Uppgörelse
Sensommarkvällens lövverk mörknar, vinden går
med molnens mockasiner i tidens kronor. Tag det tillvara.
Förjagar du vemod återstår tristesser.
Förjagar du svårmod skänker tiden i din plastbägare
en oigenkännlig kalk,
ny bitterhet utan smak
en kallt påsmygande förtvivlan i nervmedeskvällar.
Du borde ha farit till badort, säger du.
Du borde ha rest ifrån dig själv till någon annan.
Tomt tal. Fastän hetsad och för tidigt ute
står du försent vid alla dina tåg,
det skymmer utan behag, bara skymmer.
Varför övergav du de sorger som dock hade sina ansikten.
Nej, nytt skulle ha det på alla sätt,
även liken skulle vara nya,
nydöda dödar.
När du far vilse vet du inte ens vad vilse är,
där du tynger med din tomhet
till den grad att planet har
svårt att lyfta.
Du bara jagar vidare en glädje som du önskar skuggfri.
10
Ratkaisu
Myöhäissyksyillan lehvistö tummenee, tuuli kulkee
pilvien mokkasiineilla ajan kruunuun. Ota se talteen.
Jos ajat pois melankoliaa jäljelle jää ilottomuus.
Jos ajat pois raskasmielisyyttä kaataa aika muovipikariisi
tunnistamattoman kalkin,
uuden katkeruuden ilman makua
kylmän ovelan epäilyksen hermoaineiltoihin.
Sinun olisi pitänyt lähteä uimarannalle, sinä sanot.
Sinun olisi pitänyt matkustaa pois itsestäsi johonkin toiseen.
Tyhjää puhetta. Vaikkakin kiihtyneenä ja liian varhain ulkona
olet myöhässä kaikista junistasi,
hämärtyy ilman mielihyvää, vain hämärtyy.
Miksi hylkäsit ne surut joilla kuitenkin olli kasvonsa.
Ei, kaiken pitäisi olla uutta kaikin tavoin,
jopa ruumiiden pitäisi olla uusia,
uuskuolleita kuolleita.
Kun sinä kuljet harhaan, et edes tkedä mitä eksyminen on,
siellä painat tyhjyydessäsi
siinä määrin että koneen on
vaikea nousta ilmaan.
Sinä vain edelleen etsit iloa jonka toivot varjottomaksi.
10
Men utan sorg finns ingen axel att vara trogen,
utan sorg som fördjupnar inget santa hav,
bara en plaskande förlängning av jaget mot intet
där du bäddar med tomhet i tomhet.
O vore vi fria från dig, du tomhet som ständigt synes och tränges,
du tomhetens hjärta hårt som en sten,
som bara äter glädje och förtär den
ovh sedan intet mer.
11
Mutta ilman surua ei ole mitään uskollisuudeen olkapäätä,
ilman surua joka ei syvennä mitään todellista merta,
vain loiskuva jatke ei minkään metsästyksessä
missä sinä nukut tyhjyyden kanssa tyhjyydessa.
Oi olisimmepa vapaat sinusta, sinä tyhjyys joka alituisesti olet näkyvä ja läpäisevä,
sinä tyhjyyden sydän kova kuin kivi,
joka vain syö iloa ilolla ja tuhoaa sen
ja sitten ei enää mitään.
11
Den stora floden
Styx flöt överallt.
En äkad kännedom om floder
gav nog av gåta och dödsdröm.
Overkligare än något flöt Amasona
med hela biflodsträdet fyllt
av outforskade fågelskaror
och i tillflödernas skogar
stam efter stam med sin mytvärd
med sin sagorna blod doppade offer.
En annan häl än Akilles ömmade
träffad av sin egen mytspets
i blåsrörspilarnas skog,
under paraplyer av aralia och mellan mohra-träd
tvättade en ljumt dödanderegntid
såren till obotlighet.
Styx flöt in från alla håll
på alla regnvägar,
överallt oundflyeliga
stakades karonstammar, karonstockar
i virvlar av dödsfloders sammanflöden.
12
Suuri joki
Styx virtaa kaikkialla.
Lisääntynyt tieto joista
synnytti arvoituksia ja kuoolemanunia
Epätodellisempana kuin mikään valui Amazon
koko jokivarsipuusto täynnä
tutkimattomia lintulaumoja
ja sivujokien metsissä
jokainen heimo myyttimaailmoineen
satujensa verta vuotavine uhreineen.
Toiselle kantapäässsä Akilleen kipu
koskien omaa myytinhuippuaan
nuoliputkipajujen metsässä,
aralian sateenvarjojen alla ja mohra-puiden välissä
pesi haalea tappava sadekausi
haavat parantumattomiksi.
Styx valui sisään kaikilta tahoilta
kaikilla sadeteillä,
kaikkien liejusoiden yllä
takertuivat kaaronrungot, kaaronpylväät
kuolemanjokien yhteenvirtaamisen pyörteisiin.
12
