Puutarhablogi heräilee kevääseen

Hei blogi, pitkästä aikaa! Poissaololleni ei ole mitään selkeää syytä. Syksyisin on aina työkiireitä ja paljon muuta tekemistä, se vaikutti ehkä osittain asiaan. Mutta nyt minulla on aikaa. Viikon päivät olen viettänyt etätöissä, joka tarkoittaa runsaat pari tuntia lisää aikaa per päivä, kun ei tarvitse matkustaa toimistolle. Olen pessyt viikon aikana kaikki pyykit, siivonnut, järjestänyt tavaroita, ulkoillut. Kylvänyt ja vaihtanut pelargoneille mullat, remontoinut ja tehnyt tänään jopa hieman pihahommia. Päivä on silti vasta puolessa välissä. Sitten keksin, että nyt olisi kerrankin aikaa päivittää kuulumisia blogiin. Ja kirjoittaa vihdoin parin viime vuoden matkakertomuksia, jotka ovat aina jääneet tekemättä.

Mutta niin, niitä kuulumisia.
Syksyllä jouduimme jättämään hyvästit rakkaalle kissaherrallemme. Jo pari vuotta kestänyt sairaus oli edennyt pitkälle, kissa laihtunut liikaa ja viimeisinä viikkoina hän oli hidastunut selvästi, eikä ruoka maistunut enää entisellä tavalla. Keskustelimme asiasta vielä viimeisen kerran eläinlääkärin kanssa ja teimme raskaan päätöksen kissan lopettamisesta. Hän sai kuitenkin elää 16 hyvää vuotta ja lepää nyt puutarhassamme vuorimännyn alla. Ikävä on suuri, kuten jokainen kissanomistaja varmasti tietää. Kaksi muuta kissaa pitävät kuitenkin huolen siitä, että tekemistä ja kissamaisia tilanteita piisaa.





Mitäs muuta. Alkuvuosi käynnistyi puutarhajuttujen osalta hyvin hitaasti. Valon lisääntyessä tilanne on kuitenkin muuttunut ja puutarhainspis kasvaa päivä päivältä. Paprikan kylvöni myöhästyivät selvästi, mutta tomaattien kanssa pääsin jo aikatauluun kiinni. Kylvöjen pääpaino on tänä vuonna kuitenkin vasta huhtikuussa, joten nyt mennään vielä himmaillen. Tällä hetkellä ensimmäiset paprikat ovat itäneet, mutta tomaatit eivät vielä.

Pelargonit selvisivät autotallissa talvesta kohtuullisesti. Muutama menetys tuli, mutta loput porskuttavat kohtuullisen hyvin. Vaihdoin niille eilen mullat ja todennäköisesti leikkaan ainakin muutamat kurottajat tulevina viikkoina alas.





Puutarhassa on jo elämää. Kävin tänään nauttimassa auringonpaisteesta ja leikkasin yhdestä penkistä talventörröttäjät alas. Aikaisempina vuosina olen silpunnut edellisvuoden kasvustoa yleensä melko nihkeissä oloissa - on ollut kylmää ja märkää, joissain penkeissä vielä luntakin. Tänään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Maa oli toki vielä jäässä, mutta kasvustot täysin kuivia, joten niitä oli suorastaan ilo silputa. Luonto herää jo kevääseen. Ensimmäiset krookukset kukkivat, piippoja nousee ja nuput pullistelevat.





Ruohosipuli heräilee:



Pikkupihlaja-angervo starttaa aina ensimmäisten joukossa:



Esikot eivät piittaa kylmistä öistä:



Tästä se lähtee, erikoinen kevät. On ollut omituinen talvi ja kuka olisi voinutkaan arvata, että siirrymme vielä oudompaan kevääseen. Pysykää terveinä!

Talveen valmistautumista

Viime viikolla saapuivat lumisateet tänne meillekin. Keskiviikkona lunta tuli kunnolla ja jouduin ihan tosissani kaivamaan töistä palauttuani autoani lumesta juna-aseman parkkipaikalla. Puutarhassa lumipeite on kuitenkin vielä ohut. Tuntuu, että osa sataneesta lumesta on ehtinyt sulaa tai haihtua. Kävin lauantaina pikaisesti tarkastamassa puutarhan tilanteen.
Viimeisinä vihreänä pysyneet myskimalvat ovat nuupahtaneet:



Sinipallo-ohdakkeet eivät ehtineet ensimmäisenä vuonna kukkaan:



Syysesikolla on luminen hattu:



Pilariomenapuun viimeiset lehdet:



Kärhön kukat ovat kuin paikalleen jäätyneita:



Talvikelien saapuessa aloitin tänä viikonloppuna lintujen talviruokinnan. Kattaus on tuttu ja aiempina talvina hyväksi havaittu: siemenseosta, maapähkinöitä sekä talipalloja. Ensimmäisenä paikalle saapui tietysti orava.





Siemenautomaatille kurottaessa orava otti yhdessä vaiheessa hieman liian rohkean asennon ja pöllähti otteen livetessä maahan. Siksi sillä on seuraavassa kuvassa lunta viiksissä:



Myös sinitiaiset, talitintit ja muutama pikkuvarpunen vierailivat ruokinnalla. Harakoitakin näkyi. Siemenautomaatti on tiheäoksaisessa kirsikkapensaassa, joka tarjoaa pikkulinnuille sopivasti turvaa.







Pakkasilmojen myötä aloitimme sisällä leivinuunin lämmittämisen. Valtava lämpöä varaava vuolukiviuuni on talvisin kissojen suosiossa. Laku on löytänyt mukavan paikan uunin päällä olleesta tarjottimesta:



Josta sen turkki pursoaa kivasti ylitse :)



Naukku on heittäytynyt käytävän puolelle rentoon asentoon:



Josta se katsoo kuvaamistani hieman epäillen :D



Näihin tunnelmiin :) Mukavaa sunnuntain jatkoa!

Vuoden ensimmäiset

Nyt se saapui, ensimmäinen siementilaus. Tai todennäköisesti se on ollut postilaatikossa jo torstaista lähtien. En ole älynnyt hakea viime päivinä posteja. Samalla tuli myös tammikuun Kotipuutarha-lehti.

Järjestelin siemenet kylvökuukauden mukaan (järjestely on ihan parasta) ja haaveilin kasvukaudesta. Totesin samalla, että monet kasvit vaativat suorakylvön, joka helpottaa hieman esikasvatuksen tilaongelmaa. Toki pihalle pitää edelleen mennä tonkimaan uutta penkkiä heti kun maa on sulanut.

Lehteä en malta vielä lukea. En tiedä mikä juttu siinä on, mutta varsin usein lykkään aikakauslehtiin tutustumista. Ihan kuin ne kestäisivät silloin pidempään.

Ensimmäiset "kylvöt" tältä vuodelta ovat itäneet ja murmelit pääsivät tutustumaan tulokseen:



Nom-nom-nom:



Hei, mitä sä kuvaat?



Toki myös ensimmäiset "syön näitä versoja ihan himona ja oksennan ne sitten lattialle" -showt on jo suoritettu.

Tästä se taas lähtee, uusi vuosi ja arki.

Jouluisia höpinöitä

Joulu ollaan vietetty rauhallisissa merkeissä. Käyty kyläilemässä, syöty hyvää ruokaa ja nukuttu pitkään. Voiko toivoa mitään parempaa? Ehkä sitä, että tällaista jatkuisi vielä pari viikkoa..

Kissoilla kävi myös joulupukki. Ensin se toi pari aivan ihanaa pahvilaatikkoa, jossa voi ottaa mukavat nokoset. Niistä on iloa pitkäksi aikaa.
Lisäksi kissoille oli yksi yhteinen paketti, josta paljastui kokonainen setti hiuslenkkejä! Ne ovat ihanan pörröisiä (saa napattua hyvin kiinni kynsillä) ja lentävät tosi nopeasti. Melkoisia hepuleita saa niillä aikaiseksi! Muistetaan kuitenkin myös, että jotkut kissat voivat innostua syömään hiuslenkkejä, joten leikkejä täytyy pitää silmällä, eikä pompuloita saa jättää lojumaan lattialle.

Tässä Laku näyttää mallia, kuinka hiuslenkkiä mäiskäistään. Tämä suoritetaan ilman mitään ylimääräisiä liikkeitä, tyynesti ja tyylikkäästi:







Minulle tontut toivat joulukuussa erilaisia siemeniä: kurpitsaa, kesäkurpitsaa, salaattia, sokeriherneitä... Ihan mainiota! Osa ensi vuoden hyötykasveista onkin siis jo valmiina odottamassa.



Aloin jo vähän ideoimaan kurpitsoille paikkaa, koska kaikki kolme lajiketta eivät välttämättä mahdu kasvimaalaatikoihin. Tuumasin, että täyttäisin suursäkin puoliksi mullalla ja kompostilla, siitä voisi tulla ihan asiallinen "kohopenkki". Nyt täytyy enää malttaa muutama kuukausi..

Osan siemenistä kylvin kuitenkin heti joulun kunniaksi: kissoille kauraa ja ihmisille vihanneskrassia. Valoa on vähänlaisesti, mutta toivotaan parasta.



Talvi taitaa vihdoinkin tulla. Tänään näytti nousevan kunnon lumimyrsky, mutta se rauhoittuikin hetkessä.





Hieman tuolla ulkona kuitenkin jo pakastaa. Ei muuta kuin lisää puita leivinuuniin, villasukat jalkaan ja sohvalle köllöttämään. Ihanaa viikonloppua!