Pieni neiti 1v7kk

Terkut täältä tautipesästä! Meillä on tällä hetkellä kolme flunssatautista ja yksi oksutautinen potilas.

Ollaan siis kerätty useampaa tautisorttia ettei pääse arki tylsäksi käymään. ;D

Itse olen ollut sairaana jo viikon, aloitellen kuumeella ja sitten tauti iski pikku neitiin. Raukalla on kuume pysytellyt yli 38 asteen heti taudin alkamisesta alkaen ja tänään on ensimmäisen kerran vain pientä lämpöä. Ihan ekaa kertaa olen jopa joutunut kunnolla valvomaan neidin takia, kun uni ei tunnu Olivialla kuuluvan taudinkuvaan..

Minun on pitänyt jo monta kertaa laittaa Olivian 1v6kk kuulumisia blogiin ja nyt viimein ehtiessäni tämä pieni neiti onkin jo ehtinyt 1v7kk ikään.

On ollut mukava huomata miten pieni jaksaa yllättää ja kehittyä hyvin pienessäkin ajassa. Olivia on iloinen ja tempperamenttinen pieni neiti, joka ei edelleenkään tykkää vieraista. Ensimmäistä uhmaa on selvästi ilmassa, koska maahan heittäytymistä niiden kiellettyjen tai muuten vaan epäonnistuneiden "itse" yritysten jälkeen tulee päivittäin. Paljon siis pitäisi saada tehdä itse, sitten tulee kiukku kun ei onnistu. Nyt on tullut myös hyvin vahva "äiti" vaihe, siis minä vain kelpaan moniin juttuihin. Yölläkin huudetaan reippaasti äitiä ja isin käynti ei aina kelpaa.

Olivia puhuu jo paljon, kolmen neljän sanan lauseita ja joskus pidempiäkin. Esim. "suljen ihanan soittorasian" biisiä laulaa tuon tuosta, tuo kerhossa opittu biisi on neidin lemppari. Fröbelin palikat on myös edelleen ihan ykköslemppareita. Leikkilemppareita on isoveljien kanssa touhuaminen ja riehuminen, pikku Legoja neiti pyörittää jo sujuvasti Emilin kanssa. Olivia ei ole ollut koskaan kova laittamaan mitään suuhunsa, joten Legot saa olla rauhassa levällään Emilin leikeissä. Illat Olivia yleensä touhuaakin poikien perässä aina kun mahdollista, päivisin poikien ollessa koulussa leikkii sitten enemmän omilla leluillaan.

Omien lelujen lemppareita on nuket ja leikkikeittiö. On hauska huomata, että ne tyttömäiset jutut on alkaneet kiinnostaa enemmän ja nukkeja hoidetaan innokkaasti. :)

Päivittäin kaivetaan myös esille omat korut ja pikkukengät. Niitä sitten vaihdellaan ja käydään ihailemassa peilistä. Myös tyllihameita täytyy sovitella aina silloin tällöin. Hih.

Toisaalta ihan yhtä sujuvasti auto- ja pikku-ukkelileikit kiinnostaa. Itse olen aina välillä miettinyt tuleeko poikaperheessä kasvavasta tytöstä automaattisesti poikamaisempi, mutta mitä nyt olen ystäviltä kuullut, niin ei sillä ole merkitystä. Jotkut on vaan tyttömäisempiä luonnostaan, kun taas toiset vaikka siskojen eskellä kasvaneet taas poikamaisempia. Oletteko te samaa mieltä?

  

Olivia on edelleen hyvä syömään ja kaikki ruoka kelpaa. Ruualla saa maitoa ja muuten vettä janojuomaksi. Imetän Oliviaa edelleen. Olen ihan älyttömän iloinen, että olen saanut imettää näin kauan. Muistan että pojat vieroitti itse itsensä jo vuoden kieppeillä (kaksi alle 1v. ja kaksi päälle 1v.), mutta Olivialla ei ole merkkiäkään. Imetyshetket tuntuu olevan edelleen neidille todella tärkeitä. Itse ajattelin, että imetän Oliviaa kaksi vuotiaaksi saakka, jos hän vaan itse niin haluaa. Yöimetyksiäkin meillä on edelleen, koska en vaan ole saanut aikaiseksi niitä lopettaa. Laiskuus ja saamattomuus on varmasti osa syy, tyttö nukkuu niin hyvin yönsä, kun saa ottaa pienet maitohuikat välillä. ;) Toisaalta uskon, että juuri noista yöimetyksistä johtuen meillä ei ole hampaiden tuloa tai muutakaan oikeastaan koskaan öisin itketty.

Päivän rutiinit on pysyneet aikalailla samana jo pitkään. Itse olen joka lapsen kohdalla tykännyt siitä että rutiineista pidetään kiinni ja että asiat tapahtuu lähes samaan aikaan joka päivä. Päiväunet nukutaan lähes aina kotona, ruuat on tiettyyn aikaan ja unille käydään samaan aikaan joka päivä. Rutiinit tuo selvästi lapselle sitä rauhallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Olivia nukkuu päiväunet rattaissa ulkona n.klo.14.00-15.30 ja yöunia neiti nukkuu yleensä klo.22.00-9.00.

Elämä taaperon kanssa on oikeastaan nyt aika hauskaa. Neiti osaa hassutella ja höpsötellä. Omaa touhuamista ja ymmärrystä on jo sen verran ettei ihan joka hetki tarvitse perästä juosta. Kaikesta huolimatta toinen on vielä niin pieni, että tuntuu ihan vauvalta. Hiljaa toivon että ei kasvaisi noin hurjaa tahtia. ♥

1v6kk neuvolassa Olivia oli sitä mieltä ettei mitään mittauksia ja tutkimuksia tarvitse tehdä, vaan tarrautui kaksin käsin minuun ja ei millään olisi päästänyt irti. Yhtään sanaakaan ei suostunut lääkärille sanomaan. Hih.

Mitat saatiin kuitenkin viimeisellä otettua ja ne oli (1kk sitten) 11.800kg ja 87cm. :)

P.s. Meiltä pieneksi jääneitä sisävaatteita koossa 80-86cm on nyt paljon myynnissä huutikessa ja lisää naputtelen päivittäin. Kurkkaa! ;)

Ajatuksia blogista ja sen tulevaisuudesta..

Nyt on ihan pakko myöntää, että olen tämän blogin kanssa vähän jumissa..

Olen jo neidin syntymästä saakka miettinyt ja pyöritellyt ajatuksia niin suuntaan kun toiseen blogin tulevaisuudesta. Toisaalta rakastan bloggaamista edelleen, mutta toisaalta ajatus kokonaan lopettamisesta kiehtoo. Välillä nimittäin tulee tunne, että miten helppoo olisi vaan olla bloggaamatta. Se stressi mitä välillä (tai ihan joka viikko) tulee siitä, että pitäisi tehdä juttua blogiin, pitäisi kuvata sitä ja tätä, pitäisi olla parempi kuvaamaan, pitäisi osata kirjoittaa niitä soljuvia tekstejä, pitäisi kai kertoa koko elämästä, pitäisi yksinkertaisesti olla ahkerampi bloggaaja, on yksinkertaisesti ihan suoraan sanottuna välillä ahdistavaa..

Haluaisin kyllä osata ja jaksaa, mutta suurperhe ja etenkin taapero imee mehut välillä täysin. Aika on kortilla ja välillä on ihan pakko muistuttaa itseään, että hei, enhän minä voi asettaa itseäni samalle viivalle, kuin esim. bloggaava kahden lapsen äiti. Kyllähän minun pitäisi se tietää mitä on olla kahden lapsen äiti ja mitä on olla viiden lapsen äiti. Voin kertoa; ihan eri asia! ;)

Omaa aikaa eli aikaa tehdä niitä omia juttuja on päivässä tällä hetkellä noin 2h. Toinen tunti Olivian päiväunien aikaan ja toinen tunti illalla neidin käytyä yöunille. Vähintään tunti on annettava tv-sarjoille, ne on minun yksihenkireikä. Jää siis tunti. Siinä ajassa ei oikein ehdi yhtä juttua tekemään, en ainakaan minä. Riippuu tietysti jutusta, mutta yleensä kuvien käsittely, lataaminen, juttujen kirjoittaminen (puhumattakaan kuvaamisesta) vie minulta kaikkinensa vähintään kaksi tuntia ja monesti jopa kolme. Sitten kun uhraat elämästä kallisarvoisia tunteja jutun tekoon, joka kyllä on ihan kivaa en sitä sano, mutta kun sitä aikaa on muutenkin vähän ja sitten tuntuu ettei kukaan oikein jaksa kommentoida niin väkisinkin miettii onko kaikki sen arvoista. Nyt tähän väliin on pakko sanoa, että arvostan tosi paljon jokaista kommenttia jonka saan ja olen todella kiitollinen teille, jotka käytte harvasta bloggaustahdistani huolimatta jättämässä mukavan kommentin. Kiitos teille! ♥

Mutta sitten ne jotka taas ei nää mitään muuta syytä vierailla blogissa kun narisemassa siitä mistä kirjoitan, niin väkisinkin välillä jurppii. Olisiko helpompi kuitenkin lopettaa vaan blogin lukeminen jos ei kiinnosta? 

Tottakai olen kiitollinen jokaisesta lukijastani, mutta en myöskään menetä yöuniani poistuvista lukijoista tai ala kirjoittamaan niistä asioista joita en koe omaan blogiini kuuluviksi, ihan vaan sen takia että miellytän lukijoita. Minusta blogin pitää olla lähtökohtaisesti itselle mieluisa ja rentouttava paikka. Se että joku muukin tykkää ja liittyy lukijaksi tulee tietenkin isona plussana. Ja ne kommentit, ne on bloggaamisen suola. Aina jaksan ilahtua jokaisesta kommentista ja kaikki aina luen, vastaaminen tulee välillä viiveellä, mutta jokaiseen kommentiin pyrin myös vastaamaan.

Sanon sen nyt ääneen. Ei minusta ei tule bloggaajaa joka jakaa asioita paljoakaan meidän elämästä ja arkipäivästä. Ne ei kiinnosta itseä muissakaan blogeissa ja ne ei kuulu oman blogin henkeen, enkä jaksa tai edes halua käydä arkea kovinkaan paljoa täällä blogissa läpi. Toki jonkin verran niitä arkisia asioita blogiin eksyy, mutta vain sen verran, kun itsestä tuntuu hyvälle.

Olen jo vuosia halunnut pitää blogin lastenvaatteisiin painottuvana. Esitellä uusimpia mallistoja, jakaa ajatuksia teidän lukijoiden kanssa niistä. Kertoa meidän lemppareita ja tehdä sovituskuvauksia. Pohtia ulkovaateostoksia tulevaan kauteen ja välillä esitellä hiukan niitä ostoksia. Isona bonuksena olen saanut mukavia yhteistyökuvioita ja testiin vaatteita. Yhteistyökuvioista valitsen aina ne, jotka itseä kiinnostaa ja sellaisia jotka sopii meidän tyyliin ja blogin henkeen. Kaikkea ei pystyisi ostamaan itse, varsinkaan nyt kun elellään vaan yhden ihmisen palkalla ja minun kodinhoidontuella. Koen olevani tosi onnekas, että olen saanut yhteistyökumppaneita. Mielelläni jaan kokemuksia ja laitan sovituskuvia saaduista vaatteista. On ihanaa että tästä aikaa vievästä harrastuksesta saa välillä myös jotain kiitokseksi itselle tai paremminkin lapsille. :)

Olen pitänyt blogia kohta jo 8 vuotta! Se on pitkä aika. Aloitin kun kaksi nuorinta poikaa oli 4v ja n.8kk. Vuosien myötä pojat on kasvaneet ja isompi jäikin blogista pois aloitellessaan koulun. Nyt se pienempikin eli Emil käy jo kakkosluokkaa ja alkaa olla siinä iässä, etten hänestäkään haluaisi laittaa kasvokuvia blogiin. Emil toisaalta on ihan innokas välillä malliksi sovituskuviin, mutta sanoo myös, ettei enää halua olla paljon kuvattavana. Kunnioitan lapsen omaa päätöstä.

Poikien äitinä ja poikien tyyliin-blogina aloittamani taival on jo kokenut muutoksen pienen yllätys tytön synnyttyä. Poikien äidistä tuli myös tytön äiti. Ymmärrän kyllä että moni odottaa minulta edelleen niitä poikien juttuja, mutta minkäs teet, kun vuodet vierii ja elämä muuttuu. Pojille tulee hankittua melko vähän vaatteita, kun monet kiertää veljeltä toiselle. Vaatteet on niitä ihan perusmerkkejä. Muut poikien asiat ei enää blogin puolelle kuulu. Nyt tytön ollessa pieni ja muutenkin tytön myötä minulle on auennut uusi maailma tyttöjen vaatteisiin ja tyttöjen juttuihin. Ne on aiheita jotka on nyt itselle niitä joita haluisin blogissa jakaa ja pohtia.

Nyt siis mietin, että voiko blogin nimi olla enää entinen. Olisiko järkevämpää muuttaa blogin nimi tai jopa koko blogi uuteen osoitteeseen. Ehkä se into bloggaamiseen syttyisi taas täyteen paloon, kun minulta ei odotettaisi poikien juttuja. On kuitenkin aika harhaan johtavaa olla poikien tyyliin- bloggaaja, jos poikien tyyliä blogissa on enää noin 10% ja loput 90% tyttöjen vaatejuttuja. ;)

Halu pitää blogia on kuitenkin edelleen suurempi, kuin se että lopettaisin kokonaan.

Jotain on kuitenkin tehtävä, koska nyt näin ei tunnu hyvälle tai omalle..

Sanokaa ihmeessä mitä te olette mieltä?

Poikien juttuja on turha toivoa lisää joka tapauksessa, ne ei tule ainakaan lisääntymään. Yhteistyökuviot jatkuu siinä määrin missä itsestä tuntuu hyvälle, jos joku kokee ne mainostamisena (mitä ne ei kyllä itselle ole, sanon selvän mielipiteeni tuotteista oli se itse ostettu tai saatu), niin kannattaa hyppiä ne yli tai siirtyä mielesempään blogiin. :)

Kiitos ihan jokaiselle joka on ollut lukijana jo vuosia, kiitos myös kaikille uusille lukijoille. Olen saanut niiden töykeiden kommenttien lisäksi paljon positiivista palautetta. ♥

Prinsessa 1v3kk

Oikein hävettää myöntää, että unohdin aivan kokonaan ottaa Oliviasta 1-vuotis kuvat. Elokuussa oli niin ihana kesäkin vielä menossa, että ulkona olisi todella kauniita kuvia. Olen niin vihainen itselleni, mrr.. ;) No ei auta se unohtui ja sillä selvä. Päätin nyt kuitenkin eilen ottaa prinsessasta kuvia sisällä 1-vuotis juhlamekossaan, kun se vielä mahtuu päälle. Eihän tässä olla kun 3kk päälle 1v. Olisi ihana käydä ihan valokuvaajalla kunnon kuvissa, kun nämä omat nyt on mitä on, mutta täälläpäin ei ole oikein mieleisiä kuvaajia (siis sellaisia, jotka ottaisi kivassa ympäristössä lapsekkaita kuvia, eikä mitään koulukuvatyyppisiä pönötyksiä). Toisekseen neiti on nyt niin arka vieraiden lähellä, että ei uskalla olla rennosti saati hymyillä ainakaan ekaan puoleen tuntiin. Ensi kesänä ehkä sitten 2v. kuvauksissa olisi kiva käydä ja ottaa koko perheestä kuvia.

Tämä meidän 1v3kk taapero on tosi hauskassa iässä. Arki rullaa melko samalla tavalla, kun kolme kuukautta sitten ja suurempia muutoksia tai kehitysharppauksia ei nyt ole ollut. Sen mitä tässä nyt eniten huomaa on puhe. Olivia "juttelee" paljon ja toistaa lähes kaiken kuulemansa. Neiti poimii yksittäisiä sanoja meidän muiden puheesta ja toistaa niitä, jopa todella vaikeita sanoja vaihtelevalla onnistumisprosentilla. Selvästi osaa myös yhdistää asiat ja sanat. Esim. laittaa laatikot kiinni todeten samalla "kiinni", menee verhon taakse ja sanoo "piiloo" tai ulko-oven käydessä huudahtaa "poja tai ihi" (pojat tai isi). Sanoja tulee hurjan paljon, paljon enemmän kun kellään isoveljistään tässä iässä.

Päivät on sujuneet nyt jo reilut 3kk samalla aikataululla melko tarkalleen unien suhteen. Yöunet klo.22.00-9.30 ja päiväunet ulkona klo.14.00 alkaen n.1,5-2h. Yöllä heräilee vaihtelevasti edelleen. Imetän vielä, joten nukahtaa aina rinnalle. Ekan yöunipätkän nukkuu omassa sängyssä n.4h ja mikäli herää, niin isi käy rauhoittelemassa. Loppu yön nukkuu minun vieressä ja imetän pari kertaa.

Olivialle nuo imetyshetket on edelleen hurjan tärkeitä. Useamman kerran päivässä käy itse vaatimassa "tittii". ;) Ruuan kanssa ja minun poissa ollessa menee myös lehmänmaito hyvin. Ruoka maistuu edelleen muutenkin hurjan hyvin, kaikki menee mitä tarjotaan. Itse syöminen on nyt alkanut kiinnostaa aiempaa enemmän. Hampaita löytyy jo 10kpl joilla pureskella.

Luonteeltaan Olivia on iloinen, vilkas ja tempperamenttinen. Kuitenkin sanoisin että silti sellainen perus helppo lapsi, jos niin voi sanoa. Osaa siis näyttää tunteitaan, mutta kiukunpuuskat ja muut kiukut ei kestä kauaa. Vieraassa paikassa tai vieraiden kanssa neiti on todella hiljainen ja varautunut. Hymyjä ei myöskään vieraille juuri jaeta.

Pari viikkoa sitten käytiin neuvolassa, jossa Olivia istui tiukasti sylissäni ja pelkäsi painon ja pituuden mittaamista. Pieni ei olisi millään mennyt kummallisiin laitteisiin istumaan/pitkälleen. Hih. Piikit itketti tietenkin ja vielä kotona muistettiin esitellä jokaiselle erikseen "pipit". Uusimmat mitat on 10.740kg ja 84.2cm. Hurjaa vauhtia kasvaa, vaatteissa on nyt 86cm just vielä sopivia ja osa jo 92cm. Mitäs meille muuta.. niitä hiuksia odotellaan edelleen. ;)

Mitä teidän pienille taaperoille kuuluu?

Ihana yksivuotias!

On pitänyt sen miljoona kertaa kirjoitella teille kuulumisia meidän 1-vuotiaasta, mutta nämä päivät on vaan juosseet johonkin ja tunteja ei tunnu olevan päivässä riittävästi.. Tällä hetkellä perheen suurin työllistäjä onkin tämä pieni neiti, joka on oikeassa termiitti iässä! Välillä tuntuu että vaikka silmiä ja käsiä on perheessä peräti 12 kappaletta, niin nekään ei riitä. ;D

Oliviahan lähti kävelemään jo heti 10kk tullessa täyteen. Viimeinen kuukausi on menty lähes kokoajan juosten ja kiipeillen. Tämä neiti rakastaa ulkoilua ja monesti itku pääsee kun tullaan sisälle, vaikka siellä ulkona oltaisiin oltu jo pari tuntia. Ylipäätään kaikenlainen vauhti tuntuu kiehtovan, kiikkuminen on parasta ja samoin isin kanssa tehdyt pyöräretket pyörän istuimessa istuen.

Poikien aloitettua koulun ja isin loman loputtua olemmekin ulkoilleet ahkerasti. Aloitimme myös perhekerhossa käymisen, joka ainakin ekan kerran jälkeen vaikuttaa oikein mukavalta jutulta. Nyt kun päiväunia on päivässä yhdet (tai välillä kahdet), on tuo liikkuminen helpottunut muutenkin, kun ei tarvitse miettiä niin paljon miten ne unet sattuu. Tällä hetkellä Olivia herää aamulla noin klo.9-9-30. Nukkuu päiväunet klo.14-15.30 ja käy illalla yöunille n. klo.21.30-22.00. Joinakin päivinä heräilee aamusta jo hiukan aiemmin ja silloin päiväunet aikaistuu ja illalla tarvitaan vielä pienet n.30min. tirsat ennen yöunia. Meille rytmi istuu hyvin arkeen, koska aamuisin saan nukkua Olivian kanssa miehen noustessa koululaisten kanssa ja illalla taas Olivia jaksaa valvoa siihen saakka kunnes pojatkin menee nukkumaan.

Olivia nukahtaa edelleen rinnalle päiväunille ja yöunille. Helppo tapa saada tuo tutiton tyttö taltutettua, kun muuten ei meinaa vauhti pysähtyä millään. Päiväunet nukkuu rattaissa ja yöunien ekan pätkän omassa sängyssään. Yöksi nostan sitten viereeni, kun edelleen imetän öisinkin ainakin kerran. Tapa josta ensin meinasin luopua, mutta sitten päätin että miksi luopuisin, koska tuo rauhoittaa meidän yöt tulevien hampaidenkin takia hyvin (kun sitä tuttiakaan ei ole käytössä). Iso syy on myös se että toivon imetyksen jatkuvan vielä ainakin talveen saakka ja yöimetys selvästi pitää maidon nousua yllä parhaiten. Poikien imetysaikana nimittäin maidon nousu alkoi hiipumaan siihen kun yöimetykset loppui (eli n.8-11kk iässä). Olivialle on meidän lapsista selvästi ollut tärkein tämä tisuttelu, hän haluaa päivälläkin muutaman kerran ainakin käydä rinnalla. Pojat taas kaikki oli noin vuoden iässä omatoimisesti lopetellut koko touhun, joten haluan nyt mennä niin pitkälle imettäen kun luontevalta tuntuu.

Olivia juo myös ihan tavan maitoakin. Päivisin nokkamukista ruuan kanssa ja jos minä olen vaikka useamman tunnin poissa, niin tuttipullosta kelpaa hyvin rasvaton maito. Ruassa on siirrytty osittain samaan ruokaan muun perheen kanssa, mutta välillä saa myös purkkiruokaa. Riippuen vähän mitä meillä on ruokana tai ollaanko liikenteessä. Jugurtit on herkkua ja kaurapuurosta tykkää myös. Sanotaanko nyt näin, että hyvä syömään kaikkea. Itse syöminen ei neitiä vielä tunnu kiinnostavan muuta kun sormilla, mutta lusikoiden ei.

Leikeistä parhaita on juuri nyt kaikki "pois & takasin" leikit eli tyhjennetään lelulaatikoita (ja keittiön laatikoita silloin kun kerkee) ja laitetaan kaikki takaisin laatikkoon. Yleensä tuppaa vaan se leikki loppumaan siihen, että ne tavarat jää lattialle. ;) Omat lelut kiinnostaa melko vähän, enemmän kaikki muu touhuaminen ja tutkiminen. Nukkeja Olivia osaa pitää hyvänä ja antaa suukon. ♥

Kirjoja neiti tykkää katsella ja osoittelee kuvia sormella. Se ihan ensimmäinen oikea sanakin tuli tässä muutama viikko sitten ja se on "kukka". :D Kirjoista ja kaikkialta muualtakin Olivia osoittaa kukkia ja toteaa terhakkaasti "kukka!". Muutenkin sanojen tavuja tulee jo useampi. Esim. pallo on "pa", kiinni on "kii", äiti on "äi" ja kiikku on "kiikaa".

Omaa tahtoa neidiltä tuntuu löytyvän myöskin. Jos tavarat ei tottele haluamallaan tavalla tai joku erehtyy nostamaan neidin pois kielletystä puuhasta, heittäytyy tyttö tramaattisesti huutamaan pitkälleen lattialle. Heh.
Näyttäisi olevan vahvempi/tempperamenttisempi luonne, kuin isoveljillänsä tässä iässä oli. Voinee johtua siitä että on tyttö, ehkä me naiset yleensä ollaan vähän ailahtelevaisempia? ;)

On muuten jotenkin tosi ihanaa juuri nyt, kaikesta kiireestä huolimatta, olla kotona kahdestaan puolet päivistä Olivian kanssa. Saa antaa pienelle kaiken huomion hetkenaikaa, ennen kun loput perheestä saapuu ripotellen kotiin. En sano että elämä olisi täydellistä, väsymystä on, kuten yleensä pienen lapsen ja suurperheen kanssa tuppaa itse kullakin olemaan. Oma selkä on oireillut viime keväästä saakka enemmän ja on nyt pahimmillaan. Välillä on tuskallista nostella neitiä ja lattialla en pysty istumaan monesti ollenkaan. Nyt jos koskaan olisi aika taas lisätä liikuntaa (tai aloittaa se), jotta selkä pysyisi edes hiukan kunnossa ja kivuttomana ja painoakin olisi hyvä saada taas alaspäin. Intoa odotellessa. ;)

1-vuotis neuvolassa jo käytiin heti seuraavana päivänä virallisesta synttäripäivästä.
Olivian 1v. mitat ovat 10.330kg ja 81cm. :)
(On muuten isompi kun kukaan meidän pojista oli 1v.)

Kymmenen kuukautta

 

 

Viimeiset 10 kuukautta on kuluneet kuin siivillä. Se pieni nyytti jonka vasta sain syliini sairaalassa on nyt iloinen, hassutteleva, vauhdikas ja samalla tutkaileva pieni neiti. Tämä neiti rakastaa veljiään, parasta olisi jos aina joku veljistä olisi leikkimässä lattialla lähettyvillä. On huippua hassutella konttaamalla Emiliä karkuun ja kikattamalla päälle, kun toinen konttaa perässä. Muita lemppari juttuja on syöminen, tisuttelu ja ulkoilu. Leluista lemppareita on taaperokärry sekä työnnettävä hauva, kolikko possu, pallot ja dublo-legot.

 

Olivia on melko vauhdikas ja räväkkä, vaikka säikkyykin kovia ääniä ja vierastaa alkuun uusia ihmisiä. Vauhtineiti on kontannut 6kk iästä alkaen, nousi seisomaan 7kk, lähti kävelemään tukea vasten 8kk, seisoi ilman tukea 9kk ja pari viikkoa sitten 9kk3vko iässä otti jo ensiaskeleensa! Tällä hetkellä kävelee 1-2m matkoja esim. sylistä toiseen tai sohvan reunalta sohvapöydän luo. Mieluiten kuitenkin vielä konttaa tai kävelee tuettuna.

 

Syöminen on ihanaa ja neiti onkin hyvä syömään mitä tahansa tarjotaan. Soseissa saa olla jo sattumia/palasia ihan kivasti ja muutenkin kaikki sormiruokailut on parasta. Hedelmäpalat taitaa olla ykkösiä sormiruokailussa ja maissinaksut. Nyt aloiteltiin pikkuhiljaa maistelemaan myös jugurttia ja muita hapanmaitotuotteita. Ruokajuomana tarjotaan vettä, mutta se maistuu huonosti. Mieluiten ottaa rintamaitoa sitten milloin huvittaa päivän mittaan. Imetys onkin edelleen tärkeä osa meidän päivärutiinia, tosin enää rinnalla ei pitkään viivytä päiväaikaan.

 

Haluaisin ehdottomasti imettää niin kauan kun vaan neiti itse sitä haluaa, mutta juuri nyt se takkuaa neidin hampaiden takia. Nuo pienet naskalit nimittäin hankaa ikävästi ja itselle välillä imetys tuottaa tuskaa. Hampaita neidillä on nyt kuusi. Muistan että poikien imetysaikanakin hampaat jossain vaiheessa aiheutti pientä kipuilua imettäessä, mutta en muista että se näin hankalaa olisi ollut. Saa nähdä muuttuuko tilanne ja neiti muuttaisi hiukan imuotettaan jatkossa, muuten on pakko lopettaa imetys.

 

 

Yöt nukumme edelleen neidin kanssa vierekkäin ja imetän pari kertaa yössä. Tämä tapa olisi tarkoitus karsia pois kesän aikana, mutta toisaalta koska tämä toimii ja näin yöt sujuu koko perheellä nukkuen, en näe mitään kiirettä (olen siis myös hiukan itsekäs ;)). Veikkaan kuitenkin että muuten nukuttaisiin aika paljon huonommin, kaikkien uusien taitojen, hampaiden yms. takia. Olivia ei myöskään ime tuttia ollenkaan, joten imetys on siitäkin syystä tärkeää pienelle neidille.

 

Olivia nukkuu nyt kahdet päiväunet päivässä; klo.12-14 välillä n.1h30min.-2h ja klo.17.30-18.30 välillä n.45min. Yöunille käy vasta klo.22-23 ja aamulla heräillään klo.8.30-9. Yöunille käynti varmasti aikaistuu siinä vaiheessa kun neiti jättää nuo iltaunet pois, ainakin näin toivon. Muuten taitaa siinäkin tulla opettelun paikka. ;)

 



(Body ja sukkikset Lindex, rusetti H&M)

 



 Jotenkin tuntuu että tämän viimeisen murun kohdalla sitä ottaa kaikki asiat jotenkin rennoimmin. Ei jaksa miettiä että pitäisikö nyt luopua siitä ja tuosta ja pitäisikö tämä mennä jo näin ja noin. Sitä vaan antaa elämän rullata painollaan ja millään ei ole kiire, kyllä ne asiat tapahtuu omalla painollaan ja kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Pieni saa olla pieni niin kauan kun haluaa ja minä nautin tuosta pienestä täysin siemauksin. :)

 

Äitiysloma meni jo ja nyt nautin vielä ainakin vuoden kotona (sillä mitättömällä) kodinhoidontuella. Toivosin kovasti että voisin olla kotona siihen saakka että Olivia täyttää 3v., mutta aika sen näyttää. Oma selkä oireilee nyt jälleen sen verran, että tuskin pystyisin töitä ainakaan nyt edes tekemään, mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä aika juuri nyt on kuitenkin parasta mitä ikinä olisin elämältä uskaltanut edes toivoa. ♥

 

Olivian 10kk mitat on; 9385g ja 76,5cm.

 

Tämmöinen 10kk prinsessa meillä elelee, mutta

mitä kuuluu teidän vuoden ikää lähestyville vauvoille? :)

 

 

 

 



Ratkiriemun mahtava lukijatarjous!

 

 

Alkavan keväisen viikon kunniaksi sain teille tarjottavaksi upean lukijatarjouksen Ratkiriemuun! :)

Ratkiriemussa on iso valikoima kaikkia ihanuuksia, kuten Nova Staria, Maxomorraa, Molo Kidsiä, Mini A Turea, Ebbeä, Mamaliciousta ja Boob:a. Kattava valikoima lasten- ja äitiysvaatteita.

 

Lukijatarjouksella saat huippu edullisesti mm. Molo Kidsin kevyet waiton- ja waits- takit sekä housut. Jotka on muuten ihan mahtavat juuri näille yli kympin lämpöisille kevätpäiville. ;)

 

Kauppaan on juuri tullut myyntiin myös Ebben suloinen kevät/kesämallisto, joka onkin jo suoraan alessa!

Aina muodikasta raitaa raikkaissa sävyissä.

 

Lisäksi suosittelen kurkkaamaan Boob ja Mamalicous odotus- ja imetysmallistot. Minulla on itsellä ollut raskausaikana ja nyt imettäessä lähes pelkästään näitä merkkejä ja en voi kun kehua. Laadukkaita kumpainenkin. :)

Erityisesti nuo Mamalicious skinny jeggingsit on unelman pehmoiset ja super joustavat. Ne antaa mukavasti armoa näin raskauden jälkeen isoksi jämähtäneen masun kanssa (syy ei tietenkään ole herkuissa) ja toki alkuraskaudessakin venyy kivasti masun mukana. Korkeavyötäröiset hoikentavat after birth jeggingsit olisi varmasti myös hyvät juurikin raskauden jälkeen, niistä on saatavilla myös capri-mittainen malli.

 

Lukijatarjouksena saat nyt -25% yli 70e ostoksesta!

(Alennus koskee normaalihintaisia tuotteita. Jos tilaukselta palauttaa ja alennuksen ehto ei enää täyty, alennuksen menettää)

Alennuksen saat koodilla; poikientyyliin ja se on voimassa 17.5.2015 saakka.

Ratkiriemussa on myös hurjasti tuotteita alennuksessa jo valmiiksi, joten edullisille ostoksille pääset tästä. :)

 

(Postaus sisältää mainoslinkkejä. En hyödy klikkauksista)

 

 



Vauhdikas viisikuukautinen

 

 

Voitteko kuvitella, minä olen jo viisikuukautta vanha! Tai puolikas päälle jos tarkkoja ollaan. Äiti väittää että aika on mennyt hurjan nopsaan, mutta minusta voisi mennä vähän nopeamminkin, että osaisin jo juosta isoveljien perässä. Tämä kehittyminen on minusta niiiiiin kovaa treenaamista! Äidin mielestä kun minulla ei olisi mitään kiirettä, mutta tottakai on, miten muuten pääsisin joka paikkaan jokaisen isoveikan messiin.

 

Tykkään tissitellä vielä usein ja mielellään nukkuisin tissi suussa (tutti on tosi yöks). Yöt nukutaan äidin kanssa edelleen vierekkäin ja noin kaksi kertaa herään syömään (äidille ei tartte kertoo, mutta imen sen nukkuessa tissiä ainakin tunnin putkeen, hih. Eihän se mitään tiedä nukkuessaan siinä samalla!). Päivällä en kauaa enää tissillä viivy, paitsi kun otan aamuisin ja iltaisin siinä tissillä samalla pienet eli noin puolen tunnin nokkikset. Keskimmäiset, eli n.2-3h unet nukun ulkona vaunuissa. Vaihtelevalla menestyksellä. Tykkäisin kovasti, jos joku aina keinuttelisi niitä vaunuja minun nukkuessa. Ihme homma, mutta äidin mielestä se on liikaa vaadittu. Mutta joutuu se silti niitä vatkaamaan, ainakin kerran tuon parin tunnin aikana.

 

Osaanhan minä jo vaikka mitä. Tässä äiti halusi kuvata todistusaineistoa.. Se aina yrittää laittaa minut tohon äitiyspakkauksen makuupussin päälle matolle, mutta oon tosi nopee ja hetkessä minut löytää parin metrin päästä lattialta. Osaan nimittäin jo liikkua takaperin työntämällä ja pyöriä napani ympäri ja tietty kääntyä selältä masulleen (jonka opin jo 2kk3vkoa vanhana) ja kovasti jo yritän päästä kontalleen (se vaatii vielä treeniä, nyt nousen jo puolimatkaan). Leluja pyörittelen taitavasti kädestä toiseen ja yritän syödä kaikki mitkä käteeni saan, tottakai! Kaikista eniten kiinnostaa just ne kaikki muut kun omat tutut lelut, yleensä yritän repiä sylissä ollessani kaiken mahdollisen itselleni. Tiedättehän; mukit, kaukosäätimen ja kännykän. Vielä en oo onnistunut, mutta kyllä minä sen kännykän ainakin vielä nappaan!

 

Tih, tää on minun mummoilme. :D Niin se äiti ainakin väittää ja kaikilla tuntuu olevan aina hirveen hauskaa kun minä ilmeilen ja päristän. Viihdyn kyllä tuolla maassa tutkimassa yleensä aika hyvin, paitsi silloin kun ollaan äidin kanssa kaksin. Silloin ei ole yhtään kivaa, kun ei ole isoveljet tai isi hauskuuttamassa, siis ylipäätään jos ei ole kokoajan joku lähettyvillä. Oon muuten oppinut yhden tosi hyvän kikan, nimittäin jos jään yksin niin osaan kitistä silleen kovaan ääneen, että aina löytyy kyllä joku kantamaan. Täällä kotona onkin parasta vaihtuvat sylit ja isoveljien pelleilyt.

 

Ai niin ja eilen minulle puhkesi eka hammas! Vähänkö kivaa, nyt vois välillä vaikka iskee sen kiinni johonkin, äitin tissi vois olla kiva.. Soseita alan kuulemma saada vasta 6kk iässä, saa nähdä miltä ne sitten maistuu.

 

Joulupukki toi minulle ihan oman tuolinkin, nimittäin Bumbon. Tuossa tykkäisin kovasti istua, mutta en vielä pääse siihen usein, enkä pitkäksi aikaa kerralla (vain n.5min.). Mitäs muuta.. Niin juu, sukat ei pysy minulla yhtään jalassa, oisko vinkkejä?

 

Kävin minä toissapäivänä 5kk neuvolassakin. Sain kaksi piikkiä ja yhden suun kautta annettavan rokotteen, se oli pahaa ja piikit vähän itketti. Muuten ne ei vaikuttanut minuun mitenkään. Olen kuulemma pitkä neiti.

Mitat on 7705g ja 69,5cm.

Siirryttiin siis 74cm vaatteisiin jo (paitsi Lindexin ja Po.p:n vauvamalliston 68cm bodyt vielä menee hyvin) ja nyt tuo äiti tuntuu miettivän mitä kokoa kevääksi välikausivaatteissa ostaa. Veljet muuten väittää, että minulle on alkanut kasvaa hiukset. On ne varmaan vähän kasvanutkin, oisko pituutta jo puoli senttiä. ;)

 

Minulle kuuluu siis hyvää. Mitäs muille suht saman ikäisille vauvakavereille kuuluu?

 

 

-Olivia 5,5kk-

 

Boob imetysvaatteita (sis. alekoodin!)

 

 

Ihan ykköslemppareitani imetysvaatteista on Boobit. Ne on miellyttäviä päällä laadukkaiden materiaalien ansiosta ja imetysluukku on niissä mielestäni kaikista toimivin. Vaatteet näyttää ihan normivaatteilta, vaikka niissä onkin imetysluukku.

 

Olen saanut muutaman Boobin vaatteen Ratkiriemusta (sekä Boobilta) testiin ja niitä lähes pelkästään olen käyttänyt nämä reilut kaksi kuukautta minkä olen nyt tähän mennessä imettänyt. Uusimmat ihanuudet eli tuollaisen yläkuvan raitapaidan ja alakuvan mustan imetyspaidan sain vasta Ratkiriemusta yhteistyön merkeissä, joten ne pääsi heti kovaan käyttöön. Boobit ei ole oman kokemukseni mukaan menneet pesussa miksikään ja kestää käyttöä hyvin. Tuossa raitapaidassa on siitäkin ihana malli, että se on hiukan väljempi alaosastaan ja peittää näin hiukan raskauden jättämiä masumakkaroita. ;)

 

Ratkiriemussa on hyvä valikoima Boob odotus- ja imetysvaatteita myynnissä. Sieltä löytyy syksyn uutuudet ja mm. juuri nuo ylimmän kuvan raitapaita sekä imetysmekko ovat valmiiksi hyvässä alessa! Samoin tuo musta pitkähihainen imetyspaita löytyy alehinnalla kaupasta ja paljon muutakin. Kokosin tuohon ylle omia lemppareitani valikoimasta. Minulla on testissä myös nuo mustat polkadot imetysliivit ja täytyy sanoa, että ovat unelman pehmoiset ja joustavat. Samaten Boob B-warmer imetyshuppari on yksi lemppareitani, etenkin nyt syksyllä tuo on ollut huippu, koska rintojen kohdalla on kankaassa sisäpuoli fleeceä!

 

Lisäksi toinen upea äitiysvaatemallisto, joka myös löytyy Ratkiremusta, on Mamalicious. Näistäkin minulla on vain hyvää sanottavaa. Voi kun olisikin poikia odottaessani ollut näin hyvin odotusvaatteita saatavilla, silloin etenkin ulkovaatteet tuotti tuskaa ison masun kanssa ja tuntui ettei mistään saanut sopivaa. Ratkiriemun Mamalicious mallistolta saa toppatakin ja toppahousutkin odotusmallia.

 

Mitä te tykkäätte Boob ja Mamalicious äitiysvaatteista?

Onko olleet lemppareita?

 

 

 

 

Äitiysvaatteiden lisäksi kannattaa kurkata Ratkiriemun lastenvaatteet. Paljon paljon ihanuuksia. Uutuuksista löytyy mm. Molo Kidsin talvi (jota on tulossa lisää) ja Maxomorran talviuutuudet. Myös suositut ja upeat Fredriksonin pipot löytyy valikoimasta.

 

Ratkiriemun kauppa on uudistunut ja saanut upean uuden ilmeen.

Uudistuksen kunniaksi Ratkiriemu tarjoaa mahtavan lukijatarjouksen;

 

Yli 100 € ostoksiin -20% alennus, koskee myös ALEtuotteita ja on voimassa sunnuntaihin 19.10.2014 asti (voit käyttää vain yhtä alekoodia tilauksessa). Varmista ennen vahvistusta että alekoodi on käytetty. Alennus tulee myös postikuluihin. Jos tilaukselta palauttaa, alennuksen menettää jos lopullinen ostos jää alle 100 € arvoiseksi.

Alennuksen saat koodilla; poikientyyliinale

 

Klikkaa Ratkiriemuun ostoksille tästä.

 

 

-Mia-

Nöpötti 1kk (mitä pienelle kuuluu)

 

 

Nöpötti tai nöpsis, rinsessa tai tissitiina, väliin sitten nakutti. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Se oikea vielä puuttuu, mutta korjaus siihen asiaan saadaan tulevana sunnuntaina. Luulin ihan oikeasti, että tytön nimi olisi maailman helpoin valinta neljän pojan jälkeen. Ei ole. Miehelle on, se jo alku kesästä löysi mieluisan nimen vauvalle ja nimenomaan tytölle ja muisti sitten harva se päivä ehdottaa minullekin tuota valintaansa. En oikein ottanut kuuleviin korviini, kehotin vaan miettimään nimiä pojalle, koska elin niin vahvasti siinä uskossa että poika meille syntyy. Sitten kun tyttö syntyikin, niin mies sanoi että nimihän meillä on jo valmiina. ;)

 

Olen nyt siis jo 6vkoa pyöritellyt nimiä mielessäni ja selaillut netistä vaihtoehtoja. Yhtään kauniimpaa nimeä ei ole tullut vastaan kun se miehen toivoma. Näin ollen taitaa käydä niin, että tyttö saa isin keksimän nimen, johon äitikin lopulta rakastui. Vaikka poikia olenkin kiusannut, että tytön nimeksi tulee tuo eniten "työnimenä" kulkeva nöpötti. ;)

 

Ensimmäinen kuukausi on siis jo mennyt, itseasiassa neidillä on nyt ikää jo reilut 6vkoa.

Tuntuu toisaalta että niin vähän, mutta toisaalta taas tuntuu että pieni on kasvanut hurjasti. Pari viikkoa sitten saimme ensimmäiset oikeat hymyt ja nyt niitä saakin ihastella monta kertaa päivässä. Muutama päivä sitten pieni alkoi jo "jutella". Kun hänelle hänelle haastelee ja hymyilee, niin saa yleensä aina hymyjen perään niitä ihania "kurkkuääniä" ja kieli pyörii suussa siihen malliin, että yritys on kova saada tuotettua juttua enemmänkin.

 

 

Jännä miten pienestä sitä persoonallisuuttakin alkaa huomata. Nöpötti on varsin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Ainakin niin pitkään kun tissiä saa suht nopsaan jos nälkä yllättää ja kun auton turvakaukalossa ei vaan tartte olla liian kauaa. Tissillä neiti viihtyy ihan kiitettävän paljon, yleensä tisutellaan noin 30-45min. kerrallaan. Eli siinä hän tykkää nautiskella tai ottaa tissitirsoja. Tutti ei kelpaa, se aiheuttaa oksennusrefleksin. Toisaalta harmittaa ja mietin että pitäisikö kuitenkin vielä yrittää tuttia tarjota vai luovutanko kokonaan. Näin kolmen tuttilapsen ja yhden tutittoman jälkeen voin sanoa, että parempi vaihtoehto olisi se että se tutti kelpaisi. Se kuitenkin helpottaa tilanteissa, kun se tissi ei ole heti suussa vauvan itkiessä ja nukahtamistilanteissa. Siitä pääsee kyllä helposti sitten eroon kun aika on sopiva.

 

 

Automatkailu on nimittäin aika kamalaa muulloin kun silloin kun tyttö nukkuu ja tyttö nukkuu kaukalossa vaan tasan sen verran kun auto liikkuu ja silloinkin vain 20min. max. En tiedä miksi, mutta se vihaa kaukaloa, jos hereillä siihen hänet laittaa, niin aika äkkiä alkaa itku. Niin ja sitten kun se tutti ei kelpaa, niin matkat ei aina oo kovin mukavia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)

Vaunulenkkejä on tehty vaihtelevalla nukkumisella, yleensä ne sujuu hyvin, kunhan vaan tankataan hyvin ennen lähtöä.

 

Yöt Nöpsy nukkuu hyvin. Syö öisin n.2-3 kertaa ja muuten nukkuu. Päivisin unia vedellään vaihtelevasti. Joku päivä mennään vaan monilla tissitirsoilla koko päivä ja toisena päivänä sitten saatetaan ottaa parin tunnin unipätkiä muutamat omassa pinnasängyssä. Paras paikka päiväunille on tissi tai kakkosena isin masun päällä.

 

Masuvaivoja ei ole. Tai ei enää, niitä oli kun annoin öljypohjaisia d-vitamiinitippoja. Ne oli pakko lopettaa, koska aina kun annoin niin jo yksi tippa sai selvästi masukipuja aikaan niin paljon, että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja itkuja oli paljon enemmän. Nyt testissä onkin vesipohjaiset Jekovit tipat ja ne ei näyttäisi käyvän mahaan. Ollaan saatu myös vaivaksi silmätulehdus, joka ei meinaa talttua millään.

 

Eli hyvää meille kuuluu, jos ei lasketa sitä, että en ehdi tehdä mitään tai siltä se ainakin tuntuu. Välillä päivät hurahtaa iltaan ja tuntuu kuin olisin istunut koko päivän sohvalla imettämässä tai muuten hoitamassa vauvaa. Silti kaikki kyllä tuntuu hoituvan, pyykki peseytyy ja koti on suht kunnossa. Kai minä siis kuitenkin ehdin? selviydyn tästä suurperheen arjesta aika hyvin. En yksin vaan takana on mahtava mies ja ihanat pojat, jotka auttaa äitiä joka käänteessä. :)

 

Niin ja kuvitelkaa miten hurjasti tuo pieni kasvaa, viikko sitten 5vkon neuvolassa mitat oli jo 4820g ja 57,5cm. Reiluun kuukauteen siis kilo painoa ja 5cm pituutta, hurjaa!

 

 

-Mia-

Valmiina vauvaan (tarvikkeet osa 2)

 

 

Raskausviikkoja olisi nyt kasassa jo päälle 38 eli laskettuunaikaan olisi enää 1,5vkoa!

Samaan aikaan tuntuu että olisin ollut raskaana jo pienen ikuisuuden, aika suorastaan matelee loppua kohti ja mutta samalla on fiilis että apua, tämähän loppuu ihan just ja onkohan kaikki nyt takuulla ihan valmiina fiilis. ;)

 

Ultrassa on käyty jo moneen kertaan ja varsinkin nyt loppuaika melkein joka viikko. Raskausdiabeteksestä johtuen olen ollut tarkemmassa seurannassa ja nyt viime metreillä on sitten lisäksi seurattu vauvan asentoa. Tuo pieni ihme kun jostain kumman syystä viihtyy yksiössään viistosti poikittain pää oikealla puolella kylkiluitteni alla. Eilen vauva sitten käännettiin äitiyspolilla pää alaspäin ja vietin jo tovin osastolla seurannassa. Käännös oli peloistani huolimatta kivuton ja helppo, kaikki sujui hyvin. Saa nähdä pysyykö nyt asennossaan vai vääntääkö vielä itsensä takaisin poikittain, mitä vähän pelkään..

 

Onneksi vauva ei ole kuitenkaan kovin suuri painoarvion mukaan, kuten veljensä (tai kaksi viimeisintä) ovat olleet. Toissapäivän painoarvio oli 3300g. Ison koon takia ei siis luultavammin tarvitse olla huolissaan, ainakaan vielä. Tämä "sokerivauva" ei siis ole kerännyt liikaa massaa itselleen ja itsekin olen onnistunut painoa välttämään omasta mielestäni tosi hyvin (johtuen varmasti pitkälti raskausdiabeteksen ruokavaliosta), kun tähän mennessä on kertynyt vain 9kg. Hyvin siihen nähden että ihan jokaisessa aiemmassa raskaudessani painoa on päässyt kertymään yli 20kg. ;)

 

Nyt siis taas odotellaan lähtisikö pikkuinen syntymään itsekseen ja oikeassa asennossa. Ensi tiistaina on kuitenkin taas kontrolli ä-polilla ja tarvittaessa uusi käännös, sekä kenties samantein kalvojen puhkaisu, jotta saadaan vauva tulemaan alatiesynnytyksellä oikeassa asennossa. Alan jo olla aika malttamaton, kuten arvata saattaa. Toisaalta olisi hyvä jos synnytys menisi vasta ensi viikolle, koska tulevana sunnuntaina olisi vielä tähän väliin esikoisen rippijuhlat juhlittavana. Että vähän jänskätään miten tässä käy! :)

 

Lupasin jo ajat sitten kyselijöille kuvia vauvantarvikkeista, aikalailla niillä suunnitelmilla on menty, joita aiemmassa vauvantarvike-postauksessa mietinkin.

Kaikki on jo suurinpiirtein hankittu tai ainakin ne millä pärjää. Loput hankinnat tehdään vauvan synnyttyä ja hiukan vielä sisustusta lisäillään sen mukaan kumpi tulokas on.

 

Hensvik-pinnasänky on ostettu Ikeasta. Tykästyin tuohon malliin hurjasti, kun sen näin. Hintakin oli edullinen. Sänky on meidän makuuhuoneessa, jossa vauvalle on tuo oma nurkkaus. Nurkkaus tulee muuttumaan vielä hiukan sitten kun vauva syntyy, mm. viiri ja salkku ehkä lähtee pois ja tuo norsutaulu, joka on mielestäni hiukan liian iso tuohon hyllylle. Pieniä sisustustauluja tilalle pari hyllylle ja nurkkaan ainakin pallovalosarja.

 

Ihan alkuun muualla kodissa pyörii lisäksi Emilin vanha Annansilmät-Aitan Vaavi-sänky.

Tuo on kätevä kun kulkee pyöriensä takia helposti mukana huoneesta toiseen.

 

Vaunuiksi ostin ne Brion Happy-yhdistelmät kovalla kantokopalla, värinä Harmaa. Meillä on ollut kaikilla pojilla tuo sama vaunumalli/merkki ja olen tykännyt hurjasti. Lisäksi muut merkit ei miellyttäneet muotoilultaan, joten mitä sitä mieleistä vaihtamaan. Jos asuttaisiin kaupungissa olisin melko varmasti päätynyt Brion Go Next-malliin, mutta tänne "maalle" sopii ominaisuuksiltaan paremmin nuo iso renkaiset, tukevammat ja hyvin jousitetut Happyt. Vaunuja ostaessa oli menossa vielä hyvä kampanja, jolloin sai Brion Primo-turvakaukalon kaupan päälle. Sen valitsin koko mustana ja ostettiin vielä Base-jalusta helpottamaan kaukalon autoon kiinnitystä.

 

No nyt saattaa vähän silmiä kirveltää, joten pahoittelen jo etukäteen. ;D Nimittäin nuo kamalat vessan laatat. Meillä vessaremppa vielä odottaa parempia aikoja, joten noilla -80 luvun kamaluuksilla vielä nyt mennään..

 

Vessa on iso, joten sinne mahtui hyvin hoitopöytä. Sekin on ostettu Ikeasta ja malli on Sundvik. Kävin paikallisesta patjatalosta hakemassa vaahtomuovia alustaksi ja äitini ompeli vahakankaasta siihen päällisen.

 

Tuon hoitopöydän tason voi helposti yhdellä kädellä taittaa kaksinkerroin, mikäli kaipailee enemmän tilaa vessassa. Seinähyllyillä (nekin Ikeasta) säilyy käden ulottuvilla vaipat ja kaikki muutkin tarpeelliset hoitotarvikkeet. Seinäpussukka H&M.

 

Olin melkein varma etten saa mahtumaan kaikkia pieniä vaatteita tuon hoitopöydän kahteen laatikkoon, mutta ei tehnyt edes tiukkaa. Kaikki 50-62cm sisävaatteet mahtui ylempään laatikkoon ja alempaan laitoin pieniä ulkovaatteita, makuupussin ja kylpypyyhkeen. Hoitopöydän avohyllyllä olevissa koreissa on harsoja.

 

 Sitteri on Baby Björn Balance Soft ja imetystyyny Doomoo Softly (molemmat tilattu Baby Stylesta).

 

Näillä siis lähdetään alkuun. Sairaalakassi on myös pakattu, joten nyt sopii vaan ottaa ja lähteä synnyttämään. ;)