Tampereen teatterin syksy on draamaa täynnä!

Valitettavasti Tampereen teatterin johtaja Reino Bragge jättää pestinsä kesän päätteeksi - eläkepäivät kutsuvat. Mutta sitä ennen hän on vielä suunnitellut syksyn (ja ensi kevään) ohjelmiston teatterille. Ja miten kiinnostava ohjelma onkaan luvassa! Siinä missä naapuritalossa Työviksessä esitetään musikaaleja (peräti kaksin kappalein - toki heidän muuta ohjelmistoaan ei ole vielä julkaistu) niin Tampereen teatterissa mennään draama edellä.

Syksyn avaa 2.9. Frenckell-näyttämöllä kantaesitys Synninkantajat. Se pohjautuu Pauliina Rauhalan samannimiseen kirjaan, minkä sain ihan sattumalta luettua loppuun viime yönä. Siinä missä Rauhalan esikoinen Taivaanlaulu oli mukaansatempaava sekä kirjana että teatterissa, oli tämä astetta kinkkisempi tapaus. Monta kertojanääntä minämuodossa teki siitä haasteellisen luettavan. Uskon että Teatterikorkeakouluun lopputyönään tämän dramatisoiva ja ohjaava Maia Häkli tekee kuitenkin kiinnostavan esityksen meille. Hänellä on omakohtaista taustaa vanhoillislestadiolaisuudesta, joten tämä tuo esityksen työstämiseen oman vivahteensa.

Synninkantajat sijoittuu 1970-luvun lopulle ja päähenkilönä nähdään 9-vuotias Aaron (Antti Tiensuu). Seurakunnan ehdottomuus, hoitokokoukset ja perheen hajoaminen tuovat jännitteitä klassista musiikkia rakastavan pienen pojan elämään. Luvassa on silti myös paljon huumoria. Ja tokihan roolin sisäistämistä edesauttaa se että Antti omien sanojensa mukaan myös näyttää 9-vuotiaalta. Aaronin Aliisa-mummia näyttelevä Aliisa Pulkkinen on käynyt lastadiolaiskoulua Oulussa, joten nämä ovat tuttuja asioita hänellekin. "Synninkantajat on kertomus sisäänpäin kääntyvästä yhteisöstä ja tarpeesta luoda rajoja ja rajoituksia, kun ympärillä tulvii". Muissa rooleissa nähdään Esa Latva-Äijö, Eeva Hakulinen, Sara-Maria Heinonen ja Konsta Laakso.

Seuraavalla viikolla 9.9. Päänäyttämölle saapuu varsinainen naurupommi, ja tämäkin on Suomen kantaesitys. Peter Pan menee pieleen (Peter Pan Goes Wrong) on legendaarisen Näytelmä joka menee pieleen -esityksen tekijöiden komedia, jossa seikkaillaan taas kerran Polyteknisen Draamaseuran matkassa, tällä kertaa (kuten nimikin ehkä paljastaa) Peter Panin maailmassa. Olen nähnyt esityksen tv-taltioinnin ja kyllähän se nauratti. Paljon samanlaisesta pieleenmenevästä esityksestä ja huumorista tässäkin on kyse. Suomennos on taas Mikko Koivusalon käsialaa ja ohjaus Mika Eirtovaaran, joka ohjasi myös Näytelmän joka menee pieleen Tampereen teatterille. Ainakaan näytelmän esittely ei mennyt ns. putkeen, joten varatkaa lippunne pian jos haluatte verrytellä vatsalihaksianne.

Lavalla koheltavat Matti Hakulinen (Peter Pan), Mikko Nousiainen (Kapteeni Koukku), Ville Majamaa (Peter Panin varjo ja merirosvo), Ola Tuominen (kertoja), Mari Turunen (Helinä-Keiju), Osku Ärilä ja Elisa Piispanen (ainakin merirosvona) sekä perheen lapsina Pia Piltz, Risto Korhonen ja Arttu Ratinen (joka nähtiin myös krokotiilina). Luvassa on kohellusta ja naurua.

Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut (And Then There Were None) eli vanha tuttu Kymmenen pientä n******poikaa saa ensi-iltansa Päänäyttämöllä 15.10., ohjaajana Anna-Elina Lyytikäinen. Näytelmässä mukana enemmän elokuvaurastaan tunnettu Antti Reini, joka nähdään nyt ensimmäistä kertaa suomalaisessa laitosteatterissa. Muissa rooleissa ovat Risto Korhonen, Elina Rintala, Pia Piltz, Antti Tiensuu, Arttu Ratinen, Matti Hakulinen, Kirsimarja Järvinen, Jukka Leisti ja Ville Majamaa. Christietä harvemmin näkee teatterin lavalla, Hiirenoukkua lukuun ottamatta. Odotan tätä suurella innolla.

Edward Albeen moderni klassikko Kuka pelkää Virginia Woolfia? saa ensi-iltansa 21.10. Frenckell-näyttämöllä. Näin sen viimeksi Lontoossa keväällä 2017 kun Imelda Staunton oli Marthan herkullisessa roolissa, ja nyt Tampereella häntä esittää Ritva Jalonen! Aivan nappivalinta jos minulta kysytään! Esa Latva-Äijö, Linda Wiklund ja Kai Vaine ovat sitten ne muut henkilöt ja veikkaan että tästä tulee todella herkullinen Marika Vapaavuoren ohjauksessa. Teksti on todella namupala. Albeen perikunta on tunnetusti todella tarkka tämän näytelmien oikeuksista ja kaikkien työryhmän CV't piti hyväksyttää siellä. Alunperin lavastussuunnittelma oli liian moderni, joten sitä piti muuttaa sitten sopivaksi että teatteri sai vihreää valoa. Esa Latva-Äijö totesi: Klassikon leima ei tule tyhjästä.

Lokakuussa nähdään vielä kolmaskin ensi-ilta kun 28.10. nähdään Kivessä Aliisa Pulkkisen monologiteos Joutsenlauluni. Sen on kirjoittanut Liisa Urpelainen ja Lauri Sipari ja ohjaajana toimii Pulkkisen puoliso Jotaarkka Pennanen. "Näyttelijän työ teatterissa on hetken henkäys, siitä ei jää mitään jäljelle. Paitsi että Ainailonasta jää. Hän tallentaa videolle elämänsä rooleja – niitä joita on näytellyt ja niitä joita ei koskaan saanut näytellä." Onko tämä hassu tragedia vai traaginen komedia, se jää nähtäväksi.

Näiden viiden ensi-illan lisäksi ohjelmistossa jatkaa tältä keväältä Piina, ja toki joulun maissa palaa Saiturin joulu, jo yhdeksättä vuotta. Myös hillitön Häpeä! palaa Kiveen. Paljon vierailuitakin on luvassa. Ainakin lokakuiseen Valehtelijan peruukkiin kannattaa koittaa saada lippuja, koska kevään vierailuesitykset täyttyivät nopeasti. Lisäksi legendaarinen Kiviä taskussa palaa pitkästä aikaa Tampereen teatteriin. Olisikohan aika katsoa se uudelleen? Seela Sellan elämäntarinan ympärille koottu Ihan Seelana nähdään lokakuussa. Heidi Köngäksen kirjoittama Sandra tulee myös vierailulle, ja myös Saikkua, kiitos. Osa 3 jatkaa nauruhermojen virittelyä (en ole kyllä nähnyt yhtään osaa, eli hauskuudesta olen  vain kuulopuheiden varassa). Olavi Virta Ensemble plays Georg Ots sekä nyt toukokuussa että syksyllä, jos haluaa nähdä Jukka Leistin musisoimassa.

Mari Turusen taiteilijajuhlaa vietetään 22.3. klo 14.30 Piinan merkeissä.

Koska vielä ensi kevät on Reino Braggen suunnittelema niin maistiaisina saimme jo molempien ensi-iltojen nimet: Saatana saapuu Moskovaan (ohjaa Antti Mikkola) ja Salaisuuksien illallinen (ohjaa Anna-Elina Lyytikäinen). Niistä sitten lisää tuonnempana.

Kaiken kaikkiaan on kyllä tulossa kiinnostava syksy. Kolme vahvaa draamaa ja yksi hulvaton komedia sekä yksi monologi. Saapa nähdä kenet valitaan Braggen seuraajaksi, ja tuleeko tätä ohjelmistopolitiikkaa vielä ikävä.


Kuvien copyright Katri Leikola.

Ratinen VIHDOIN päärooliin Tampereen teatterin syksyssä!

Mahtoikohan kenellekään muulle paikallaolijalle tämä olla se tärkein uutinen, kun Tampereen teatteri julkisti ensi syksyn ohjelmistonsa? Ei varmaankaan, mutta mulle se oli se juttu! Vihdoin vuosia kestänyt toiveeni on kuultu ja Arttu Ratinen saa miespääosan! Ja kuka sanoi ettei rivikatsojalla ole mitään valtaa teatterien ohjelmistopoliitikkaan :-)

Syksyn ohjelmiston julkaisivat teatterinjohtaja Reino Bragge ja pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen

Muutakin kivaa ja kiinnostavaa teatterilla on tarjota kuin Ratisen tähdittämä Huojuva talo. Mutta toisaalta, mua kiinnostaa kyllä eniten tämä, muutenkin kun Artun takia. Maria Jotunin klassikon ohjaa Antti Mikkola ja naispääroolissa vierailee Anna-Maija Tuokko. Tuokkoa on tullut viime vuosina nähtyä enemmän musikaaleissa (jaa no HKT:n Hamletin Ofelia ja Vanja-enon Jelena ovat "oikeaa draamaa", ja molemmissa Tuokko oli tosi hyvä) joten kiva nähdä taas puhenäytelmässä. Ja roolinsa vaikuttaa herkulliselta; väkivaltainen ja miestään (no se Arttu Ratinen) alistavana hirviövaimona! Odotan innolla.

Antti Mikkola, Anna-Maija Tuokko, Ansku Lyytikäinen ja Tommi Sarlin

Tiedotustilaisuudessa Antti Mikkola haastatteli Tommi Sarlinia Miessakit ry:stä. Suuria ovat kotonaan väkivaltaa kokeneiden miesten määrät. Ne tavallisimmat tarinat myös miesten kokemassa väkivallassa ovat huono tuuri eli kadulla joku vetää turpaan, henkinen ja fyysinen väkivalta lähisuhteessa sekä se väkivallan kierre joka alkaa jo kotona, jatkuen siitä koulun, armeijan, työpaikan ja parisuhteen kautta halki elämän. Fakta on, että aggressio tässä yhteiskunnassa kasvaa, myös naisten taholta.

Antti Mikkola ja Anna-Maija Tuokko

Ja mikä siinäkin on, että kun nainen lyö miestä näyttämöllä, tai suorastaan pieksää, niin se koetaan usein hauskaksi (vaikka Pekka Puupään Justiina)? Mutta kun mies lyö teatterissa naista, niin se on kaikkea muuta kun hupaisaa. Ehkä tämä tulkinta Huojuvasta talosta muuttaa hieman näitä asenteita? Aihe on sekä väkevä että kipeä. Huojuvan talon ensi-ilta on Frenckellin näyttämöllä 31.8. ja pääpari Tuokko & Ratinen rinnalla nähdään mm. Ville Majamaa, Ella Mettänen ja Mari Turunen.

Reino Bragge, Tommi Auvinen, Tom Lindholm, Ansku Lyytikäinen sekä Mari Turunen

Suomen suosituimpiin dekkarikirjailijoihin kuuluva Ilkka Remes tekee syksyllä myös näytelmäkirjailijadebyyttinsä. Sieppausnäytelmä Musta sydän saa ensi-iltansa 13.10. ja sen ohjaa Tommi Auvinen. Tunnustan etten ole koskaan lukenut yhtään Remeksen kirjaa (dekkareita takana jo kunnioitettavat 20 ja nuortenkirjojakin 8) joten tulee olemaan mielenkiintoista millaista tekstiä lavalla nähdään. Rooleissa iso joukko näyttelijöitä Tom Lindholmista Jukka Leistiin ja Risto Korhoseen. Omaa identiteettiiään tiukasti varjeleva kirjailija ei ollut nytkään toki paikalla, mutta Auvinen luki hänen lähettämänsä sähköpostin.

Osa Cats-tiimiä sekä ohjaaja Georg Malvius Ansku Lyytikäisen haastateltavana

Syksyllä (ensi-ilta 8.9.) nähdään Tampereen teatterissa taas musikaaliakin kun Andrew Lloyd Webberin suursuosittu Cats palaa Suomen lavoille. Helsingin kaupunginteatteri esitti tätä 1986 ja Lahden kaupunginteatteri 2007/8 eli ei se kovin puhkikulunut musikaali Suomessa ole. Ohjauksesta vastaa Tampereella tuttu vieras Georg Malvius, joka loihti teatterille myös menestysmusikaalit Les Misérables ja Sugar.

Osa Cats-esiintyjiä, mm. Risto "Rotta" Korhonen (toinen vasemmalta)

Catsin tekstin on kääntänyt Jukka Virtanen ja lavalle kirmaa iso joukko erilaisia kissoja sekä ensimmäistä kertaa myös rotta! Tampereella nähdään ensimmäistä kertaa musikaalissa Malviuksen luoma uusi hahmo, Risto Korhosen esittämä rotta. Kaikki tapahtumat tapahtuvat rotan päässä, eli kissat ovat hänen mielikuvituksensa tuotetta. Mielenkiintoinen näkökulma! Cats on sattumalta se mun ensimmäinen musikaali. Näin sen Sydneyssä 1986, ja sen jälkeen sitä en olekaan nähnyt. Joten tulee olemaan kyllä mielenkiintoista palata kissojen maailmaan.

Ansku Lyytikäinen jututti lavoille palaavaa Irina Milania

Vanhan Grizabellan roolissa vuorottelevat estradeille palaava Irina Milan sekä viime aikoina tukun upeita loistavia rooleja tehnyt Ritva Jalonen. Lavalla nähdään reilut parikymmentä kissaa, mm. Lari Halme, teatterille palaava Tero Harjunniemi, Pia Piltz, Helena Rängman, Pyry Smolander ja Martti Manninen (joka siis palaa armeijan harmaista takaisin, jee!). Syksyn lipuista on myyty kohta jo liki 90% ja nyt on myynnissä kevät 2018!

Pia Piltz ja Irina Milan lauloivat meille näytteeksi myös ehkä sen Cats-musikaalin tunnetuimman kappaleen eli Memory. Tässäpä se teillekin kuunneltavaksi.

Reino Bragge, Ansku Lyytikäisen ja Arttu Ratinen

Syksyllä jatkavat myös menestysnäytelmät Ulkomaalainen, Näytelmä, joka menee pieleen ja Katoava maa. Ja toki ensi joulun maissa palaa loistava Saiturin joulu, jo kuudetta vuotta.

Kesällä vihittävät Antti Tiensuu ja Ella Mettänen näyttelevät Katoavassa maassakin pariskuntaa

Syksyllä on siis kolme ensi-iltaa, mutta jo tänä keväänä, tarkemmin ottaen 8.2., päänäyttämölle karauttaa Tuttiritari! Mä en ole koskaan katsonut Tuttiritaria telkkarista, joten sillä tavalla herra Rusinante-ratsuineen ei ole tuttu. Mutta nyt kun taas näin ja kuulin kaksi kappaletta, niin olin kyllä ihan myyty. Marjatta Kuivaston lavastus ja puvut ovat mielikuvituksellisia ja ihanan värikkäitä! Ja musiikki on rempseää ja hauskaa.

Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus on todella komean näköinen

Tuttiritari himself eli Jukka Leisti kertoo että musikaali oli hänen monivuotinen haaveensa. Ja onneksi Tampereen teatterilla tuetaan näyttelijöiden ammatillista kehitystä, ja näyttelijät saavat laajentaa työnkuvaa ja osaamistaan. Leisti on siis itse käsikirjoittanut Tuttiritari ja Lohikäärmeen salaisuus -musikaalin ja tehnyt musiikinkin yhdessä kapellimestari Ari Kankaanpään kanssa. Vauhtia ja väriä ei siis puutu! Leistin kanssa estradille karauttaa iso joukko teatterin väkeä ja koko komeutta suitsii ohjaaja Mikko Viherjuuri.

Tuttiritari (Jukka Leisti) sekä prinsessa Esmeralda (Eeva Hakulinen)

Lisäksi teatterin keväässä on iso joukko vierailuesityksiä, joista ainakin ruotsalaisen standupkoomikon Özz Nûjenin tulkinta Shakespearen Richard III kiehtoo eniten. Miten sujuu koko näytelmän esittäminen yhdeltä mieheltä? Sen voi mennä toteamaan 27.4. Frenckellille. Myös Martti Suosalo vierailee taas Tampereella. Sekä Kiviä taskussa -klassikon kanssa (5 kertaa tänä vuonna; kevään esitykset ovat jo täynnä) että Kari Hotakaisen Palvelijassa (21.-22.4.).

Tampereen teatteri tarjoilee siis jokaiselle jotain! Ihanaa!

Kuvat otin ihan itse!

Teatterikesä 2016 tulee!

Tampereen teatterikesä on melkein jo ovella eli ensi viikolla se alkaa! Itsellä on tiedossa varsin kiireinen viikko; parhaimpina päivinä on neljäkin esitystä. Ja perjantaina ei yhtään, kun silloin pitää suhata Kuopioon koiranäyttelyyn ja takaisin. Esityskartta on varsin monipuolinen, ja vaikka monta olenkin talvella jo nähnyt kotiteattereissaan, niin paljon kiinnostavaa katsottavaa löytyi siitä huolimatta. Ohessa muutamia tärppejä ja suosituksiani, jos jollakulla on vielä tilaa ensi viikon kalenterissaan!

I'm doing this for you (ma ja ti). Kanadalaiskoomikko Haley McGee vetäisee luultavasti riemastuttavan performanssin. K18 ja englanniksi.

Viime kesänä Koukkuniemen pihalla oli sen verran vaikuttava elämys. että osittain saman porukan eli uuden Täsmäteatterin työstämä 2400 sekuntia houkuttelee mut katsomoon. Muutama ilmainen esitys, ja muutama maksullinen.

Miten 3 miesnäyttelijää selviytyy teini-ikäisen Rosen maailmasta? Se kannattaa käydä katsomassa joko ma tai ti, kun Rose, Rose, Rose pölähtää Teatterimontun lavalle. Minä ainakin aion.

TeaK esittää Ruskan. Pitäisi olla ajankohtaista ajankuvaa ja ohjauksesta vastaa Ruusu Haarla. Ma ja ti katsottavissa (itse menen tiistaina).

Mikä **t*n Pikku Prinssi? on varsin hieno toteutus tästä klassikkosadusta, suosittelen! Tanssiteatteri MD vetäisee Hällässä kaksi esitystä tiistaina. Kävin katsomassa maaliskuussa ja pidin kovasti.

Jos allakkaan kävisi, niin rientäisin oitis Hurma monologifestivaaleille kuuntelemaan monologeja. Kaikkia niitä kun en ole valitettavasti nähnyt! Ti, ke ja to.

Ti ja ke voi käydä katsastamassa kehutun Q-teatterin Tavallisuuden aaveen, mikäli sen keväällä missasit. Voin suositella. Absurdia ja oudon viihdyttävää. Itse näin tämän helmikuussa.

Ti ja ke kannattaa myös käydä viihtymässä The Grimm Book of Horrorsin kanssa. Lastensatuklassikoita melko moderneina sovituksina. EI ihan pienimmille :-) Kävin tämän katsomassa Riihimäellä maaliskuussa ja pidin kyllä.

Samoille päiville on laitettu myös Aurinkoteatteri Maa-Tuska. Vaikutti sen verran absurdin kiinnostavalta että menossa ollaan!

Tar Baby vaikuttaa ajankohtaiselta ja viihdyttävältä sekä politiikkaa sipaisevalta, mikä sai mut ainakin tarttumaan täkyyn. Desiree Burch on minulle entuudestaan tuntematon, mutta odotan mielenkiinnolla torstai-iltaa. Esitykset ke ja to.

Mulla jäi jostain syystä tämä Transformations aikoinaan näkemättä, joten kovin ilahtunut olin kun se löytyi Teatterikesän ohjelmistosta. Kahdestikin jopa (ke ja to). Suuntaan siis innolla katsomaan, mitä Teemu Mäki ja Transforces saa irti maskuliinisuudesta.

Tämäkin on nähtävä! When I Die on esitys muusikoiden paluusta takaisin kuoleman takaa. Musiikkia luvassa ke ja to Teatterimontussa.

Jos on jäänyt huikean koskettava ja loistava Anna Paavilaisen Play Rape näkemättä ja kokematta, niin NYT ois siihen mahdollisuus. Kaksikin (to ja pe). Käytä niistä jompikumpi, et jää paitsi. Upea. Itse pääsin kokemaan sen viime maaliskuussa.

Sirkuksen ystäville on luvassa herkkua to ja pe kun Race Horse Company vetäisee Sorin Sirkuksen tiloissa Super Sunday:n. Sinne!!

Viime vuonna suuren vaikutuksen teki ruotsalaisversio Vanja-enosta, tänä vuonna toivon samaa Tsehov-ekstaasia islantilaiselta Lokilta. Mávurinn /Lokki esitykset pe ja la TTT:llä. Pitkä se ainakin on!

Pe ja la on mahdollista nähdä Svenska Teaternin Förvandlingen, jonka kanssa missasin talvella. Joten senkin saapuminen Teatterikesään ilahdutti kovasti.

Viikonlopulla (la ja su) Nätyläisten Hipsterit. Josta en tiedä juuri mitään, ja siksipä menenkin sen katsomaan!

Tämä kuulostaa sen verran absurdilta ja kiinnostavalta että koitan sovitella kalenteriin myös Räähkän luku - kauhunukkemystikaalin! To ja la klo 23 Onkiniemen vanhassa voimalassa.

Viikonlopulla on luvassa lisää "friikki"sirkusta kun Capilotractées esitetään Sorilla.

Tässä nyt muutamia vinkkejä joiden avulla pääset alkuun! Olisipa kiva törmätä jossain, eli tule nykäisemään hihasta ja moikkaamaan jos minut jossain bongaat. Jossain välissä kerkeän kyllä kahvillekin.

Lisää ohjelmatarjontaa (jossa siis kymmeniä muitakin kiinnostavia esityksiä) löytyy Teatterikesän sivuilta.

Tampereen teatterin syksy 2016 - monta ihanaa juttua luvassa!

Tarttee nostaa hattua isosti Tampereen teatterin väelle tämän päiväisestä syksyn ohjelmiston julkaisutilaisuudesta! Lämminhenkistä, hauskaa ja kotoista. Uusi pääohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen ja teatterin johtaja Reino Bragge olivat silminnähden innoissaan syksyn ohjelmasta, ja innostus tarttui tiedotusvälineiden edustajiinkin. Oli ihanaa nähdä miten tohkeissaan Lyytikäinen on; itsellekin tulei hymy suupieleen. Tykkään kun ihmiset innostuu jostain asiasta (ja erityisesti teatterista) noin paljon.

Teatterinjohtaja Bragge ja pääohjaaja Lyytikäinen juonsivat tilaisuuden

Mutta joo, syksystä 2016 on tulossa tosi mielenkiintoinen. Kaikki tulevat esitykset menivät heti osastoon pakko nähdä!

Sirkku Peltola on perinteisesti kirjoittanut Tampereen työväen teatterille, mutta nyt hänen uusi näytelmänsä Tyttö ja varis (ensi-ilta 6.10.) nähdäänkin Tampereen teatterissa, Anna-Elina Lyytikäisen ensimmäisenä työnä vakituisena ohjaajana. Viekkaudella ja vääryydellä ei Peltolaa kuitenkaan TTT:ltä varastettu, vaan ihan hyvässä yhteisymmärryksessä kuulemma. Peltolan mukaan tämä toisen ohjaajan ja toisen talon ratkaisu on ihan hyvää tuuletusta omalle päälle. Hän aikoo kuitenkin itse ohjata Tytön ja variksen joskus jonnekin kyllä.

Sirkku Peltola ja Tuija Vuolle

Pääroolissa nähdään viisi vuotta eläkkeellä ollut Tuija Vuolle, jolle paluu Tampereen teatterin lavalle on kuin kotiinsa tulisi. Näytelmä kertoo "psykologisesti syrjäytyneistä", mutta Anna-Elinan sanoilla se on hellyyttävä, herkkä, hauska. Yksinäisyys tulee monessa muodossa, ja äidinrakkaus myös. Kumpikin ovat tässä kantavia teemoja.

Ja kyseessä on todella tuore tapaus, sillä vielä tässä kuussa Peltola kirjoittaa viimeisimmän version, mikäli käsi vaan kestää. Vuolle kuvailee näytelmää: "niin tavallista, niin omaperäistä, siinä on se taika." Maltan tuskin odottaa, koska olen tykännyt Peltolan teksteistä. Vuolteen lisäksi Tyttö ja varis saa joukkoonsa Ritva Jalosen, Jukka Leistin ja Antti Tiensuun. Ja Marjatta Kuivasto lavastaa!

Sirkku Peltola kirjoittaa vaihteeksi Tampereen Teatterille

Syyskuun 2. päivä tulee ensi-iltaan Larry Shuen komedia Ulkomaalainen (The Foreigner), joka vaikuttaa myös hulppean hauskalta tarinalta. Tätä on esitetty muutamassa suomalaisessa teatterissa ja sen piti tulla Tampereellekin jo pari vuotta sitten. Silloin se jäi, mutta ehkä se olikin hyvä ratkaisu, koska nythän aihe on vieläkin ajankohtaisempi. Pääroolissa ulkomaalaiseksi tekeytyvänä miehenä, jolle sosiaalinen kanssakäyminen on haastavaa, nähdään Ville Majamaa.

Näytelmän teeman mukaisesti tämän haastattelun avainsanoina kuultiin tänään "kiitos paljon". Lukuisilla eri äänenpainoilla sanottuna. Ai, olihan siellä sentään "suomi sisu sauna perkele kiitos paljon" myös! Tommi Auvinen tulee ohjaamaan, ja lavalla nähdään myös vierailijana pari vuotta sitten samalla lavalla Hamletina vieraillut Tomi Alatalo. Seikka joka ilahduttaa kovasti, niin ei tartte ajella alvariinsa Kotkaan herraa katsomaan.

Anna-Elina Lyytikäinen jututtaa kieliummikko Charlieta (Ville Majamaa)

Vähän vakavampaa ensi-iltaa on luvassa 8.9. kun Juha Jokelan Patriarkka nähdään päänäyttämöllä Samuli Reunasen ohjaamana. Tampere saa kunnian olla toinen paikkakunta missä Patriarkka nähdään - kantaesitys oli Kansallisteatterissa 3,5 vuotta sitten, jolloin se oli teatterin 140-vuotisjuhlanäytelmä. Patriarkan pääroolissa nähdään Heikki Kinnunen, ja lisäksi monta muuta taituria. Julkistamistilaisuudessa oli Kinnusen lisäksi läsnä Jukka Leisti ja Kirsimarja Järvinen. Ristiriidat sukupolvien ja -puolien välillä valtaavat lavan.

Juha Jokela avaa Patriarkan teemoja lehdistölle

Jokela kertoi meille näytelmän lähtökohdasta; miten hän pienten lasten vanhempana pohti ristiriitaa ja vastuuta läheisistä, yhteiskunnasta ja unelmista. Niin, ja ihmetteli miten 60+ ikäiset miehet ovat aina niin oikeassa, kun itselle ei asiat ole lainkaan niin selkeitä ja selviä. Päätavoite kun on kuitenkin selvitä elämästä hengissä.

Konkarinäyttelijä Kinnunen kertoo haavestaan esittää kiveä

Heikki Kinnunen kokee Patriarkan tekstin itselleen läheiseksi, itsekin sodan jälkeen syntyneeseen suureen ikäluokkaan kun kuuluu "Me tiedetään kaikki, meidän jälkeen ei mitään". Mutta Kinnusen unelmarooli, kuten hän Jokelalle vinkkaa, olisi olla miljoonia vuosia vanha kivi. Joka on lavalla koko kaksituntisen esityksen ajan, kaikkea asioiden vatvomista tarkkaillen, ja sitten lopuksi kivi avaa suunsa ja sanoo: "aivan sama". No niin, nyt vaan unelmaroolia kirjoittamaan joku!

Ja kun "farssinäyttelijä" Jukka Leistiltä kysytään minkälaista on tehdä draamaa vaihteeksi, niin tämä toteaa ettei niissä ole oikeastaan yhtään mitään eroa. Itkun puolelle mennään tässäkin.

Neljäs syksyn ensi-ilta on myös komedia. Näytelmä joka menee pieleen (The Play That Goes Wrong) on ollut pari vuotta Lontoossa ääreissuosittu komedia (voitti muuten viime vuonna Olivier-palkinnon parhaana uutena komediana, sinällään hassua, koska sitä on esitetty jo vuodesta 2012) ja saa nyt Suomen ensi-iltansa 14.10. päänäyttämöllä. Mun on pitänyt tämä käydä Lontoossa katsomassa jo muutaman vuoden, mutta taidankin nyt huhtikuussa poiketa. Lavalla tullaan näkemään joukko loistavia komedianäyttelijöitä (mm. Lari Halme, Ville Majamaa, Risto Korhonen, Mari Turunen ja Arttu Ratinen).

Herrat Korhonen ja Majamaa katsovat mihin ovat ryhtymässä

Esittelyyn oli saatu näistä Majamaa, Korhonen ja Turunen. Kahdella viimeksimainitulla ei ole teoksesta muuta tietoa kuin nimi ja mainoskuva. Mutta Ville Majamaa vakuuttaa sen olleen hauskin mitä hän on koskaan nähnyt. Alunperin teatterinjohtaja Bragge näki tämän Lontoossa ja soitti samantien oikeuksista Suomeen. Ja onnistui nappaamaan ensimmäisenä Suomessa esitysoikeudet Tampereelle! Luvassa on teknisesti haastava komedia harrastajanäyttelijäseurueesta, ketkä valmistavat Agatha Christie -tyyppistä murhamysteeriä ensi-iltaan. Ja sitten kaikki menee pieleen...

Lyytikäinen jututtaa työryhmän jäseniä:

- Miten sä jaksat Risto aina uusiutua?
- Kyllä mä ihan vanhoilla vedän.

Risto Korhonen aikoo vetää vanhoilla, mutta saapas nähdä

Mari Turunen odottaa tätä kovasti, ja vakuuttaa vaativankin komedian onnistuvan, kun on hyvä porukka, joka tekee kimpassa eikä kukaan sooloile.

Mika Eirtovaara vastaa ohjauksesta, ja kun oli hänen vuoronsa tulla haastateltavaksi, niin kaikki lavalla menee pieleen. Yleisö nauraa kun sohva leviää alta, kukkavaasi hajoaa ja mikit reistailevat. Toivotaan että esityksessä menisi paremmin, tai siis... ei taida mennä. Mutta hyvältä vaikuttaa tämäkin uutuus!

Näiden neljän uutuuden lisäksi Saiturin Joulu palaa joulukuussa viidennen kerran ohjelmistoon vanhalla tutulla porukalla. Hienoa!! Myös menestysmusikaali Sugar jatkaa syksyllä. Jee!

Lisäksi on luvassa paljon mielenkiintoisia vierailuita. Kolmen naisen esittämä Kaikki äitini, kaikki tyttäreni on ollut tosi suosittu, ja se on mahdollista nähdä loka-marraskuussa viisi kertaa. Loistava Juha Jokelan suomentama ja ohjaama Keuhkot (katso juttuni siitä) nähdään marraskuun alussa kaksi kertaa (osta liput nopsaan!). Mikko Nousiainen ja Ria Kataja (joka tekee Tampereen Teatterin debyyttinsä) ovat päärooleissa tässä erittäin intiimissä ja pelkistetyssä draamassa.

Juha Jokela kertoo miten Keuhkot osui hänen tielleen

Helsingin kaupunginteatterin konkarinäyttelijä Heidi Herala valmistelee uutta runoesitystä Peilinpitelijä. Marja-Liisa Vartion runoihin perustuva esitys nähdään kaksi kertaa lokakuussa.

Lisäksi Rantarouvat viihdyttää syyskaudella useammankin kerran. Sinikka Sokka ja Jaana Saarinen esiintyvät tässä Anna-Leena Härkösen vartavasten heille kirjoittamassa komediassa.

Tarpeistonhoitaja Pirisenä nähdään Arttu Ratinen

Tänäkin keväänä nähdään vielä yksi uusi ensi-ilta, kun Arttu Ratinen tarttuu vanhaan Seppo Mäen tutuksi tekemään monologiklassikkoon Tarpeistonhoitajan tähtihetki. Tätä helmeä esitetään kulttuuriravintola Kivessä aina 17.2. alkaen ja Seppo Mäki pääsee tällä kertaa ohjaamaan!

Seppo Mäki Braggen & Lyytikäisen jututettavana

Seppoa nähtiin myös lavalla Braggen & Lyytikäisen haastateltavana, ja kyseessä on kuulemma "salaviisas näytelmä", mitä ikinä se tarkoittaneekaan. Ihan sama, mutta kyllä siitä nähty pieni pätkä riitti ainakin mut vakuuttamaan. Mutta toisaalta, vaikka Arttu lukisi lavalla puhelinluetteloa, niin menisin katsomaan.

  

Keväällä nähdään myös neljä kertaa Jukka Leisti tulkitsemassa Olavi Virtaa Ari Kankaanpään ja Janne Salkolahden säestämänä. Olavi Virta Electric Unplugged Valo Blues siis kulttuuritavintola Kivessä ja ensimmäinen esitys jo 18.2. Saimme kuunnella myös pienen maistiaisen mitä tuleman pitää, kun trio vetäisi Hopeisen Kuun.

Hopeisen kuun parissa askaroiva trio

Kaiken kaikkiaan siis todella mielenkiintoinen syksy tulossa. Pari loistavan kuuloista komediaa ja kaksi kiinnostavan oloista draamaa. Ja tukku vierailuita! Kyllä meidän pirkanmaalaisten (ja muidenkin) teatterinystävien kelpaa.



Kuvat ovat omia.

TTT:n syksy 2014 esittelyssä

Viime keskiviikkona 12.2. oli ilo osallistua toisen tamperelaisen ison teatterin ensi syksyn ohjelmiston julkaisuun. Tampereen Työväen Teatterilla on luvassa kaikenlaista! Vanhalla päänäyttämöllä (tai Eino Salmelaisen näyttämöllä, niinkuin se ensi syksynä taas tunnetaan) esiteltiin tulevaa yhdeksää ensi-iltaa monin eri tavoin. Osasta oli ohjaajat paikalla kertomassa, osassa näyttelijät tai videokoostetta.

Itselle syksyn kohokohta on ilman muuta huikean loistava Mark Haddonin kirjaan perustuva ja Simon Stephensin näytelmäksi kirjoittama The Curious Incident of the Dog in the Night-Time, jonka Aino Piirtola on suomentanut muotoon Yöllisen Koiran Merkillinen Tapaus. Odotan tätä sekä kauhulla että innostuksella. Kauhulla siksi, koska se on yksi suosikkinäytelmiäni ikinä koskaan, ja suhtaudun siihen hyvin henkilökohtaisesti. Innolla tietenkin siksi, että maltan tuskin odottaa miten teksti kääntyy suomeksi, millaisia lavastus- ja valaistusratkaisuita teatterilla tehdään (Tarja Lapintie vastaa niin lavastuksesta kuin pukusuunnittelusta ja Kallion Kyösti valosuunnittelusta) ja ennenkaikkea miten se vaan toimii. Kukaan ei voi vetää Christopherin roolia niinkuin Luke Treadaway, ei vaan voi, mutta mielenkiinnolla odotan...

Ohjaaja Otso Kautto oli lavalla esittelemässä näytelmän, ja mua kyllä hieman häiritsi hänen jatkuvat autismi/Asperger-kommentit. Niin kirjailija Haddon kuin näytelmäkirjailija Stephens ovat joka käänteessä korostaneet Christopherin olevan vain hieman erilainen poika. Ei mainintaa autismista. Lukija ja katsoja saavat tehdä nämä diagnoosiratkaisut ihan itse. Tiedän että huippusuositusta kirjasta on tehty monia painoksia ja versioita, ja joissain takakansiteksteissäkin mainitaan autismi/Asperger. Ja iso osa ihmisistä tietää asian, koska siitä on ollut niin paljon puhetta julkisuudessa. Kirja on suomennettu 2003.

Mutta uudelle lukijalle/katsojalle ei tarvitsisi minun mielestäni antaa valmiiksi pureskeltua mallia. Suomalaiset katsojat eivät niin tyhmiä ole etteivät ymmärtäisi mistä näytelmässä on kyse. Sitä Christopherin poikkeavuutta ei tarvitse erikseen alleviivata. Sen takia olin erittäin hämmästynyt, että ohjaaja Kautto puhui asiasta moneen kertaan esittelypuheessaan. Melkeinpä siihen pisteeseen asti että se oli se myyntivaltti "tulkaa katsomaan kuinka tarina kerrotaan 15-vuotiaan autisti/Asperger-pojan näkökulmasta". Näytelmässä on kyse kuitenkin paljon muustakin...

Olisin halunnut jäädä jututtamaan Kauttoa ja kysymään vastausta mm. tähän, mutta valitettavasti en kerennyt virallisen ohjelman jälkeen jäädä kuin pikapikaa syömään ja sitten piti rientää muualle eli naapuriteatteriin. Näyttelijävalinnat ovat hieman myös minua hämmästyttävät. Ilmeisestikin Christopherin roolissa nähdään v. 70 syntynyt Jyrki Mänttäri. Ei siinä mitään, hyvinhän sen ikäinen voi 15-vuotiasta esittää. Mutta kun talosta löytyy mm. -82 syntynyt Juha-Matti Koskela, joka on erittäin vakuuttavasti esittänyt nuoria miehiä viime aikoina... No, aina ei voi tietää ohjaajan aivoituksia (mutta henkilökohtaisena mielipiteenäni Juhis olisi ollut paljon parempi ratkaisu pääosaan).

Ensi syksyn monipuolisesta ohjelmasta poimin toisenkin erittäin kiinnostavan teoksen, nimittäin Jonas Gardellin Kaikki on Kohta Hyvin (Ömheten). Gardellin kolmiosainen kirjatrilogia Älä Pyyhi Kyyneleitä Paljain Käsin ilmestyi Ruotsissa 2012-2013, ja suomeksi toinen osa ilmestyy nyt alkuvuodesta. Tv-sarja tuli viime vuonna, ja se oli pieni helmi (jota moni valitettavasti ei nähnyt koska se näytettiin FST:llä. Ehkä Yle voisi sen uusia joskus...). No, kuiteskin tämä näytelmä kertoo saman tarinan, nyt näytelmänä. Rasmuksen (Juha-Matti Koskela) ja Benjaminin (Severi Saarela) rakkaustarinan, 80-luvun alusta. Odotan tätä tosi paljon. Kellariteatterissa loppusyksynä. Näytelmään pääsimme tutustumaan kun Juhis ja Miia Selin lukivat kirjasta otteen (missä Benjamin ja Rasmus rakastuvat lumisateessa).

Musikaalikin nähdään eli Webber-Rice tallista tuleva Evita. En ole sitä koskaan nähnyt, ja koska miehityskin on kiinnostava niin pakkohan tämä on mennä katsomaan. Evan roolissa vuorottelevat Laura Alajääski ja Maija Rissanen. Naisten laulutaidoista nähtiin otteita myös keskiviikkona, kun laulaa luikauttivat musikaalista parikin biisiä. Che:n roolissa vuorottelevat Jari Ahola ja Juha-Matti Koskela. Juan Peronina vuorottelevat Mika Honkanen ja Ilkka Koivula. Kaksoisensi-ilta 3.-4.9. Suurella näyttämöllä. Ohjauksesta vastaa Tiina Puumalainen. Lippujen hinnatkaan eivät (ainakaan naapuritalon Les Mis-lippuhintoihin verrattuna) päätä huimaa eli kalleimmatkin ovat 47,50€. Tämä on selkeästi TTT:n ensi syksyn ohjelmiston lippulaiva.

Neljäs uutuusnäytelmä on Kellariteatteriin tuleva Abi Morganin (joka on kynäillyt mm. erinomaisen tv-sarjan The Hour ja muutamiakin menestyneitä elokuvia) Rakkauslaulu. Pienimuotoinen rakkaustarina pariskunnan yhteisistä vuosikymmenistä.

Toinenkin ruotsalaista alkuperää oleva juttu on Vielä ehtii, eli mummoenergiaa lavalle ja roppakaupalla. Tästä pääsimme seuraamaan lukuharjoituksia. Varsinkin Roineen Eila oli vedossa, eli eiköhän tämäkin tartte katsomaan tulla. Näytelmässä on lisäksi myös mm. Roineen Liisa ja Maria Aro.

Kainon Laulu on myös ruotsalaista alkuperää ja käsittelee Ruotsiin lähetettyjä sotalapsia ja heidän elämiään ja kohtaloitaan. Näyttelijäkaarti on tuttua ja turvallista TTT:n vakiporukkaa ja Maarit Pyökäri ohjaa.

Pakko mennä katsomaan myös Vanhan Naisen Vierailu, jonka pääroolissa Tuire Salenius loistanee. Pelkästään Saleniuksen rooli saa mut ostamaan liput. Musta komedia joka vaikutti erittäin kiinnostavalta. "Vahva, häikäisevän elinvoimainen laatudraama, groteski komedia, joka tarjoilee naurua ja kauhua omalla uniikilla reseptillään." 

Tämän kaiken lisäksi TTT tarjoilee myös kaksi koko perheen/lastennäytelmää eli Pekka Töpöhäntä ja Valkoinen. Veikkaisin että ne jäävät näkemättä, mutta kaikki muut kyllä omalle ensi syksyn katselulistalle pääsevät.

Ensi syksynä on myös Roineen Eskon 70-vuotisnäytös, nimittäin 7.9. Mielensäpahoittaja ja Poika. Joka olisi kiva nähdä uudelleen.

Harmittaa kun piti lähteä tilaisuudesta pois vähän kesken kaiken. Paikalla oli tuttuja ja tarjoilut olivat herkulliset. 

Tampereen Teatterin syksyn 2014 ohjelmisto

Eilen maanantaina 3.2. oli ilo ja kunnia osallistuaa Tampereen Teatterin ensi syksyn ohjelmiston julkaisutilaisuuteen teatterilla. Sitä ennen käytiin Tallen kanssa kahvila/ravintola Kivessä (savukalasalaatti on hyvää!) turinoimassa.

No, kaikenlaista kiinnostavaa on kyllä syksyllä tulossa. 4 uutta ensi-iltaa, joista voin suoralta kädeltä sanoa katsovani 3. Lisäksi ohjelmistossa jatkaa nyt tällä viikolla ensi-iltansa saava Jatkuvaa Kasvua (näen sen ensi viikolla), viime syksyn hitti Kylmä Murha (joka oli kyllä hyvä), ja jouluksi ohjelmistoon jälleen palaava Saiturin Joulu (joka pitää ensi talvena kyllä mennä katsomaan), sekä loistava Klassikot Lavalla (jota menossa katsomaan uudelleen maaliskuussa) ja vielä Rakkaudesta Elämään (pitäisiköhän nähdä).

Mutta sitten niistä uusista. Erittäin kiinnostavalta vaikuttaa uusi (pohjoismaisen kantaesityksensä saava) Christopher Durangin kirjoittama menestysnäytelmä Villikalkkuna (Vanya and Sonia and Masha and Spike). Jenkeissä ensi-iltansa 2012 saanut, valloitti Broadwayn 2013 ja nyt tulee sitten Tampereelle. Tsehovia mukaan miksaava komedia kertoo vanhasta sisarusparista (Tuija Ernamo ja Heikki Kinnunen), joiden rauhallista elämää kolmas sisarus (Elina Rintala) tulee häiriköimään nuoren rakastajansa (Martti Manninen) kanssa. Näytelmä sai 2013 parhaan näytelmän Tony-palkinnon. Ohjaaja ja suomentaja Mikko Viherjuuri kertoi hieman mitä tuleman pitää, ja henkilötkin kävivät esittäytymässä. Varsinkin enkelisiipinen Manninen veti katseita puoleensa (juurikaan muuta ei nimittäin yllään ollut). Ensi-ilta elokuun lopulla.

Toinen mitä odotan kovasti on Hotakaisen Ihmisen Osa. En ole sitä nähnyt (enkä edes kirjaa lukenut) joten myös siksi. Vaikuttaa kiinnostavalta, ja näyttelijälista jo riittää saamaan mut paikalle. Anja Pohjola palaa teatterin lavoille, 82-vuotiaana. Lisäksi Arttu Ratinen, Ville Majamaa ja Risto Korhonen, jeeeee!! Sekä tukku muitakin kiinnostavia nimiä. Marika Vapaavuori ohjaa ja ainakin se pieni pätkä mikä näyttämöllä nähtiin ja kuultiin vaikutti hyvältä. Ensi-ilta syyskuun lopussa sitten.

Elokuva ei tehnyt suurensuurta vaikutusta, mutta olisi kiinnostavaa nähdä The Woman in Black Lontoossa lavalla (tarttee koittaa nyt keväällä). No, syksyllä se saadaan nähtäväksi TT:lle Jukka Leistin ja Esa Latva-Äijön esittämänä Mustapukuinen Nainen. Auvisen Tommi ohjaa, ja lupasi muuten eilen lavalla että jos näytelmä ei herätä mitään tuntemuksia, niin tarjoaa kahvit. Eli kai se pitää mennä kokeilemaan. Ensi-ilta syyskuun alussa.

Neljäs ensi-ilta on pikkujouluaikaan alkava Älä Pukeudu Päivälliselle. 90-luvun yleisöhitti palaa nyt lavoille Mikko Viherjuuren ohjaamana. Rooleisa mm. Ville Majamaa, Jukka Leisti, Mari Posti... Marc Camolettin farssi on varmaan oivaa pikkujoulukamaa, mutta tarttee nyt miettiä tämän näkemistä. Vielä en ole ihan vakuuttunut.

Reilun puolen tunnin ohjelmistoesittelyn jälkeen joimme teetä/kahvia ja voileipäkakkua ja suunnittelimme Teatterikummiasiaa. Josta toivon mukaan pääsen kirjoittamaan jossain vaiheessa lisää!