Sukat köynnöskuviolla

Kirjoneuleet aina vaan viehättävät. On paljon mielekkäämpää neuloa kahdella kuin yhdellä langalla. Tästäkin ollaan montaa mieltä mutta minä olen omaa mieltäni. On niin helppo neuloa kun löytää jostain kuvion joka sopii silmukkamäärään. Kun muuten tekee omilla ohjeilla niin ei tarvitse muuta kuin katsoa piirrosta. Ohjeiden luku ja niiden ymmärtäminen eivät oikein sovi mulle. 

Tämä köynnöskuvio löytyy varmaan vaikka mistä mutta itse otin kirjasta Fair Islen neulemallit. Siinä on niin selvästi kuvattu silmukkamäärät ja kerrokset eri kuvioissa. Tarvitaan siinä hiukan matematiikkaakin kun eri langoille pitää tietysti olla eri silmukkamäärät. Lankojen yhteiskulutus on 80g. Resori, kanta ja kärki neulottu 2½:n,  kirjoneuleosio 3:n puikoilla.

Aloitin sitten jo mustikankeruunkin tiistaina kuluneella viikolla. Pääsin kerrankin sellaiseen paikkaan missä kukaan ei vielä ollut poiminut. Yleensä kerään aina muiden jäljistä. Mustikat olivat jo kypsiä kun paikka oli sellainen eli kallioinen mäensyrjä jossa keväällä lämmintä ja kosteaa. Maasto on niin haastava ettei tiedä millä hetkellä on järvessä jos vähänkin jalka lipeää. Poimin yleensä käsin eli tulee suoraan puhdasta marjaa koriin. Ekan päivän saalis oli noin 5 litraa mutta olen tyytyväinen jos 3 litraa täyttyy. Se on yhden karkkilaatikon tilavuus. Tuo mun pieni kori vetää melkein 4 litraa. Olen niin tarkka poimimisen suhteen että muoviämpäri ei mulle kuulu. Ainoastaan pärekori on oikea poimimisalusta. Tämäkin tulee lapsuudesta. Äiti ei koskaan lähtenyt metsään muoviämpärin kanssa.

Pari settiä vauvoille

Olin toukokuussa parin viikon reissulla ja reissukäsitöiksi täytyy valita aina sellaisia neulomisia ettei tarvitse ohjetta lukea. Vaikka oli pitkiä ajomatkoja apukuskin paikalla niin minä en ole niitä joka osaa siinä jouten ollessa mitään neuloa. Jäisi sitten kauniit ohikiitävät maisemat näkemättä. 

Ekan viikon pysyin ystäväni nurkissa paikallaan. Silloin tuli enemmän neulottua ainakin iltaisin. Toinen viikko oli sitten se pidempi matkojen puolesta. Käytiin ihan Lapissa asti ja Enontekiö oli se kääntymispaikka. Minulle kaikki ne tunturit olivat ihan uusia kun en ollut koskaan vielä päässyt käymään niin pohjoisessa. Oli hyvä matkustaa ja liikkua ulkona kun ei siellä vielä ollut niitä hyttysiä eikä muita mäkäräisiä. Porojakaan ei näkynyt kuin muutama siellä täällä. Ilmat olivat suotuisia eikä satanut yhtään. Eikä tulvatkaan haitanneet.

Olen aikoinaan hamstrannut näitä ihania vauvalankoja tulevaisuutta silmälläpitäen niin nyt on hyvä varastoa kaivella. Vaaleanpunainen setti painaa 68g ja neuloin 2½:n puikoilla. Luontikerrokseen käytän aina isompaa puikkoa ettei varresta tule liian tiukka kun sinne täytyy potkuhousun lahjekin mahtua.

Tämä vaaleankeltainen setti meni ystävälleni annettavaksi hänen syksyllä syntyvälle lapsenlapselleen. Väri sopii kummalle sukupuolelle vaan. Lankaa oli niin jämptisti että sain neulottua vain myssyn ja sukat. Tähteeksi jäi 70cm. Lankaa oli 76g ja neuloin 3:n puikoilla.

Ihania lankoja ja ryytimaa

Nyt ei ole sukista asiaa vaan vasta langasta. En erityisemmin ollut lisää lankaa edes ostamassa mutta tällaisen ihanuuden edessä jouduin myöntämään että ostan pois kuleksimasta kun joku myi fb:n eräässä lankakirppisryhmässä. Pakettiin kuului kolme 425m/100g:n vyyhtiä joiden koostumus 75% merinovillaa ja 25% polyamidia. Samassa paketissa oli vielä samalla sävyllä kaksi 50g/420m vyyhtiä 28% silkki/72% kidmohairlankaa. Saa noista ainakin hempeitä vauvanvermeitä jos ei raaski ihan aikuisen jokapäiväiseen käyttöön sukiksi neuloa.

Kun en jaksa hakea toisesta huoneesta kerinlehtisiä niin olen huomannut että melkein sopii noiden ovenkahvan ja -nupin väliin vyyhti kuin vyyhti. Tarkkana saa silti olla ettei pääse tuosta nuppipäästä langat putoamaan ennen aikojaan. Puoli vyyhtiä jokseenkin jaksoin keriä yhtämittaa kerälle. Sekin toimii hyvin kun nostaa peukalon pystyyn ja aloittaa sen ympärille kerimään. On tuolla se kerintälaitekin mutta tulee liian pian valmista enkä sellaisesta tykkää. Olenkin sanonut että mulle se on meditaatiohetki kun ohutta lankaa kerin peukalon ympärille.

Meillä silloin vielä kun lapset oli pieniä niin oli tuossa ryytimaan kohdalla hiekkalaatikko. Kun lapset kasvoivat ja hiekkalaatikon puureunus alkoi hajota niin poistettiin koko kyhäelmä. Ensin siinä kasvoi jotain sipulia ja salaattia ehkä. Joskus monta vuotta sitten kylvettiin rakuunaa, meiramia ja ruohosipulia. On yksi iso lipstikkakin. Nämä kaikki nousevat vuodesta toiseen maasta ja ovat helppohoitoisia tällaiselle puutarhatöitä karttavalle.

                                                                                 

Tämä kuvan runsaasti kukkiva meirami on tosi hyvä noille kaikenmaailman pörriäisille. Saavat siitä kai sopivasti mettä. Perhosia ei ole tänävuonna näkynyt mutta on niitä joskus ollut sellaisiakin joita ei ole ennen missään tunnistanut. Kimalaisia on nyt näkynyt eniten. Sateen aikana ne häviävät mutta heti kun tulee pouta niin jostain ne lentävät töihinsä. Tuo meirami on niin sinnikäs että se kasvaa vaikka tuossa laatoituksen raoissakin. Kova leviämään ympäristöönsä.

Junasukkia isommille vauvoille

Tykkään neuloa tätä junasukka-mallia ja nämä kolme paria ovatkin jo vähän isommille vauvoille. Jalkaterän mitta 13cm niin piti lisätä yksi tuollainen nurja pykälä että tuli pituutta tarpeeksi. Step on ohutta lankaa ja siitä saa neulottua ihania sukkia vauvoille ja isommillekin ihmisille. Noista kaikista sävyistä oli neulottu jo aikuisten sukat eri varsien pituuksilla. Vaaleammista jäi vielä jokunen metri tähteeksi että saa parsittua suuria sukkia jos reikä tulee. Nuo sukat jossa selvät värierot niin lanka riitti juuri noihin sukkiin.

Kun langat olivat samaa merkkiä niin joka pariin meni sen 32g ja neulottu 2½:n puikoilla.

Nyt kun on sieniaika parhaimmillaan niin olimme nuoremman pojan kanssa lauantaina perämetsässä suppilovahveroita keräämässä. Onneksi ei ollut suurempaa koria mukana, ei olisi seuraavana päivänä hermo kestänyt perkaamista vaikka eihän niissä sinänsä mitään paljon ole siivoamista jos olisi jo metsässä ottanut tarpeeksi kantaa pois. Ukkoni oli siinä asiassa viisaampi niin tuo hedelmäpussillinen oli helppo siivota.

Sinisävyiset raitasukat

Tuli taannoin tilaus puuvillasukista ja nimenomaan sinisävyiset. Ihmettelin kun varastostani löytyi jokunen kerä sinistä lankaa vaikka en tarkoituksella ole koskaan ostanut. Pieniä kerännupuloita muita värejä löytyi myös ettei olisi ihan pelkät siniset. Mallin sain muuten päättää itse ja tuli sitten pelkkää raitaa kun en kirjoneuletta alkanut väsäämään. Puuvillalanka kun ei muutenkaan jousta niin kirjoneuleena ei olisi ollut varmaa että sukat olisivat sopineet tilaajan jalkoihin. 

Olen silloin tällöin puuvillasta sukkia neulonut mutta näistä ei tahtonut valmista tulla. Kyllä villalanka kulkee puikoilla paljon paremmin ja kevyemmin. Lankoja kului sukkapariin 67g ja neuloin 2:n puikoilla.

Mieheni innostui tekemään Louhisaaren kesäjuomaa. Kun juoma itsessään on aika väritöntä niin jossain ohjeessa oli että lisätä puolukkaa väriä antamaan. Kun ei puolukka vielä ole kypsää niin lisättiin kourallinen punaista viinimarjaa. Kylläpä tulikin herkullisen väristä. Vielä ei maistettu mutta muilta kesiltä on muistissa että hyvää janojuomaa on.

Ruusukuvioidut sukat

Ehdin juuri parahiksi saamaan nämä sukat valmiiksi ennen mustikoiden keruuta. Eipä näissäkään mitään erilaista ole pari vuotta sitten tehtyihin samanlaisiin verrattuna. Muuta erilaista ei ole kuin koko. Nämä muutaman numeron pienemmät. Kyllä on välillä mukava neuloa ihan yksinkertaista vaikka usein olen sitäkin mieltä että monikirjavat ja pitsiset ovat mulle sopivampia neulottavia.

Lankana näissä ohutta, 2:n puikoilla sopivaa 75% villa/25% polyamidia ja sukkien paino vain 48g.

Eilen olin sitten ekaa kertaa mustikoita etsimässä ja löytyihän niitä pieni korillinen. Ei ole vielä joka paikassa mustikat niin kypsiä että irtoisivat sovinnolla varsista. Nyt täytyy sanoa että kahden vuoden tyhjän poimimisen jälkeen mustikkaa on reilusti. Harvemmin maistelen metsässä miltä mustikat maistuvat mutta eilen pistin muutaman kourallisen suuhun. Joko mun suun on mennyt pilalle tai sitten tosiaan puuttuu se mustikalle ominainen maku. Mun saalis on aina vähän niukahko kun kerään mustikat mieluummin ilman poimuria ja puhtaaksi suoraan koriin. Nyt tottumatta taas selkäkin pistää hanttiin jo 2-3 tunnin kyyristelyn jälkeen.

Melkein perussukat

Vaikka nuo paksut langat on mulla melkein kiellettyjen listoilla niin silloin tällöin pitää joku pari niistäkin neuloa. Pienet määrät kestää vääntää mutta sitten taas ohuempien lankojen pariin. Näissä sukissa etsin muutaman värin jotka sopivat yhteen, eikä mitään väri ollut paljon. Paitsi tuota harmaata josta en tiedä mitä se on kun ei ollut vyötettä tallella. Jotain muuta kuin 7 Veljestä tai Jannea kun oli jotenkin tiivistä ja kovaa lankaa. Toivottavasti kestää hyvin kulutusta tuossa kantapäässä. Nuo vihreät ja keltainen ovat sitä Jannea ja punainen 7 Veljestä.

Joku ihasteli tuota kantapään reunassa olevaa ainaoikein-neulosta. Olen alkanut käyttää sitä yhä enenevissä määrin kun saa niin hyvin poimittua ne silmukat reunasta eikä jää yhtään reikiä eikä tarvitse kierteellä neuloa poimittuja silmukoita. Kantapään vahvistettua olen jatkanut siihen asti kun silmukat normalisoituvat eli kiilakavennus loppuu. Kärjessä tykkään tuosta spiraalikavennuksesta. Lankoja kului 102g ja neulottu 3:n puikoilla.

Juhannus aloitettiin eilen oikein railakkaasti ja saatiin ensimmäinen 1,5 litran pullo tuhottua, (omenamehua). Oli niin makeaa että olsi pitänyt jollain vähän terästää.

Minäkin osallistuin tuohon lupiinien hävitykseen, naapurin puutarhasta. Mukavaa ja lämmintä juhannusta jos joku erehtyy tätä blogiani lukemaan.

Raitaa parittain

Tässäpä sukkapari äidille ja tyttöselle. Ovat sitten kuin kaksi marjaa. En ole ennen tuosta aloevera-Nallesta mitään neulonutkaan. Olipa yllättävä positiivinen kokemus tuo valkoinen lanka. Ihan kuin jotakin vielä enemmän laatulankaa olisi käsitellyt. Tuota punertavaa Nalle puolukkaa en osannut yksistään lähteä neulomaan. Ensin oli ajatuksena tehdä jotkut kirjoneulesukat mutta langan värivaihtelut eivät sopineet suunnitelmiin. Niinpä sitten tein kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla kahdella langalla eli vallan raitaa. Valkoisella kaksi riviä ja punertavalla kolme.

Neuloin varren molemmissa kolmosen puikoilla ettei vaan kiristä sukka jalkaan laitettaessa ja terät molemmissa 2½:n puikoilla. Isompiin meni lankaa 66g, terä 24cm ja pienempiin 52g, terä 20cm.

Edellisviikolla kun vanhempi poika oli vielä kotona kesälomalla niin hän onnistui ottamaan sellaisesta perhosesta kuvia jota ei ihan joka kesä näekkään. Amiraalihan se oli kun netistä kuvia ja infoa löytyi. Eipä se tahtonut kauaa paikallaan pysyä ja oli vaan yksi yksilö. Tykkäsi tuosta meiramin kukinnoista niinkuin muutkin siivekkäät.

Näin sen saman perhosen vielä viikollakin kun oli aurinkoisia, lämpimiä päiviä. Sitä se on tämä ilmaston lämpiäminen että tännekin lentää perhosia jotka muuten majailevat tuolla etelämpänä. Hyvä kamera kun on niin näkyy miten pehmeää karvaa on perhosen selässä, siipien välissä.

Hempeät kesäsukat

Tätä lankaa oli alunperin kaksi 100g:n kerää ja nämä sukat nyt siitä toisesta. Piti vaan taas neuloa aika yksinkertaiset kun lanka on kaunista. Vähän muutin edellisten sukkien kuviota mutta alkukuvio on sama. Sukkapariin meni lankaa 74g ja neuloin terän puoleen väliin 2½:n puikoilla ja vaihdoin terän loppuun 2:n puikot että tuli vähän tiiviimpää neulosta loppuun.

Melkein sain symmetriset neulottua kun tässä kerässä ei ollut solmua joka olisi kuviot sotkenut. Tykkään niin tuosta simpukkareunuksesta vaikka siinä aina onkin yllätystä että riittääkö lanka koko sukansuun pituuteen.

Alkuhan luodaan kahdella langalla puikon ja virkkuukoukun kanssa. Olen niin monet sukanvarret tehnyt tällä aloituksella että melkein osaan ottaa sopivan määrän lankaa. Riippuu tietysti onko lanka venyvää tai ei niin sitä kuluukin eri määrä. Kahden kerän lopuista saisi vielä lapsen sukat. Jäljelle jäi 45g.

Viimeviikolla kävin ekan kerran mustikoita katselemassa ja tunnin saalis tässä. Ehkä noin ½ litraa on pienen korin pohjalla. Ei sitten tarvitse tänäkesänäkään mitään suuria määriä havitella pakastimeen.

Juhannus 2019

Iloista juhannusta toivottelen näiden kuvien myötä kun ei ole valmiita töitä esitellä. No onhan noita mansikkasukkia valmistunut muutama pari mutta ne ovat kaikki samanlaisia että se niistä.

Mansikkamaani on kutistunut vallan pieneksi eli on vain näitä ahomansikoita jotka siirtävät kasvupaikkaansa ihan omin neuvoin tuvan ympärillä. Taitaa kypsyneistä mansikoistakin osa mennä lintujen suihin kun saavat aamuyöllä rauhassa touhuta vaikka mitä.

Olen vähän huono noissa puutarhatöissä ja suosin enemmän sellaisia kukkia jotka kylväytyvät itsekseen. Tätäkin laatua päivänkakkaraa tai mitä se oikeasti lieneekään on siellä ja täällä nurmikolla kukkimassa. Ukkoni on jo oppinut jättämään saarekkeita ruohonleikkuria työntäessään. Viimeksi annoin luvan jo että saa ajaa päältä mutta ei sitten ollut vielä raskinut.

Iloista juhannusta kaikille vakikävijöille ja satunnaisillekin! 

Pikkutytön polvisukat

Melkein sain viikon menemään näiden sukkien neulomiseen. Onhan lankakin tosin ohutta ja kun on vain yksikierteistä niin se jotenkin hidastaa kun välillä ei tiedä mistä raosta puikon pistää. Helposti tulee vaan osa langasta jos ei tarkkaan katso. Ostin nettikirppikseltä tuota kaunista lankaa ja kun tyttösen lempivärikin on sama kuin omani niin olikin oikein mukava muuten neuloa. Verrattuna siis mustaan tai johonkin muuhun tummaan väriin jotka ovat ihan pannassa näin pimeällä.

Ohjetta ei taaskaan ollut paitsi tuo kuvio yhdestä neulekirjasta. Jänskättää vaan että tuliko yhtään sopivat sukat vaikka jotain mittoja oli tiedossa. Pienelle tytölle pitäisi olla kuitenkin sopivat ettei mene kengässä ruttuun. Lankaa meni sukkapariin 72g ja neuloin 2:n puikoilla.

Nyt oli kerrankin otollinen kesä kaikkien ulkona kesää viettävien kukkien osalta. Paahdekaan ei haitannut kun yritin laittaa kukkaset niin ettei keskipäivän aurinko niitä vallan kärventänyt. Tuo täyskukinta vaan on niin lyhytaikainen juttu että pitäisi ottaa paljon kuvia joita sitten talvella ihailla.

Kiinanruusut ovat toiset jotka ovat innostuneet kukkimaan oikein urakalla. Paljon on jo kukkia lakastunut mutta enemmän vielä tulossa. Vaikka keväällä leikkelin noita latvoja niin ilmeisesti tykkäsivät olla ulkona leikkimökin seinustalla eli ihan pohjoisen puolella. Saivat vähän aamuaurinkoa ja illalla enemmän. Eivät päässeet paistumaan niinkuin joinakin kesinä. Kun alkukesästä vie kukkaset ulos niin aurinko on niin kovin kuumaa että nyt ajattelin säätää ne suuremmilta vaurioilta ja onnistuin. Onhan tuo aika viidakko olohuoneessa mutta vasta oli kirjoitus jossain että viherkasveja pitäisi olla paljon. Ihmisen hyvinvointiin se kirjoitus perustui.

Sukkaa ja kauluria

Syksy on tulollaan vaikka vielä onkin lämpimiä päiviä. Sukkia ja kaulureita tarvitaan mutta toivottavasti ei ihan vielä. No itse pidän villasukkia läpi vuoden kun jalat tahtovat olla kylmät vaikka ilma olisikin lämmin.

Nämä luonnonvalkoisesta 80% villa/20% polyamidi, teeteen pallas-langasta neulotut sukat ovat japanilaisesta vanhemmasta mallikirjasta. Olen muutamat sukat samalla kuviolla neulonut ja malli tuntuu jo aika tutulta. Mallikuvio vaan on sellainen että pitäisi olla hirmu ohutta lankaa tai sitten 7V-langan paksuutta. Ohuessa saisi jalan päälle kaksi mallikertaa rinnakkain. Onneksi löysin varastostani tuota pallasta joilla kyseiset 37-numeroiset sukat onnistuivat. Kun ei sopivaa mallijalkaa löydy kotoa niin laitoin toisen sukan sisään kaksi vajaata lankakerää kuvauksen ajaksi. Sukille tuli painoa 53g ja neulottu 3:n puikoilla.

Kauluri tällä mallilla alkaa olla jo kanssa aika tuttu. Lapsen koon saa 50g:sta lankaa mutta aikuiselle tarvitaan vähän enemmän. Resoriosa on ohjeessa vain 11cm mutta ainakin aikuiselle voi jatkaa korkeutta aina 15cm asti. Samoin olen jatkanut pitsiosuutta yli ohjeen ja suunnitellut reunusta uudelleen. Ei sitten ihme ettei riitä se 50g aikuisen kauluriin. Eipä tuo reuna pahalta näytä vaikka ei samaa lankaa olekaan loppuun asti. Suurin osa kaulurista on 100% alpakkaa ja reunuksessa on merinoa/alpakkaa. Painoa tuli 59g ja neulottu 3:n puikoilla.

Vaikka olen tosi laiska leipuri niin ihan pakko oli omenapiirakka leipoa kun ei tuo iltapäiväkahvi oikein paljaaltaan maistu. Harvoin jaksan noita viipaleita noin asetella mutta joskus viitsin.

Viimetorstaina kävin pikaisesti tunnin lenkin metsässä ja tuossa saalis. Vain 1,5dl puolukoita ja siihen se varmaan tämän syksyn saalis jääkin. Vaikka en noista hirvikärpäsistä niin hirveästi ole ennen kärsinyt mutta nyt oli semmonen reissu että paukamat kutiaa vieläkin vaikka silloin ei paljon jälkiä näkynyt. Mustikoita oikeasti vielä metsästin mutta niitä ei näkynyt ensimmäistäkään. Viimesyksynä kävin viimeisen kerran mustikassa lokakuun 1.päivä.

Parit junasukat

Välillä tulee sellainen olo ettei tiedä mitä neuloisi vaikka päässä pyörii paljonkin neulottavia. Sitten on parempi että ottaa vaan pieniä töitä alulle että saa äkkiä valmiiksi. Vaaleansiniset 25g ja vihreät 30g. Molemmat neulottu 2½:n puikoilla. Minulla oli kaksi kerää tuota vaaleansinistä lankaa ja kerässä se 25g. Tein ekan sukan ja punnitsin sen ja jäljelläolevan langan. Kerän lopussa oli 1g vähemmän kuin valmis sukka painoi. En sitten uskaltanut riskeerata vaan otin sen täysinäisen kerän. Nyt on kaksi vajaata 11g:n keränloppua. Nukensukat saa tai sitten lisänä jonkun muun värin kanssa vähän isommat.

Nyt kun olen ollut mustikassa useana päivänä niin ei passaa valkoisia neuleita paljon käsitellä ettei tule tummia raitoja väliin. Kun sattuu taas olemaan työnalla kahdetkin valkoiset sukat. Toiset puhtaanvalkoisesta ja toiset luonnonvalkoisesta langasta.

Kivasti ihmiset antavat vinkkejä miten saa äkkiä mustikan sinin pois käsistä. Itse huomasin että pyyhkimällä kosteuspyyhkeellä lähti jo metsässä aika paljon pois väriä. Vaan sitten taas sattui silmiin muutama iso mustikka niin taas oli väriä sormissa. Joku vinkkasi että Tolulla lähtee myös väri helposti.

Kolmannet mansikkasukat

Vielä jatkuu mansikkakausi ainakin sukkien muodossa jollei muuten. Nämä ovat jo kolmannet samalla mallilla eli omalla. Vihreä lanka vaihtui Fabeliin kun en löytänyt sitä samaa Heritagen merinoa mitä käytin kaksiin edellisiin. Punainen on myös Fabelia ja valkoinen nimetöntä 75% villa/25% polyamidi.

Koko on siro 40 ja lankaa kului yhteensä 70g. Neulottu 2½:n puikoilla kun langat ovat ohkaisia. Tykkään niin mallista että vielä yhdet pitää neuloa kunhan elokuu koittaa.

Viimetorstaina kävin eka kerran mustikoita katselemassa ja melkein meinasi katseluksi jäädäkin. Kyllä niin vähän on poimittavaa verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Tunnin olin ja 7dl sain kerättyä paljain käsin.

Mansikatkin pakastettiin melkein ensimmäisten joukossa kun ei siihen voi luottaa että halventuisivat. Ostettiin 4x5kg ja joka laatikko erihintainen. Siis ihan tarkoituksella 2 laatikollista olivat edellisen päivän poimintoja ja 2 saman aamun. Keskihinta näinollen 29€.

Viimeisessä laatikossa oli 2 näin ihanan mallista mansikkaa ja makukin oli niin makea että.

Juhannuksen japanilaissukat

Kun on paljon keskeneräisiä töitä niin joskus jotain valmistuu sitten nopeampaan tahtiinkin. Nämä japanilaisella mallikuviolla olevat sukat ovat jo toiset samanmoiset. Ensimmäiset neuloin jo alkuvuodesta valkoisesta langasta. Tähän sukkapariin meni lankaa 70g ja neuloin 2½:n puikoilla. Lanka HERITAGE sock yarn, 75% merino superwash/25% nylon.

Eipä ole sellaiset sukat joita reissussa neulotaan tai telkkaria katsoessa. No en katso muutenkaan ettei senpuoleen. Mallikuvion joka rivi on erilainen ettei jää mieleen sitten millään vaikka toistoa tapahtuukin. Silti tykkään tällaisista malleista enemmän kuin ihan perussileästä neuleesta.

Punainen väri on vaikea kuvattava oli sitten aurinkoinen tai pilvinen päivä tai vaikka valot päällä. Kaikki punaisen eri sävyt taitaa vetää enemmän ja vähemmän pinkkiin päin. Ei se mua haittaa kun olen pinkin ystävä. Sanoin vaan on niin vaikea selittää eri sävyjä.

Otin ensin aamulla sukkien valmistuttua kuvia sisällä mutta ajattelin että ulkona puolipilvisessä säässä tulisivat aidommat värit. Ukkoni ajoi eilen nurmikon niin missään ei ollut hyvää paikkaa kuvata. Sitten otin yhden raparperin lehden, kävi hyvin tähän tarkoitukseen. Meillä on tänävuonna joku ihme ilmiö noissa kahdessa raparperissa. Toisen lehdet niin valtavan suuria ja toisessa pehkossa pientä ja tiheää kasvustoa. Se pieni kasvusto on varmaan seurausta kevään pakkasista ja suurempi sitten pääsi kasvamaan senkin edestä mitä pieni kitui.

Pistaasit pitsisukat

Nämä Novitan pitsukan mallikuviolla neulotut sukat vaan viehättävät parista toiseen. Lanka taas tuota ihanaa Dropsin Alpakkaa. Sukat menivät jo lämmittämään erään tuttuni kylmiä jalkoja. Eihän ne tavallista päiväkäyttöä kestä kävelyineen mutta jos yösukkina kestäisivät.

Kun ei ollut niitä pieniä mallijalkoja kotosalla saatavilla niin laitoin toiseen sukkaan pari lankavyyhtiä sisälle. Tuo kuvio kun vetää sukkaa kasaan leveyssuunnassa niin ei auta vaikka kastelisi sukat ja laittaisi pyyheliinojen väliin joten jätin sen homman tekemättä. Sanoin vain saajalle että kyllä ne jalassa muotoutuu parhaiten.

Tässä mittaan omaan jalkaani vielä ennen kärjen kavennusta. Saajan jalka 37 ja mun 40. Molemmilla luisevat jalat, ei turvotuksia. Lankaa meni sukkapariin piirun vaille 100g ja neuloin 2½:n puikoilla.

Näissä kahdessa alimmassa kuvassa on viimesunnuntaista puintikuvaa eli kuivumassa olleiden rakuunan ja nokkosen loppukäsittelyä. En tiedä oliko syy pölyämisessa vai missä mutta rakuunan käsittelyssä alkoi aivastuttaa ja nenä vuotamaan ihan hirveästi. Molemmilla, ukolla mulla. On nyt mikrotuelle lämpimien leipien päälle roskia ja muille nokkosta.

Erilaisia käsitöitä

Ei vieläkään mitään valmista vaikka ei suurista töistä olekaan kyse. Edellisen kirjoituksen valkoinen pitsihuivi on reunuskerrosta vaille ja yhdet tilaussukat puoli terää vaille valmiit.

Olen edelleen siellä mustikkametsässä viihtynyt ja kun tyyliini kuuluu kerätä puhtaita marjoja niin ei siinä paljon ehdi kolmessa tunnissa tai edes viidessä. Kertyi noita mustikkametsäpäiviä sitten 16 kpl tässä kuussa. Tällainen kori sormin poimittuna on noin 3 litraa.

Käsityötähän se on tämä hunajan purkituskin. Onneksi sain tuon insinööripojan auttamaan. Meillä kulutetaan hunajaa vuodessa kolmeen pekkaan tämä purkitettava satsi eli 27kg eikä sekään ihan riitä.

Nyt oli onneksi aika helppo purkittaa kun ilma on lämmin eikä hunaja ollut kerinnyt kiteytymään. Kaadettiin ensin ämpäristä tuollaiseen isoon metallimittaan, josta oli helppo kaataa purkkeihin. Vaatii se kuitenkin vakaata kättä ja silmää.

Käsitöitä ja käsitöitä

Nyt on taas montaa aloitusta ettei mikään valmistu. Sitten kun yritän vuoronperään neuloa sukkaa ja huivia, niin molemmat mallit menee sekaisin. Siis kuvion puolesta kun muuten melkein osaan ilman jatkuvaa mallipiirroksen katsomista. Lankakin kestää kävelyä kun on tuota Dropsin Fabelia, jossa 75% villaa ja 25% polyamidia.

Olen samalla ohjeella yhden huivin neulonut kuin tuo vaaleanpunainen mutta harmittaa niin sen ekan huivin yksi virhe että ajattelin nyt olla tarkempi. Malli on Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen-kirjasta suorakaiteen mallinen "Silvia".

Kun olen useammat sukat tehnyt aloittaen varren tuolla puikko/koukkutekniikalla, niin osaan jo ottaa sopivan pätkän lankaa aloitukseen.

Olin sitten ekaa kertaa tänäkesänä mustikassa. Otin vain tuollaisen pienen Tupperin purkin, ehkä litran vetää. Piti vaan mennä tarkistamaan että onko mustikat jo kypsiä kun eräs tuttuni niin tuossa Juhannuksen aikoihin niin väitti. En ihan uskonut häneen sanaansa mutta niin vain oli kypsiä marjoja jo aikalailla. Ei vielä koneen kanssa ole mitään asiaa mutta peukalo/etusormiotteella pärjää. Minä kun muutenkin tykkään poimia käsin että tulee puhdasta, niin sopi mulle oikein hyvin.