Sieniä näkyvissä!

Kuvat asettuivat sitten siten miten halusivat, kauan niitä siirtelin enkä päässyt niiden kanssa paikoista yhteisymmärrykseen. Muuten, kuvaa klikkaamalla sen saa suuremmaksi.

Runsaat sateet ovat olleet ainakin sienirihmastoille eduksi. Metsään kun menee niin saa saalista josta ei edellisinä parina vuotena voinut kuin haaveilla. Ensimmäisenä päivänä ihan ääneen hämmästelin kanttarellien runsautta ja kamera oli tietysti jäänyt mökille. Toisena päivänä muistin sen ottaa mukaan ja tässä tulee sitten kuvia todisteeksi.

Ensimmäisen päivän kanttarellit

Toisen päivän sienisaalis.

Herkkutatitkin ovat jo nousseet.

Koira teki minulle jekun, oli jotenkin onnistunut nappuloitten joukosta erottamaan pillerinsä ja laittanut sen piiloon kuppinsa ulkoreunalle.

Sisiliskoja asustelee mökin rappusten alla ja pihalla olevan pätkästyn pihlajan rungon mutkissa. Pihlajaan on kiinnitetty korkea salko humalaa varten ja siellä lehtien lomassa sisiliskot ja murkut seikkailevat.

Uros-sisilisko tuli tutustumaan maton virkkausohjeeseen.

Sisiliskomammat n. 2 metrin korkeudella.

Tässä sisiliskojen kiipeilypuu, kuvausoksa tuossa oikealla.

 Metsänokiperhoset pitivät häitään ruusupensaassa.

Haarukkakehrääjän toukka oli lähtenyt pikitien poikki etsimään koteloitumispaikkaa mutta joutui ensin pihallemme kuvattavaksi.  (Ei ehtinyt liiskaantua auton alle.)

Tulipahan monta kuvaa ja erilaisia juttuja samaan tekstiin,  viimeksi laitoin kolme erillistä juttua ja niiden lukijamääriä on ollut mielenkiintoista seurata.

Huomenna on meikäläisen matonpesupäivä, toivottavasti sää suosii ja saan ne jopa kuiviksi tänä kesänä.

Noitahommia!

Pari vuotta on tullut keräiltyä valkoisia villalankoja omista kätköistä, tutuilta ja kirppareilta. Osassa on ollut jonkinlaiset tiedot laadusta ja tekijästä, suurimmasta osasta ei minkäänlaisia. Langat olivat valkoisiksi värjättyjä, vähän kellertäviä ja ihan luomujakin (Ruskovillan villa/silkki).

Värikeitoksiin käytettiin okrakääpää (tai sitten jotain muuta), josta tuli hennon keltaista, ehkä siitä olisi tullut liilaa jos olisi ollut ammoniakkia kuten ohjeessa sanottiin.

Käenkaalilla sain jännän vihreää lankaa ja tyttären krappivärjäyksen jälkivärissä pehmeän oranssista ja juuri sopivan laikullista kun en liikoja lankoja heilutellut.

 

Vasemmalla ylhäällä kirkkaan oranssit ovat krappivärjättyjä, vieressä käenkaalivärjätyt vihreät.

Välissä vaaleankeltaiset joita värjäsin okrakäävällä ja alareunassa krapin jälkivärjäys.

Kerityt langat vyyhditin mutta kaksi vyyhtikerää värjäsin sellaisinaan harsopusseissa.
Värjäyksessä käytimme sadevettä jota on ollut ainakin täällä Itä-Suomessa runsaasti käytettävissä.

Mansikkakakku oli muuten hyvää!

Metsänokiperhonen löytyi tieltä ryömimästä, oli varmaankin törmännyt autoon kun oli toisen tuntosarvensakin menettänyt.

Vähän vähemmän sateisia ilmoja toivotellen Lea P.

Vihdoinkin valmis!

Tämän neulejakun historia on pitkä, langat ostettu joskus 3 vuotta sitten Kirstikistä Mannerheimintieltä, kahta erilaista puuvillalankaa, toinen yksivärinen ja toinen pätkävärjätty, lisäksi kotoa löytyy vielä tuota kirjavaa lilanvärisenä. Vihreitäkin jäi yli joten jotain muutakin niistä vielä syntyy.

 
Jakku on neulottu ns. omasta päästä, aloitettu hihansuista ja ommeltu silmukat yhteen keskellä selkää, alaosaan silmukat poimittu sitten yläosan alareunasta ja neulottu sopivan pituiseksi. Kaula-aukko ja napituslistat neulottu viimeiseksi.
Tämä kuuluu sarjaan "jotain valmista joka kuukausi", jolla on myös olemassa samanniminen blogi, käykää kurkkimassa mitä siihen ilmoittautuneet ovat saaneet aikaan.

 

Jakun kuvasi tyttäreni ja itse otin pari kuvaa Kiteenlahdessa olevasta perinnepihasta josta olimme sunnuntaina käymässä.

 

Kiikkutuolin uusi matto!

Miksiköhän kiikkutuolin pehmustetta kutsutaan matoksi?

 Mökillä on perintökiikkutuolissa todella vanha ja kulunut matto ja siihen tuli sitten virkattua uusi afrikkakukallinen. Alunperin kukat olivat menossa siihen kässämarttojen neulegraffitiin mutta kun kukkia oli kiva virkata ja nauhalankaa (Novitan Tahiti vuosien takaa) riitti monessa värissä niin tulinkin katumapäälle ja virkkasin sitten tämän.  Tuli niitä kukkia kyllä muutama ylimääräinenkin jotka pääsevät mukaan siihen alkuperäiseen tarkoitukseensa ja nyt olen saanut kaiken langan käytettyä eli tästä ei onneksi jäänyt niitä jämiä edes jäljelle.

Tässä kiikku vanhassa ja uudessa matossaan.

(Tämä matto-nimitys askarruttaa edelleen, saas nähdä mitä tämä netin ihmemaailma tarjoaa selitykseksi. Laitan myöhemmin lisäystä.)

Mies rakensi minulle pienen puutarhurin apupöydän joka on juuri kiinnitetty talon seinään, tarpeellinen taitaa olla vasta ensi keväänä, tämän kesän kasvihommat on tehty jo ennen juhannusta. Kiva siitä tuli, osviittaa saatiin kirjastosta lainatusta nikkarikirjasta.

Tänä kesänä pääsenkin nauttimaan kliivian kukkimisesta kun toin sen lomalle stadista tänne maalle.

Perinnepäivä Kiteen Puhoksessa

Sunnuntaille 8.7. oli säätieteilijät luvanneet sadetta ja ukkosta mutta Kiteellä ainakin oli oikein hyvä ilma kun suunnistimme miehen ja tyttären kanssa Perinnepäiville Puhokseen.


Kuvia tuli otettua joten niitä tässä on useita.

Puhoksen Martat olivat koonneet aivan ihanan tekstiilinäyttelyn johon oli löydetty aarteita marttojen omista ja tuttujen kätköistä, kahvipöydän takana oli esillä vanhoja ohjekirjoja ja -lehtisiä joita sai myös katsella. 

 


 Esillä oli myös nämä varsinaiset aarteet, ohjetaulut nimikoimiseen, napinläpeen ja napinompeluun. Taulut on käsinpiirretyt v. 1935 ja pelastettu erään koulun vintintyhjennyksen yhteydessä jätelavalta.

 Pyyheliinapeittoja oli monta ja ne oli ripustettu kekseliäästi metalliverkkolieriön päälle.

 

 Tässä pässi pääsee villoistaan perinteisten keritsimien kanssa.

 Mitenkähän sitä saisi itse aikaiseksi näin hienon kahvipussikassin, tekijä on todellinen taituri.

 Pärehöyläkin oli tuotu paikalle ja oppia sai päreiden asentamisessa katolle tai seinään.

Perinnepäivään kuuluu myös vanhat autot, kuormuri oli kuin namu kirkkaassa auringonpaisteessa.

Elviskin matkaili maakunnassa ja päivän tuliaiseksi itselleni ostin Kainuun Harmas-villalankaa 2-säikeisenä unisukkia varten.

 

Ja se luontokuva on nyt syömistä vaille, kesän ekat mustikat kera mansikoitten ja pikkaraiset kanttarellit.

Kiitos edelliseen kirjoitukseen kommentoineille, niitä on mukava lukea (mukavampaa kuin tsekkailla tilastoista josko täällä olisi joku käynyt).

Vihdoinkin kesä!

Kesä - maistuu ahomansikoille ja tuoksuu kesäkukille. Tällä viikolla on ensimmäisen kerran päässyt istumaan pihakeinussa kera kahvikupin ja virkkuun kun tuli lämmintä.

Tässä uusi teekuppini josta myös on hyvä hörppiä kahviakin maailmalla surffailun lomassa.

Ensimmäistä kertaa täällä blogistaniassa arpaonni suosi meikäläistä, voitin Jämäblogissa
itselleni nyörihaarukan jolla oli jo alkuakin tehty malliksi ja ohjekirjan, kiitos Mari Voipio
www.lucet.fi, nyt on uusi harrastus opeteltavana ja saatte nähdä tästäkin joskus tuloksia.



Viikon luontokuvana on matarakiitäjä jonka tyttäreni löysi koiraa ulkoiluttaessa autotieltä.  Missä kolossa lienee kuoriutunut kun ei ollut saanut siipiään levitettyä ja ryömi pöristellen maata pitkin.