Rusettipaita

Pitkästä aikaa ommeltua. Viimeksi ompelin ennen joulua lahjaksi tunikan vanhasta vaatteesta kaavat jäljentäen, mutta tuosta ei ole kuvallista todistusaineistoa. Mutta blogin mukaan itselleni olen ommellut viimeksi kaksi vuotta sitten! Nyt on kuitenkin uusi pusero itselle ommeltuna ja jospa sitä muutakin tulisi tänä kesänä ommeltua.

Olen vaaleahipiäinen ja herkkä palamaan, joten kesällä pitkiä aikoja auringossa oleskellessa suojautuminen on tarpeen. Aurinkorasvoilla läträän niin vähän kuin mahdollista, ja rasvaamista miellyttävämmäksi keinoksi olen kokenut suojautumisen pitkähihaisilla vaatteilla. Kuumalla ilmalla parhaita ovat kudotuista luonnonkuituisista kankaista valmistetut vaatteet. Neulokset eli trikoovaatteet koen helteellä kuumempina.

Kesälomaksi olin lähdössä ratsastamaan Lounais-Ranskaan ja sääennuste näytti lämpimältä ja aurinkoiselta. Aiempien hyvien kokemusten perusteella pakkasin mukaan ratsastuspaidoiksi pitkähihaisia puuvilla- tai viskoosipaitoja. Yksi näistä paidoista oli tämä itse ompelemani, jonka ensikäyttö oli tällä matkalla.

Paidan malli jäljittelee erästä omistamaani silkkipaitaa, apuna käytin käsityölehden paidan kaavoja. Lopputuloksesta tuli toimiva ja miellyttävä. Toiset ehkä hämmästelivät kun käytin pitkähihaisia helteellä, mutta itse koen suoran auringonvalon paljaalla iholla kuumemmaksi kuin kevyen viskoosin ihoa suojaamassa.

Tätä paitaa kelpaa käyttää muulloinkin kuin hevosen selässä. Kunhan tulisi pesun jälkeen silitettyä ja laitettua hengariin, että olisi käyttövalmiina eikä hyllyssä rypistymässä.

Summer flies ja kesämekko

Suunnitelin ompelevani tämän mekon ja neulovani siihen sopivan huivi jo viime kesänä, mutta ne valmistuivatkin vasta täksi kesäksi. Eihän siinä tekemisessä pitkään mennyt sitten kun vaan toimeen ryhtyi.

Summer flies -huivi

Valmistunut: 6.6.2013

Malli: Summer flies, Donna Griffin

Saatavissa: Ravelry

Lanka: Garnstudio Drops Baby Alpaca Silk, väri 7219 pistaasi

Menekki: 67 g

Puikot: 4 mm

Huivin neuloin ohjetta ohuemmalla langalla ja tällä tiheydellä siitä tuli juuri sopivan kokoinen pidettäväksi hartiahuivina mekon kanssa. Pidän huivin kuviosta ja lanka on pehmoista Dropsin Baby Alpaca Silkiä, josta neuloin myös Vitamin D -neuletakin.

  

Mekko valmistui myös 6.6. ja sen kaavat ovat lehdestä Moda 6/2010. Ohut puuvillakangas on Eurokankaan palalaarista ja mekko on vuorattu ohuella yksivärisellä puuvillakankaalla. Tein vain pieniä muutoksia kaavaan (etu- ja takakappaletta hieman pidemmäksi ja helmaa lyhyemmäksi) ja mekko istuu aivan täydellisesti. Tämä on parhaiten onnistunut itselleni ompelema vaate ja olen siitä oikein mielissäni.

 

Viime kesänä kankaan laatikosta esiin kaivaessani ihmettelin kuinka sitä noin tylsän värisen kankaan olen mennyt joskus ostamaan, mutta tein mekon siitä silti. Kangas on nätti vaikkakin kovin hillitty.

Valmistunut uusi mekko ja huivi pääsivätkin heti käyttöön tädin syntymäpäivillä.

 

Kesälaukku

Kesälaukku valmistui kesän jo päätyttyä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lierihattuun kangasta etsiessä sattui eteen tämä nätti kangas. Normaalisti en käyttäisi näin söpöä kangasta, mutta kesälaukussa olin valmis tekemään poikkeuksen. Ja nyt kun laukku ei valmistunut kesäksi, pitäisi ehkä uskaltautua käyttämään laukkua muulloinkin.

Laukku valmistui 30.8.2012. Sen ohje on Suuresta käsityölehdestä 3/2012. Kokoja oli kaksi ja halusin tehdä pienemmän käsilaukun. Kuvassa laukku näyttikin käsilaukulta, mutta kaavoja piirtäessä kävi ilmi, että pienempikin laukku on todellisuudessa olkalaukun kokoa, kuva hämäsi. Tähän laukkuun mahtuu ainakin kuminauhakansio, mikä tekee siitä sopivan kokoisen myös koulukäyttöön eikä vain kesäkassiksi. Minulla kuitenkin oli jo tämän kokoisia laukkuja, joten tämä laukku ei poistanut uuden pienemmän käsilaukun tarvetta.

 

Lisäsin laukkuun vetoketjun, sillä en osaa käyttää laukkuja, joita ei saa suljettua. Jotta pikkutavarat pysyisivät paremmassa järjestyksessä lisäsin vuoriin vetoketjullisen taskun sekä kaksi avointa taskua.

Laukusta tuli siisti ja nätti, olen tyytyväinen lopputulokseen. Toivottavasti laukku pysyy puhtaana, vaikka kangaslaukku on aika arka likaantumiselle.

Heinäkuun saldo

Olen elossa, vaikka blogi onkin nukkunut. Itse asiassa olen ollut enemmän elossa ja hereillä kuin pitkään aikaan. Ja käsityöt ovat jääneet paitsioon. Ihan hyvä välillä näin.

Jo monta viikkoa on ollut kesken aloittamani virkkaus, yksi neuletyö ja useampi ompelus. Viime viikolla tapahtui viimein konkreettista edistystä käsityörintamalla ja sain yhden työn valmiiksi. Se jäikin heinäkuun ainoaksi valmistuneeksi käsityöksi, keskeneräisiä riittää.

Pusero viskoosikankaasta valmistui 26.7., ohje Suuri käsityölehti 5–6/2010. Vaikka yritän tehdä huolella, mikä tekee minusta todella hitaan ompelijan, ei jälki vastaa ompelun laatuun kohdistuvia korkeita odotuksiani. Paidan malli on kaunis, mutta entä jos joku huomaa, että tikkaukset eivät ole täydelliset. Pusero on ompelujälkeä lukuunottamatta ihana, kangas on laskeutuvaa ja vilpoisaa. Kangas vaan on myös superruttaantuvaa ja tämä näkyy realistisesti myös yllä olevassa kuvassa. Tuo helman ruttuisuus syntyi pyöräilymatkan aikana. Kaunis pusero epäsiistin ruttuisena ei anna ihan toivottua vaikutelmaa.

Nappiyksityiskohdaksi valitsin joskus kirpparin nappilaarista mukaan tarttuneen kauniin yksittäisen napin.

Kesämekko ja -hame

Kesän lähestyminen ja sittemmin saapuminen on herättänyt talven torkkuneen mekkoinnostuksen. Mekotusta helpottamaan ostomekkojen kaveriksi ompelin uuden mekon.

Olin ostamassa kangasta lierihattuun kun kangaskaupan palaosastolla osui silmään ihana viskoosikangas. Se täytyi napata mukaan. Hetken mietin miksi mekoksi tämä kangas muuttuu ja päädyin keväällä Suuressa käsityölehdessä 3/2012 julkaistuun Brita-mekon malliin. Mallimekko oli läpikuultavan silkkikankaan vuoksi vuoritettu ja omassa mekossani jätin vuorin pois. Päädyin tekemään hihoista hieman lyhyemmät, jotta ne yltävät päälläni vain kyynärpään yläpuolelle. Mekko valmistui 2.6.2012.

Sisko ja kesä ovat niin ihania, että tönkömpikin kuvausmalli innostuu!

Luulin mekon ompelun sujuvan nopsasti, mutta jälleen yllätin itseni ennalta-arvattavasti olemalla hidas. En kyllä ymmärrä itsekään miten tuon mekon ompelemiseen saattoi mennä koko päivä. Alan muistaa miksi viime kesän loppupuolella kylästyin ompelemiseen. Olen vain niin hidas.

Koska näin kangaskaupassa myös mahdottoman ihanaa pikkukukkapuuvillaa, oli siitä saatava jotakin. Meinasin sitä ensin jonkun vaatteen yksityiskohdaksi, mutta päätin sitten pyöräyttää siitä helpon hameen, ohje Joka tyypin kaavakirja 2. Hame valmistui 8.6. Päädyin tekemään hameeseen vuorin kankaan läpikuultavuuden vuoksi. Pariin hameeseen olen nyt ommellut suoran vyötärökaitaleen, ja hirveästi en innostu sen huonosta istuvuudesta vähänkään korkeammassa vyötärökaitaleessa. Kuitenkin kiva kesähame ihanalla kuviolla!

Lierihattuja

Toukokuun lopun lämmin sää ja paistava aurinko innoittivat hankkimaan suojavarustusta parvekkeella istuskelua varten. Ompelin lierihatun. Ja sitten toisen.

Lierihattu, valmistunut 29.5.2012. Kaavat Moda 3/2010, malli 8. Kangas on tukevaa sisustuspuuvillaa. Kankaan tukevuuden vuoksi laitoin liimakankaan vain lierin toiseen puoliskoon enkä nähnyt tarvetta tikata lieriä.

Koska ensimmäinen hattu oli hyvin kukallinen (ja hieman tätimäinen?), tunsin tarvitsevani toisen neutraalimman hatun. Halusin myös koettaa eri mallia. Tämä lierihattu valmistui 5.6.2012 ja malli on Modasta 3/2005. Tässä mallissa hattuosa koostuu neljästä kolmionmallisesta palasta ja on pyöreämmän mallinen, ja lierin reuna osoittaa enemmän alaspäin kuin edellisessä mallissa. Kangas oli tällä kertaa ohut puuvillakangas, niinkin ohut että pelkäsin sen olevan liian ohut lieriin. Tukikankaiden ja tikkauksien kanssa lieristä tuli kuitenkin kai riittävän tukeva. Näköjään myös lakkiosan väliin olisi kannattanut laittaa liimakangaskerros, koska ohuen kankaan vuoksi se ei pysy muodossa. Ohuen kankaan ostin riskillä kuvioinnin perusteella. Yksivärinen beige olisi ollut liian tylsä ja tämä kuviollinen on kiinnostavampi ja hieman vähemmän beige ollen kuitenkin hyvinkin neutraali.

En oikein ymmärtänyt kuinka ripsinauha hattuun ommellaan, vaikka luin neljän eri hatun ohjeet. Tarvitsisin for-dummies -ohjevideon. Ripsinauha ei ole aivan kauniisti kiinnitetty, mutta ajaa kai asiansa eikä hatun päässä ollessa tietenkään näy.

Huomasin vasta näiden hattujen ompelemisen jälkeen, että myös tämän kevään Modassa oli kauniin lierihatun malli. Siinä hattuosa näyttäisi olevan pyöreämpi ja hieman matalampi. En oikeasti tarvitse kahta lierihattua useampaa, mutta tuntuu että haluaisin kokeilla vielä tätä uutta mallia ja paria eri kangasta. Ehkä nämä ensimmäiset hatut lähtevät kiertoon, jos joku ne huolii, sillä näyttää että päädyn tekemään vielä ainakin yhden lisää.

Suunnitelmia kerätolkulla

Menneenä viikonloppuna piti kyllä olla valmista blogattavaa, mutta meni vähän purkuhommiksi. Toivotaan, että ensi viikonlopuksi valmistuisi ja pääsisin uusien neuleiden pariin.

Moni on varmasti jo hyödyntänyt Dropsin toukokuun tarjousta. Niin menin minäkin hyödyntämään ja paketti saapui viime viikolla. Oli ostosten joukossa jotain ihan luvallistakin.

Olin aiemmin ostanut kuvan puuvillakankaan mekkoa varten ja tuota vielä syntymätöntä mekkoa ajattelin käyttää myös eräissä elokuun juhlissa. Mekolle kaveriksi meinasin tikutella pienen huivin ja sitä varten tarvittiin toki mekon kankaaseen sointuvaa neulelankaa. Dropsin BabyAlpaca Silkistä löytyi juuri sopiva vihreän sävy. Huivin malliksi ajattelin ehkä Annista tai Summer fliesia. Jälkimmäisessä mietityttää se, että ohje on kirjoitettu paksummalle langalle, kuinkahan onnistuisi tästä ohuemmasta? Myös Henslowe olisi kaunis, mutta taitaa ohjeen maksullisuuden takia jäädä tällä kertaa valitsematta. Kankaan väri tuntuu nyt kovin valjulta, kangasta ostaessa en vielä karsastanut beigeä. Nyt beige tuntuu tylsältä ja epäimartelevalta. Mutta eiköhän mekosta ja huivista hyvät tule!

Muista ostoksista sanotaan nyt sen verran, että minua on alkanut kiehtoa kirjoneule. Ainakin ulkonäöltään, en tiedä kuinka ihanaa sen neulominen sitten olisi, sillä siitä ei vielä ole kokemusta. Taidan aloittaa harjoitukset lapasista ensi syksynä, kun valmiin tuotteen tarve tulee ajankohtaisemmaksi, niihin on nyt lanka valmiina. Ja ettei ihan unohdettaisi suuruudenhulluutta, oli siellä paketissa lankaa myös villalegginseihin. Eipähän ainakaan neulottava lopu!

Mekkoja

Kesän ja mekkokelien lähestyminen sai kaivamaan ompelukoneen esiin. Talvella ei ollut intoa tai energiaa ommella mitään, mutta nyt viikko sitten valmistui vuoden ensimmäinen ompelus.

Kaavat ovat Suuresta käsityölehdestä 1/2009, malli 9. Simppeli mekko nätillä viskoosikankaalla. Muokkasin mekkoa vyötäröltä istuvammaksi. Tykkään.

Seuraava mekko ei ole minun tekemäni, vaan vintagea mummolasta. Pääsiäisenä mummon luona vieraillessa minulle tarjottiin käyttämättömänä lojunutta äidin vanhaa mekkoa. Äiti on käyttänyt mekkoa nuorena 70-luvulla, varmaksi en osaa sanoa milloin se on tehty. Mekko on suomalaisvalmisteinen.

 

Mekko on minulle juuri sopivan kokoinen. Kankaasta tulee kyllä mieleen keittiöpyyhe tai -verhot, mutta ei se mekon arvoa vähennä. Ihanaa maalaisromantiikkaa!

 

Trikoomekko ja kellohame

Lisää ompeluksia viime vuoden loppukesältä.

Trikoomekko, malli Suuresta käsityölehdestä 1/2011, malli 14. Miksi minusta itse tehdyt trikoomekot tuntuvat yöpaidoilta, vaikka ne eivät ainakaan kuvissa niin pahalle näytä? Ei ole kovin itsevarma olo mekossa, kun miettii ajattelevatkohan muutkin minun lähteneen ulos yöasussa.

Kellohame viskoosikankaasta, malli mukailtu Suuresta käsityölehdestä 8/2007, malli 7. Tästä hameesta tykkään. Pyöräillessä vaan leveän helman joutuu kokoamaan kasaan vaikka pyykkipojalla, ettei sotkeudu tai juutu takapyörän vanteen ja jarrupalan väliin, kokemusta on. Ehkä "dress guard" auttaisi ainakin tuohon takertumisongelmaan ja ehkä myös tahraantumiseen. Simelillä on kauniita virkattuja, mutta vain mummopyöriin sopivia malleja. Osaisikohan ja jaksaisikohan sitä itse "dress guardin" askarrella. Sellainen tosin saattaisi näyttää hölmöltä pyörässäni, mummopyörät ovat silmääni paljon kauniimpia.

Puuvillainen pitsikaitalejakku

Viime kesältä puuvillaista neulottua. Malli ei jälkikäteen sitten oikein miellyttänytkään. Pitsikaitale olisi myös pitänyt koettaa pingoittaa paremmin, kuvassa rullautuu. Viime kesänä jakkua ei enää oikeastaan kerennyt käyttää, pitää koettaa vielä ensi kesänä tai muuten jakku vaihtaa omistajaa.

Pitsikaitalejakku

Valmistunut: 5.8.2011

 Malli: Niina Kaakkurivaara, Teetee

Lanka: Novita Luxus Cotton, väri 605 beige

Menekki: 7,5 kerää, 350 g
Puikot: 3 mm, virkkuukoukku 3

En punninnut täysiä keriä ennen neulomista, mutta valmiin jakun punnittuani voin ilmeisesti todeta ainakin osan keristä olleen hieman vajaita.

Ompelin kirpputorilta ostamastani kankaasta Suuren käsityölehden 2/2008 ohjeella tulppaanihameen (malli 2). Koko jälleen valitettavasti hieman liian suuri, hame ei pysy niin korkealla vyötäröllä kuin sen on tarkoitettu pysyvän ja näin ollen helmakin loppuu väärään paikkaan. Kangaskin näyttää olevan ruttaantuvaa laatua. Noita puutteita lukuunottamatta olisi kyllä nätti hame.

Leveähelmamekko

Neulomis- ja ompeluintoani on ruokkinut käsityölehtien selailu. Etenkin hyvin kuvatut neule- ja ompelumallit houkuttelevat liikaakin ostamaan lankaa tai kangasta suunnitteilla olevia projekteja varten. Ommella en osaa muuta kuin valmiiden kaavojen avulla ja Suuresta käsityölehdestä löysin viime kesänä mallin mekkoa varten. Aika monta muutakin mekon mallia on löytynyt, mutta toteutukseen on kerennyt vain pari.

Heinäkuussa 2011 valmistui leveähelmainen mekko luonnonvalkoisesta puuvillasta, Suuri käsityölehti 5/2008, malli 4. Vyö ja helmaraita ovat viskoosikangasta. En muista enää minkä koon tein, mutta joka tapauksessa yläosa on hieman liian väljä, olisi voinut olla koon pienempi. Pitää katsoa osaisinko ja jaksaisinko yläosaa pienentää ensi kesää varten, voi olla taidoillani hieman hankalaa, sillä yläosa on vuoritettu. Sisko teki kokeilustani viisastuneena itselleen istuvamman koon. Vyötärökaitale ja vyö ovat ylempänä kuin vyötärön kapein kohta ja siksi vyö tuppaa valumaan. Pitää varmaan koettaa kiinnittää vyö osittain vyötärökaitaleeseen, että se istuisi nätimmin.

Mekon alle tarvitsen kyllä alusmekon, sen verran paksuhkokin vaalea puuvilla kuulta läpi valoa vasten. Mieluisaa alusmekkoa ei ole kuitenkaan tullut vastaan. Aiemmin olen tehnyt välttävän alushameen joustavasta vuorikankaasta ja tuosta kankaasta haluaisin tehdä alusmekon muidenkin mekkojen alla pidettäväksi, mutta kangaskauppa ei valitettavasti enää juuri tuota laatua tilaa.

Rautainen Singer

Kesällä halusin neulomisen lisäksi opetella ompelemista. Ompelemiseen innostivat mekot ja hameet, joille kesä on parasta aikaa. Ompelemisesta haikaillessani sain mummolta hoiviini hänen vanhan ompelukoneensa. Kone on vankkaa tekoa, sen runko on valurautaa. Mummo ja äiti eivät osanneet sanoa miltä vuodelta tai edes vuosikymmeneltä tämä Singer on, mutta arvelivat 70-lukua. Myös netin perusteella arvelisin tämän mallin 258 olevan 1970-luvun puolivälistä. Jos jollakin on muunlaista tietoa, niin kerro ihmeessä.

Ensimmäiseksi halusin ommella yksinkertaisen trikoomekon, jonka mallisen olin jossakin kuvastossa nähnyt. Kaupan palalaarista valitsin kankaan ja ompelin ilman kaavoja lepakkohihaisen mekon kesäkuun 2011 alussa. Trikoo ei ehkä ollut materiaalina paras kangas aloittaa ompeleminen, mutta sain silti jonkunlaisen mekon kasaan. Mekkoa ei kyllä ole vielä hirveästi tullut käytettyä, sillä pelkään sen muistuttavan liikaa yöpukua. Tämä kuva on näpsäisty viime kesänä hätäisesti aamulla puoli seitsemältä ennen töihin lähtöä.