Meillä onkin tänään sellainen vapaapäivä, ettei ole aikoihin ollut eikä tule vähään aikaan olemaankaan. Kenelläkään ei ole mitään pakollisia menoja (paitsi nyt kun meillä kylässä oleva Neiti keksi lähteä kyläilemään). On saanut hyvällä omallatunnolla rötköttää peiton alla puolillepäivin. Silti olen ehtinyt jo lukea parit puutarhalehdet ja siemenkuvastot, imuroida puolet talosta, sulattaa pakastimen ja kokata perheelle evästä. Leivinuunissa loimottaa tuli ja teevee selostaa urheilua. Pojat pelailee vaihteeksi ihan sovussa. Puhelimet pätkii edelleen, vaikka Saunalahti kertoi korjanneensa vian jo pari viikkoa sitten. Seuraava selitys oli että asutaan katvealueella. Hassua että kolme ja puoli vuotta puhelimet on toiminut ihan moitteettomasti, ja nyt yhtäkkiä tänä vuonna ollaankin katvealueella..
Jaa-a, vois vaikka pukea päälle ja kävästä pikku happihyppelyllä. Kunhan ensin pakataan parikymmentä kiloa perunaa - keittiössä, koska navetassa ei tarkene, ei ihmiset eikä perunat.
(Kuvat meidän makkarin seiniltä.)
2 kommenttia:
Oletko tehnyt tuon ryijyn itse? Siinä tapauksessa kyselisin tarkemmin mistä värkit ja ohjeet vois saada... Siskoni on pitkään etsinyt sievää ryijyä ja voisin kuvitella tuon olevan sellainen.....
Blogiisi on kiva aina silloin tällöin piipahtaa!
//Pirjo
Pirjo: Ryijy on meijän äitin tekemä ("ommeltu", ei siis kudottu). Joskus vuosia sitten sai tarvikepaketteja tilata varmaan jonkun lehden kautta, enpä muista sen tarkemmin. Sen vaan muistan että sanoin että tollanen ois ihana, ja äiti sen tilas ja teki. Pitääpä kysyä jos äiti muistais mistä se tuli.
Kivaa kevättä!
Lähetä kommentti