Kehyksiä Dear Jane-blokeille

Vielä on muutama blokki ilman kehyksiä näiden lisäksi, ne kun saan laitettua voinkin alkaa pähkäilemään mikä menee minkäkin viereen niiden neliökeskustaisten kanssa. Epäilen että syntyy iso peitto tai sitten kaksi pienempää. (Anteeksi kuvien epätarkkuus, kuvasin puhelimella.)

Tässä on ensimmäinen pesukonevärjäykseni ja matonkuteiksi saadut lakanat vaihtoivat väriä ihan mallikkaasti. Olihan siinä vähän ylimääräistä pesua sekä lakanoille että koneelle mutta aion jatkaa uusien värien kanssa ja laitan kuvan sitten kun kaikki on värjätty.

Perjantaina lähdin junalla maalle ja aloitin vuosia kaapissani asustaneesta lankakerästä huivin ohjeella "mitähän tästä tulee". Huivi on aloitettu niskasta ja teen siihen ainaoikein kerroksia, sileää ja reikäkerroksia vuorotellen. Tarkoitus on neuloa tuo koko kerä huiviksi ettei jäisi nöttösiä kieriskelemään lankakoppaan.  (Villatakki pötköttelee kotona nappilistoja vailla.)

Suurin toivein lähdin tänään kanttarelleja poimimaan mutta pieneksi jäi saaliini. Pari desiä keräsin puolukoita jotka olivat kovia tippumaan pienestäkin hipaisusta. 
Kopan täytteeksi taittelin mustikan- ja puolukan varpuja, niistä teen huomenna kranssin mökin oveen.

Mukavaa viikonalkua, tiistaina palaan takaisin Stadiin ja keskiviikkona onkin sitten taas tilkkukurssipäivä Ogelin työviksellä.

 

Syksy tekee tuloaan

Käytiin laittamassa mökkiä talviasuun ja mökkivahtikin pääsi paikalleen ikkunoiden väliin ruokapöydän viereen.

Mökki on melkoisen vanha, tehty joskus 40-luvun alussa ja ikkunat on vähän toisenlaiset kuin nykyisissä taloissa. Jokainen ikkuna-aukko on erilainen ja talven tullessa pitää laittaa ns. tuplat paikoilleen ja tilkitä niitä kangaskaitaleilla ja liimapaperilla.  Mökissä on viisi ikkunaa mutta kesäksi otetaan tuplat pois vain kahdesta. Ja lasit on kanssa vanhat, kivasti vääristävät maisemaa ulos katsoessa.

Kesäkurpitsa oli tuottanut satoa poissaollessa ja siitä saikin maukkaan paistoksen kera sipulisen paistetun jauheliha-kanttarellimuhennoksen. Kurpitsoita oli reseptiin nähden (jota käytin vain tarvikeluettelona) kaksinkertainen määrä mutta hyvää tuli kuitenkin.

Puolukoita kerättiin kahtena  päivänä ja sosetta saatiin 20 litraa, mustikat pakastin.

Keväällä kotoa tuodut 16 itänyttä perunaa tuotti kivan ja maukkaan sadon.

 Tohmajärvellä kävimme tutkimassa paikallisia kirppiksiä ja sieltä löytyi nämä sakset á 2 €/kpl.

Hiustenharvennus-sakset on hienot saksalaiset ja nuo kummalliset pakistanilaiset, kuukkelin saksigallerian mukaan ovat jotkut kirurgien työvälineet. Saattaisivat sopia aika hyvin etenkin ompeleiden poistoon parantuneesta haavasta. Minulla ne päätyvät kässätarvikkeisiin.

Kaksi sytomyssyä valmistui myös mökillä ja ajomatkojen aikana.

 

Matonkudeprojekti alkaa olla loppusuoralla, osa on jo keritty ja osa kerintää vailla. Vielä on leikkuuta odottavaa kangasta Ikea-kassi puolillaan, saksilla homma ei valmistuisi varmaan koko talvena mutta tilkkuleikkuri on kyllä mahtava väline näihin, paitsi että etusormi on mukavasti turvoksissa ja jäykkänä leikkurin painamisesta, kangaskerroksia kun tuppaa olemaan 4 tai 6 leikkurin alla.

*****************************

Mukavaa syyskuun loppua ja kuunpimennyksen tiirailua!

Aurinko paistaa

... ainakin tällä hetkellä ja lämpöäkin on melkein 19°.  Sadetta ja kylmää on riittänyt ja ne muutamat aurinkoiset ja lämpimät päivät tuntuvat ihan harhatapauksilta. Kuvitelmat leikata matonkuteita pihalla ovat edelleenkin kuvitelmia mutta tuplat kahdesta ikkunasta otettiin pois heinäkuun puolella. 

Saas nähdä saadaanko edes elokuussa muutama lämpimämpi päivä mutta eipä ole tarvinnut huolehtia kukkien, herneiden ja kahden kurpitsan kastelusta näillä keleillä. 

Sisällä on saanut istuskella käsitöitä tehden tuntematta minkäänlaista huonoa omaatuntoa, ja tällä aasinsillalla (mikähän sekin oikeasti on) pääsenkin esittelemään tekemisiäni.

Ainoat vähänkään tilkkuiluun hennosti liittyvät tekemiset, osa jo vuosi sitten leikeltyjä ja tänä keväänä kierrätystapahtumasta hankittuja kankaita ja niistä syntyneet pussukat ja kassit.

Marimekkotilkun käytin kokonaan, taskussa 4 pientä jämäpalaa kerä vuorikankaan. Vuorikankaat samaisesta tapahtumasta.

*****************************************

Ja sitten virkkaus- ja neuleosastolle:

Omista vanhoista Florica-lankajämistä (perittyjä, kirpparilöytöjä) ja ystävältä ostetuista syntyi tämä peitto 130 x 175 cm (846 g). Ja lankoja on vielä jäljellä vaikka kahteen samankokoiseen.

Tässä värilajitelma 23 eri väristä, vanhemmat langat tuntuivat olevan paksumpia kuin tämän päivän Floricat virkata vaikka tässä näyttävätkin melko tasalaatuisilta.

Arvaakohan kukaan mikä tämä on? Kyseessä on mallitilkku ylhäältä alaspäin-neulottavaan jakkuun tai puseroon. Hiukan tuli tuosta hihasta turhan leveä mutta tekniikka ainakin tuli selväksi.  Kiitos tyttärelle hyvästä opetuksesta, nyt pitäisi vain rohkaista itsensä aloittamaan neule siihen hankituista langoista.

Tässä on kaikki kesäkuun alussa neulotut sytomyssyt potretissa piirongin laatikossa.

Vasemmalla on bambutiskirättejä ja vieressä viimeisimmät sytomyssyt.

****************************************

Puhoksen perinnepäivillä heinäkuun puolivälissä tuuleteltiin kansallis- ja kansanpukuja.

Itselläni oli päällä feresi röijyineen, päähine vielä puuttuu ja laukkuna nykyaikaisesti farkkutuunaus.

Perinnepäivillä oli kumpanakin päivänä (la-su) myös neulontakilpailu Kitteen Käsikkäitten järjestämänä, ja minä sitten voitin sen sunnuntain kisan. 

Silmukoita 15 ja aikaa 15 min.,  kerroksia sain aikaiseksi 2 s vaille 45 krs. ja kilpailulanka haastavasti purettua ja monisäikeistä.  Palkintona oli aina tarpeellista sukkalankaa ja puikot.

***************************************

Sitten eläimiin ja ötököihin + muihin kasvaviin:

Kaikenlaisia lentäviä on tullut vastaan (huom. mies on kutsunut minut katsomaan näitä) pitkin kesää.

Vasemmalla lehmuskiitäjä, keskellä pikkupystyperä ja unikko juuri auenneena.

Vas. harmaasiepon poikanen ensilennon jälkeen kaulassaan muhkea punkki, keskellä keisarinviitta ja oikealla lepakko postin heittolaatikon kyljessä varpaistaan roikkumassa. Lepakko makoili keskellä tietä josta mies nosti sen roskapihdeillä postilaatikon sisään. Paikka ei kuitenkaan ollut lepakon mieleen ja siirtyi itse tuohon paikkaan. Mitähän jännää oli tapahtunut että se keskellä päivää oli tielle joutunut.

 

Sieniä, sieniä.... niitä on metsät pullollaan ja on niitä mustikoitakin. Ensimmäinen mustikkapiirakka kohta syöty ja just mies toi sangollisen lisää, pitänee siirtyä putsaustehtäviin.

Nyt jo pilvistelee (klo 16.10), toivottavasti tälle kuulle löytyy aurinkoisia ja kuivia päiviä, matotkin nimittäin odottavat vuosittaista kylpyään.

Kiitos kommenteistanne edelliseen ja mukavia kesäpäiviä kaikille!

Pyyheliinapeitto ja koiran kujeita!

Tämä pyyheliinapeitto on tullut tehtyä joskus 10 vuotta sitten ja on sillä myös seuralaisia tuolla kaapin kätkössä, kaikki ilman pitsejä eli vähää vaille valmiita. Tämä meni lahjaksi ystävälleni kuin myös tuo hyllykkö joka löytyi kirpparilta. Jossain vaiheessa sitä innostui ompelemaan näitäkin erilaisilla kuvioaiheilla, lainailin vanhoja peitteitä tutuilta ja piirsin valopöydän päällä kuvioita itselleni talteen. Ihan mukavia ommeltavia neulomisten ja tilkkuilun lomassa. Ei tartte suunnitella vaan ompelee sitä mitä kuvio määrää.

Viime viikon mökkeilyn lomassa käytiin myös karpalossa tiistaina ja keskiviikkona jolloin ilmat olivat mitä mainioimmat. Torstaina olikin sitten sellainen ilma etten olisi suolle lähtenyt vaikka mitä olisi maksettu, tuli vettä - räntää ja tuulta ihan liikaa. Ja siihen päälle sitten pikkupakkanen.

Useimmat marjat oli kyllä kaivettava sieltä sammaleen sisältä esille, harvemmassa mättäässä olivat näin pinnassa. Saalista saatiin jotain 16 litraa yhteensä ja kokoa marjoilla oli aika sopivasti vaikka eihän ne kaikki noin isoja olleet kuin tuossa ylimmässä kuvassa.

Koiramme Sancha oli yksinollessaan keksinyt vähän askaretta, myllännyt sänkymme ja nuollut minun tyynyni ihan märäksi. Eipä ole nuorempana moisia keksinyt.

Makkarimme on mallia entinen saunan pukuhuone joka sijaitsee hirsimökin (rak. 1940 vanhasta riihestä) kylkeen 1975 rakennetussa "siivessä", siitä nuo sisustuksen värit, kalusteet ja somisteet.

Noin 30 vuodessa sitä on jotenkin tottunut väritykseen ettei niitä oikeastaan enään edes huomaa.

On meillä mökillä muitakin "kummallisen" värisiä ns. sisustusratkaisuja. Mutta niistä sitten joskus toiste.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

Neulikset valmiina!

Neulatyynyt ovat nyt valmiina, yksi niistä muutti jo muualle ja muut lähtevät lahjalaatikkoon odottamaan uutta kotia ja neuloja .

 Sukkasadon Hillokellariin olen myös säilönyt satoa, vasemmanpuoleiset 15.9. ja nuo 

suffelisukat tänään. Sieltä muuten löytyy ihania sukkia kanssaneulojilta, käykääs katsomassa.

Nämä taitavat olla tämän syksyn viimeiset kantsuni, jos viikolla olisi ollut kunnon sateita niin painoa olisi ollut varmaankin kilo, nyt nämä kevyinä käppänöinä painoivat vain 724 grammaa.

Osan pistin pannulla käynnin jälkeen pakkaseen ja osasta tein sienipiirakan ja hyvää oli.

Mukavaa syksyistä viikkoa!

Satokausi jatkuu!

Tästä taitaa tulla pitkä tarina, viime sunnuntain postaus kun jäi väliin. Syksyn satoa on tullut keräiltyä, kuivattua, pakastettua ja soseutettua.

Tässä on viikon 33 sieni- ja puolukkasaaliit.

Männynherkkutatit ovat alkaneet nousta kuin myös rouskutkin. Viikon 34 saalista.

Mun pitäis varmaan ommella itselle ihan oikea puhelin/kamera-pussukka ettei tarvitsisi valjastaa meikkipussia matonkuteen ja hakaneulojen kanssa siihen hommaan. Vaikka ihan hyvin tämäkin viritys toimi.

********************************************

Käenkaalimehu oli näin herkullisen punaista.

Vasemmalla on värjäyksen oheistoiminnat näytillä. Koska lämpötilaa pitää vahtia niin samalla voi nautiskella kahvia ja perata edellisen päivän kanttarellit.

Ylimpänä on keitos lankoineen odottamassa alunan lisäystä, väri muuttuikin sen jälkeen mustanpuhuvaksi (kesk.) Alimpana on pusseissa uineet kerät, kaksi beessiä Nallekerää muuttui harmaiksi ja valkoinen Wool vaalean turkoosiksi.  Lankoja oli 217 g, vähemmällä lankamäärällä olisin varmaankin saanut tummemman värin. Jospa ensi kesänä tekisi niinkuin ohjeistetaan.

Tässä olisi sitten pliisujen värjäysten vastakohta, ikivanhaa Katariina käsityölankaa jonka ostin mökkipaikkakunnan kirppikseltä. Oli niin mahtavan väristä että pakko oli ostaa. Väri on itselle ihan vieras joten taitaa päätyä sukiksi.

Ilmoittauduin mukaan Sukkasato13 ja pääsin Hillokellariin säilömään tekemisiäni.

Kuvassa on mukana myös ihan hirveän ohuita lankoja joihin pitää kätköistä löytää vielä ohut yksivärinen lanka rinnalle että pääsisi edes 2,5 mm puikoilla hommiin.

****************************************

Omenapiirakka pannupullapohjalla, olkaa hyvä!

Ja tässä resepti pieneen mökkihellaan:

(Ensimmäiseksi laita uuni kuumenemaan 180°:een)

(kkp = kahvikuppi)

1 muna ja 1 kkp sokeria vaahdotetaan, lisätään 1,5 kkp maitoa tai vettä.

2 kkp vehnäjauhoja sekoitetaan 1,5 tl leivinjauhetta 

(lisäksi 1,5 vaniljasokeria TAI 1,5 tl kardemummaa)

Viimeiseksi 0,5 kkp sulatettua voita (paras) tai rypsiöljyä

Kaada taikina voideltuun tai paperoituun vuokaan ja siihen omenaviipaleet, päälle kanelia ja sokeria, uuniin n. 20 - 30 min.

Voit kaksinkertaistaa reseptin ainemäärät niin saat 50/60 cm leveään uunipeltiin sopivan annoksen.

Päälle voi omenien sijasta laittaa marjoja tai vain raesokeria. 

Isomman uunin lämpötilan pitää olla 200°.

***************************************

Viikon eläiminä esiintyvät takapenkiltä kurkistava Sancha ja isoksi kasvanut piharusakko.


Mukavaa alkavaa viikkoa, t. Lea P.

Neulatyyny ja syksyn satoa!

Jotain valmista tilkkurintamalla, uusi pieni neulatyyny. Tämä onkin kesän ainoa minulta valmistunut tilkkutyö ja kokonaan käsin ommeltu. Pitäisköhän ihan keittää kahvit tämän tapahtuman kunniaksi?

Toisia versioita kyllä seuraa perässä kunhan pääsen ns. sadonkorjuusta eroon, sateiden myötä nuo sienet ovat alkaneet ottamaan oman aikansa.

 Tässä on melkein koko tämän viikon kanttarellisaalis, kaikkiaan niitä keräsin miehen avustuksella noin 6 kiloa, osan kuivatin ja osan käytin pannulla ennen pakastamista. Näitä taitaa vielä löytyä lisääkin ennenkuin elokuun lopussa siirryn takaisin stadin maisemiin.

Ainoa tuottava omppupuu tänä kesänä oli valkea kuulas, osasta tein hilloa 4 pientä purkkia ja muut ovat viileässä papereihin käärittynä odottamassa piirakkaan pääsyä tai ihan silleen syötäväksi joutumista. Humalasalko on täynnä käpysiä, noille en ole miettinyt mitään käyttöä.

Jossain välissä tehdyt kässät sain pääteltyä ja kuvattua viime viikolla. Huivi on sama malli kuin kaikissa muissakin jämäkuun aikana valmistuneissa ja lanka sitä samaa Floricaa jota löytyy useampi gramma vielä marjapuuronpunaisena ja pieninä nöttösinä muissa väreissä. Sukat ja pipo ovat aikuisten kokoa, kirjavan sukkalangan vierellä kulki ohut harmaa villalanka ja näin sain neulottua ne 2,5 puikoilla. Varpaista aloitin.

Pietaryrtillä värjätyt vajaa 7-veikka-kerä ja Nalle-kerä pääsivät kuivuimaan puuhellan lämpöön.

Tässä on seuraava värikasvi jonka keittelin tänään, liekö nimeltään käenkaali vai mikä, "mehun" väri on iiiihana, siitä laitan kuvan viikon päästä kun keitos on siilattu ja lasipurkissa.

Värjättävät langat ja puretusaineet on minulta loppuneet (pitäisköhän vielä sanoa että onneksi) joten värjäyssessio saattaa siirtyä syksymmälle.

Tykkään syksystä, kosteat säät ovat helppoja hengittää ja sienet kasvaa. Ja mikä vielä parasta työviksen tilkkukurssit alkavat, olenkin sanonut ystävilleni että menen keskiviikkoisin päivähoitoon Oulunkylään päivätilkkuilijaryhmään jossa on tosi kivoja ihmisiä mukana.

Mukavaa viikonalkua!

Neulatyynyn alkuja ja keitoksia!

Koko kesä on kohta mennyt ja ihmettelen kun ei olevinaan ole saanut mitään aikaiseksi.

Monesta paikkaa etsin tätä katedraalinikkuna-mallin ohjetta ja omasta kirjahyllystähän se sitten löytyi. Tässä vaiheessa voin sanoa että nyt niitä kyllä löytyy vielä parempia, täältä netin ihmeellisestä maailmasta. Kumma kun eivät löytyneet yhtä ihanina aikaisemmin.  Tämä tekemäni on vain yksi versio ja kaksi erilaista on ainakin vielä tehtävä jotta tiedän mitä olen tekemässä.

Hiukan liian pienen aloitusruudun leikkasin (20 x 20 cm) kun tyynystä tulee melkoisen pieni. Löysinpä sellaisenkin ohjeen jossa alkuruutua ei edes ommella pussiin vaan reunat vain taitellaan. Sitäkin pitää kokeilla. Täältä löytyy ohje.

Keitokseni otsikossa ovat näitä värjäyshommia, ruskean värin sain tyräkkipuskasta jonka leikkasin viime syksynä kukkapenkistä, silppusin, keitin reilun tunnin vähässä vedessä ja säilöin lasipurkissa viileässä läpi talven. Keltainen on tämän kesän pietaryrteistä joista värikeitoksen tein pari viikkoa sitten. Koko päivä menisi yhdessä värjäyksessä jos aamulla aloittaisi värinkeiton ja siitä sitten siirtyisi lankojen värjäykseen johon siihenkin saa helposti kulumaan reilut kolme tuntia kaikkine huuhtomisineen.

Minulla tämä "noitahomma" on vähän sinnepäin, lankamäärät värjäyksessä ylittää sallitut rajat eikä langat aina ole vyyhdillä vaan valoverhopussissa keränä. Keitoksien annoin jäähtyä lankoineen seuraavaan päivään ja huuhtelin vasta silloin.  Se mitä näistä joskus syntyy on ihan arvailujen varassa,  saattaa olla että matkin Pagisen mitä pagisen blogin pitäjää ja virkkaan isoäitineliöpeiton.

Koirulimme Sancha on nauttinut kesästä ja etenkin uimisesta, se onkin meidän uimamaisterimme. Mikähän siinä on että koko ajan pitää haukkua oikein korkealla äänellä niin että koko lähitienoo kaikuu kun joku on uimassa.

Turkki kuivana on kiva päästä rapsutettavaksi ja punkkisyyniin ennen nukkumista.

Perjantai oli herkkupäivä ruoan suhteen,  saimme juuri verkoista irroitettuja muikkuja suoraan ovelle aamulla kello 8.00.  Puhkoin kalat heti, osan laitoin pakkaseen ja iltapäivällä syötiin ihania ruisjauhoilla hunnutettuja voissa paistettuja muikkuja perunoiden kera. 

Kalanperkeet sai naapurin kissa.  

Sienisaalis on sunnuntailta ja niiden kanssa menikin sitten myöhään ennenkuin olivat puhdistetut ja ryöpätyt ynnä suolattu purkkeihin. Näitä tulee varmaankin lisää kun vihdoinkin on alkanut sadella vähän enemmän.

Kiitos edellisen postauksen kommenteistanne ja mukavaa viikon jatkoa!

Aina ei voi onnistua!

Piti olla ihania mansikkakuvia,  kuva suloisesta pikkiriikkisestä sisiliskosta ja monta kuvaa Puhoksen perinnepäiviltä, ei oo kun mämmäsin kuvat jäämään stadiin kotikoneelle. Vielä on oppimista että osaisi ottaa kuvat tikulle ja tuoda ne tähän läppäriin maalle jolla olen oppinut niitä muokkailemaan.

No, saattaapi olla että syksyllä on sitten yksi vähän kesäisempi postaus harmauden keskellä.

Kaupunkikodissa lähdin käymään perussiivouksen merkeissä. Koko talvikauden kestänyt remonttirupeama putkien pinnoituksen ja sen jälkeisen pintavetojen ja kylppärirempan (+ uudet sähköt ym. antennit) jälkeen oli tarpeellista saada nurkat siisteiksi ennenkuin syksyllä kantaa puhtaat matot lattioille. Pölyillä oli hyvää aikaa itsekseen laskeutua lattiatasoon  useamman viikon ajan ennen puhdistusvimmaisen naisen kotikäyntiä. Siivouksesta selvisin onneksi nopsasti koska kotikaan ei ole liioilla neliöillä pilattu, miehelle jätin kyllä kirjahyllyjen imuroinnin ihan suosiolla hoidettavaksi.

 

Stockan alennusmyynnissä piti tietenkin käydä, mitään muuta tarpeellista en ostanut kuin pienen lukukausikalenterin ja kävin kahvilla ja jädellä juhlistamassa prinssin syntymää Englannin hoviin.

Kaupunkikäyntiin mahtui myös mukava vierailu Jätkäsaareen muuttaneen neuleystävän uuteen kotiin.

 

Keskiviikkona huristelin junalla sitten takaisin mökkimaisemiin ja tais se kesäkin tulla mukana kun ilmat ovat lämmenneet huomattavasti. Ulkoruokailua pihalla on vihdoinkin voinut harrastaa.

Ja sitten minä retkahdin, lankoja en ole ostanut naismuistiin (paitsi Perinnepäiviltä kaksi vyyhtiä Kainuunharmasta neulakintaita varten) mutta paikalliselta Tokmannilta alesta piti ostaa kolme Sädekerää ja kaksi Pikkusiskokerää. Näillä on kavereita Hesan kodissa odottamassa.

Kirja löytyi kirpparilta eurolla.

 

Kässärintamalla on ollut hiljaista, sukkia miestenkokoja on valmistunut kolme paria, siniset on Novitan Polkua ja jotain muuta ohutta sukkalankaa varpaista varteen ja harmaa-punaiset Novitan Woolia.

 

Viime viikonloppuna oli täällä kuulemma sadellut ja kanttarellit ja tatit vihdoinkin nousseet jonkin kokoisiksi. Hyvää soossia sain aikaiseksi. Vadelmat jo melkein tippuvat pensaista.

Kanttarellipaikkani on lähellä pientä lampea ja keskeltä metsää polun varresta löysin tämän.

Miehen kanssa tuumailtiin että saattaa olla sorsan koska niitä uiskentelee lammella siellä pesivien joutsenten kanssa.

Mukavia sienestys- ja marjastuspäiviä kaikille!