Kesäsieniä tunikassa

Kesä kun on tulollaan täytyy uudistaa vähän tuota puseropuolta. Kun minulla on sekin pahan vika että nahdessäni kauniin kankaan tulee heti olotila että tuosta joku uusi pusero. Tämän trikoonkin ostin jo viimekesänä mutta ompelukärpäsen pistoa piti odottaa melkein vuosi. Kaksi päivää tähänkin tuhraantui aikaa vaikka ei montaakaan saumaa ole ommeltavana. Suorat saumat menee helpolla mutta pääntien kohdalla aina tahtoo tökkiä. Tykkään tuosta v-mallisesta pääntiestä mutta siitä ei saa siistiä jos ei oikein tosissaan yritä. Nyt otin oikein viimeisen päälle ja päätin että täytyy onnistua. Harsin kaitaleesta reunat yhteen kulman kohdalla muutaman sentin. Sitten tein aputikkaukset ompelukoneella ja niin oli helppo ommella saumurilla loppuun. Täytyy sanoa että tuli kympin kulma.

Ostan aina kangasta vaan 1 metrin kun siitä saa tuollaisen puolipitkillä hihoilla olevan tunikan. Leikkaan ensin reunoista etu- ja takakappaleet. Siitä keskeltä saan sitten hihat. Jäljellä olevasta kankaasta hihoihin kaksinkertaiset kantit että tulee tarpeeksi pitkät hihat. Nyt laitoin vielä taskunkin kun sitä aina kaipaa siinä vaiheessa kun nenä tippuu ja täytyy nenäliinaa pitää mukana. 

Lepakkohihainen pusero ystävälleni

Nyt kun tuo ompelukärpänen puraisi oikein kunnolla niin piti ommella heti perään toinenkin pusero. Kun sain saumurin toimimaan niin äkkiä näitä tulee ommeltua. Tämä pusero on toiselle ystävälleni joka kesäkuun alussa kyseli että ompelisinko hänelle tutulla mallilla puseron. Hän on joskus ostanut jostain trikoopuseron jossa ei ei ole hihoja eri kappaleista vaan kaikki on samassa etu- ja takakappaleen kanssa. Kaavaa ei ole mutta leikkaus onnistuu ihan hyvin vanhalla puserolla.

Tämä on siis jo toinen samalla mallilla ommeltu hänelle. Onkin ihan sopiva kangas näin kesällä pidettäväksi. Ohutta ja hulmuavaa ja laskeutuu hyvin niinkuin kuvasta näkyy.

Kaksi mokaa ehdin tässäkin tehdä, tosin molemmat meni tuurilla hyvin. Kangasta oli joku 1,20cm mutta leveys varmaan 160cm. Leikkasin ensin takakappaleen ja lisäsin vähän pituutta helmaan kun toive oli niin. Sitten asettelin kankaan niin että sain etukappaleen leikattua. Siinä asetteluvaiheessa pukkasi kauhunhikeä kun tuntui että kangas loppuu kesken. Hyvällä tuurilla molemmat kappaleet tulivat juuri samanpituisiksi. Toinen moka oli tuossa sivusauman ompelupätkässä. Ompelin siis oikeat puolet vastakkain suoran ompeleen. Kun käänsin puseron oikeinpäin niin eihän se onnistunut. Ajatteluvirhe, siis sauman purku ja ompelu päälipuolelta. Muuten ompelu onnistui ja ystäväni kävi aamulla hakemassa puseronsa.

Pääskystunika

Olin pitkästä aikaa tuolla itäsuomessa ystäväni luona kyläilemässä. Hän oli käynyt jossain kangaskaupassa kankaita hamstraamassa ja ajatteli siinä samalla minuakin. Näin ihanan kankaanpalan sain häneltä lahjaksi. Taisi siinä juuri 80cm olla eli hyvin riitti tunikaan. Kangas tuntuu jotenkin silkkiseltä vaikka ei sitä olekaan. Eilen eilen leikkasin ja melkein sain ommeltuakin. Eihän noissa saumoissa kauaa kestä kun saumurilla päästelee. 

Kun ensin sain saumurin suostuvaiseksi yhteistyöhön. Harvoin kun mitään ompelee niin tuntuu kuin konekin jotenkin mököttäisi eikä millään saanut kaunista tikkiä. Tokihan vika on siinäkin etten millään jaksaisi säädellä tikkejä eri kankaisiin sopiviksi. Pakko oli kaivaa saumurin ohjekirja esiin ja siitä tutkailla säädöt. Heti auttoi ja alkoi tulla kaunista tikkiä.

Tasku siinä tunikan vasemmassa sivussa

Aamulla sitten kaivoin tavallisen ompelukoneen esille ja ompelin helman ja pääntien käänteet. Olen aiemmin ommellut nuo kaksineulaompeleella mutta se ei oikein tahdo kestää. Ystäväni sanoi että hän ompelee nuo käänteet monipistosiksakilla. Niin tein sitten minäkin. Jospa nyt kestäisivät ompeleet käyttöä paremmin.

Kun kangasta oli vain se nafti 80cm niin eipä siitä paljon ylimääräistä jäänyt. Leikkasin ensin etu- ja takakappaleet taitteelta reunoista. Keskelle jäi sellainen kaitale että siitä sain hihat. Hihoihin laitoin vielä pienet jatkot kaitaleista ja jäi yksi pala josta taskun leikkasin. Yksi tasku on hyvä olla tunikassakin nenäliinaa varten. Kankaan reunassa kai suunnittelijan nimi. Minulle ennestään tuntematon.

Minihame-trio

Taas piti nostaa ompelukone ja saumuri pöydälle ja vähän huristella. Nämä kaikenmaailman pyllyttimet-peputtimet, mitä niitä nyt onkaan minihameella uusia nimityksiä. Ei tarvitse kuin puoli metriä kangasta niin siitä äkkiä surauttaa ihan yksinkertaisen minihameen. Suorakaide kappale ja vähän toisesta reunasta pois. Siis näissä hameissa niin, sitten jos on pyllyn ympärysmitta enemmän niin menee koko kankaan leveys 140-150cm.

Nämä ovat ystävälleni joka keväällä näytti yhden kuvan jostain netin syövereistä ja kysyi että ompelisinko hänelle sellaisia. Muuta ei jäänyt siitä kuvasta mieleen kuin yksi valkoinen jossa oli napit kuin tuossa yhdessä mun ompelemassa. Kuminauhavyötärö on helppo kun ei vaivaa vatsaa vaikka vähän enemmänkin söisi. Tämä etummainen on niin ohutta kangasta että näkyy läpi. Melkein vaatisi vuorin mutta katsotaan mitä hameiden tilaaja tuumii asiasta. Harrastin noissa kahdessa reunimmaisessa ammoin ammattikoulussa opittua piilo-ompelua käsin. Harjoituksen puutettako vai mitä mutta aika vaikea on saada pistoja niin ettei ne yhtään oikealle puolelle näkyisi. 

Ompelin lepakkohihaisen puseron

Puikkojen kilisyttelyn lomassa välillä jotain ompeluakin. Amisaikainen ystäväni kysyi että ompelisinko hänelle puseron. Ihmettelin että miksi ei itse ompele kun on kuitenkin saman ompeluopin saanut kuin minäkin. Valitteli vain ettei hänellä ole enää saumuria. Lupasin ommella kun mulla on saumuri. Helppohan tuollainen trikoopusero on ommella. Varsinkin kun kankaan leikkaukseen sain käyttää vanhaa hyväksi havaittua puseroa kaavana.

Minulla sattui olemaan noin kaunista kangasta pala jonka olin tilannut jo vuosia sitten Kuosiverstaalta. Kankaan nimi on Mesiniitty ja laadultaan luomu-interlock. Kaikinpuolin ihanan tuntuinen neulos mutta saumuri ei ollut ihan samaa mieltä tai pallokärkineulat paremminkin. Joku siinä kankaassa on että hylkii pallokärkineuloja. Tavallisilla en uskaltanut edes yrittää ommella ettei vain tule turhia reikä niinkuin joskus näkee noissa halvoissa ulkolaisissa t-paidoissa.

Malli on tuollainen keeppimallinen lepakkohihainen pusero. Pystysuora sauma tuossa valkoisen ja mustan vaihtumiskohdassa on ns. sivusauma. Yläosan ja valkoisen tasosauma on avoin että pääsee hiki haihtumaan vapaasti. Vanha pusero on jotain viskoosineulosta ja paljon vetelämpää kuin tämä uusi kangas. Kunhan uutta puseroakin muutaman kerran pesee ja pitää niin eiköhän siitäkin ihan kelpo tule. Kangasta oli alunperin 1,5m joten siitä jäi reunasta sellainen kaistale että saan siitä puseron kun ostan vaikka mustaa trikoota lisäksi josta leikkaan kainalonaluspalaset. Saan puseroon samalla hoikentavan vaikutelman kun mustahan hoikentaa. 

Marjastusjakkaran kankaan uusiminen

Tämä jakkaran korjaus on tapahtunut jo kuukausi takaperin mutta nyt vasta ajattelin tehdä tästä hommasta blogikirjoituksen. Olen tuon vihreän putkijakkaran ostanut varmaankin jo yli 5v. sitten ja tarkoituksena käyttää sitä marjojen poiminnassa metsässä ja marjapensaissakin. Vinkin jakkarasta sain eräältä marjanpoimijakaverilta. Nyt mennyt kesä oli vasta ensimmäinen kun sen todella otin käyttöön ja huomasin miten hyvä oli selälleni joka muuten väsyy ja kipeytyy todella pahasti jo pari tuntia marjastettuani.

En sitten ehtinyt käyttää kuin pari kertaa kun huomasin tuon ratkeaman toisessa reunassa. Tietäähän sen ettei muovi mitään kestä vaikka painoni ei olekaan toisella sadalla. Kuumana kesäpäivänä sitäpaitsi tuo muovinen kangas oli tosi inhottava kun takapuoli hautui. 

Ratkoin sitten vanhan pois ja leikkasin ukkoni farkkujen lahkeesta uuden kaitaleen. Musta kangas onkin hyvä mustikkametsässä kun mustikkaisin käsin jakkaraa siirtelee niin ei näy yhtään jäljet. Yksi nuorimies ihmetteli että miten mustikoita voi poimia jakkaralla istuen. Ei niitä silloin voikaan kun marjoja on vähän mutta tänäkesänä oli sen verran runsaammin että sai istua paikallaan hetken. Minä kun poimin marjat yksitellen käsin niin selkä saa levätä sen ajan kun paikallaan istun. Tosiaan sitä nuorenmiehen ihmettelyä en heti tajunnut mutta siinähän se on ettei kukaan nuorimies sormin poimi marjaa kerrallaan vaan mennään kuin hirvet vauhdilla ja poimurilla poimien. Kyllä mun selkäkin kumarassa olon jotenkin kestää mutta jakkara on hyvä apu ja varsinkin tuollainen matala sopii mun vartalolle erittäin hyvin. Puolukoiden poimimisessa ei oikein voinut käyttää, totesin sen viimeviikolla.

Pari kesäpuseroa viskoositrikoosta

Saumurilla on kiva surruutella silloin kun se toimii. Nyt toimi ja sain ommelluksi pari puseroa joihin kangas on ollut ostettuna jo muutaman vuoden. Yhtään ei olisi ollut tarvetta tällekään pätkälle jossa oli 1,30m viskoositrikoota ja hintalappu näytti jotain 5€. Harvoin edes uskallan paikallisessa Eurokankaassa poiketa kun pelkään että sieltä joku ihana kangas lähtee mukaan. Nämä kaksi luomusta siitä syntyi. Lyhyempi versio pidemmillä hihoilla menee marjakaverilleni. Pidempi tunikamittainen lyhyillä hihoilla jää itselleni. 

Kun löytää yhden kaavan joka sopii itselle ja muillekin jotka ovat samaa kokoa niin se täytyy pitää visusti tallessa. Tämä kaava on SK 2/1998 ja kiinteä t-paita pitkälle naiselle. Olen tosiaan monet tunikat ommellut kaavalla ja aina onnistuu. Kun vyötärön kohdalla on vähän kaarevuutta niin tällainen suora pötkökin näyttää muodokkaammalta. Kaavassa on lyhyet hihat ja pyöreä pääntie. Molempia olen muokannut itselleni sopivaksi ja kankaan joustavuuden huomioonottaen.

Marjakaverin pusero

Niin jämptisti oli kangasta että pääntien kaitaleet leikkasin ihan pystysuuntaisesti kankaan reunasta ja joustavuudesta johtuen ompelin sen nurjalle kääntyvän reunan käsin kun epäilin että kone ei olisi sitä suosiolla ommellut vaikka Bernina onkin. Tykkään käsinompelusta ja monta kohtaa saakin niin helpommin kuin väkisin koneella yrittäen. Ns. harsiminen jota koulussa paljon harrastettiin kappaleiden yhteenlaitossa ennen koneompelua, niin ei ole mulle oikein mennyt perille. Nuppineulat pitää riittää korvaamaan sitä harsimista. 

Tunikoita urakalla

Välillä iskee vimman ommellakin vaikka paljon enemmän tykkään neulomisesta. Ensin tietysti olin mainoksen uhri ja tällä tarkoitan sitä että piti tilata kangasta vaikka sitä olisi omia varastoja penkoessa ihan tarpeeksi. Jopa sellaisia joista voi jotain ommellakkin. Se uhriutuminen tapahtui tämän ensimmäisen esitellyn tunikan kohdalla. 

Majapuun mainos iski kuin metrinen koivuhalko eikä mennyt kauaakaan kun tilaus oli jo tehty ja maksettu. Enpä siinä tilausvaiheessa ajatellut mitä mahtoi olla tilaamani kankaan leveys ja meinasi käydä ohraisesti kun kaavoja kankaalle asettelin. Olen ennenkin saanut vähistä kankaista kaavoja käännellen onnistumaan ja niin sain nytkin ihan sopivan tunikan eikä jäänyt turhan suuria jämätilkkuja. Tilasin siis vain 0,90cm kun olen todennut että se riittää tunikan pituudeksi. Hihat saa yleensä siitä etu- ja takakappaleen välistä. En tykkää kokopitkistä hihoista.

Syysasterit, tumma luumu, punaoranssi

Sitten muistin että onhan jemmassa useampikin sellainen trikoo josta voin tunikan tehdä. Kaksi löytyi heti eli nuo violetti- ja mustapohjaiset joista olin tytöilleni ja itselleni ommellut legginsejä. Sitä vaan en tiedä kauanko säilyy se elastisuus joka trikoissa on. Tunikassa se ei niin haittaa jos häviääkin kun ei ole sellaista venytystä kuin legginsien polvissa. Yöpaidaksi aina välttää vaikka vähän venyneempikin.

Siis oli niin helppo leikata nämä jälkimmäiset kun asettelin tuon ensinleikatun kappaleet kankaalle niin ei tarvinnut miettiä saumanvaroja eikä muutakaan. Kaava muuten on SK-lehdestä ihan perus-t-paita lyhyellä hihalla joten sillä on helppo kuositella kankaalle riittävästi pituutta ja leveyttä leikattavaan.

Sitten sain vielä yhden tunikakankaan naapurista kun siellä tyhjennetään kuolinpesää. Tämä viimeinen on ihan kotimaista ohutta collegekangasta. Kankaan reunassa luki että Made in Finland ja olisiko ollut Ruusupuu.

Saumurilla noita tunikoita äkkiä hurauttelee kun saa koneen ensin yhteistyökelpoiseksi. Tuntuu ihan siltä että sekin on joskus suutuksissa kun ei ole pitkään aikaan päässyt ompeluhommiin. Helppoa näissä tunikoissa on kaikkien muiden saumojen ompelu paitsi pääntie. Minä jotenkin tykkään tuosta v-pääntiestä enemmän kuin pyöreästä. Helmat ommeltu tavallisella koneella, kaksoisneulalla.

Kuulokkeiden uudelleenpehmustus

Taas tuli välitöiksi noiden kuulokkeiden vaahtomuovisten pehmusteiden korvaaminen jollain muulla kun vaahtomuovilla. Tämä ei ollut eka kerta eikä varmaan viimeinenkään kun näitä uusin. Aikaisemmin tein virkkaamalla puuvillalangasta sellaiset kakkarat ja sovitin ne noihin korvalle tuleviin osiin.

Edelliset korjaukset olen tehnyt kyllä sitten viskoosikankaasta ja sisälle pala ohutta vanua. Sellaista jota toppatakeissa käytetään. Samalla tyylillä tein näihinkin kahteen pariin. Isommat on vanhemman pojan kuulottimet ja mun omat nuo pienemmät. En ole missään nähnyt että korjaako joku näitä vai heittääkö roskikseen kun pehmusteet ovat kuluneet puhki. Pehmusteena oleva vaahtomuovi on ohutta niin ei kestä kuin hetken kun alkaa murenemaan. Kun nuo kankaiset sitten korvien kohdilta käytössä likaantuu niin vaihto vaan uusiin. Kangas on viimekesäistä mekkokangastani josta leikkasin pyöreät palaset ja vähän pienemmät vanut sisälle. Käänsin reunasta noin 0,5:n saumanvarat jotka harsin pienillä pistoilla ja kiristin sillä samalla langalla pyörylät sopiviksi kohteeseensa. Nyt taas vähän aikaa pelittää eikä korvia paina.

Mainoskassin korjausta

Joskus täytyy tehdä sellasia töitä joita joku ei ymmärrä ollenkaan. Eikä aina itsekään mutta tehtyä tulee kuitenkin. Niinkuin tämän jo aikaa nähneen mainoskassin korjaus ettei leivät jonakin kauniina päivänä leviä kadulle. On siinä jotain painavaa kannettu kun on jo viittä vaille poikki tuo yksi kohta kantimesta.

Meidän perheessä on kyllä aina ollut se tapa ettei kauppaan lähdetä ilman omaa kassia. Tuollaisia mainoskasseja on autossakin aika monta ja minulla veskassa aina ainakin yksi. Ettei vaan joudu vahingossakaan ostamaan muovikassia.

Poika toi mukanaan vanhan lakanan jossa keskellä reikä. No tietäähän sen että ei lakana mihinkään kulu reunoista. Siitä leikkasin uudet kantimet kassiin ja nyt varmaan pelittää niiden osalta kauemmin kuin koko kassi muuten. Lyhensin tarkoituksella kantimia alkuperäisestä pituudesta.

Juhlamekon ompelua

Viikko takaperin eli perjantaina oli vanhemman tyttäremme ja sulhasensa vihkiäistilaisuus. Kun ei sitten ollut kaapissa mitään tuoreempaa juhlavaatetta kuin kymmenen vuoden takaa jotain kesämekkoja ja oli vielä niin kesäinen ilma etten sitten mustia suoria housuja ja jotain puseroa kelpuuttanut. Nyt sunnuntaina on sitten isompi hääjuhla ja samalla mekolla mennään.

Polkaisin tuossa pari viikkoa sitten paikalliseen Eurokankaaseen ostamaan mekkokangasta. Kylläpä oli vaikea valita kun mun mielivärejä oli vähänlaisesti. Eikä sitten oikein löytynytkään. Olin alunperinkin ajatellut että trikoota se olla pitää ettei mistään kohdin kiristä. Kun en tykkää ruskeasta ollenkaan ja tämä kangas näytti minusta vallan ruskealta. Tarkemmin katsottuani olihan siinä paljon muutakin kuin sitä ruskeaa. Aikalailla roosaakin montaa sävyä. Pakko oli kelpuuttaa kun en parempaakaan löytänyt.

No kun tätä kangasta sitten koton tutkailin niin ei ihan kauhealta näyttänytkään. Syksyn sävyjä tulvillaan mutta noita leopardipilkkuja en ymmärrä ollenkaan. Tyttäremme oli tyytyväinen mun kangasvalintaani kun tässä joku roosan sävy on samaa kuin hänen koko hääpukunsa. Onnistunut ostos sitten kuitenkin. Tykkään pitkästä trikoomekosta ja tämä ulottuu tosiaan melkein maahan asti. Sivuihin laitoin halkiot polviin asti että antaa kävellä.

Kangas on viskoosi/elastaania. Laskeutuu tosi hyvin mutta tuntuu aika raskaalta. Päällä tuntuu siltä kuin trikoinen yöpaita eli ei huono. Sanoinkin että jos ei muuta käyttöä ole niin yöpaitana menee. Ompelu kävi saumurilla äkkiä mutta pääntien kaitaleen jouduin ompelemaan käsin nurjalle puolelle. Vaikka mulla Bernina onkin niin ei sekään kaikkea suostu ompelemaan. Ajattelin että sen tappelun sijaan saan käsin ommeltua ja tulee hyvä. Ihmettelin kun saumurin tikki loikki parissa kohtaa että mikä vika mutta ilmeisesti se elastaani tekee sen että neulan osuessa siihen lanka ei sitoudukaan siepparin tullessa kohdalle.

Kun ei tiedä näistä syksyisistä keleistä että tarkeneeko villatakilla jonkun paksumman takin sijaan niin piti toteuttaa yli 20 vuotta muhinut suunnitelma. Ostin joskus aikaa sitten tämän villatakin yhdeltä virolaiselta käsityöliikkeenpitäjältä meidän kaupungissa. On vaan niin karkeaa villaa että on melkein jäänyt pitämättä. Vuorikankaankin olin ostanut varmaan kohta villatakin oston jälkeen. Sattui olemaan sopivan värinen ja kuvioltaan neulokselta näyttävää vaikka onkin ihan vuorikangasta. Nyt pitää pienen tuulenkin ja sopii väritykseltään mekkooni.

Välillä saumurointia

Kuukauden viimeinen käsityö joka valmistui äkkiä kunhan sain vaan saumurin nostettua pöydälle ja etsittyä tuolta ehtymättömistä varastoista uutta resoria. Mikrotukeni puseron hihat vaativat uutta resoria ja nyt on uudet hihansuut. Voi olla että joku muu paikka pettää ennenkuin nämä resorit.

Työmääräys tuli viikko takaperin mutta korjausaikaa sain tämän kuluneen viikon. Ratkoin vanhat resorit jo viikolla pois mutta en saanut sitten yhteenkyytiin uusia laitettua. Kaikki työ vaatii asennoitumista. Jos väkisin yrittää sellaisella päivällä kun ei millään kulje niin eipä tule mitään.

Vaihdoin resorit mustaksi kun harmaata ei sattunut olemaan kotona. Nyt taas pelittää huppari toisen mokoman.

Jos nyt joku eksyy näin lankalauantaina blogiini niin toivottelen oikein aurinkoista Pääsiäistä.

Oma joululahjani

Ostin ennen joulua itselleni tällaisen pikkulaukun kun sattui silmiini fb:n yhdessä käsitöiden myyntiryhmässä. Olen jo pidemmän aikaa ajatellut että pitäisi joku pieni nahkalaukku ostaa kun välillä jossain reissussa sellaista ihan välttämättä olisi tarvinnut. No ostamatta on jäänyt mutta nyt tuli kuin tilauksesta näkökenttääni useampikin tämäntyylinen kankainen pikkulaukku. Eikä ollut hinnalla pilattu, vain 13€ postikuluineen. Ilmoitinkin myyjälle että ihan liian halvalla myy.

Tässä on tarpeeksi pitkä hihna että saa pään yli pujotettua toiselle olkapäälle ettei putoa. Vuoritettu laukku ja vetoketju. Kangas taisi olla peräti olla Marimekkoa. Mahtuu kännykkä ja nenäliina ja vaikka ei paksua lompakkoa niin pankkikortti ja vähän käteistä.

Olin tosin jo aikaisemminkin saman tekijän laukkuja ihastellut siellä myyntiryhmässä mutta värit eivät silloin käyneet yksiin mun värimaailmani kanssa. Kun en ihan mustavalkoisesta niin välitä, niin tässä on vähän punaistakin mausteena.

Vaikka osaisin itsekin samanlaisen ommella niin kiva on välillä hankkia jonkun toisen tekemänäkin. Kun itseä laiskuus vaivaa eikä millään kaikkea ehdi tuon neulomisen lisäksi. Ryhmä josta ostin on Kätevän Emännän käsityöpuoti ja siellä Sinikka Mäenpää. Eikä tämä ollut maksettu mainos vaan ihan oman tyytyväisyyden takia sanoin hänelle että voin blogissani mainita asiasta.

Tunikoita pareittain

Kaivoin taas saumurin ja ompelukoneen pitkästäaikaa esille. Ettei kävisi käsityöt yksitoikkoisiksi, niin välillä ompeluhommia. Sattui silmiini fb:n puolella Kuosiverstaan kaunis Talviomena-niminen ohut joustocollege. Piti heti tilata sitä tunikan mitta. Leveyttä kankaalla oli senverran että riitti yksi pituus. Tilasin 90cm mutta tuli reilusti eli 99cm. Sanoisin että reilu kauppias tässä suhteessa.

Sitten ei ollut tietoa minkä SK:n välissä oli t-paidan kaavat joita aioin käyttää. Ihan tavallisen mallisella lyhythihaisen puseron kaavalla leikkasin. Hihat otin ensin kankaan sivusta ja sitten vasta etu- ja takakappaleen. Jatkoin helman ja hihojen pituutta sopiviksi eli sen mitä kangas antoi myötä.

Työnjohdolle tuli nälkä kesken työn vahtimisen. Piti ensin hänet ruokkia ennenkuin pääsin jatkamaan leikkuuta.

Muistin että edellinenkin samasta paikasta tilaamani Kevättulppaani- kangas oli ompelematta. Leikattuna kyllä mutta yllätys, yllätys sehän olikin melkein valmis. Ei puuttunut muuta kuin pääntiekaitale paikalleen. Ilmeisesti etuosan v-pääntie oli alkanut jotenkin tökkimään ja olin siirtänyt työtä eteenpäin. Taisi siinä vuosikin vierähtää. En tarkkaan muista milloin tuota olin ommellut.

Äkkiähän näitä saumurilla surauttelee jos kone vaan on kunnossa. Saumuri nikotteli koko Talviomena-tunikan ompelun ajan mutta tuon Kevättulppaanin saumat näyttivät kunnollisilta. Kone on hyvin puhdistettu ja öljytty vanhemman poikani toimesta ettei siinä vikaa. Vaikka miten säätelin tikkiä, en siitä kunnollista saanut. Ajattelin että antaa mennä kunhan tunika jotenkin koossa pysyy. Harmitti tietysti kun olisi ne sisäpuolen saumatkin saaneet siistit olla. No aina ei voi onnistua.

Pastelliväriset lehtitossut

Vielä valmistuu kesäsukkia. Tälläkertaa taas ihan 100% puuvillalangasta jota tuolla varastossa on vielä muutama keränen. Mallihan on Pinterestistä löydetty pelkkä kuva josta hyvin pystyy kerrokset laskemaan. Sukan etupuolella oleva pitsikuvio löytyy useammastakin mallikirjasta ja netissä monesta paikasta. Varren nyöri on i-cord-neulosta kahdella silmukalla ja lehdet keksin omasta päästä.

Lankaa meni 83g tähän pariin ja neuloin 3:n puikoilla. Puuvillalanka on aika nihkeää neulottavaa, ainakin jos on vähänkään hikinen ilma ja hikiset kädet. Koivupuikot eivät kulkeneet mihinkään joten piti ottaa vanhat harmaat puikot kehiin. 20cm:n puikkojen pituus vaan vähän jarrutteli kun olen vallan tottunut noihin 15:cm koivuisiin.

Välillä joutuu sellaisten ongelmien pariin ettei tiedä itkisikö vai nauraisi. Tässä pojan pusakassa oleva taskuvetoketju on kiinnitetty tyyliin liimaamalla. Ketjun hammasosa oli irronnut siitä kankaisesta osasta ja olisi ollut liian iso homma repiä koko ketju pois. Sain lukko-osan paikalleen ja ompelin käsin noita pistoja ettei ketjun lukko pääse liian alas ja hyppäämään pois paikoiltaan. Se vikahan taskussa nyt on ettei käsi mahdu kokonaan taskuun mutta säilyypä sitten paremmin taskussa avaimet ja muut pikkutavarat.

Pikkutakin tuunausta

Välillä nuo lapsukaiset antaa sellasia tehtäviä ettei oikein tiedä tekiskö niin vai näin. Tässä vanhemman poikani hyvin palvellut pellavapikkutakki jossa pientä rispaantumaa hihansuissa ja helmassa. Nuuka kun on niinkuin vanhempansakin niin käyttää vaatteet loppuun. Takin väri on oikeasti musta mutta ekan kuvan heitti ihan siniseen.

Tein sellasen äkkipäätöksen ja enempiä suunnittelematta, kanttasin rikkinäiset kohdat nahkakantilla. Kun ei mitään suurempia paloja ollut nahkaa niin en alkanut kanttaamaan koko helmaa ja hihansuita. Saahan niitä yksityiskohtia koristella vaikka sitten pienillä pätkillä. Poika tuntui olevan tyytyväinen kun sai takille jatkoaikaa. Lupasi mennä uutta katselemaan. Sanoinkin että eikös välillä olis kiva vaihdella.

Nyt kun tuli kesä ei tahdo puikot enää pysyä käsissä vaikka kovin kiinni pidänkin. Onhan mulla aina joku neule menossa että väliajoilla huilatessa saa jotain käsiinsä. On vaan niin paljon muuta niinkuin esmes ikkunanpesua ja kukkapenkkien rapsutusta. Kumpikaan ei ole mielihommaani vaan melkein pakkopullaa.

Ompeluhommia

Sain ne rästissä olleet ompelutyöt ommelluksi vaikka se oma saumuri tekikin tenän. Kävin naapurin mummolta lainaamassa saumuria että sain muutaman sauman ylisyrjätyksi jotka tulivat noihin tuolien päällyksiin.

Nämä istuimen ja selkänojan päällykset ovat siis siihen mikrotuen tuoliin joka on tällähetkellä Espoossa hänen asunnossaan. Sen tuolin selkänoja on vähän erimallinen, siksi tuo päällinen vähän roikkuu alareunastaan. Istuinosa on melkein samanlainen. Laitoin vain kuvatakseni ne täällä kotona olevaan tuoliin.

Kun ei oikein kunnon kaavoja ollut enkä jaksanut paremmin perehtyä, niin laitoin vain kuminauhat reunoihin, että saa helposti pesuun.

Sen toisen eli vanhemman poikani tuolin päällykset ompelin myös hupuksi. Tuoli on Vantaalla joten poika voi sitten mallata mennessään lomalta pois. Jos eivät mahdu niin laitetaan suikale kangasta selkänojan reunaan. Tein niin jämptin hupun että vähän arveluttaa josko sopii ollenkaan.

Kolmas ompeluhomma oli mikrotuen uuden läppärin laukku mustasta tikkivuorikankaasta. Ompelin kaksinkertaiseksi samasta kankaasta, niin menee sujuvasti reppuun sekä läppäri siihen laukkuun kun on liukas pinta.

Otin näitä kukkakuvia jo 5.8 kun ovat mun synttärikukkia. Joskus kauan sitten kun olin pieni tyttö niin äidinäitini antoi noita syysleimujen paakkuja äidilleni josta siirsin itselleni kun tähän taloon muutettiin. Ei koskaan tämän 20 vuoden aikana ole noin kauniisti kukkineet kuin nyt.

Sitten en ole muistanut laittaa linkkiä tuonne missä vanhempi tyttömme ja mikrotukeni eli nuorempi poikamme ovat kuukauden olleet. Poika tosin lähtee tulemaan huomenna kotiinpäin mutta tyttö on vielä toisen kuukauden siellä kaukana.

Kauneutta lisää

Tämä pari kintaita valmistuikin nopeammin kuin ensimmäinen. Laitoin tässä värit toisinpäin kun olin tuolla fb:n puolella jonkun nähnyt niin tehneen. Vaikka langat olivat samoja niin tuntui että tulivat löysemmät kuin ekat olivat. Varmaan sitä neuloo rennommin kun on yhdet saanut rutistettua harjoittelussa.

Lankaa meni 68g ja neulottu 2½:n puikoilla. Onneksi en vaihtanut kolmosiin vaikka niin mietin alussa kun ensimmäiset olivat aika jämptit.

Välillä täytyy tehdä ompeluhommiakin vaikka ei yhtään kiinnostaisi. Molemmat pojat ovat istuneet koneella niin ahkerasti että ovat saaneet tuolien kangaspäällykset uusittavaan kuntoon. Tämän kuvan tuoli on vanhemman poikani käyttämä. Nuoremman tuoli ei ole rikki mutta kun on vanhasta tuolista kyse niin on ihan kiva saada siihen uudet päällykset. Laitan molempiin vain irtohuput jotka on helppo irrottaa ja pestä tarvittaessa.

Viimekesänä hajosi vanha Berninani jonka nyt insinööripoikani mieheni avustuksella sai viimein kuntoon. Eilen kun saumuria käyttelin niin sitten alkoi haista ja siitä vauhti hyytyä eli joku siinä hajosi. Eikä vielä ollut 40v niinkuin tuo ompelukone. Taidan liian harvoin niitä käyttää kun heti alkavat nikottelemaan.

Edit. Tässä linkki noihin kintaisiin: http://www.tovefevang.no/2015/01/10/votter-og-panneband-i-klassisk-monsterstrikk-i-rodt-og-hvitt/

Pieni huivi pikkarainen

Kyllä kestää näin pienenkin huivin valmiiksi saaminen melkein kuukauden. Piti taas matkia jotakuta bloggaajaa, jonka blogissa kevättalvella näin kauniin huivin.

Ohjehan on Drops 137-4 ja siinä neulottu Lace-langasta 100g/800m. Omani neuloin Zeldan värjäämästä 100% merinovillasta, 100g/700m. Tuli paljon pienempi kuin ohjeessa eli tämä on vain 110cmx53cm. Lankaa meni 46g. Neuloin 3½:n pyöröllä. Näitä pieniä huiveja tykkään kyllä käyttää. Minulla kun on niin vedolle herkät hartiat että kesäkuumallakin melkein täytyy olla joku suoja.

Välillä pitää koittaa ompelukonettakin ettei ole kiinni ruostunut. Minulla kun on se 90-vuotias ystävämummo (varaäiti), niin käytin häntä keväällä Anttilassa pusero-ostoksilla. Ei löydetty sopivia. Sitten hän kävi tyttärensäkin kanssa ja sama juttu. Kainosti hän kyseli että josko minä ompelisin hänelle puseron.

Käytiin Eurokankaassa kangasostoksilla ja minä sain päättää. Hirveen vaikeeta tehdä päätöstä kun en ole yhtään sinisen ystävä. No tuohon kankaaseen sitten päädyttiin. Ongelmahan on se että ystäväni on pieni ja pyöreä eli tosiaan vaikea oli valmista saada. Minäkin olin niin laiska etten jaksanut kaavoja alkaa selailemaan noista SK-lehdistä. Piti sitten soveltaen vaan tehdä ja mittoja tarkastella. Mummon toivomus oli että kunhan Juhannukseksi saisi puseron. Tietäen mun tekovauhdin olikin ihan hyvä että esitti toiveen. Voisi muuten venähtää valmistus vaikka kuinka monen vuoden päähän.

Jokohan tarkenisi kukkia mennä istuttelemaan ilman kintaita?

Violettia sukanväkerrystä

Sain kuin sainkin ne Dropsin langasta neulomani sukat valmiiksi. Tykkään värityksestä vaikka sukat eivät samaa paria olekaan. Olen niin tottunut noihin eriparisiin, ettei yhtään haittaa.

Yhdestä 50g:n kerästä tuli koko pari ja vähän jäi vielä parsintalankaakin. Loin alkuun 48s. ja neuloin 2½:n puikoilla. Eka sukka painoi 23g ja toinen 24g.   Tuon mallikuvion otin Lesley Stanfieldin kirjasta KAUNEIMMAT Neulemallit. Hain vaan semmosta kuviota että on jaollinen 12 silmukalla. Nopeammin olisi saanut valmiiksi ilman minkäänmoista kuviota mutta tykkään kokeilla erilaisia malleja.

Ompeluhommiakin täytyy välillä tehdä etteivät koneet vallan jämähdä käyttämättä. Tämän tunikankin olin leikannut jo kolme viikkoa takaperin mutta ei vaan meinannut saada ommelluksi. Saumurillahan tuon kokosin, paitsi hihansuut ja helman ompelin käsin. Oli niin vetelää viskoosineulosta että katsoin parhaimmaksi käsinompelun. Leikkasin normaalilla t-paidan kaavalla, niin tuli vähän väljä vaikka kaavassa oli vyötärölläkin kaarevuutta. Minun vartaloni kun on mieluummin suoraa pötköä eli enemmän miesmäinen.

Harvoin kun ompelee, niin ei tahdo niistäkään vähistä tulla mieleisiä. Kirpputorilta melkein löytyy paremmin semmosia pidettäviä. Olen jotenkin kyllästynyt noihin perusmallisiin t-paitoihin kun ne tahtoo pesun jälkeen olla enemmän lyhyt ja leveä-kuosia.

Tänään on siis Naistenpäivä ja meidän hääpäivä. Ukkoni oli torilta ostanut kääretortun ja pullapitkon. Luulin ihan että hän muisti tosiaan nuo molemmat päivät mutta sanoi vaan ostaneensa kun minä valitin viikolla että pullaa tekis mieli, mutta ei ole leipuria talossa. No mitäpä noista, pääasia että osti. Oli ihan oikein rusinapitkoa, vaikka kovin harvassa niitä rusinoita.

Kisukintaat on peukalopäätöstä vaille valmiit mutta mallikädet tulevat kotiin vasta maanantaina. Luulen että joudun jatkamaan silakanruotoa eli ohut lanka vaatii lisää pituutta.