Ihania kesämekkoja (sis. alekoodin!)

Yhteistyössä Jeriika.

Olivialla tulee pidettyä mekkoja lähes päivittäin, kuten olenkin jo aiemmin maininnut. Mekot on suorastaan saaneet minut hullaantumaan ja pikkuinen neiti tuntuu rakastavan niitä myös. On tosi hauskaa huomata miten pieni jo ihastelee mekkojaan peilin edessä ja pyörähtelee yrittäen saada helmat heilumaan. :)

Meillä kävi sovituskuvauksissa kasa ihania mekkoja Jeriikasta.

Oli mukava nähdä näitä uutuuksia ihan livenä, kun monesti nettikuvat ei tee oikeutta monille kuoseille ja malleille.

Näissä ylimmissä kuvissa neidillä on päällä Muka va:n trikoinen Vuokko mekko Icecream kuosilla. Voi että tuo onkin kaunis ja mukavan erikoinen. Oliviaa ihastutti mekon iso tasku. Merkki on itselle ihan uusi tuttavuus. Muka va:n vaatteet muuten suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa. Olivialla mekko kokoa 92/98cm.

(Olivia on n.89cm pitkä)

Mini Rodinin uusi pupumekko on suloinen. Materiaali on niin pehmoista joustavaa micromodaalia.

Kukukid vaatteet on myös itselle uusi tuttavuus. Mukavan pehmoista ja joustavaa materiaalia nämäkin. Icecream peach mekko on runsas helmainen ja niskassa on nauhat. Persikkainen sävy, jossa mustia jäätelötötteröitä. Nam. :)

Mini rodininin mekko on kokoa 92/98cm ja Kukukid 98/104cm.

Kukukidsin mekosta riittäisi pienempikin koko, jos tykkää lyhyemmästä mallista, mutta toisaalta tuo isompi koko menisi varmasti pitkään.

Kotimaiselta Aarrekidiltä soviteltiin Waves mekkoa koossa 100cm. Tämä on sen verran reilu, että ehkä itse ostaisin sen 90cm kuitenkin Olivialle. Neiti stailasi muuten ihan itse itsensä kuviin. Hih.

Pieni lintubongari lintumekossaan. :D

Minun Molo Kidsin kesän suosikkikuosi on ehdottomasti tämä papukaija kuosi eli cockatoo. Mekon malli on Camellia. Värimaailma on niin pastellisen söpö ja tyttömäinen. Tässä, kuten monissa muissakin mekoissa on elastaania puuvillan lisänä ja mekot joustaa kivasti. Olivialla kuvassa mekko kokoa 92/98cm.

Samassa kuosissa olevat UV-uimapuvut on ihania myös. Hihallinen ja lahkeellinen Neka-uimapuku suojaisi hyvin rannalla ollessa ja Noona-uimapuku taas on röyhelöineen söpö lyhyemmille uimareissuille. Molemmissa UPF 40+. Olivia sovitti kokoa 92/98cm vaipan kanssa.

Mikä on näistä sinun suosikki mekko tai kuosi? :)

Nämä kaikki ihanat merkit löytyy Jeriikan valikoimasta ja paljon muitakin merkkejä, kannattaa käydä kurkkimassa koko valikoima. Sain myös Jeriikalta teille mukavan alekoodin nettikauppaan. Koodilla tyyli25 saat 25% alennusta normaalihintaisista tuotteista. (ei koske Mini Rodini, Tobias and The Bear merkkejä ja Molo Kids PRE aw16 mallistoa).

Alennus on voimassa 15.-19.6.2016.

Pieni neiti 1v7kk

Terkut täältä tautipesästä! Meillä on tällä hetkellä kolme flunssatautista ja yksi oksutautinen potilas.

Ollaan siis kerätty useampaa tautisorttia ettei pääse arki tylsäksi käymään. ;D

Itse olen ollut sairaana jo viikon, aloitellen kuumeella ja sitten tauti iski pikku neitiin. Raukalla on kuume pysytellyt yli 38 asteen heti taudin alkamisesta alkaen ja tänään on ensimmäisen kerran vain pientä lämpöä. Ihan ekaa kertaa olen jopa joutunut kunnolla valvomaan neidin takia, kun uni ei tunnu Olivialla kuuluvan taudinkuvaan..

Minun on pitänyt jo monta kertaa laittaa Olivian 1v6kk kuulumisia blogiin ja nyt viimein ehtiessäni tämä pieni neiti onkin jo ehtinyt 1v7kk ikään.

On ollut mukava huomata miten pieni jaksaa yllättää ja kehittyä hyvin pienessäkin ajassa. Olivia on iloinen ja tempperamenttinen pieni neiti, joka ei edelleenkään tykkää vieraista. Ensimmäistä uhmaa on selvästi ilmassa, koska maahan heittäytymistä niiden kiellettyjen tai muuten vaan epäonnistuneiden "itse" yritysten jälkeen tulee päivittäin. Paljon siis pitäisi saada tehdä itse, sitten tulee kiukku kun ei onnistu. Nyt on tullut myös hyvin vahva "äiti" vaihe, siis minä vain kelpaan moniin juttuihin. Yölläkin huudetaan reippaasti äitiä ja isin käynti ei aina kelpaa.

Olivia puhuu jo paljon, kolmen neljän sanan lauseita ja joskus pidempiäkin. Esim. "suljen ihanan soittorasian" biisiä laulaa tuon tuosta, tuo kerhossa opittu biisi on neidin lemppari. Fröbelin palikat on myös edelleen ihan ykköslemppareita. Leikkilemppareita on isoveljien kanssa touhuaminen ja riehuminen, pikku Legoja neiti pyörittää jo sujuvasti Emilin kanssa. Olivia ei ole ollut koskaan kova laittamaan mitään suuhunsa, joten Legot saa olla rauhassa levällään Emilin leikeissä. Illat Olivia yleensä touhuaakin poikien perässä aina kun mahdollista, päivisin poikien ollessa koulussa leikkii sitten enemmän omilla leluillaan.

Omien lelujen lemppareita on nuket ja leikkikeittiö. On hauska huomata, että ne tyttömäiset jutut on alkaneet kiinnostaa enemmän ja nukkeja hoidetaan innokkaasti. :)

Päivittäin kaivetaan myös esille omat korut ja pikkukengät. Niitä sitten vaihdellaan ja käydään ihailemassa peilistä. Myös tyllihameita täytyy sovitella aina silloin tällöin. Hih.

Toisaalta ihan yhtä sujuvasti auto- ja pikku-ukkelileikit kiinnostaa. Itse olen aina välillä miettinyt tuleeko poikaperheessä kasvavasta tytöstä automaattisesti poikamaisempi, mutta mitä nyt olen ystäviltä kuullut, niin ei sillä ole merkitystä. Jotkut on vaan tyttömäisempiä luonnostaan, kun taas toiset vaikka siskojen eskellä kasvaneet taas poikamaisempia. Oletteko te samaa mieltä?

  

Olivia on edelleen hyvä syömään ja kaikki ruoka kelpaa. Ruualla saa maitoa ja muuten vettä janojuomaksi. Imetän Oliviaa edelleen. Olen ihan älyttömän iloinen, että olen saanut imettää näin kauan. Muistan että pojat vieroitti itse itsensä jo vuoden kieppeillä (kaksi alle 1v. ja kaksi päälle 1v.), mutta Olivialla ei ole merkkiäkään. Imetyshetket tuntuu olevan edelleen neidille todella tärkeitä. Itse ajattelin, että imetän Oliviaa kaksi vuotiaaksi saakka, jos hän vaan itse niin haluaa. Yöimetyksiäkin meillä on edelleen, koska en vaan ole saanut aikaiseksi niitä lopettaa. Laiskuus ja saamattomuus on varmasti osa syy, tyttö nukkuu niin hyvin yönsä, kun saa ottaa pienet maitohuikat välillä. ;) Toisaalta uskon, että juuri noista yöimetyksistä johtuen meillä ei ole hampaiden tuloa tai muutakaan oikeastaan koskaan öisin itketty.

Päivän rutiinit on pysyneet aikalailla samana jo pitkään. Itse olen joka lapsen kohdalla tykännyt siitä että rutiineista pidetään kiinni ja että asiat tapahtuu lähes samaan aikaan joka päivä. Päiväunet nukutaan lähes aina kotona, ruuat on tiettyyn aikaan ja unille käydään samaan aikaan joka päivä. Rutiinit tuo selvästi lapselle sitä rauhallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Olivia nukkuu päiväunet rattaissa ulkona n.klo.14.00-15.30 ja yöunia neiti nukkuu yleensä klo.22.00-9.00.

Elämä taaperon kanssa on oikeastaan nyt aika hauskaa. Neiti osaa hassutella ja höpsötellä. Omaa touhuamista ja ymmärrystä on jo sen verran ettei ihan joka hetki tarvitse perästä juosta. Kaikesta huolimatta toinen on vielä niin pieni, että tuntuu ihan vauvalta. Hiljaa toivon että ei kasvaisi noin hurjaa tahtia. ♥

1v6kk neuvolassa Olivia oli sitä mieltä ettei mitään mittauksia ja tutkimuksia tarvitse tehdä, vaan tarrautui kaksin käsin minuun ja ei millään olisi päästänyt irti. Yhtään sanaakaan ei suostunut lääkärille sanomaan. Hih.

Mitat saatiin kuitenkin viimeisellä otettua ja ne oli (1kk sitten) 11.800kg ja 87cm. :)

P.s. Meiltä pieneksi jääneitä sisävaatteita koossa 80-86cm on nyt paljon myynnissä huutikessa ja lisää naputtelen päivittäin. Kurkkaa! ;)

Ajatuksia blogista ja sen tulevaisuudesta..

Nyt on ihan pakko myöntää, että olen tämän blogin kanssa vähän jumissa..

Olen jo neidin syntymästä saakka miettinyt ja pyöritellyt ajatuksia niin suuntaan kun toiseen blogin tulevaisuudesta. Toisaalta rakastan bloggaamista edelleen, mutta toisaalta ajatus kokonaan lopettamisesta kiehtoo. Välillä nimittäin tulee tunne, että miten helppoo olisi vaan olla bloggaamatta. Se stressi mitä välillä (tai ihan joka viikko) tulee siitä, että pitäisi tehdä juttua blogiin, pitäisi kuvata sitä ja tätä, pitäisi olla parempi kuvaamaan, pitäisi osata kirjoittaa niitä soljuvia tekstejä, pitäisi kai kertoa koko elämästä, pitäisi yksinkertaisesti olla ahkerampi bloggaaja, on yksinkertaisesti ihan suoraan sanottuna välillä ahdistavaa..

Haluaisin kyllä osata ja jaksaa, mutta suurperhe ja etenkin taapero imee mehut välillä täysin. Aika on kortilla ja välillä on ihan pakko muistuttaa itseään, että hei, enhän minä voi asettaa itseäni samalle viivalle, kuin esim. bloggaava kahden lapsen äiti. Kyllähän minun pitäisi se tietää mitä on olla kahden lapsen äiti ja mitä on olla viiden lapsen äiti. Voin kertoa; ihan eri asia! ;)

Omaa aikaa eli aikaa tehdä niitä omia juttuja on päivässä tällä hetkellä noin 2h. Toinen tunti Olivian päiväunien aikaan ja toinen tunti illalla neidin käytyä yöunille. Vähintään tunti on annettava tv-sarjoille, ne on minun yksihenkireikä. Jää siis tunti. Siinä ajassa ei oikein ehdi yhtä juttua tekemään, en ainakaan minä. Riippuu tietysti jutusta, mutta yleensä kuvien käsittely, lataaminen, juttujen kirjoittaminen (puhumattakaan kuvaamisesta) vie minulta kaikkinensa vähintään kaksi tuntia ja monesti jopa kolme. Sitten kun uhraat elämästä kallisarvoisia tunteja jutun tekoon, joka kyllä on ihan kivaa en sitä sano, mutta kun sitä aikaa on muutenkin vähän ja sitten tuntuu ettei kukaan oikein jaksa kommentoida niin väkisinkin miettii onko kaikki sen arvoista. Nyt tähän väliin on pakko sanoa, että arvostan tosi paljon jokaista kommenttia jonka saan ja olen todella kiitollinen teille, jotka käytte harvasta bloggaustahdistani huolimatta jättämässä mukavan kommentin. Kiitos teille! ♥

Mutta sitten ne jotka taas ei nää mitään muuta syytä vierailla blogissa kun narisemassa siitä mistä kirjoitan, niin väkisinkin välillä jurppii. Olisiko helpompi kuitenkin lopettaa vaan blogin lukeminen jos ei kiinnosta? 

Tottakai olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, mutta en myöskään menetä yöuniani poistuvista lukijoista tai ala kirjoittamaan niistä asioista joita en koe omaan blogiini kuuluviksi, ihan vaan sen takia että miellytän lukijoita. Minusta blogin pitää olla lähtökohtaisesti itselle mieluisa ja rentouttava paikka. Se että joku muukin tykkää ja liittyy lukijaksi tulee tietenkin isona plussana. Ja ne kommentit, ne on bloggaamisen suola. Aina jaksan ilahtua jokaisesta kommentista ja kaikki aina luen, vastaaminen tulee välillä viiveellä, mutta jokaiseen kommentiin pyrin myös vastaamaan.

Sanon sen nyt ääneen. Ei minusta ei tule bloggaajaa joka jakaa asioita paljoakaan meidän elämästä ja arkipäivästä. Ne ei kiinnosta itseä muissakaan blogeissa ja ne ei kuulu oman blogin henkeen, enkä jaksa tai edes halua käydä arkea kovinkaan paljoa täällä blogissa läpi. Toki jonkin verran niitä arkisia asioita blogiin eksyy, mutta vain sen verran, kun itsestä tuntuu hyvälle.

Olen jo vuosia halunnut pitää blogin lastenvaatteisiin painottuvana. Esitellä uusimpia mallistoja, jakaa ajatuksia teidän lukijoiden kanssa niistä. Kertoa meidän lemppareita ja tehdä sovituskuvauksia. Pohtia ulkovaateostoksia tulevaan kauteen ja välillä esitellä hiukan niitä ostoksia. Isona bonuksena olen saanut mukavia yhteistyökuvioita ja testiin vaatteita. Yhteistyökuvioista valitsen aina ne, jotka itseä kiinnostaa ja sellaisia jotka sopii meidän tyyliin ja blogin henkeen. Kaikkea ei pystyisi ostamaan itse, varsinkaan nyt kun elellään vaan yhden ihmisen palkalla ja minun kodinhoidontuella. Koen olevani tosi onnekas, että olen saanut yhteistyökumppaneita. Mielelläni jaan kokemuksia ja laitan sovituskuvia saaduista vaatteista. On ihanaa että tästä aikaa vievästä harrastuksesta saa välillä myös jotain kiitokseksi itselle tai paremminkin lapsille. :)

Olen pitänyt blogia kohta jo 8 vuotta! Se on pitkä aika. Aloitin kun kaksi nuorinta poikaa oli 4v ja n.8kk. Vuosien myötä pojat on kasvaneet ja isompi jäikin blogista pois aloitellessaan koulun. Nyt se pienempikin eli Emil käy jo kakkosluokkaa ja alkaa olla siinä iässä, etten hänestäkään haluaisi laittaa kasvokuvia blogiin. Emil toisaalta on ihan innokas välillä malliksi sovituskuviin, mutta sanoo myös, ettei enää halua olla paljon kuvattavana. Kunnioitan lapsen omaa päätöstä.

Poikien äitinä ja poikien tyyliin-blogina aloittamani taival on jo kokenut muutoksen pienen yllätys tytön synnyttyä. Poikien äidistä tuli myös tytön äiti. Ymmärrän kyllä että moni odottaa minulta edelleen niitä poikien juttuja, mutta minkäs teet, kun vuodet vierii ja elämä muuttuu. Pojille tulee hankittua melko vähän vaatteita, kun monet kiertää veljeltä toiselle. Vaatteet on niitä ihan perusmerkkejä. Muut poikien asiat ei enää blogin puolelle kuulu. Nyt tytön ollessa pieni ja muutenkin tytön myötä minulle on auennut uusi maailma tyttöjen vaatteisiin ja tyttöjen juttuihin. Ne on aiheita jotka on nyt itselle niitä joita haluisin blogissa jakaa ja pohtia.

Nyt siis mietin, että voiko blogin nimi olla enää entinen. Olisiko järkevämpää muuttaa blogin nimi tai jopa koko blogi uuteen osoitteeseen. Ehkä se into bloggaamiseen syttyisi taas täyteen paloon, kun minulta ei odotettaisi poikien juttuja. On kuitenkin aika harhaan johtavaa olla poikien tyyliin- bloggaaja, jos poikien tyyliä blogissa on enää noin 10% ja loput 90% tyttöjen vaatejuttuja. ;)

Halu pitää blogia on kuitenkin edelleen suurempi, kuin se että lopettaisin kokonaan.

Jotain on kuitenkin tehtävä, koska nyt näin ei tunnu hyvälle tai omalle..

Sanokaa ihmeessä mitä te olette mieltä?

Poikien juttuja on turha toivoa lisää joka tapauksessa, ne ei tule ainakaan lisääntymään. Yhteistyökuviot jatkuu siinä määrin missä itsestä tuntuu hyvälle, jos joku kokee ne mainostamisena (mitä ne ei kyllä itselle ole, sanon selvän mielipiteeni tuotteista oli se itse ostettu tai saatu), niin kannattaa hyppiä ne yli tai siirtyä mielesempään blogiin. :)

Kiitos ihan jokaiselle joka on ollut lukijana jo vuosia, kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Olen saanut niiden töykeiden kommenttien lisäksi paljon positiivista palautetta. ♥

Paukkukoon pakkanen!

Tykkään talvesta. Tykkään siitä kun lumi peittää maan ja puut, tykkään kun aurinko paistaa matalalla ja lumi kimaltelee kun timantit. Luonto on minusta kauneimmillaan talvella. On aivan ihanaa kun lumi narskuu kenkien pohjissa ja pakkanen puree poskia. Rakastan kääriytyä sisällä peiton alle ja poltella kynttilöitä.

Ihan parasta talvessa on tietenkin se ettei ole hiki! Hih.

(kesä ei siis ole minun juttu tai ei ainakaan helle)

  

Mutta sen verran täytyy sanoa, että joku välimuoto olisi kivempi kun plussakeli tai paukkupakkanen.

Tänä talvena on menty ääripäästä toiseen. Mutta koska säälle ei voi mitään, on vaan helpompi tyytyä tilanteeseen ja pukeutua sen mukaan. ;)

Meillä ei kyllä ulkoilla pienen kanssa yli -16 asteen pakkasilla, muuta kun ihan pieniä happihyppelyjä saatetaan tehdä. Olivia kun tuntuu olevan suht herkästi palelevaa sorttia, puki päälle vaikka mitä. Päiväunet on saatu kätevästi suoritettua näillä kovilla pakkasilla rattaissa varastossa, jossa on vaan muutama pakkasaste. Mutta ulos on päästy kunnolla harmillisen vähän viimeaikoina muuten.

Onneksi väliin on mahtunut vähän mukavampia pakkasasteita ja silloin ollaan puettu hyvin ja kipitetty kiireellä lunta ihmettelemään. :)

Olivia tykkää kyllä talviulkoilustakin kovasti, mutta välillä kylmyys saa neidin jähmettymään ja leikit ei maistu.

Meidän ykköshaalari näillä kunnon pakkasilla on ollut jo alkusyksystä huutiksesta edullisesti huutamani uusi Ticket outdoorin tähtihaalari. Haalari on mukavan paksu ja samalla väljä mitoitukseltaan, että alle mahtuu kivasti vaatekerroksia. Pelkäsin alkuun, että näinköhän haalari mahtuu koko talvea, kun koko on 86cm. Haalari vastaa kyllä enempikin kokoa 92cm, joten on juuri sopiva arviolta noin 87cm neidille edelleen.

(Toinen lemppari paksumpi talvihaalari on Nova Starin haalari, josta juttua löytyy täältä.)

Kengistä lempparit on taas olleet villavuorelliset Tepsut. Aivan ihanan vaaleanpunaisina tottakai. ;)

Nuo on kyllä helppo sujauttaa jalkaan vähän paksummankin villasukankin kanssa. Rukkaset on Reiman vetoketjumalli, ehkei kaikkein lämpimin vaihtoehto yksistään, mutta noistakin pidän siksi kun ovat vähän väljemmät malliltaan ja alle mahtuu hyvin villalapaset.

Villavaatteissa minun lempparit on Name It ja mummon neulomat. Tässä Name It:n pinkissä villahaalarissa on sellainen vähän pörröisempi sisäpinta. Haalarissa oli myös nepparein kiinnitetty huppu, jota meillä ei näin ulkohaalarin alla käytetä. Tässä koko 92cm on melko sopiva jo, mutta meillä on toinen hiukan reilumpi 92cm Name it villahaalari myös jemmassa.

Name It:n merinovillainen kypärämyssy on ollut myös tosi hyvä ja meillä on samanlainen jo toista talvea käytössä. Tuo yltää tarpeeksi alas ja suojaa hyvin. Äitini on kova neulomaan ja hänen tekemät pitkävartiset villasukat ja lapaset on ihan huiput. Itse tykkään että pidemmät pysyy paremmin pienellä päällä ja antaa mukavasti lisää lämpöä pienelle vilukissalle. Neuletakkikin on äitini puikoista. Villatakkia ollaan pidetty erikseen etenkin pikkupakkasilla, kun villahaalaria ei tarvitse, mutta jotain lämmikettä haalarin/takin alle kuitenkin.

Pipoina meillä on olleet pakkassuosikit Reiman ja Fredriksonin villapipot.

Näillä pärjää ja antaa pakkasen paukuttaa. :)

Mitkä teidän lemppari ulkoiluvaatteet on olleet taaperoilla kovemmilla pakkasilla?

Taaperolle lämpöpussi

Minulla on käynyt ihana tuuri että olen saanut blogin kautta testailla paria lämpöpussia Olivialla ja itse ei ole ollut tarvetta ostaa uutta. Eka talvi mentiin Beemoon lämpöpussilla ja tämä talvi tähän saakka Petite Chérien lämpöpussilla (molemmat saatu Jollyroomista). Molemmat on olleet oikein lämpöisiä ja kaikinpuolin tykättyjä. Molemmat vaan alkaa olla meidän pitkälle neidille hiukan liian lyhyitä. Mittaa noilla pusseilla on noin metri (ehkä hiukan alle) ja Olivialla noin 87cm. Siihen kun lisätään ulkovaatetus, niin pituus alkaa olla aikalailla pussilla ja neidillä sama. Muutama lisäsentti ei siis olisi pahitteeksi lämpöpussille. ;)

Näin aleaikaan selasin netin valikoimaa siinä toivossa, että löytyisi joku ihana lämpöpussi. Monia tuli käytyä läpi, mutta ihanuudellaan ja pituudellaan ylivoimaiseksi ykköseksi nousi Elodie Detailsin lämpöpussit. Jotain ihanan tyttömäistä kun on vaan saatava, niin noissa Elodien pusseissa on todella kauniit kuosit. Hih. Pituutta pusseilla on 110cm eli 10cm enemmän, kun vanhoissa pusseissa. Pidempiäkin varmaan on olemassa, mutta kuosit ei sitten ehkä näin ihania? ja kyllä tuo 10cm tuo jo mukavasti tilaa lisää.

Mutta sitten iski se kuuluisa valinnan vaikeus!

Kolme ihanaa vaihtoehtoa, mutta mikä on se ihanin. Nyt saa auttaa päättämään? ;)

Yksivärinen vaaleanpunainen olisi untuvapussi, joka olisi varmaan lämpöisin herkästi palelevalle Olivialle, mutta onko se liian lämmin sitten hiukan pienemmille pakkasille?

Millaisia kokemuksia teillä on untuvapusseista ja ylipäätään näistä Elodie Detailsin lämpöpusseista?

Prinsessa 1v3kk

Oikein hävettää myöntää, että unohdin aivan kokonaan ottaa Oliviasta 1-vuotis kuvat. Elokuussa oli niin ihana kesäkin vielä menossa, että ulkona olisi todella kauniita kuvia. Olen niin vihainen itselleni, mrr.. ;) No ei auta se unohtui ja sillä selvä. Päätin nyt kuitenkin eilen ottaa prinsessasta kuvia sisällä 1-vuotis juhlamekossaan, kun se vielä mahtuu päälle. Eihän tässä olla kun 3kk päälle 1v. Olisi ihana käydä ihan valokuvaajalla kunnon kuvissa, kun nämä omat nyt on mitä on, mutta täälläpäin ei ole oikein mieleisiä kuvaajia (siis sellaisia, jotka ottaisi kivassa ympäristössä lapsekkaita kuvia, eikä mitään koulukuvatyyppisiä pönötyksiä). Toisekseen neiti on nyt niin arka vieraiden lähellä, että ei uskalla olla rennosti saati hymyillä ainakaan ekaan puoleen tuntiin. Ensi kesänä ehkä sitten 2v. kuvauksissa olisi kiva käydä ja ottaa koko perheestä kuvia.

Tämä meidän 1v3kk taapero on tosi hauskassa iässä. Arki rullaa melko samalla tavalla, kun kolme kuukautta sitten ja suurempia muutoksia tai kehitysharppauksia ei nyt ole ollut. Sen mitä tässä nyt eniten huomaa on puhe. Olivia "juttelee" paljon ja toistaa lähes kaiken kuulemansa. Neiti poimii yksittäisiä sanoja meidän muiden puheesta ja toistaa niitä, jopa todella vaikeita sanoja vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Selvästi osaa myös yhdistää asiat ja sanat. Esim. laittaa laatikot kiinni todeten samalla "kiinni", menee verhon taakse ja sanoo "piiloo" tai ulko-oven käydessä huudahtaa "poja tai ihi" (pojat tai isi). Sanoja tulee hurjan paljon, paljon enemmän kun kellään isoveljistään tässä iässä.

Päivät on sujuneet nyt jo reilut 3kk samalla aikataululla melko tarkalleen unien suhteen. Yöunet klo.22.00-9.30 ja päiväunet ulkona klo.14.00 alkaen n.1,5-2h. Yöllä heräilee vaihtelevasti edelleen. Imetän vielä, joten nukahtaa aina rinnalle. Ekan yöunipätkän nukkuu omassa sängyssä n.4h ja mikäli herää, niin isi käy rauhoittelemassa. Loppu yön nukkuu minun vieressä ja imetän pari kertaa.

Olivialle nuo imetyshetket on edelleen hurjan tärkeitä. Useamman kerran päivässä käy itse vaatimassa "tittii". ;) Ruuan kanssa ja minun poissa ollessa menee myös lehmänmaito hyvin. Ruoka maistuu edelleen muutenkin hurjan hyvin, kaikki menee mitä tarjotaan. Itse syöminen on nyt alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän. Hampaita löytyy jo 10kpl joilla pureskella.

Luonteeltaan Olivia on iloinen, vilkas ja tempperamenttinen. Kuitenkin sanoisin että silti sellainen perus helppo lapsi, jos niin voi sanoa. Osaa siis näyttää tunteitaan, mutta kiukunpuuskat ja muut kiukut ei kestä kauaa. Vieraassa paikassa tai vieraiden kanssa neiti on todella hiljainen ja varautunut. Hymyjä ei myöskään vieraille juuri jaeta.

Pari viikkoa sitten käytiin neuvolassa, jossa Olivia istui tiukasti sylissäni ja pelkäsi painon ja pituuden mittaamista. Pieni ei olisi millään mennyt kummallisiin laitteisiin istumaan/pitkälleen. Hih. Piikit itketti tietenkin ja vielä kotona muistettiin esitellä jokaiselle erikseen "pipit". Uusimmat mitat on 10.740kg ja 84.2cm. Hurjaa vauhtia kasvaa, vaatteissa on nyt 86cm just vielä sopivia ja osa jo 92cm. Mitäs meille muuta.. niitä hiuksia odotellaan edelleen. ;)

Mitä teidän pienille taaperoille kuuluu?

Syksy (+NopsuPopsun pipo arvottu!)

Ihana värikäs syksy, minun lemppari vuodenaika. Mutta mikä ärsyttävä tautiaika! Jo toista vuotta meillä näköjään mennään samalla kaavalla ja ollaan jo kuukausi sairastettu sitkeää flunssaa koko perhe. Osa yhtäaikaa, sitten taas joku on hetken terve ja sitten taas tauti iskee takaisin. Minulla on jo kolmatta kertaa kurkku kipeänä ja Olivia jo toista kertaa kuumeessa kuukauden sisällä! Viime vuonna sairasteltiin 3kk vuorotellen koko syksy, toivottavasti tämä syksy päästään hiukan helpommalla.

Täytyy vaan yrittää olla välittämättä nuhanenästä ja nauttia näistä ihanan kirpakoista sekä aurinkoisista syyspäivistä. Täälläpäin lapsilla on syysloma ensi viikolla ja jotenkin näin isolla perheellä sitä odottaa erityisen paljon, että saa viettää kiireetöntä arkea ihan vaan kotona oleskellen. Meillä ei siis ole suunnitelmia, pääasia on ettei tarvitse tehdä mitään muuta kun olla yhdessä. ;)

Yhdessä oleskelun lisäksi odotan että ehtisin viimein käydä läpi lasten vaatekaapit, tarkastaa ja ehkä jopa ottaa jo esille ne talvivaatteet, bloggailla niistä ja lisäillä huutikseen myytävää. Mikäli vaan tuolta pieneltä neidiltä saan "vapaata". Olivia on nyt tosi ihanassa, mutta samalla hieman rasittavassa iässä. Kyllähän te tiedätte sen "tihutyö ja äidin juoksuttamis vaiheen"? ;) Voi miten mukavaa onkaan siirtyä paikasta A paikkaan B sotkemaan sillä välin kun äiti on vielä siivoamassa paikkaa A. Hohhoijakkaa!

Ulkoilu on onneksi helppoa pienen tihutyöläisen kanssa ja siitä neiti nauttii kovasti. Harmi kun tämä flunssa on vienyt ulkoilukertoja, koska neidiltä on ollut veto ihan pois monet päivät ja kuumettakin tosiaan on jo toinen kierros menossa. Nämä kuvat napattiinkin jo viikko sitten, mutta nyt vietetään taas niitä sisäpäiviä kuumeen ajan.

Olivialla on ensi kuussa 1v3kk neuvola (hui!) ja nyt on selvästi jo pituutta sen verran, että jouduin pesemään kaikki 80cm vk-vaatteet pois. Onneksi jemmassa oli tämä kevään malliston Molo Kidsin Girly rainbow välikausihaalari 86cm (saatu keväällä Lastenpuoti Tenavalinnasta). Se on just mukavan reilu ja istuu kyllä selvästi kivemmin päälle, kun Ticketin vk-haalari. Tulipahan todettua, että vauvamallin Ticketeissä on liian lyhyttä mitoitusta lahkeet Olivialle ja niska-haara taas suhteessa melko pitkä. Tämä onkin nyt ainoa välikausihaalari tälle syksylle, mutta tuskin enää muuta tarvitaan, kohta on pakkaset täällä.

Olen saanut tässä muutaman kuukauden aikana teiltä kivoja postaustoiveita, joita on ehdottomasti tarkoitus toteuttaa vielä tämän vuoden puolella. Pahoittelen tätä hitauttani, viiden lapsen ja kodin arjen takia ehtiminen tämän oman harrastuksen pariin on välillä vähän kortilla. ;)

Millaisia syyslomasuunnitelmia teillä on? Suunnitteletteko aina jotain puuhaa lomille vai onko teilläkin se rauhallinen kotiloma kaikista paras?

Arvoin tänään NopsuPopsun vihreän trikoisen läppäpipon ja voittaja on; Henna73

Onnea voittajalle ja kiitokset kaikille osallistuneille!

Voittajaan on otettu yhteyttä.

Ihana yksivuotias!

On pitänyt sen miljoona kertaa kirjoitella teille kuulumisia meidän 1-vuotiaasta, mutta nämä päivät on vaan juosseet johonkin ja tunteja ei tunnu olevan päivässä riittävästi.. Tällä hetkellä perheen suurin työllistäjä onkin tämä pieni neiti, joka on oikeassa termiitti iässä! Välillä tuntuu että vaikka silmiä ja käsiä on perheessä peräti 12 kappaletta, niin nekään ei riitä. ;D

Oliviahan lähti kävelemään jo heti 10kk tullessa täyteen. Viimeinen kuukausi on menty lähes kokoajan juosten ja kiipeillen. Tämä neiti rakastaa ulkoilua ja monesti itku pääsee kun tullaan sisälle, vaikka siellä ulkona oltaisiin oltu jo pari tuntia. Ylipäätään kaikenlainen vauhti tuntuu kiehtovan, kiikkuminen on parasta ja samoin isin kanssa tehdyt pyöräretket pyörän istuimessa istuen.

Poikien aloitettua koulun ja isin loman loputtua olemmekin ulkoilleet ahkerasti. Aloitimme myös perhekerhossa käymisen, joka ainakin ekan kerran jälkeen vaikuttaa oikein mukavalta jutulta. Nyt kun päiväunia on päivässä yhdet (tai välillä kahdet), on tuo liikkuminen helpottunut muutenkin, kun ei tarvitse miettiä niin paljon miten ne unet sattuu. Tällä hetkellä Olivia herää aamulla noin klo.9-9-30. Nukkuu päiväunet klo.14-15.30 ja käy illalla yöunille n. klo.21.30-22.00. Joinakin päivinä heräilee aamusta jo hiukan aiemmin ja silloin päiväunet aikaistuu ja illalla tarvitaan vielä pienet n.30min. tirsat ennen yöunia. Meille rytmi istuu hyvin arkeen, koska aamuisin saan nukkua Olivian kanssa miehen noustessa koululaisten kanssa ja illalla taas Olivia jaksaa valvoa siihen saakka kunnes pojatkin menee nukkumaan.

Olivia nukahtaa edelleen rinnalle päiväunille ja yöunille. Helppo tapa saada tuo tutiton tyttö taltutettua, kun muuten ei meinaa vauhti pysähtyä millään. Päiväunet nukkuu rattaissa ja yöunien ekan pätkän omassa sängyssään. Yöksi nostan sitten viereeni, kun edelleen imetän öisinkin ainakin kerran. Tapa josta ensin meinasin luopua, mutta sitten päätin että miksi luopuisin, koska tuo rauhoittaa meidän yöt tulevien hampaidenkin takia hyvin (kun sitä tuttiakaan ei ole käytössä). Iso syy on myös se että toivon imetyksen jatkuvan vielä ainakin talveen saakka ja yöimetys selvästi pitää maidon nousua yllä parhaiten. Poikien imetysaikana nimittäin maidon nousu alkoi hiipumaan siihen kun yöimetykset loppui (eli n.8-11kk iässä). Olivialle on meidän lapsista selvästi ollut tärkein tämä tisuttelu, hän haluaa päivälläkin muutaman kerran ainakin käydä rinnalla. Pojat taas kaikki oli noin vuoden iässä omatoimisesti lopetellut koko touhun, joten haluan nyt mennä niin pitkälle imettäen kun luontevalta tuntuu.

Olivia juo myös ihan tavan maitoakin. Päivisin nokkamukista ruuan kanssa ja jos minä olen vaikka useamman tunnin poissa, niin tuttipullosta kelpaa hyvin rasvaton maito. Ruassa on siirrytty osittain samaan ruokaan muun perheen kanssa, mutta välillä saa myös purkkiruokaa. Riippuen vähän mitä meillä on ruokana tai ollaanko liikenteessä. Jugurtit on herkkua ja kaurapuurosta tykkää myös. Sanotaanko nyt näin, että hyvä syömään kaikkea. Itse syöminen ei neitiä vielä tunnu kiinnostavan muuta kun sormilla, mutta lusikoiden ei.

Leikeistä parhaita on juuri nyt kaikki "pois & takasin" leikit eli tyhjennetään lelulaatikoita (ja keittiön laatikoita silloin kun kerkee) ja laitetaan kaikki takaisin laatikkoon. Yleensä tuppaa vaan se leikki loppumaan siihen, että ne tavarat jää lattialle. ;) Omat lelut kiinnostaa melko vähän, enemmän kaikki muu touhuaminen ja tutkiminen. Nukkeja Olivia osaa pitää hyvänä ja antaa suukon. ♥

Kirjoja neiti tykkää katsella ja osoittelee kuvia sormella. Se ihan ensimmäinen oikea sanakin tuli tässä muutama viikko sitten ja se on "kukka". :D Kirjoista ja kaikkialta muualtakin Olivia osoittaa kukkia ja toteaa terhakkaasti "kukka!". Muutenkin sanojen tavuja tulee jo useampi. Esim. pallo on "pa", kiinni on "kii", äiti on "äi" ja kiikku on "kiikaa".

Omaa tahtoa neidiltä tuntuu löytyvän myöskin. Jos tavarat ei tottele haluamallaan tavalla tai joku erehtyy nostamaan neidin pois kielletystä puuhasta, heittäytyy tyttö tramaattisesti huutamaan pitkälleen lattialle. Heh.
Näyttäisi olevan vahvempi/tempperamenttisempi luonne, kuin isoveljillänsä tässä iässä oli. Voinee johtua siitä että on tyttö, ehkä me naiset yleensä ollaan vähän ailahtelevaisempia? ;)

On muuten jotenkin tosi ihanaa juuri nyt, kaikesta kiireestä huolimatta, olla kotona kahdestaan puolet päivistä Olivian kanssa. Saa antaa pienelle kaiken huomion hetkenaikaa, ennen kun loput perheestä saapuu ripotellen kotiin. En sano että elämä olisi täydellistä, väsymystä on, kuten yleensä pienen lapsen ja suurperheen kanssa tuppaa itse kullakin olemaan. Oma selkä on oireillut viime keväästä saakka enemmän ja on nyt pahimmillaan. Välillä on tuskallista nostella neitiä ja lattialla en pysty istumaan monesti ollenkaan. Nyt jos koskaan olisi aika taas lisätä liikuntaa (tai aloittaa se), jotta selkä pysyisi edes hiukan kunnossa ja kivuttomana ja painoakin olisi hyvä saada taas alaspäin. Intoa odotellessa. ;)

1-vuotis neuvolassa jo käytiin heti seuraavana päivänä virallisesta synttäripäivästä.
Olivian 1v. mitat ovat 10.330kg ja 81cm. :)
(On muuten isompi kun kukaan meidän pojista oli 1v.)