Valmis kukkakassi

Viime vuoden kesäkuussa aloittamani, talven ajan horrostanut, virkattu kukkakassi on viimein valmis. Viime kesän loppuun sain kassin kukkaosuuden valmiiksi ja nyt tänä kesänä virkkasin kassiin pohjan ja yläreunan sekä ompelin vuorin. Kassi kerkesi siis vielä täksi kesäksi käyttöön.

 Virkattu kukkakassi

Valmistunut: laukku 30.6. ja vuori 23.7.2013

Malli: Novita, Anne-Maija Immonen

Saatavissa: Novita Kesä 2009 / Novitan nettisivut

Lanka: Garnstudio Drops Paris, värit 17 luonnonvalkoinen ja 38 punainen

Menekki: valkoinen 150 g, punainen 50 g

Koukku: 5 mm

Ohjeessa ei oltu ihan tarkkaan neuvottu kuinka pohja ja yläreuna virkataan, joten niiden tekeminen viime kesänä jäi. Tänä kesänä kuitenkin tartuin toimeen ja sain kokeilemalla kassin viimeisteltyä. Koska kassi on kukkien vuoksi hyvin reikäinen, ei minulla siellä kaikki tavarat pysyisi ilman vuorta. Ompelin siis kassille vetoketjullisen vuorin kirpputorilta hankkimastani lakanakankaasta. Samaa kangasta käytin viime kesänä ompelemani laukun vuorittamiseen.

Kassin yläreuna on hieman alareunaa kapeampi. Tämä johtuu siitä että vähitellen kukkia virkatessani olivat kukat loppua kohden suurentuneet, kun käsiala oli löystynyt. Näin jälkikäteen ajateltuna ehkä olisikin kannattanut laittaa tuo kapeampi pää alareunaksi. Mutta kyllä tästä kapeammastakin laukun suusta eväsrasia mahtuu sisään.

Laukun toisen puolen alareunasta löytyy yksi käänteisen värinen kukka, joka syntyi kun valkoinen lanka loppui kesken. Näin ollen ei tarvinnut ostaa lisää lankaa, ja erivärinen kukka tuo lisämaustetta kassin ilmeeseen. Punainen ei ole luonnossa yhtä kirkas kuin näissä kuvissa, punaista väriä vaan on usein vaikea saada toistumaan kuvissa oikein.

Keskeneräinen kukkakassi

Kesäkuun puolivälissä aloitin virkatun kukkakassin. Ohje löytyy siis Novitan nettisivuilta ja on aiemmin ilmestynyt Novita Kesä 2009 -lehdessä. Aluksi kassi eteni reippaasti, jäi sitten muiden juttujen varjoon ja loppukesästä virkkasin loput kukat valmiiksi. Valkoinen lanka ei aivan riittänyt ja yhdestä kukasta tuli lainsuojaton käänteisillä väreillä.

Seuraavana oli vuorossa langanpäiden päätteleminen. Langat sain pääteltyä kun kesä oli jo ohi. Laukusta puuttuu nyt pohja ja yläreuna, johon kiinnitetään myös kahvat. Aioin myös ommella kassiin vuorin. Pohjan ja yläreunan ohjeet ovat näin kokemattomalle virkkaajalle hieman epäselvät ja niiden vääntäminen ei nyt innostanut. Kassintekele saa jäädä viettämään talvihorrosta. Kesäkassiksi se oli tarkoitettu, ehkäpä ensi kesäksi se valmistuisi.

Nyt syksyisempien neuleiden pariin, muulta elämältä liikenevällä vähäisellä ajalla. Kesän neulerintaman hiljaiselon jälkeen nyt taas neulominen himottaa enemmän kuin aika antaa periksi. Jotain olen aloittanut, siitä lisää myöhemmin.

Julkivirkkausta

Menneen viikonlopun ja tämän vuoden KIP:n päätin en neulomalla vaan julkivirkkaamalla kissanäyttelyssä. Aloitin suunnittelemani kesäkassin jo aiemmin esittelemistäni Drops Paris -langoista. Kassin ohje tuli vastaan jo yli vuosi sitten Novitan nettisivuilla ja on aiemmin ilmestynyt Novita Kesä 2009 -lehdessä.

Kokemattomalta virkkaajalta meni taas aikaa ennen aloitusta ohjetta tulkitessa. Tarpeeksi tankattuani ja silmukka silmukalta kokeiltuani pääsin kuitenkin alkuun. Muutaman kukan jälkeen virkkaaminen alkoi tuntua hieman tylsältä ja kovin pitkälle en vielä viikonloppuna edennyt. Kassiin teen varmaankin viisi kukkariviä. Mieluisat kahvatkin pitäisi vielä etsiä.

Langanpäitä alkaa olla pääteltävänä ihan kiitettävä määrä. Onneksi virkkauksessa on helpompi päättää langanpäät huomaamattomasti ja niin etteivät ne pääse karkaamaan kuin neuleessa, tai ainakin siltä minusta tuntuu.

Virkattu pitsimatto

Näiden aiemmin valmistuneiden töiden esittelyn väliin on nyt jotakin uuttakin valmista näyttää. Viime syksynä päätin pistää olohuoneen sisustuksen uusiksi ja sen suunnitelman osana halusin vaihtaa vanhan maton virkattuun pitsikuvioiseen mattoon. Virkattuja mattoja näkyy netissä runsaasti, mutta tällä ohjeella tehtyjä olen nähnyt vain kaksi. Kuteet ostin ja maton aloitin jo lokakuussa, mutta matkaan tuli mutkia ja matto valmistui vasta tällä viikolla.

Pyöreä pitsimatto

Valmistunut: 30.1.2012
Malli: Marja Rautiainen, Lappajärven värjäämö Oy
Saatavissa: Suuri käsityölehti 6–7/2007

Kude: Kauhavan Kangas-aitta Lilli-ontelokude, luonnonvalkoinen

Menekki: 3 kg, ennen virkkaamista kutistettua kudetta
Koukku: 8 mm

Suuressa käsityölehdessä julkaistussa ohjeessa oli runsaasti virheitä, korjatun ohjeen sain maton suunnittelijalta. En ollut aiemmin virkannut oikein mitään ketjusilmukkaa kummempaa ja siksi alku oli opettelua. Purettua tuli monta kertaa, virkkaamisen harjoittelun olisi kai voinut aloittaa jollakin kevyemmällä työllä. Ella-ontelokuteen menekiksi oli arvioitu korjatussa ohjeessa 3 kg, Lilli-ontelokuteen pitäisi kai olla samantyyppistä, vaikka onkin eri valmistajan. Kude kuitenkin loppui kesken, ei olisi riittänyt vaikka olisin jättänyt kaksi viimeistä kuviokerrosta pois. En halunnut ostaa kudetta lisää ja ohjeen tekijä kehotti virkkaamaan napakammin. Matto jäi odottamaan uutta intoa ja tammikuun lopussa palasin työn pariin. En halunnut purkaa koko mattoa ja ottaa riskiä riittääkö kude siltikään. Purin sitten kaksi kiloa ja jatkoin maton virkkaamista samalla koukulla, mutta napakammin. Maton loppua kohti jännitys kasvoi, mutta virkkausjäljen napakoittamisen ansiosta kude riitti loppuun asti ja sitä jäi vielä reilu puoli metriä jäljelle. Tämän viimeisen kahden kilon virkkaamiseen meni kolme päivää.

Koska ensimmäinen kilo, eli maton keskusta, oli virkattu rennommalla käsialalla, ei maton ulkoreuna antanut myöten pingoittaa keskustaa yhtä paljon kuin reunaa. Mielestäni keskusta on kuitenkin riittävän siistin näköinen eikä tiukkuusero tuota pingoittamista lukuunottamatta näy. Valmiin maton halkaisija tällä käsialla on 111 cm. Loppujen lopuksi olen mattoon tyytyväinen ja helpottunut, että sain sen valmiiksi.

Purkamista tuli työn aikana tehtyä niin reilusti, että virkkaamallani määrällä olisi saanut aikaa reilut kaksi mattoa. Mutta opinpa tämän työn aikana paljon ja sain aikaan nätin maton.

Lopuksi vielä kuva-aineistoa maton virkkaamisen vaatimasta sotavarustelusta. Jo rennommalla käsialalla, mutta etenkin virkkauksen napakoittamisen jälkeen, käsineet olivat välttämättömät. Neuloskäsine esti hiertämistä ja sen päälle vedetty leikkauskäsine antoi tukevan pidon koukun pitelemiseen. Laitoin neuloskäsineen myös vasempaan käteen, sillä kude tuntui karhealta juostessaan sormea vasten. Ilman tätä varustelua rakoilta ei olisi voinut välttyä.