että päähenkilö on mies, johon minä en osannut samastua (en tällä tarkoita, että aina pitäisi pystyä samastumaan päähenkilöön).
PoistaMutta Elämän tikapuilla on ihana, vaikka se jäi minulta aikanaan kesken ekana Tyler-yrityksenäni. Luin välissä mukaansatempaavamman Avioliiton lyhyt oppimäärä ja uskalsin jatkaa sen jälkeen Tikapuut loppuun, ja jälkimmäinen taisi sitten kiilata ohikin suosiojärjestyksessä. Pidin tosi paljon myös Amerikan lapsista.
Seuraavaksi aion lukea hyllystä kehutut Päivällinen koti-ikävän ravintolassa sekä Aikaa sitten aikuisina.
Ihana Karoliina! <3 Ei kuulosta tyhmältä ollenkaan, vaan hyvältä ja Pekan kirjamakua tuntevalta. :)
PoistaMinulla on Onnellisen matkamiehen lukemisesta niin kauan aikaa (olen lukenut sen joskus vuonna -95 tai -96), etten suoraan sanottuna muista kirjasta mitään (muuta kuin että pidin siitä). Voisin lukea sen uudelleen ja se olisi minulle aivan "uusi kirja". :) Oikeastaan pitäisikin lukea molemmat aiemmin lukemani Tylerit uudelleen, kumpikin löytyisi omasta hyllystä. Elämän tikapuilla taitaa olla minullekin se toistaiseksi rakkain Tyler, vaikka ihastuin nyt tähän uutukaiseenkin. Kävin eilen lainaamassa kirjastosta Avioliiton lyhyen oppimäärän ja Pyhimyksen sattuman oikusta. Tyler on kyllä aika ihana. <3
Pekka, Onnellinen matkamies voisi tosiaa sopia sinulle. Tai Aikaa sitten aikuisena. Se on oma suosikkini ja kaikkein shieldsmäisin. <3
PoistaOi, mahtavaa, suosituksia kolmelta suosikkibloggaajaltani! :) Näiden avulla pääsen varmasti alkuun, kiitos!
PoistaPekka, <3 !
PoistaJa minäkin kiittelen täällä, ja lisään omalle lukulistalleni Onnellisen matkamiehen lisäksi tuon Aikaa sitten aikuisena ja Amerikan lapset. :)
Sara, olen lukenut kirjailijalta Nooan kompassin, joka oli todella hieno! Minäkään en ymmärrä miksi kirjailija on päässyt vähän kuin unohtumaan... Muistan nyt tämän katalogista, ja huomio kiinnittyi mitäänsanomattomiin kansion. Olipa ihana kuulla, että pidit kirjasta näin paljon <3 Arki. Se joka osaa arjesta kiinnostavasti kirjoittaa, on huomionsa ansainnut <3
VastaaPoistaAnnika, Nooan kompassi kiinnostaisi minuakin, joten hienoa kuulla että ihastuit siihen. <3 Tämän kirjan kansi ei todellakaan sovi sille, ja on tylsää että sen mitäänsanomattomuuden vuoksi moni potentiaalinen (Tyleriä tuntematon) lukija saattaa jopa jättää hienon kirjan lukematta. Tyler kuvaa tosiaan arkea taitavasti. Lue tämä, olen varma että kirja koskettaa sinuakin! <3
PoistaTyler on minulle ennestään ihan vieras, mutta juoni kuulosti kyllä yllättävän kiinnostavalta. Ehkä tähän siis vielä tartutaan.. Hyvä huomio muuten tuo kirjan nimi: Joskus tulee mieleen, mietitäänkö nimeä vasta kun kirjaa jo suunnilleen lähetetään painoon.
VastaaPoistaTessa, on tämä lukemisen arvoinen kirja ilman muuta, joten lue ihmeessä mikäli tähän törmäät! :) Ja hyvin sanottu, ainakin tämän kirjan kohdalla tuntui että nimeksi on vain sysätty jotain, mitä ensimmäisenä on tullut mieleen. :-/
PoistaTylerin pariin on pitänyt palata säännöllisen epäsäännöllisesti viime vuosina. Hänen kirjoissaan vain on jotain rauhallista ja lohdullista :) En ymmärrä itsekään, miksi Tyler-tauot kasvavat niin pitkiksi kun lukukokemukset kuitenkin ovat yleensä olleet hienoja!
VastaaPoistaVillis, niinpä, ja tässäkin romaanissa juuri se rauhallinen lohdullisuus nousee voimakkaasti esille. Aika ihana kirja tämäkin kyllä oli. <3 Pitääkin tosiaan lukea pian lisää Tyleriä - varmaan meidän kummankin! :)
PoistaHei! Olen lukenut vain Amerikan lapset enkä tiennytkään, että hänellä on noin valtava tuotanto! Amerikan lapset oli ok, ei minusta erikoisen hyvä mutta voisin silti lukea häneltä lisää.
VastaaPoistaKirjanainen, kävin juuri Wikipediassa kurkkaamassa, ja totesin että naiselta on suomennettukin jo kaksitoista teosta. Mittava tuotanto tosiaankin! Lue ihmeessä lisää Tyleriä, moni kehuu erityisesti naisen vanhempaa tuotantoa, joten kenties sieltä kannattaisi poimia seuraavaksi joku romaani luettavaksi...
PoistaLuin juuri loppuun 'Jää hyvästi'- kirjan, vaikka alkupuolella olin kahden vaiheilla, jatkanko. Mutta sitten juoni veti niin rapsakasti, ettei ollut vaikeaa päästä läpi. Tämä juonivetoisuus on minusta tyypillistä Tylerille. Sen kääntöpuolena on kokemukseni mukaan, että uusintaluku on tervanjuontia.
VastaaPoista'Nooan kompassi' ja 'Amerikan lapset' eivät vetäneet,josta päättelin, että kirjailija on taantunut. Mutta tämä uusi on kyllä varsin kelvollinen. Aiemmat suomennetut olen muistaakseni jotakuinkin lukenut. Ja joitakin yrittänyt uudelleenkin, mistä em. kokemus.
Vasta jälkikäteen panin merkille, että Tylerhän kertoo tarinan etupäässä miesroolin kautta, onnistuen siinä hyvin. Sen sijaan lääkärirouvan olemus ei kaikin osin tuntunut uskottavalta.
Per, kiitos kommentistasi - vastailen nyt näin viiveellä. :) Minäkin tosiaan pidin tästä Tylerin uusimmasta romaanista. Edellisistä Tyler-kokemuksista on jo niin kauan aikaa, että nyt lukisin kummankin romaanin "uutena". En muista niistä enää kuin korkeintaan jotain tunnelmia. Juonivetoisuuden kyllä allekirjoitan, ainakin tämän uusimman perusteella.
PoistaMinustakaan Dorothy ei välttämättä ollut kaikkineen täysin uskottava hahmo. Aaronista pidin paljon.
Voi Sara, olemme lukeneet tämänkin ihan samalla tavalla. Mietin tätä lukiessani, että Tylerin on tarvinnut kokea jonkun todella läheisen henkilön kuolema, mutta en tiennyt, että se on ollut puoliso.
VastaaPoistaTulkitsin kirjaa ihan samoin, eli että ihmismieli toimii välillä todella erikoisesti, enkä siis kokenut kirjaa mitenkään yliluonnollisena, päinvastoin jollakin tavalla kovin lohdullisena.
Pidän Tylerista ja Shieldsistä aivan suunnattomasti, joten sinulla on ihania hetkiä tiedossa, kun luet näiden kahden tuotantoa. Kannattaa säästellä, niin riittää pidemmäksi aikaa :-)
Ensimmäinen lukemani Tyler oli Elämän tikapuilla, ja sillä on kyllä oma paikkansa sekä mielessäni että kirjahyllyssä. Suosikkia en osaa edes sanoa. Samoin Shieldsin kohdalla suosikin nimeäminen on mahdotonta - joten kaikki teokset löytyvät omasta hyllystä :-)
Heli, joka toivoo, että huomaat näinkin vanhaan postaukseen tulleen kommentin
Heli, <3 ! Meillä on kyllä ihan ällistyttävän samanlainen kirjamaku, ja varmasti myös samanlainen ajatusmaailma, koska koemme kirjat usein niin samalla tavalla. :)
PoistaTästä kirjasta tosiaan huomasi selvästi että Tyler on itse elänyt ja kokenut nämä asiat. Hän kirjoittaa hienosti surusta ja surutyöstä!
Ja minulla on tosiaan valtaosa sekä Tylerin että Shieldsin tuotannosta lukematta, olen siitä seikasta aika innoissani! :) Oletko muuten lukenut Alice Munroa? Jos et, suosittelen! Minusta on tullut vähitellen ihan Munro-fani, ja hän kirjoittaa mielestäni yhtä kaunista, viisasta ja tarkkanäköistä tekstiä kuin Tyler ja Shieldskin.
(Ja toki huomaan, kiitos kommentinvalvonnan! :)