24h lukumaraton
Monessa suomalaisessa kirjablogissa on viimeisen vuoden aikana järjestetty kahdenkymmenenneljän tunnin mittaisia lukumaratoneja, joissakin jo useampaankin otteeseen. Olen itsekin ollut kiinnostunut oman maratonini järjestämisestä, mutta toisaalta ajatus on jännittänyt ja epäilyttänyt; olen yleensä melko hidas ja makusteleva lukija, takerrun helposti kauniisiin lauseisiin ja ajatuksiin, tai toisaalta jos teksti ei tunnu (minulle) toimivan, jään junnaamaan paikoilleni ja ajatukseni lähtevät helposti harhailemaan. Lukutyylini ei siis välttämättä ole kaikkein sopivin silloin, kun tarkoituksena on lukea tietyssä ajassa mahdollisimman paljon. (Tammikuussahan yritin omanlaistaan lukumaratonia Kuuban-matkallani, mutta kahden viikon kirjasaldo jäi lopulta varsin vaatimattomaksi, kiitos liian ihanan matkakohteen. :)
Kuitenkin kun Kirjavan kammarin ihana Karoliina on pitänyt tänä viikonloppuna toisen henkilökohtaisen lukumaratoninsa, aloin taas itsekin innostua ajatuksesta. Olen seurannut Karoliinan rupeamaa taas innokkaasti, ja eilen huomasin samalla kuin vaivihkaa etsiväni sopivia kirjoja mahdolliseen omaan maratoniini. Katsoin kalenteriani ja tajusin että otollinen maratonajankohta löytyisi jo tältä viikonlopulta, ja koska seuraava vastaavanlainen mahdollisuus tarjoutuisi vasta pääsiäisen jälkeen, se ratkaisi asian. Aion siis tänään kokeilla elämäni ensimmäistä lukumaratonia! :)
Olen valmistautunut mielestäni hyvin: olen nukkunut pitkät yöunet eilen päättyneen pitkän yötyöputkeni jälkeen, tehnyt äsken koiran kanssa pitkän lenkin, jääkaapissani on hyvää ruokaa ja kirjojen kyytipojaksi olen varannut ihanaa kinuskikahvia ja useampaa sorttia Clipperin hyvää luomuteetä. Energiajuomaakin löytyy. Ilma on mukavan aurinkoinen, ja ajattelinkin uskaltautua jossain vaiheessa toppavaatteet päällä parvekkeelle lukemaan ja kahvittelemaan. Tarkoitukseni on siis lukea mahdollisimman paljon kahdenkymmenenneljän tunnin aikana sunnuntain iltapäiväkolmesta alkaen.
Luettavakseni olen varannut kasan pienoisromaaneja, muutaman novellikokoelman ja yhden sarjakuvaromaanin, välipaloiksi varasin pari ihanaa ennestään tuttua runokirjaa. Joukossa on myös yksi jo keskeneräinen romaani, jonka ajattelin maratonin aikana mahdollisesti lukaista loppuun. Suurin osa kirjoista on kirjastosta, jokunen oman hyllyn antia. Kirjakekoni on varsin suomalaispainotteinen, ja koska ajattelin samalla kartuttaa Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteen suorituslistaani ainakin yhdellä kirjalla, on osa kirjailijoista minulle ennestään tuntemattomia.
(Listalla on muuten hauskasti kaksi samannimistä kotimaista romaania, kaksi Poikaa. Aion lukea niistä ainakin toisen, kenties molemmat.) Päivitän tätä postausta vuorokauden mittaan sitä mukaa kun maraton etenee. Mutta koska olen paitsi hidas lukija, myös hidas kirjoittaja, aion olla melko lyhytsanainen, ja mahdollisiin kommentteihinnekin aion vastata vasta maratonin jälkeen. Kirjoista tulen kirjoittamaan aikanaan myös omat postauksensa.
Nyt teen vielä hetken ajan kotihommia, sitten keitän ensimmäiset kahvit ja aloitan. Tästä se siis kohta lähtee, katsotaan miten meikäläisen käy! Huomenna tähän aikaan tiedän, onko minusta pitkänmatkanlukijaksi vai ei. :)
***
Klo 17.37
Ensimmäisen kirjan valinta huojuvan korkeasta kirjapinosta tuntui miltei juhlalliselta - ja vaikealta! :) Päädyin lopulta kalvavassa kesänkaipuussani (ja etenkin katsottuani eilen jälleen kerran Yle Teemalta yhden lempielokuvistani, Woody Allenin huikean Vicky Cristina Barcelonan) aloittamaan Marguerite Durasin Espanjaan sijoittuvalla pienoisromaanilla Puoli yksitoista kesäiltana (119 sivua). Olen aloitellut kirjaa jo kertaalleen viime vuonna, mutta silloin se jäi kesken. Luin sen nyt uudelleen alusta aloittaen, ja koska kirjan alku oli tuttu, oli sen maailmaan helppoa solahtaa. Romaani oli kiehtova yhdistelmä kuumaa espanjalaista intohimoa ja viileää ranskalaista melankoliaa. Pidin siitä paikoitellen oikeinkin paljon, ja uskon lukevani joskus lisääkin Durasia (tämä oli ensimmäinen naiselta lukemani teos). Kirjan lopusta jäi hieman outo olo, sellainen että jatkan nyt mielelläni jonkun ihan toisenlaisen tekstin parissa.
Maraton on nyt saatu siis hyvälle alulle. Ensimmäisen kirjan puolivälissä pidin pienen tauon, ja yritin jossain vaiheessa sitä parvekkeella lukemistakin, mutta eihän tällainen vilukissa tarkene pakkasessa paikoillaan edes paksut ulkovaatteet päällä. Unohdin siis parvekkeen ja palasin vähin äänin sohvalle. :) Durasin kyytipoikana nautin pari isoa mukillista kahvia (Awaren reilun kaupan pikakahvia, olen jostain syystä ihan hulluna siihen!) ja pari voileipää. Seuraavaksi taidan juoda vähän teetä ja valita luettavakseni jotain kotimaista...
***
Klo 20.23
Seuraavaksi päätin lukea vähän novelleja. Valitsin luettavakseni Eeva Tikan kokoelman Alumiinikihlat (terkkuja vaan Karoliinalle! <3 ), josta olen nyt lukenut ensimmäiset seitsemän novellia, eli puolet. Sivuja on kertynyt vain 89, lukutahti on selvästi hidastunut ensimmäisen kirjan jälkeen. En jostain syystä osaa lukea Tikkaa nopeammin (eikä ehkä liene syytäkään), novelleissa on niin painavia tarinoita että ne suorastaan vaativat pysähtelemään ja mietiskelemään. Mitään hilpeää luettavaa ei Tikkakaan ole, ja nyt päätin pitää tämän kirjan suhteen tauon. Aion lukea nyt välissä muuta, ja lukea Alumiinikihlojen loput seitsemän novellia myöhemmin. Mutta pakko on taas sanoa: voi miten hieno kirjailija Eeva Tikka onkaan!
Pieni päänsärky uhkasi hankaloittaa maratoonaamista, mutta onneksi ajoissa otettu särkylääke vei kivun mennessään. Myös koira alkaa tylsistyä, ja muutaman novellin jälkeen on ollut pakko pitää pieni tauko pallolla leikkimisen merkeissä. :) Tikkaa aloitellessani join puolisen litraa Clipperin valkoista vadelmalla maustettua teetä, jonka jälkeen teetä tuntui pursuavan jo korvistanikin. Äsken pidin myös pasta-annoksen mittaisen päivällistauon. Mutta nyt lähden tutkimaan kirjapinoa taas sillä silmällä, maraton jatkukoon.
***
Klo 22.57
Melankolisia Durasia ja Tikkaa luettuani halusin vaihteeksi jotain kepeämpää, sellaista josta tulisin hyvälle mielelle. Kokeilin ensin Antti Leikaksen (Leikkaan?) Melomista, mutta se tuntui ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen kirjalta, jonka lukisin mieluummin maratonin ulkopuolella. Nollasin päätäni lukemalla hetken hieman Kotroa (Sanovat sitä rakkaudeksi on aina vain niin ihana! <3 ), jonka jälkeen aloitin Tuomas Kyrön Miniän (122 sivua). Ja se oli todellakin juuri sopivaa maratonlukemista, kirja oli nopealukuinen ja siitä tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Ja kuten Mielensäpahoittajassakin, Kyrö teki sen taas: Miniä sai minut hymyilemään, pari kertaa nauramaan ääneen, ja lopuksi liikuttumaan melkein kyyneliin. Vaikkei Miniä aivan Mielensäpahoittajan veroinen helmi ollutkaan, on pakko todeta että oi voi, Tuomas Kyrö on kyllä ihana.
Kirjan kyytipoikana join taas pienen saavillisen valkoista vadelmateetä ja nautiskelin muutamasta Geisha Dark -konvehdista (joululta jääneitä, ajatella!). Nyt lukemiseen tulee pakollinen tunnin mittainen tauko kun lähden koiran kanssa iltalenkille, mutta sen jälkeen olen ajatellut lukea vielä jonkun pienoisromaanin, ja jos jaksan, loput Tikan novellit. Pieni tauko ja pään tuuletus pakkasilmassa tekee varmasti hyvää, mutta illan ajan on ollut hyvä fiilis ja ajoittain olen lukiessani päässyt sellaiseen flow-tilaan, jollaista lähdin tavoittelemaankin. Ainakin tähän mennessä lukumaraton on ollut todella positiivinen kokemus. :)
***
Klo 01.53
Myöhäisen tunnin mittaisen koiralenkin jälkeen luin Tikan Alumiinikihloista yhden novellin lisää (niminovellin Alumiinikihlat, se oli hieno!), ja sen jälkeen aloittelin Heikki Hietamiehen romaania Äideistä parhain. Olen lukenut kirjaa pian puoliväliin ja se on koskettava ja hyvin kirjoitettu. Pidän nyt pienen tauon ja laitan itselleni iltapalaksi (vai pitäisikö sanoa tässä kohtaa yöpalaksi... :) pari palaa jälkiuunileipää. Syötyäni siirryn sänkyyn peiton alle lukemaan (koira nukkuu jo täyttä päätä), uskon lukevani ennen nukahtamista helposti vielä Hietamiehen kirjan loppuun. Vielä ei väsytä yhtään, ja romaani on niin mukaansatempaava että haluan lukea sen kerralla loppuun. Nyt suljen kuitenkin koneen ja palaan päivittämään postausta jossain kohtaa aamupäivän aikana. :) Hyvää yötä!
***
Klo 11.43
Niinhän siinä kuitenkin kävi, etten sänkyyn siirryttyäni jaksanutkaan pysytellä enää kauaa hereillä, ja luettavana ollut kirja jäi kesken. Nukuin seitsemän tuntia ja aamulla herättyäni luin loppuun Heikki Hietamiehen Äideistä parhaimman (256 sivua). Hieno kirja, mutta lopulta melko erilainen kuin kirjaan pohjautuva upea elokuva. Odotellessani vielä itseänikin aamu-unisemman koiran heräämistä luin vielä pari Tikan novellia lisää, nyt jäljellä on enää neljä lukematonta.
Nyt on aamupuuhat ja koiralenkki tehtynä ja aamupala syötynä, eli on aika valita seuraava luettava kirja. Lisäksi olen ajatellut jatkaa maratonia pari tuntia suunniteltua pidempään, koska koiralenkit ovat leikanneet tehokasta lukuaikaa juuri sen pari tuntia. Voisin siis hyvin lukea aina viiteen asti iltapäivällä.
***
Klo 14.58
Höh, arki toi tullessaan pari käytännön ongelmaa, joiden selvittelyyn tuhraantui puolisentoista tuntia hyvää lukuaikaa. Sen jälkeen olen kuitenkin ehtinyt vähän lukeakin: sain luettua Eeva Tikan novellikokoelman Alumiinikihlat loppuun (160 sivua). Kokoelma oli hyvä ja laadukas, mutta erityisesti osa loppupään novelleista oli varsin ahdistavia. Tikan jälkeen olenkin aloitellut Grégoire Delacourtin uutuuskirjaa Onnen koukkuja, se on sopivan kevyt ja höttöinen kirja nollaamaan päätä Tikan raskaahkon kokoelman jälkeen.
Olen juonut mukikaupalla kahvia, nyt taidan keittää vaihteeksi Clipperin ruusunmarjateetä. Luulenpa että maratonin viimeiset pari tuntia luen vain rauhassa (ikään kuin loppujäähdyttelynä) Onnen koukkuja, ja palaan viiden maissa blogiin kertaamaan maratonin aikana lukemani kirjat.
***
Klo 17.07
Nyt on viimeinenkin kirja maratonin puitteissa luettu! Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja (163 sivua) oli hämmästyttävän nopealukuinen, ja yllätyin vähän myös siitä, miten paljon kirjasta lopulta pidin. Lukuisten ei-niin-kehuvien blogiarvioiden jälkeen en odottanut kirjalta oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka se toki olikin höttöinen, siirappinen ja välillä aika ärsyttävä pieni romaani, onnistui se jättämään lämpimän jälkihehkun ja hyvän mielen. Onnen koukkuja taisi siis olla juuri sopiva päätös vuorokauden kestäneelle luku-urakalle. :)
Maraton kesti siis eilisestä iltapäiväkolmesta tänään noin kello viiteen. Reilusta vuorokaudesta nukkumiseen kului seitsemän tuntia, koiran kanssa puuhasteluun noin 2,5-3 tuntia, muuhun taukoiluun ja käytännön asioiden hoitamiseen kaikkiaan ehkä 2,5-3 tuntia. Enemmän tai vähemmän tehokasta lukuaikaa reiluun vuorokauteen sisältyi siis ehkä nelisentoista tuntia. Luin tässä ajassa viisi kirjaa ja yhteensä 820 sivua proosaa, joka on itse asiassa paljon enemmän kuin uskalsin hitaalla lukutyylilläni odottaa! Lisäksi luin jonkin verran Kotron runoja, mutta niiden sivumääriä en laske mukaan, runot kun ovat ainakin periaatteessa proosaa huomattavasti nopealukuisempia. Luin maratonin aikana siis seuraavat kirjat:
Marguerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana (119 sivua)
Tuomas Kyrö: Miniä (122 sivua)
Heikki Hietamies: Äideistä parhain (256 sivua)
Eeva Tikka: Alumiinikihlat (160 sivua)
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja (163 sivua)
Oli hauskaa todeta kuinka päädyin valitsemaan kirjat täysin kulloisenkin hetken fiiliksen mukaan. Olin etukäteen pitänyt melko varmana sitä että tulisin lukemaan maratonin aikana ainakin Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan ja Petja Lähteen Pojan, mutta lopulta kumpikin kirja jäi vielä yöpöydälle odottelemaan omaa vuoroaan. Toisaalta esimerkiksi Delacourtin Onnen koukkuja en uskonut lukevani tässä kohtaa, mutta niinpäs vain luinkin, ja hyvä että luin. :)
Ensimmäinen lukumaraton on nyt takana, ja olo on hyvä. Kokemus oli niin positiivinen, että varmasti tulen tekemään tämän joskus uudelleen, kenties jo ensi kesän kesälomalla. Silloin pääsisin sinne parvekkeellenikin maratoonaamaan. :) Tämän illan aion ottaa rennosti, ajattelin lepäillä hyvän kirjan (!) parissa (minkäköhän diagnoosin näillä oireilla saisi?! :D ). Lopuksi tärkein, eli iso kiitos kaikille ihanista kommenteistanne ja tsempistä! (Vastailen kaikkiin kommentteihin hieman myöhemmin.) Tämä oli kivaa! <3
Kuitenkin kun Kirjavan kammarin ihana Karoliina on pitänyt tänä viikonloppuna toisen henkilökohtaisen lukumaratoninsa, aloin taas itsekin innostua ajatuksesta. Olen seurannut Karoliinan rupeamaa taas innokkaasti, ja eilen huomasin samalla kuin vaivihkaa etsiväni sopivia kirjoja mahdolliseen omaan maratoniini. Katsoin kalenteriani ja tajusin että otollinen maratonajankohta löytyisi jo tältä viikonlopulta, ja koska seuraava vastaavanlainen mahdollisuus tarjoutuisi vasta pääsiäisen jälkeen, se ratkaisi asian. Aion siis tänään kokeilla elämäni ensimmäistä lukumaratonia! :)
Olen valmistautunut mielestäni hyvin: olen nukkunut pitkät yöunet eilen päättyneen pitkän yötyöputkeni jälkeen, tehnyt äsken koiran kanssa pitkän lenkin, jääkaapissani on hyvää ruokaa ja kirjojen kyytipojaksi olen varannut ihanaa kinuskikahvia ja useampaa sorttia Clipperin hyvää luomuteetä. Energiajuomaakin löytyy. Ilma on mukavan aurinkoinen, ja ajattelinkin uskaltautua jossain vaiheessa toppavaatteet päällä parvekkeelle lukemaan ja kahvittelemaan. Tarkoitukseni on siis lukea mahdollisimman paljon kahdenkymmenenneljän tunnin aikana sunnuntain iltapäiväkolmesta alkaen.
Luettavakseni olen varannut kasan pienoisromaaneja, muutaman novellikokoelman ja yhden sarjakuvaromaanin, välipaloiksi varasin pari ihanaa ennestään tuttua runokirjaa. Joukossa on myös yksi jo keskeneräinen romaani, jonka ajattelin maratonin aikana mahdollisesti lukaista loppuun. Suurin osa kirjoista on kirjastosta, jokunen oman hyllyn antia. Kirjakekoni on varsin suomalaispainotteinen, ja koska ajattelin samalla kartuttaa Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013 -haasteen suorituslistaani ainakin yhdellä kirjalla, on osa kirjailijoista minulle ennestään tuntemattomia.
Lista, jolta aion maratonin aikana lukemani kirjat valita, näyttää tällaiselta (suosituksia ja lukukokemuksia saa kertoa!):
Terttu Autere: Kirjepostia
Marja Björk: Poika
Kristina Carlson: William N. päiväkirja
Claire Castillon: Kuplissa
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja
Marguerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana
Heikki Hietamies: Äideistä parhain
Kari Hotakainen: Iisakin kirkko
Riitta Jalonen: Veteen pudonneet
Riku Korhonen: Hyvästi tytöt
Arno Kotro: Musta morsian
Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Tuomas Kyrö: Miniä
Antti Leikas: Melominen
Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus
Petja Lähde: Poika
Ian McEwan: Sementtipuutarha
Irja Rane: Talvipuutarha
Eeva Rohas: Syvä pää
Arto Salminen: Ei-kuori
Marjane Satrapi: Pistoja
Raija Siekkinen: Häiriö maisemassa
Eeva Tikka: Alumiinikihlat
Hanna Tuuri: Irlantilainen aamiainen
Pauliina Vanhatalo: Korvaamaton
Will Wiles: Puulattian kunnossapito
Hanne Ørstavik: Yhtä totta kuin olen todellinen
(Listalla on muuten hauskasti kaksi samannimistä kotimaista romaania, kaksi Poikaa. Aion lukea niistä ainakin toisen, kenties molemmat.) Päivitän tätä postausta vuorokauden mittaan sitä mukaa kun maraton etenee. Mutta koska olen paitsi hidas lukija, myös hidas kirjoittaja, aion olla melko lyhytsanainen, ja mahdollisiin kommentteihinnekin aion vastata vasta maratonin jälkeen. Kirjoista tulen kirjoittamaan aikanaan myös omat postauksensa.
Nyt teen vielä hetken ajan kotihommia, sitten keitän ensimmäiset kahvit ja aloitan. Tästä se siis kohta lähtee, katsotaan miten meikäläisen käy! Huomenna tähän aikaan tiedän, onko minusta pitkänmatkanlukijaksi vai ei. :)
***
Klo 17.37
Ensimmäisen kirjan valinta huojuvan korkeasta kirjapinosta tuntui miltei juhlalliselta - ja vaikealta! :) Päädyin lopulta kalvavassa kesänkaipuussani (ja etenkin katsottuani eilen jälleen kerran Yle Teemalta yhden lempielokuvistani, Woody Allenin huikean Vicky Cristina Barcelonan) aloittamaan Marguerite Durasin Espanjaan sijoittuvalla pienoisromaanilla Puoli yksitoista kesäiltana (119 sivua). Olen aloitellut kirjaa jo kertaalleen viime vuonna, mutta silloin se jäi kesken. Luin sen nyt uudelleen alusta aloittaen, ja koska kirjan alku oli tuttu, oli sen maailmaan helppoa solahtaa. Romaani oli kiehtova yhdistelmä kuumaa espanjalaista intohimoa ja viileää ranskalaista melankoliaa. Pidin siitä paikoitellen oikeinkin paljon, ja uskon lukevani joskus lisääkin Durasia (tämä oli ensimmäinen naiselta lukemani teos). Kirjan lopusta jäi hieman outo olo, sellainen että jatkan nyt mielelläni jonkun ihan toisenlaisen tekstin parissa.
Maraton on nyt saatu siis hyvälle alulle. Ensimmäisen kirjan puolivälissä pidin pienen tauon, ja yritin jossain vaiheessa sitä parvekkeella lukemistakin, mutta eihän tällainen vilukissa tarkene pakkasessa paikoillaan edes paksut ulkovaatteet päällä. Unohdin siis parvekkeen ja palasin vähin äänin sohvalle. :) Durasin kyytipoikana nautin pari isoa mukillista kahvia (Awaren reilun kaupan pikakahvia, olen jostain syystä ihan hulluna siihen!) ja pari voileipää. Seuraavaksi taidan juoda vähän teetä ja valita luettavakseni jotain kotimaista...
***
Klo 20.23
Seuraavaksi päätin lukea vähän novelleja. Valitsin luettavakseni Eeva Tikan kokoelman Alumiinikihlat (terkkuja vaan Karoliinalle! <3 ), josta olen nyt lukenut ensimmäiset seitsemän novellia, eli puolet. Sivuja on kertynyt vain 89, lukutahti on selvästi hidastunut ensimmäisen kirjan jälkeen. En jostain syystä osaa lukea Tikkaa nopeammin (eikä ehkä liene syytäkään), novelleissa on niin painavia tarinoita että ne suorastaan vaativat pysähtelemään ja mietiskelemään. Mitään hilpeää luettavaa ei Tikkakaan ole, ja nyt päätin pitää tämän kirjan suhteen tauon. Aion lukea nyt välissä muuta, ja lukea Alumiinikihlojen loput seitsemän novellia myöhemmin. Mutta pakko on taas sanoa: voi miten hieno kirjailija Eeva Tikka onkaan!
Pieni päänsärky uhkasi hankaloittaa maratoonaamista, mutta onneksi ajoissa otettu särkylääke vei kivun mennessään. Myös koira alkaa tylsistyä, ja muutaman novellin jälkeen on ollut pakko pitää pieni tauko pallolla leikkimisen merkeissä. :) Tikkaa aloitellessani join puolisen litraa Clipperin valkoista vadelmalla maustettua teetä, jonka jälkeen teetä tuntui pursuavan jo korvistanikin. Äsken pidin myös pasta-annoksen mittaisen päivällistauon. Mutta nyt lähden tutkimaan kirjapinoa taas sillä silmällä, maraton jatkukoon.
***
Klo 22.57
Melankolisia Durasia ja Tikkaa luettuani halusin vaihteeksi jotain kepeämpää, sellaista josta tulisin hyvälle mielelle. Kokeilin ensin Antti Leikaksen (Leikkaan?) Melomista, mutta se tuntui ensimmäisen kymmenen sivun jälkeen kirjalta, jonka lukisin mieluummin maratonin ulkopuolella. Nollasin päätäni lukemalla hetken hieman Kotroa (Sanovat sitä rakkaudeksi on aina vain niin ihana! <3 ), jonka jälkeen aloitin Tuomas Kyrön Miniän (122 sivua). Ja se oli todellakin juuri sopivaa maratonlukemista, kirja oli nopealukuinen ja siitä tuli väkisinkin hyvälle tuulelle. Ja kuten Mielensäpahoittajassakin, Kyrö teki sen taas: Miniä sai minut hymyilemään, pari kertaa nauramaan ääneen, ja lopuksi liikuttumaan melkein kyyneliin. Vaikkei Miniä aivan Mielensäpahoittajan veroinen helmi ollutkaan, on pakko todeta että oi voi, Tuomas Kyrö on kyllä ihana.
Kirjan kyytipoikana join taas pienen saavillisen valkoista vadelmateetä ja nautiskelin muutamasta Geisha Dark -konvehdista (joululta jääneitä, ajatella!). Nyt lukemiseen tulee pakollinen tunnin mittainen tauko kun lähden koiran kanssa iltalenkille, mutta sen jälkeen olen ajatellut lukea vielä jonkun pienoisromaanin, ja jos jaksan, loput Tikan novellit. Pieni tauko ja pään tuuletus pakkasilmassa tekee varmasti hyvää, mutta illan ajan on ollut hyvä fiilis ja ajoittain olen lukiessani päässyt sellaiseen flow-tilaan, jollaista lähdin tavoittelemaankin. Ainakin tähän mennessä lukumaraton on ollut todella positiivinen kokemus. :)
***
Klo 01.53
Myöhäisen tunnin mittaisen koiralenkin jälkeen luin Tikan Alumiinikihloista yhden novellin lisää (niminovellin Alumiinikihlat, se oli hieno!), ja sen jälkeen aloittelin Heikki Hietamiehen romaania Äideistä parhain. Olen lukenut kirjaa pian puoliväliin ja se on koskettava ja hyvin kirjoitettu. Pidän nyt pienen tauon ja laitan itselleni iltapalaksi (vai pitäisikö sanoa tässä kohtaa yöpalaksi... :) pari palaa jälkiuunileipää. Syötyäni siirryn sänkyyn peiton alle lukemaan (koira nukkuu jo täyttä päätä), uskon lukevani ennen nukahtamista helposti vielä Hietamiehen kirjan loppuun. Vielä ei väsytä yhtään, ja romaani on niin mukaansatempaava että haluan lukea sen kerralla loppuun. Nyt suljen kuitenkin koneen ja palaan päivittämään postausta jossain kohtaa aamupäivän aikana. :) Hyvää yötä!
***
Klo 11.43
Niinhän siinä kuitenkin kävi, etten sänkyyn siirryttyäni jaksanutkaan pysytellä enää kauaa hereillä, ja luettavana ollut kirja jäi kesken. Nukuin seitsemän tuntia ja aamulla herättyäni luin loppuun Heikki Hietamiehen Äideistä parhaimman (256 sivua). Hieno kirja, mutta lopulta melko erilainen kuin kirjaan pohjautuva upea elokuva. Odotellessani vielä itseänikin aamu-unisemman koiran heräämistä luin vielä pari Tikan novellia lisää, nyt jäljellä on enää neljä lukematonta.
Nyt on aamupuuhat ja koiralenkki tehtynä ja aamupala syötynä, eli on aika valita seuraava luettava kirja. Lisäksi olen ajatellut jatkaa maratonia pari tuntia suunniteltua pidempään, koska koiralenkit ovat leikanneet tehokasta lukuaikaa juuri sen pari tuntia. Voisin siis hyvin lukea aina viiteen asti iltapäivällä.
***
Klo 14.58
Höh, arki toi tullessaan pari käytännön ongelmaa, joiden selvittelyyn tuhraantui puolisentoista tuntia hyvää lukuaikaa. Sen jälkeen olen kuitenkin ehtinyt vähän lukeakin: sain luettua Eeva Tikan novellikokoelman Alumiinikihlat loppuun (160 sivua). Kokoelma oli hyvä ja laadukas, mutta erityisesti osa loppupään novelleista oli varsin ahdistavia. Tikan jälkeen olenkin aloitellut Grégoire Delacourtin uutuuskirjaa Onnen koukkuja, se on sopivan kevyt ja höttöinen kirja nollaamaan päätä Tikan raskaahkon kokoelman jälkeen.
Olen juonut mukikaupalla kahvia, nyt taidan keittää vaihteeksi Clipperin ruusunmarjateetä. Luulenpa että maratonin viimeiset pari tuntia luen vain rauhassa (ikään kuin loppujäähdyttelynä) Onnen koukkuja, ja palaan viiden maissa blogiin kertaamaan maratonin aikana lukemani kirjat.
***
Klo 17.07
Nyt on viimeinenkin kirja maratonin puitteissa luettu! Grégoire Delacourtin Onnen koukkuja (163 sivua) oli hämmästyttävän nopealukuinen, ja yllätyin vähän myös siitä, miten paljon kirjasta lopulta pidin. Lukuisten ei-niin-kehuvien blogiarvioiden jälkeen en odottanut kirjalta oikeastaan yhtään mitään, ja vaikka se toki olikin höttöinen, siirappinen ja välillä aika ärsyttävä pieni romaani, onnistui se jättämään lämpimän jälkihehkun ja hyvän mielen. Onnen koukkuja taisi siis olla juuri sopiva päätös vuorokauden kestäneelle luku-urakalle. :)
Maraton kesti siis eilisestä iltapäiväkolmesta tänään noin kello viiteen. Reilusta vuorokaudesta nukkumiseen kului seitsemän tuntia, koiran kanssa puuhasteluun noin 2,5-3 tuntia, muuhun taukoiluun ja käytännön asioiden hoitamiseen kaikkiaan ehkä 2,5-3 tuntia. Enemmän tai vähemmän tehokasta lukuaikaa reiluun vuorokauteen sisältyi siis ehkä nelisentoista tuntia. Luin tässä ajassa viisi kirjaa ja yhteensä 820 sivua proosaa, joka on itse asiassa paljon enemmän kuin uskalsin hitaalla lukutyylilläni odottaa! Lisäksi luin jonkin verran Kotron runoja, mutta niiden sivumääriä en laske mukaan, runot kun ovat ainakin periaatteessa proosaa huomattavasti nopealukuisempia. Luin maratonin aikana siis seuraavat kirjat:
Marguerite Duras: Puoli yksitoista kesäiltana (119 sivua)
Tuomas Kyrö: Miniä (122 sivua)
Heikki Hietamies: Äideistä parhain (256 sivua)
Eeva Tikka: Alumiinikihlat (160 sivua)
Grégoire Delacourt: Onnen koukkuja (163 sivua)
Oli hauskaa todeta kuinka päädyin valitsemaan kirjat täysin kulloisenkin hetken fiiliksen mukaan. Olin etukäteen pitänyt melko varmana sitä että tulisin lukemaan maratonin aikana ainakin Kristina Carlsonin William N. päiväkirjan ja Petja Lähteen Pojan, mutta lopulta kumpikin kirja jäi vielä yöpöydälle odottelemaan omaa vuoroaan. Toisaalta esimerkiksi Delacourtin Onnen koukkuja en uskonut lukevani tässä kohtaa, mutta niinpäs vain luinkin, ja hyvä että luin. :)
Ensimmäinen lukumaraton on nyt takana, ja olo on hyvä. Kokemus oli niin positiivinen, että varmasti tulen tekemään tämän joskus uudelleen, kenties jo ensi kesän kesälomalla. Silloin pääsisin sinne parvekkeellenikin maratoonaamaan. :) Tämän illan aion ottaa rennosti, ajattelin lepäillä hyvän kirjan (!) parissa (minkäköhän diagnoosin näillä oireilla saisi?! :D ). Lopuksi tärkein, eli iso kiitos kaikille ihanista kommenteistanne ja tsempistä! (Vastailen kaikkiin kommentteihin hieman myöhemmin.) Tämä oli kivaa! <3
Jee, kivaa! Puulattian kunnossapito kiinnostaa minuakin, siitä olisi kiva kuulla. Petja Lähteen Poika on nopealukuinen ja juonivetoinen, eli se sopii väsyneeseen hetkeen.
VastaaPoistaOlen niin innostunut lukumaraton-ideasta, vaikka olen tyytynyt vain sivustakatsojan rooliin. En todennäköisesti ennätä omaa lukumaratonia järjestää ennen kuin kesällä, koska yksi kokonainen päivä ilman mitään opiskelujuttuja, tuottaisi huonoa omatuntoa ja muutenkin aikataulun sekaantumista. Onnea lukumaratoniin! En montaa noista kirjoista ole lukenut, mutta Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Siinä kyllä olisi ainakin minulle se huono puoli lukumaratonin kannalta, että niitä runoja tekee mieli jäädä makustelemaan ja lukemaan kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaKirjoista jopa kaksi oli Poikaa eli Hyvästi tytöt. :)
VastaaPoistaHei sisareni, huomasin, että siellä on jopa kolme Poikaa. ;)
PoistaIhana, kun pidät tämän maratonin tänään. Katsoin listaasi läpi ja siellä oli paljon tuttuja.
VastaaPoistaBjörkin Poika on todella nopealukuinen, siitä bloggasinkin juuri.
Näitä suosittelen lukuhaasteeseen kartuttamaan kirjamäärää erinäisistä syistä (joko ne ovat erinomaisen hyviä, nopealukuisia, kepeitä tai näitä kaikkea yhdessä): Sanovat sitä rakkaudeksi, Alumiinikihlat, Miniä, Pistoja, Syvä pää, Korvaamaton.
Kuplissa menettää minusta tehoaan, jos sen lukee kerralla.
Toivon, että luet näitä, sillä ne ovat itselleni outoja ja haluaisin lukea niistä mielipiteesi: Kirjepostia, Puoli yksitoista kesäiltana, Veteen pudonneet, Talvipuutarha, Ei-kuori, Häiriö maisemassa, Puulattian kunnossapito ja Yhtä totta kuin olen todellinen.
Tsemppiä! Minäkin aion jossain vaiheessa pitää itseni kanssa uuden maratonin, sillä viime kesäkuinen kokemukseni oli niin hauska, että haluan kokeilla vastaavaa uudestaan.
VastaaPoistaTuo Miniä on hyvä välipala sellaisessa vaiheessa, kun väsyttää. Minäkin luin sen omalla maratonillani ja se puski mukavasti eteenpäin jumituksesta.
Kivaa kun maratonillasi on runouttakin mukana. Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi on yksi lempirunoteoksistani tähän asti.
VastaaPoistaMiniä on varmasti oivallinen maratonkirja. En ole sitä vielä lukenut, mutta muun lukemani Kyrön tuotannon perusteella varmastikin aika varma nakki. :)
Mukavaa maratonia, jään ehdottomasti seurailemaan. Omasta toisesta lukumaratonista haaveillen. :)
Komppaan Suketusta ja Pihi naista - Miniä on kuin luotu maratonkirjaksi :) Aivan ihanaa, että päädyit maratonin nyt pitämään! Ehkä minäkin jossain vaiheessa uskallan kokeilla... Tsemppaan ja olen hengessä mukana :) <3
VastaaPoistaJee!
VastaaPoistaOlen lukenut kirjoista viisi:
Riitta Jalonen: Veteen pudonneet
Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
Petja Lähde: Poika
Ian McEwan: Sementtipuutarha
Raija Siekkinen: Häiriö maisemassa
Kaikki olivat vähintään ok, mutta mikään ei varsinaisesti noussut suosikikseni. Nopealukuisia kuitenkin ovat, paitsi ehkä Siekkinen. :)
Kovasti tsemppiä matkaan, olosuhteet ainakin kuulostavat ihanteellisilta!
Minäkin haluan pitää oman maratonini vaikkapa pääsiäislomalla. Tsemppiä maratoniin, aion innolla seurata urakkaasi :).
VastaaPoistaLue Onnen koukkuja ja molemmat Pojat ;).Ja Miniä!
Suosittelen tuota Hietamiehen Äideistä parhain -kirjaa! Itse pidin siitä todella paljon:) Olen myös harkinnut lukumaratoonia, mutta aikaa ei tahdo milloinkaan löytyä tarpeeksi:(
VastaaPoistaJee, mahtavaa että sinäkin maratoonaat! Näitä on niin kiva seurata.
VastaaPoistaGo, Sara, go! :) Hieno alku sinulla!
VastaaPoistaIhanaa, kun uskallauduit maratonille! <3 Ja Vicky Cristina Barcelona, voi toinen sydän!
VastaaPoistaKirjalistaltasi olen lukenut Melomisen, Sementtipuutarhan, Alumiinikihlat, Korvaamattoman sekä Puulattian kunnossapidon (englanniksi). Ja aloittanut Lähteen Poikaa. Noista suosittelen erityisen paljon - yllätys, yllätys - Alumiinikihloja. <3 Luulen, että voisit pitää myös Melomisesta ja Puulattiasta, vaikka minun makuun se olivat jotenkin liian mies-romaaneja. :D Sementtipuutarha on ällö, ei suloiselle Saralle sopiva. :/
Noiden lisäksi kiinnostaisi mielipiteesi myös esim. Äideistä parhain -kirjasta, jonka pohjalta tehty elokuva on ihana!
Minäkin luin maratonillani Tikan novelleja, aina muutaman muiden kirjojen välissä. Totesin silloin saman: Tikka vaatii mietiskelyä ja ajatustaukoja, koska kirjoittaa niin kauniisti ja viisaasti.
VastaaPoistaIhan mahtavaa, että pidät lukumaratonin!
VastaaPoistaSinulla on listallasi todella kiinnostavia kirjoja. Lue Riitta Jalosta tai Riku Korhosta. En nimittäin ole itse lukenut kummankaan tuotantoa ja olisi hauska lukea, mitä niistä pidät. Meillä kun tuo kirjamaku osuu "joskus" yhteen. <3
Ja Clipperin teet ovat niin hyviä. :)
Upeasti olet suoriutunut tähän asti! ♥ Mietin jo minne saisin lapset hoitoon, että voisin itse tällaista kokeilla...
VastaaPoistaTikka vaatii tosiaan vähän hitaamman lukutahdin.
VastaaPoistaMuista listaamistasi olen lukenut vain William N. päiväkirjan, nopea sekin on, ei erityisen hilpeä mutta sarkastisuus vie hyvin eteenpäin.
Ihan huikea määrä sivuja! Hyvä sinä!
VastaaPoistaOnnittelut maratoonarille! Jotain koukuttavaa tuossa puuhassa on, ja minulla onkin nyt kauhea maratonkuume, kun koko viikonlopun sai viettää maratoneja seuraillen.
VastaaPoistaIhanan tuntuisia kirjoja luit. :) Ja huomasin omalla maratonillani saman, eli lukusuunnitelmat eivät välttämättä päde, kun kirjoja valitsee maratonin flow'n mukaan.
Oli ihan mahtavaa seurata maratoniasi. Ja kiva että tykkäsit Onnen koukuista!:)
VastaaPoistaEn seurannut maratoniasi "reaaliajassa", mutta kiva oli näin jälkikäteenkin lukea vuorokaudestasi :) Minä aion toteuttaa oman ensimmäisen maratonini kesällä, annoin tästä miehelle jo ennakkovaroituksen ettei tule sitten yllätyksenä ;)
VastaaPoistaOlen nyt ihan supermyöhässä tämän kommentteihin vastaamisen kanssa, pahoittelut! Ensin yhteinen kiitos kaikille tsempeistä ja ihanista kommenteistanne! <3 Yritän vielä tänään vastata teille jokaiselle erikseen. :)
VastaaPoista