Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 27.4.2016

Viimeinen esitys. Aina joskus se koittaa. Vampyyrien Tanssin aika oli nyt. Ilmassa oli paljon haikeutta... eritoten katsomon puolella, mutta varmasti myös näyttämöllä. Onhan tässä kolmisen kuukautta taivallettu yhdessä, hyvässä ja pahassa.

 

Linssiluteet Katri ja Talle, pääsivät myös Kreivin kainaloon

 

Tämä oli semmoinen esitys joka selvästi jakoi mielipiteet. Suuri yleisö ei koskaan tuntunut löytäneen Peacockin kieltämättä aika ankeaan katsomoon. Mutta fanit löysivät. Ilta toisensa jälkeen. Heitä/meitä oli pieni, mutta sinnikäs ja innokas joukko. Toiset näkivät parikymmentäkin kertaa. Matkustivat kaukaisten matkojen takaa, yöbusseillakin. Panostivat pukeutumiseen ja asettuivat eturiviin purtaviksi ilta illan jälkeen.

  

Löydettiin sitten vielä yksi teatteribloggaaja mukaan kuvaan eli Laura

Vampyyrit faneineen valtasivat myös sosiaalisen median! Hetkittäin jo tuntui ettei Helsingin Kaupunginteatterin some-kanavilla muuta enää ollutkaan kuin vampyyrejä. Muisteloita illan repliikeistä, ja miten hienosti Kreivi taas lauloi, ja miten sydäntäsärkevää oli Sarahin kohtalo ja miten upeasti Herbert heilautti viittaa. Twitterissä muodostui omia tiimejä, jopa ensemble-hahmot saivat omat faninsa (Team Gustav!). Ja Professori Abronsiuksesta tuntuivat pitävän kaikki, kummastakin versiosta. Taiteellisimmat tekivät hienoja piirroksia esiintyjistä.

  

Gustav eli Miiko Toiviainen sai mukin ja kortin faneiltaan!

Vaikken itse kiihkomielisin fani ollutkaan, niin oli kiva seurata tätä vampyyrimaniaa toisella silmällä. Tavallaan nyt on helpottunut olo kun se on ohi. HKT voi twiitata muutakin kun vampyyrienpuremien ihmisten hehkutuksia ja ihkutuksia. Mutta tavallaan on myös hyvin haikea ja surumielinen olo. Nyt se oikeasti on loppu. Ei tämä mikään täydellinen versio ollut (kyllä se Seinäjoen proggiksen painolasti vaan mielessä kummitteli niin ylivertaisena, ettei sille vaan voinut mitään), ja muutamia aika sietämättömiä piirteitäkin tässä oli, mutta silti sitä vaan kuusi kertaa tulin katsomaan. Kalpeaa harrastelua monen muun rinnalla, mutta mulle paljon.

 

Sievissä saparoissaan ja pitsiröyhelöissään esiintyi myös tämä proffa valepuvussaan eli Tuukka Leppänen

Varsinkin Risto Kaskilahden Chagal ärsytti joka esityksessä ihan suunnattomasti, siihen ei tottunut mitenkään. Harmikseni näin "toisen" Chagalin (Kari Mattila) vain kerran. Mutta vikassa esityksessä oli muutoin minusta "se parempi" miehitys. Laura Alajääski on ihan vaan paras Magda, josta tykkäsin kauheasti. Mun muistikirjassa on tosi paljon sydämiä myös Alfredin (Petrus Kähkönen) ja professori Abronsiuksen (Antti Timonen) kohdalla. Jolla oli taas lystejä kommentteja. Kun Rouva Chagal laulaa "tai joudut vaarnan jostain kaivamaan", niin proffa siihen: "siitä voi tulla tikkuja".

Hurmaava Alfred (Petrus Kähkönen) esittelee myös purukalustoaan

Ja Alfredille: "pakkaa sinä laukku sillä välin kun minä otan johdon käsiini". Ja myös: "kun ei riisu yöksi vaatteita jää aamuisin aikaa pikku pikku balladille". Ja taas Alfred kopittelee kryptassa kuin Königsbergin kädettömien koripallojoukkue. Ja vielä: "älä nyt vatuloi siinä". Illan kirja oli muuten Veriset valkolakit - vampyyrien vappurieha valokuvina. Heh heh. Lisäkommentti Herbertille: "nahkavaarna lepotilaan niin kuin olisi jo". Näistä Proffan kootuista sutkauksista sekä löytämistään kirjoista on muuten koottu ihan listakin, sitä saa varmaan täydentää!

Samuel Harjanne on verinen Herbert

Lisää sydämiä muistikirjassa on raapustettu Kreivin punaiselle viitalle (se on edelleenkin mun suosikkiasuste tässä musikaalissa), mutta kyllähän tuo nahkahousunsakin aika mukavasti täyttää. Kyllä Mikko Vihma on aika uskomaton tässä roolissa. Tämän jälkeen possun osa Shrek-musikaalissa on kyllä... no, aika kamalaa... (jään odottamaan kauhulla). Kreivi osoittaa kyllä aika selkeästi että hänestä professori on vanha seniili narri, mutta ei proffa tätä huomaa itsekeskeisyydessään.

  

Tässä sitä ollaan vielä niin onnellisia yhdessä...

  

Vaan pianpa hymy hyytyy, kun Kreivin todellinen luonto paljastuu... Iik!

Niin muuten. Kreivin ja poikansa Herbertin (taas kerran valloittava Samuel Harjanne) välillä tuntui olevan poikkeuksellisen paljon lämpöä ja rakkautta tässä viimeisessä esityksessä. Helliä kosketuksia ja suudelmiakin. Hmmm... mielenkiintoista olisi nähdä tämmöistä tulkintaa pidemmällekin vietynä. Mikä onkaan Herbertin alkuperä, oliko hän mahdollisesti isänsä rakastettu ennekuin tämä teki hänestä vampyyrin? Eli miten Herbert päätyi Krolockin pojaksi?

Tämä rivivampyyri on hieman eri näköinen kuin Jonas Saaren Kreivi

Sarah (Raili Raitala) on ehkä maailmankaikkeuden paras Sarah. Herkkä, haavoittuva, mutta myös vahva ja itsenäinen. Isänsä määräysvaltaan kyllästynyt, ja vihdoin valmis kokeilemaan omia rajojaan. Vieraan miehen ilmestyminen vauhdittaa tätä prosessia. Ja Alfred, niin, miksi ei kiltti ja kunnollinen Alfred kelpaa. Koska vaara ja pahat pojat ovat kiehtovampia kuin kiltit, niin se vaan on. Ja kyllähän Alfredissakin puolensa on, ja onneksi Sarah tämän lopulta ymmärtää. Kun on joutunut pettymään Kreiviin pahemman kerran.

Mutta Raili on vaan niin ihku ettei paremmasta väliä. Ja jos saa hehkuttaa Railia niin hehkutetaan nyt sitten Petrus Kähköstäkin. Ihan loistava, loistava Alfred. Joka muuten lyö kunnolla aina nenänsä Sarahin kylpyhuoneen oveen. Näiden kahden duetot koskettavat ainakin tämän katsojan sielua ytimiä myöten. Äänet ja kemiat vaan sopivat niin hyvin yhteen.

 

Menin ihan pieneksi kun olin niin mykistynyt Raili Raitalan viereen pääsystä

Mutta jos käy Sarahin ja Alfredin duetot luihin ja ytimiin, niin kyllä käy Kreivin ja Sarahinkin. Se kaipuu, intohimo ja melkein nautinnon täyttymys toisen näytöksen alussa. Ja miten pettynyt Sarah onkaan, kun ei Kreivi vielä purekaan... Ja kun tämä lopulta puree, ja hylkää Sarahin sen jälkeen tylysti, niin se käsinkosketeltava pettymys! Kumpikin pettyy, enkä tiedä kumpi enemmän... Surullista.

 

Jonas Saari kaappasi kainaloonsa myös Eijan ja Tallen

Rouva Chagal (mainio Leenamari Unho) oli tässä vikassa esityksessä NIIN hurjan surullinen miehensä kuoltua. Alfredilla on kädet täynnä työtä tätä lohduttaessa :-)

On loppukiitosten ja -kumarrusten aika!

Mitäköhän sitä vielä kehuisi? Esityksen jälkeen meitä jäi sinne taas porukkaa lavalle notkumaan ja fiilistelemään ja kuvailemaan ja juttelemaan. Nyt tämä ihana vampyriperhe hajoaa ja katsojat jäävät ihan hunningolle. Surku. Mutta meille jää kaikki hienot muistot kuiteskin! Ja näitä hienoja näyttelijöitä näkee kyllä jatkossakin eri puolilla Suomea. Aika montaa jo syksyllä HKT:n Shrekissä.

Ja hei, mä löysin sukuakin eli serkkuni Sasu Tuominen, töissä HKT:llä!

Valokuvista kiitoksia kaikille, mutta erityisesti Jaakko Virtaselle, joka otti järkkärillä turhankin tarkkoja kuvia :-)

Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 26.4.2016

Edellisestä Vampyyrien tanssista on jo aikaa, peräti kaksi kuukautta! Olikin jo ikävä, mutta kun en saanut kalenteriin sopimaan esityksiä tähän väliin, ja sitten myös rahatilanne hieman vaikutti. Ja sitten onneksi tälle illalle laittoivat Vampyyrien Illan, eli kaikenlaista spessujuttua faneille. Ekaan sellaiseen iltaan en päässyt muiden juttujen takia mukaan, niin tosi kiva että niitä toteutettiin toinenkin. Ja vieläpä semmoiseen ajankohtaan mihin mulla oli jo lippu.

 Proffa Abronsiuksen (Tuukka Leppänen) kainaloon pääsivät teatteribloggaajat Laura, Talle ja minä

Viides kerta toden sanoo eli nyt vihdoin näin tämän niin Miiko Toiviainen veti Alfredin roolin. Bloggarikollegani Talle (ja moni muukin) on jaksanut miehen esitystä hehkuttaa, joten kiva oli nyt päästä omin silmin kokemaan (ja varsinkin kun juuri pari tuntia aiemmin näin herran TeaKin esityksessä).

Miiko Toiviainen Alfredin nahoissa

Tämä oli samalla myös tämän miehityksen vika esitys, eli erityisen haikea tietenkin. Paljon hauskoja heittoja ja irrotteluja. Kreivinä Jonas Saari, joka veisti yölintu-vitsinkin "Olen yölintu - hyvä nimi orkesterille - harvoin tavattavissa päivisin". Se täytyy Saaresta sanoa että hurjasti kehitystä ja rooliin kasvamista on tapahtunut siitä kun viimeksi näin (no, ei ihmekään koska se oli enskariviikolla).

Kreivi von Krolock (Jonas Saari)

Tämän illan jälkeen tuntuu että taidan ollu kyllä lopullisesti Team Abronsius-kannattaja. Tuukka Leppänen proffana on elastisempi kuin kukaan. Ne tanssimuuvit on jotain ihan uskomattomia! Ja ne kaikki hauskat replat! Ja miten tämä proffa käyttää nenää nuuskiakseen esiin vampyyreitä :-) Hauskaa oli myös Kreivin kirjastossa, kun kirjat loppuivat ja piti siirtyä sarjakuviin (illan kirja oli siis Minä, Draculankka, ja löytyi sieltä Kama Sutrakin taas lopuksi). Ja se heitto Herbertille: "häräntappoase piiloon, senkin sodomiitti" :-D

Sami Paasila Wolverine-vampyyrinä

Anna Victoria Eriksson vetää Sarahina kauniisti. Kyllä se niin on, ettei Kreivi nyt tästä kauheasti välitä, puraisunkaan jälkeen, vaan ilmeensä on hyvin pilkallinen ja halveksiva. Nyyh. Sarah-parka, valitse kiltin ja kunnollisen Alfredin sijaan melankolisen ja vaarallisen kreivin (miksi naiset aina rakastuvat renttuihin...) ja näin siinä taas kävi.

Anna Victoria Eriksson Sarahina

Ensemble-vampyyreistä edelleenkin Tuukka Raitala on yksi mun suosikeista. Ja onhan siellä se Wolverine pulisonkeineen (Sami Paasila). On ihanaa bongailla mitä nämä kyläläiset ja sitten myös vampyyrit puuhastavat taustalla. Ja Petrus Kähkösen kyläläinen, joka hieroo valkosipulia myös haaroväleihinsä (no, voihan se vampyyri sinnekin puraista). Ja miten Mikko Vihmasta saa niin imbesillin kyläläisen ja vampyyrin, kun tämä on niin karismaattinen ilmestys Kreivinä? Ihme mysteeri, sekin (olisi Ambronsiukselle tutkittavaa tässä).

Hurmaavat Raitalat eli Tuukka ja Raili

Ennen illan esitystä saimme nauttia Jonas Saaren, Samuel Harjanteen ja Anna Victoria Erikssonin haastatteluista siviileissä. Yleisötyöntekijä Jenny Jumppanen ja markkinointiassistentti Susse Ahokas jututti heitä, ja ihan mukava rupattelutuokio meillä olikin. Lisäksi tuotantoassari Henriikka Koskenniemen piti enemmänkin kertoilla mitä hänen työhönsä kuuluu, mutta aika loppui kesken, ja se jäi vähän alkutekijöihinsä. Valitettavasti. Koska ainakin mua tämä tuotantopuoli kiinnostaa kovasti. No, ehkä ensi kerralla.

"Tälleen ne hampaat tänne tulee" näyttää Anna Victoria Eriksson

Jonas ja Samuel kertoivat pikaisesti elämäntarinansa eli mikä sai heidät teatterin pariin ja mistä heidät bongattiin mukaan Vampyyrien Tanssiin. Varsinkin Samuelin rekryprosessi oli hieman poikkeava ja kiinnostava (summa summarum: tuli lopulta paikkaamaan jo valittua esiintyjää). Kuulimme myös herrojen valmistautumisesta rooliin, ja miten sitä hahmoa rakennettiin. 

Unto Nuora ja Mikko Vihma rivivampyyreinä

Sitten Samuel lähti meikattavaksi ja Ave liittyi sakkiin (hienossa Sarahin peruukissa) ja kuulimme häneltäkin tiivistetyn historiikin. Tulevaisuuden suunnitelmistaan herrat olivat vaitonaisempia, mutta Ave esiintyy kesällä Peacockin Soitellen Soteen revyyssä ja syksyllä Turun kaupunginteatterin Rock of Ages -musikaalissa. Samuelin loppuvuosi menee Rocky Horror Show'n parissa. Jäämme odottelemaan mitä Jonas Saari seuraavaksi puuhaa!

Esityksen lopulla pääsi asianmukaisesti pukeutuneet yleisön edustajat lavalle mukaan joraamaan! Olihan siellä meitä. Paljon tuttuja. Ja paljon upeita ja hienoja asuja. Tätä iltaa varten oli moni pukeutunut ja meikannut ja hankkinut peruukkia ja hörhelöä ja härpäkettä. Hienoa! Tässä pieni videopätkäkin loppubileistä!

Ensin näyttää siltä että tämä kyläläinen ois aika maistissa

Sitten se oli ohi. Seurasi kaaoottista valokuvausta ja juttelua ja muuta lavalla. Likipitäen kaikki esiintyjät olivat paikalla, ja tunnelma oli yhtäaikaa katossa ja hieman surumielinenkin (olihan tämä tämän miehityksen vika esitys). Illan kapellimestarina olikin muuten (aulan esintyjätaulusta poiketen) Marko Hilpo, joka oli hieman ylläri loppukumarruksissa - Eeva Kontun tukka olikin lyhentynyt!

Mikko Vihma hieman Kreivi-lookista poikkeavana

Magdana Sanna Majuri. Hurmaava hymy.

Kiitos kuvista kaikille niitä napsineille!
Näen esityksen alennushintaisella lipulla.

Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 3.3.2016

Ensimmäistä kertaa katsomassa Vampyyrejä "sillä toisella" kokoonpanolla. Ihan täysin kakkosmiehitys ei kuiteskaan ollut, koska Miiko Toiviaisen sijaan Alfredin roolissa nähtiin taas ihana Petrus Kähkönen. Ei mulla ole mitään sitä vastaan, koska Petrus on vaan NIIN hyvä, mutta vaihtelun vuoksi olisin halunnut nähdä Miikon Alfredin myös. Varsinkin kun sitä on moni kehunut. No, kyllä mä senkin vielä näen!

Esitys oli pääpiirteittäin toki sama kuin toisellakin miehityksellä, mutta kukin tyyppi tekee roolihahmostaan omansa. Tuukka Leppänen oli professori Ambronsius, ja melkein kuin sähköiskun saaneena. Tämä Ambronsius oli vilkas, ketterä, notkea ja todella hulvaton. Rakastuin täysillä! Proffa kysyy Chagalin leikkaamalta hanhenpäältä mitä, missä, miksi -kysymyslitaniaansa :-) Kyllä tarttee sanoa että proffahan suorastaan varastaa show'n! Illan kirjana oli muuten "Olen nähnyt Helka-neitin kylvyssä ja muita saksalaisia kupletteja". Niin ja löytyyhän Kreivin kirjastosta myös Kama Sutra, mutta "tuo taitaa olla jatko-opintoja varten", kuten proffa asian ilmaisee.

Sanna Majuri oli Magda. Hieno laulaja, ja sellainen pieni ja hento Magda, ei mikään riuska piika! Chagal ei ole mitenkään suosikkihahmoni ylipäätään, mutta Kari Mattila hoitaa roolin oikein hyvin. Ja hei, Chagal vetää spagaatin arkusta tullessaan! Anna Victoria Eriksson on myös hyvin pieni, kaunis ja hento, ja aika erilainen kun toisen miehityksen Sarah. Ilmeikkäät kasvot, joilla Sarahin heittelehtivät tunteet kuvastuvat hyvin. Chagalin vaimo Rebecca (Emilia Nyman) on oikeinkin hyvä. Samuel Harjanne tekee joka kerran huikean ilmaantumisen lavalle Herbertinä.

No mitäpä sitten Kreivi von Krolockista? Jonas Saari ei ole fyysisesti kauhean iso mies, joten hänen kreivinsä on hienostuneempi ja hennompi. Olen nähnyt herran mm. Tampereen teatterin Les Miserablesin Javertina, ja tarttee sanoa että mieshän on vallan mainio musikaalinäyttelijä. Mutta mielestäni Kreivin rooliin ei ehkä se paras mahdollinen valinta. Sellainen karismaattinen seksikkyys ja väristyksiä aiheuttava uhkaavuus jää puuttumaan. Saaren kreivi on liian kiltti ja lempeä, ja äänikin on samanlainen.

Yksi esityksen hauskuuksia on bongata mitä kivoja ja kiinnostavia kirjoja Ambronsius löytää kreivin laajasta kirjastosta. Ja toinen on se mitä hän Herbertille tokaisee ajaessaan tätä pois Alfredin kimpusta. Tänä iltana se oli: "Nyt se häräntappoase takaisin housuihin ja arkkuun. Senkin sodomiitti".

Harmittavan vähän oli katsojia paikalla taas. Ja sekin porukka tosi vaisua. Mulla oli paikka eturivissä keskellä, joka oli aivan liian lähellä. Toisaalta siitä oli kiva bongailla yksityiskohtia, kuten Herbertin kauniit kengät! Mutta kokonaisuuden kannalta liian likellä. Ja kun kukaan ei tullut edes puremaankaan, vaikka meitä oli siinä eturivissä tyrkyllä vaan 7 henkeä.

Mielenkiintoista oli nähdä tälläkin porukalla kyllä. Ja hauskaa oli bongata toisen miehityksen tyyppejä ensemblestä. Mikko Vihma on helppo löytää, koska on niin paljon isompi kuin muut.

Bloggaajakollega Siiri haastatteli kumpaakin kreiviä ja Sarahia, kannattaa ehdottomasti lukea. Mielenkiintoisia pohdintoja kaikilta.


Esityskuvien copyright Mirka Kleemola.

Vampyyrien tanssi / Helsingin kaupunginteatteri 6.2.2015

Toista kertaa viikon sisällä katsomassa miten vampyyrit tanssivat. Tällä kertaa oli päivänäytös, samalla miehityksellä kuin ensi-illassakin. Eclipsis ry järjesti tämmöisen ryhmäjutun, joten meitä oli iso joukko samanmielisiä musikaaliystäviä paikalla. Aika moni oli katsomassa jo toista tai kolmatta kertaakin... siis enskariviikolla. Voin vain kuvitella millaisiin kokonaislukuihin toiset pääsee. Mulla on suunnitelmissa nähdä tämä seitsemän kertaa, mutta voi olla että siihen tulee muutoksia (puoleen tai toiseen).

Yleisnäkymä sekavasta tapaamisestamme

Ja mikäs siinä, sujui erinomaisesti tälläkin kertaa. Itse asiassa varmaan vielä paremmin nyt kun ensi-iltajännityksestä oli toivuttu, puolin ja toisin. Esiintyjät olivat ehkä rennompia ja laulut sujuivat hyvin. Oma paikkakin oli parempi eli 7-rivin keskellä. Siitä näki ja kuuli paremmin kuin taaemmas sivuun. Tosin oma kuumetauti haittasi hieman menoa, mutta koitin ajoittaa yskimiseni sellaisiin kohtiin että taputettiin tms.

Petrus Kähkösen (Alfred) kainalossa

Alfred (Petrus Kähkönen) oli jotenkin erityisen säkenöivä ja lauloi upeasti taas kerran. Myös Ambronsius (Antti Timonen) oli nyt vielä enskaria enemmän vauhdissa. Sarah (Raili Raitala) on vienyt sydämeni pysyvästi, ja itse Kreivi taas... noh. Mikko Vihma alkaa löytää sisäisen vampyyrinsa, ja saa taas sukat pyörimään jaloissa. Ja Laura Alajääsken Magda, uhhuh...

  

Jo otti ohraleipä. Mikka Vihma (Kreivi von Krolock) kaappasi viereensä

Nyt toisella kerralla (ja lähempää) pystyi paremmin myös keskittymään tarkkailemaan kyläläisiä ja muita vampyrejä. Jokainen pienemmässäkin roolissa oleva tyyppi on uniikki, ja jokainen on pieni puvustus- ja maskeerausosastojen taidonnäyte.

Antti Timosta (Ambronsius) odotti kotona pieni vauva, ja siksikin paita oli jo ehtinyt kadota takin alta. 

Harmittaa kyllä, kun nyt taaskin oli sivukatsomoissa tilaa. Suuri yleisö ei näytä tätä ehkä ihan löytäneen, vaikka liki kaikki lukemani kirjoittelu on ollut positiivista. Höh.

Pardon me but your teeth are (almost) in my neck. Raili Raitalan (Sarah) hampaat.

Extramukava bonus oli meidän porukalle järjestetty mahdollisuus tavata esiintyjiä näytöksen jälkeen. Siellä sitten kulissien roudauksen lomassa otimme valokuvia, juttelimme ja saimme nimmareita. Olipas loistavaa, kiitos kaikki näyttelijät jotka olitte kärsivällisiä kanssamme!

Vampyyrien tanssista alkaa olla netti pullollaan kirjoituksia, ja tässä taas linkki yhteen uuteen, Kolahti! Tässä keskitytään musiikkipuoleen, vähän rennommalla otteella :-) Niin ja taas yksi teatterin julkaisema mainospätkäkin.

 

Laura Alajääski (Magda) huonomassa ja paremmassa valossa.

Oli tosi kiva kysellä ja kuulla näyttelijöiden kuulumisia. Esimerkiksi Laura Alajääski oli Tampereen työväen teatterissa kiinnistyksellä muutaman vuoden ja on nyt sitten HKT:llä. Näin hänet useassa esityksessä siellä ja tykästyin kovasti.

Samuel Harjanne (Herbert von Krolock) kaappasi minut.

Jätti-iso kiitos Eclipsis ry ja Laura tämän organisoinnista! Erityisesti kiitos kuvaus/rupattelusessiosta HKT:lle ja tottakai itse tähdille!


Kuvia otti vähän kuka milloinkin, osan esiintyjät itse, alimman kuvan ainakin Siiri Liitiä. Kiitos!