Viikonlopun kukka- ja kylvöfiilistelyt

Viikonloppuna piti jatkaa kylppäriremppaa, mutta eipä sitten jaksettukaan. Laiskotutti. Sen sijaan siivosin vaatekaappiani (on se jännää, miten siivoaminen voi olla se kivempi tehtävä) ja tänään kävimme etsimässä loivia rinteitä Serenan hiihtokeskuksesta. Mielestäni "Erittäin helpoksi" nimetty rinne oli juuri ja juuri suoritettavissa, joskin tipuin siinäkin pari kertaa. Kerran sain suksien kärjet ristiin ja lensin kyljelleni vähän kovemmin kuin olisin toivonut. Tosin voin rehellisesti myöntää, että kaaduin koska kuvittelin, että taitoni riittävät jo vauhdikkaampaan laskuun. Luulot karisivat nopeasti pois :) Mutta jos tänä talvena ehtisi vielä muutaman kerran laskemaan, niin ehkäpä sitä oppisi taas lisää.



Lasketteluinto on osa uudenvuoden tavoitettani liikkua enemmän ja päästä kuntoon. Voisin kertoa aiheesta lisää, kunhan suoriudun kunnialla useamman kuukauden tavoitteista. Kahden kuukauden onnistumisilla ei kannata vielä kehuskella, vaikka itse olenkin hyvin tyytyväinen :)

Mutta asiasta toiseen - eilen bongasin ruokaostosten lomassa kaupasta tulppaanien sijaan hortensioita. Ihastuin totaalisesti näiden sävyyn ja osin myös ajatukseen, että ruukkuhortensia voisi kestää hieman pidempään kauniina kuin tulppaanit.







Ja wuhuu, hyviä uutisia kylvörintamalta! Ensimmäiset siemenet ovat itäneet ja pikkuiset paprikantaimet kurottavat kohti valoa. Kasvatuspöytä näyttää vielä todella autiolta, mutta eiköhän muutaman viikon päästä tilanne ole jo toinen. Ensi viikonloppuna aion rapistella kunnolla siemenpussukoita ja aloittaa maaliskuun kylvöt. Voisi käydä kurkkaamassa myös pistokastilannetta puutarhamyymälöissä. Onko muilla tietoa, onko Pk-seudun myymälöissä (Plantagen, Kukkatalo) jo pistokkaita tarjolla?



Rentoa sunnuntain iltaa ja reipasta uutta viikkoa!

Kylvöjä, tulppaaneja ja talviurheilua

Toivottavasti teillä on ollut mainio ystävänpäiväviikko ja mukava viikonloppu! Tämä ja eilinen päivä ovat ainakin olleet säiden puolesta loistavia, joskin lauha sää tarkoittaa myös sitä, että tiet ovat paikoin älyttömän liukkaita. Muun muassa meidän sisäänajotie ja piha ovat ihan luistinratoja.

Luistelusta puheen ollen, eilen kokeilimme miehen kanssa laskettelusuksien luistoa Peuramaalla. Siellä oli tosin taitoihini nähden ehkä jopa liian jyrkät rinteet. Laskettelukertani voi laskea yhden käden sormilla ja viime kerrasta on kolme vuotta. Ensimmäinen tunti meni siis siihen, että muistelin, miten sukset saadaan kääntymään. Kyllä se lopulta alkoi onnistumaan, eikä lasku ollut enää toikkarointia katastrofista toiseen. Oli hauskaa!



Keltainen täplä on meikäläinen, uskottava alppihirmu:



Tänään avasin kylvökauden. Tai niin, olenhan tehnyt jo hankikylvöjä, mutta niitä ei nyt lasketa. Kylvin kahta paprikaa, 'Arianne' -lajiketta sekä siemenkirjeestä saatua oranssia suippopaprikaa. Lisäksi laitoin keijunmekkoa, kasvatan sitä ensimmäistä kertaa siemenestä. Jännittävää, taas voi aloittaa toiveikkaan odottamisen ja kylvöastioiden multapinnan päivittäisen tirkistelyn.

Lopuksi vielä pari tulppukuvaa. Ystävänpäiväkimpussa oli suloisia kerrottuja tulppaaneja:





Mukavaa uutta viikkoa!

Kylvökalenteri:
Kylvettyjä lajikkeita: 3 (+ 13 hankikylvöissä)
Itäneitä: vielä nolla.

Hyviä juttuja

1. Liikunnan lisääminen toimii. Tämän vuoden tavoitteeksi asettamani liikunnan kasvattaminen on ensimmäisinä viikkoina sujunut mukavasti. Tarkempi tavoite oli nostaa sykettä kahden ja puolen tunnin verran viikossa ja se on tähän mennessä onnistunut hyvin. Asiaa edistää tietysti myös se, että tämänhetkisellä kunnollani sykettä kohottaa jo pelkästään hieman rivakampi kävely. Alle puolen tunnin suorituksia en laske mukaan, joten mitkä tahansa pienet kävelypyrähdykset eivät viikkotavoitetta kasvata.

2. Seniorikissamme vointi on hyvä. Vanha kissaherra on ollut kortisonilääkityksellä jo runsaan vuoden, mutta voi tilanteeseen nähden melko hyvin. On ilo nähdä sen juoksevan portaita ylös-alas meitä seuratessaan tai pistävän lehtikorissa olevia papereita palasiksi. 

3. Lukeminen on taas in! Töissä perustamastani kirjakerhosta keräsin hurjasti hyviä kirjavinkkejä ja roppakaupalla lukuinspiraatiota. Sain juuri päätökseen työkaverin suositteleman Bea Uusman Naparetki -kirjan, kuuntelen parhaillani Michelle Obaman elämänkertaa ja välillä luen e-kirjana Hans Roslingin Faktojen maailmaa. Tuntuu siltä, että olen taas löytänyt lukemiselle aikaa ja se on aivan mahtavaa. 

4. Ulkona on tosi kaunista. En ole yhtään talvi-ihminen, mutta myönnän ihastelevani tämänhetkisiä maisemia. Lumen peittämiä näkymiä pihaltamme:

5. Ensi viikolla alkaa Docpoint-festivaali! Yritän nähdä niin monta dokumenttielokuvaa kuin suinkaan ajallisesti mahdollista. Tosin tuo ajankohta myös jännittää, koska nyt jo kaksi vuotta peräkkäin olen sairastunut festivaalin aikana ja joutunut perumaan monta näytöstä. Toivottavasti tänä vuonna sama ei toistu.

Paljon hyviä asioita💗

Iloista alkavaa viikkoa!

Hyvää uutta vuotta!

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä. Teimme miehen kanssa hyvää ruokaa ja keskustelimme vuoden 2018 merkityksellisista asioista sekä uuden vuoden tavoitteista. Kyseinen keskustelu on jo useamman vuoden perinne ja erittäin mukava ja odotettu hetki.

Vuoden ensimmäinen päivä alkoi vesieristyshommissa, koska yksi selkeä uuden vuoden tavoite on saada alakerran kylpyhuone vihdoin valmiiksi. Vihdoin siksi, että kyseinen tavoite on roikkunut muistaakseni jo kolme vuotta listoilla. Nyt ollaan onneksi päästy jo sellaiseen vaiheeseen, että tänä vuonna taidan jopa uskoa sen valmistumiseen. Laattoja on kuitenkin jo seinissä ja kohta myös lattiassa.

Valmistuu ihan käsiin!



Henkilökohtainen merkittävä tavoitteeni tälle vuodelle on alkaa liikkua aktiivisesti ja päästä hyvään kuntoon. Aikoinaan pidin itseäni urheilullisena ihmisenä, mutta kadotin sen ajatuksen jossain välissä arjen ja erilaisten tapahtumien seurauksena. Samalla hävisi kunto ja lihasvoima. Nyt aion saada ne takaisin. Minulla on sen saavuttamiseksi erilaisia keinoja, mutta tärkein on ehdottomasti se, että asetan liikunnan ykkösprioriteetiksi. Remontti ja puutarhakin jäävät kakkoseksi ja niihin keskityn silloin, jos jää aikaa. Kaikkea ei voi saada kerralla.

Liikuntaan löyhästi liittyviä kuvia jouluaaton kävelylenkiltä. Tänään ulkona oli pelkkää loskaa ja sumua, joten kännykkää ei tullut kaivettua esille missään vaiheessa.





Toinen tavoitteeni liittyy säästämiseen ja sijoittamiseen eläkepäivien varalle ja kolmas inspiroivaan arkeen, joka käytännössä tarkoittaa mielenkiintoisten juttujen tekemistä - lukemista, uuden oppimista, kulttuuririentoja, museoita ja uusien asioiden kokeilua.

Puutarhan osalta ei tälle vuodelle ole erityisempiä tavoitteita. Enemmänkin pientä puuhastelua ja mukavaa vapaa-ajan viettoa. Viime vuodelta otan tälle vuodelle mukaan myös lisääntyneen kasvissyönnin, Tunnista 100 lintulajia -haasteen, Museokortin ja Storytelin äänikirjojen kuuntelua varten (paras keksintö aikoihin!).

Onnellista uutta vuotta! Ja rapsutuksia kaikille karvakamuille :)

Poukkoilua ja tulppaaneja, taas!

Työkiireet ovat vihdoin hellittäneet ja minulla on ollut iltaisin aikaa puutarhalle. Ja mitkä illat ne ovat olleet! Kesäisen lämpimät ja linnunlaulun säestämät hetket muutoin lähes hiljaisessa puutarhassa ovat parasta terapiaa.

Pakko laittaa vielä tulppaanikuvia tähän väliin. Viimeisiä kukintapäiviä viedään.







Nyt on ollut pieniä haasteita löytää kaikille esikasvatetuille kasveille paikkoja. Sen siitä saa kun ei raaski heittää yhtään taimea pois! Lopulta laitoin useampaan penkkiin punavirmaa, kosmoksia ja hämähäkkikukkia. Kosmoskukkia riitti silti myös ruukkuihin verbenoiden ja härmesalvioiden lisäksi.

Kasvihuoneessa oli tänään illalla kaksi runkotomaattia hieman nuupahtaneina, voi kääk! Ehkä ne jäivät aamun kastelukierroksella vahingossa väliin. Muutenkin minusta on tosi vaikeaa arvioida oikeaa kasteluvesimäärää kasvusäkkiin. Välillä tuntuu, että vettä on liikaa ja tänään sitä on selvästi ollut liian vähän. Tietysti myös päivän lämpötila vaikuttaa vedentarpeeseen.

Kasvihuoneessa paprika (tai chili?) kukkii:



Kurkku 'Femspot' puskee jo hedelmiä! Kasvihuonenoviisina minulla ei ole aavistustakaan, milloin kurkut kannattaisi poimia. Onko siihen hyviä vinkkejä? Kuvittelisin, että valmiin kurkun mitta on lajikekohtainen. Poimin nyt ensimmäiset kurkut talteen:





Kylvin viime vuonna kaksivuotisen kesäkuuruohon siemeniä. En ollut sen suhteen kovin toiveikas, koska viime kesänä taimet kokivat jonkinlaisen ötökkähyökkäyksen. Yksi kesäkuuruoho kuitenkin selvisi koettelemuksesta ja kukkii nyt kirkkaan violettina:



Kuolanpioni (tai mahdollisesti silti ruusupioni?) kukkii. Löysin tämän viime vuonna metsiköstä ja siirsin kukkapenkkiin. Hyvinhän tuo siirto näyttäisi onnistuneen, mutta kasvi on tosin vielä melko matala ja pienikokoinen.



Palataan lopuksi taas tulppaaneihin :)



'Slawa' ja 'Elegant Lady' tulput:



Ja hempeät 'Blushing Ladyt':



Postaus poukkoilee, mutta siltä tuntuu myös puutarhassa. Kun tekee yhtä juttua niin samalla huomaa seuraavan ja seuraavan.. Mutta on tämä silti ihan parasta aikaa!

Lauantaiaamuna

Eiliset uutiset Tukholmasta pistivät mietteliääksi. Olin siellä alkuviikosta työmatkalla sekä tapaamassa ystävää. Terroriteot tulevat lähelle, eivätkä pelkästään välimatkan vuoksi. Ajatukseni ovat ystävieni sekä ruotsalaisten työkavereideni luona.





Arki kuitenkin jatkuu ja hyvä näin. Tänään tai huomenna taidetaan lähteä Kevätmessuille, vaikka alunperin vakuutin pysyväni poissa messuilta ja olevani mieluummin omalla pihalla. Mieli muuttui kun työkaveri antoi ilmaislippuja. Mietin että ei puutarhassani ole vielä erityisempää tekemistä.




Kuvituksena tulppaanikimppu joidenkin viikkojen takaa. Ihastuin niiden aprikoosinsävyisiin reunuksiin. Kohta on kevät niin pitkällä, että voi tutkailla nouseeko tulppaaneita jo omista kukkapenkeistä.

Aurinkoista viikonloppua sekä messuilijoille että omassa puutarhassa keväästä nauttiville!

Sekalaisia hetkiä viime viikoilta

Loppuvuosi on kiitänyt ohi sellaista vauhtia, että en ole edes ehtinyt huomata ajan kulkua. Viimeisten päivien aikana on kuitenkin tuntunut siltä, että on ollut hetki hengähtää ja reflektoida kaikkea tapahtunutta. Muutamia kuvakulmia menneiltä viikoilta on tallentunut myös puhelimen muistikortille, joten laitan niistä palasia myös blogiin.

Erikoinen ravintola Varsovassa, jossa söimme työmatkalla illallista kollegoiden kanssa:
Oli joulukoristeita, kylttejä, patsaita, joka puolella jotakin!







Ja erittäin maukkaat (ja hyvin lihapainotteiset) rehelliset ateriat:



Viikonloppuna vierailin veljeni luona ja nappasin kuvan veljentyttöjen jänöjussista:



Eilen kävelin Helsingin keskustassa ja ihailin Espan jouluvaloja:





... sekä Tuomaan markkinoiden karusellia:



Markkinoilta ostin lapaset herttaisilta mummoilta ja paketillisen poronmakkaraa. Sen jälkeen jonotin tovin joulukorttiostoksilla. Kirjakaupan korttivalikoima oli suoraan sanottuna mykistävä. Nyt pitäisi enää kirjoittaa kortit ja laittaa ne matkaan.

Pikkuhiljaa alkaa joulutunnelma hiipiä minunkin mieleen. Eihän tässä enää ole kuin muutama hassu hetki puuttuvien lahjojen hankkimiseen ja joulumenun suunnitteluun. Ja toki glögin siemailuun :)

Tämän sekalaisen höpinän päätteeksi toivotan kaikille oikein mukavaa joulun odotusta! :)
Kohta voidaan rauhoittua joulun viettoon!

Sisäistä rauhaa ja syyskuun kukkasia

Enpä sitten tänäkään viikonloppuna halunnut työntää nenääni pihalle. Muutama aste lämpöä ja hurja tuuli ei pahemmin houkutellut syystöihin. Olen tällä kertaa jo kuitenkin ihan sinut syksyllä iskevän innottomuuteni kanssa ja annan itselleni luvan möllöttää sydämeni kyllyydestä.

Punakellukka (kuva 18.9.):



Pienen pieni morkkis iski siinä vaiheessa, kun mies jatkoi eilen suojaverkkojen laittamista ja minä istuin vain sohvalla telkkarin edessä.. Mutta aina ei mene energiat tasan. Tai oikeastaan energiaa taitaa olla rajallinen määrä ja minulla se suuntautuu nyt pääosin työasioihin. Uudessa paikassa ja roolissa oloni on tuntunut hyvältä, vaikka vauhti on välillä kovaa: paljon uutta ja mielenkiintoista, työmatkoja, uusia ihmisiä, inspiroivia keskusteluja ja ajatuksia. Olen myös huomannut, että aivoni vaativat aikaa kaiken tämän prosessointiin. Nukun viikonloppuisin ennätyspaljon ja nautin leppoisista koti-illoista. Tähän sisältyy esimerkiksi Downton Abbeyn katsomista Netflixistä tai ikuisuusprojektini korinpohjapeiton jatkamista (tällä hetkellä neulottuna on about 10 senttiä.. vielä on siis tekemistä :D)

Esikot lähtivät syyskuussa toiselle kierrokselle. Samaan kuvaan mahtui neljä eri kukkivaa esikkolajiketta (kuva 10.9.): 



18.9. mukaan liittyi myös viides esikko:



Melkoisena yllätyksenä en ole kuitenkaan ehtinyt pahemmin vajota negatiivisiin ajatuksiin. Minulle on hyvin tyypillistä velloa melankolisesti tyytymättömyydessä itseeni tai elämääni. Käyn sen kanssa jatkuvasti taistelua, etenkin jos en pidä itseäni kiireisenä. Paitsi nyt! En tiedä, onko kyseessä uuden työpaikan tuomat hyvät fiilikset vai joku muu syy, mutta tunnen oloni hyvinkin seesteiseksi. En ole ollenkaan tottunut tällaiseen olotilaan :) Ei haittaa melkein yhtään, että pihalla on kuihtuneita kesäkukkia. Eikä sekään, että alakerrassa sijaitseva varastotila on kesän jäljiltä täydessä myllerryksessä - multasäkkejä, ruukkuja ja työkaluja on sikin-sokin. Ajattelen vaan, että ei hätää, kyllähän sitä ehtii.

Syysleimut 25.9.:



Samaan aikaan loistivat myös harmaamalvikit:



.. ja kesäkukista sinitähtöset:



Tämän itsereflektoinnin ja syyskuun kukkakatsauksen jälkeen haluan toivottaa kaikille mukavan leppoisia iltoja!

Ajan- ja tilanpuutetta

Viikko on kadonnut hujauksessa. On ollut menoja, pitkiä työpäiviä ja liian vähän aikaa pihatöille. Päässä on pyörinyt tiettyjä ikuisuuskysymyksiä ja valtaosan ajasta ajatukset ovat kiertäneet kehää ilman sen suurempia ratkaisuja. Lähdin aamulla varhain pihalle, jotta saisin muuta mietittävää, mutta lapion varressa olo ei piristynyt. Päinvastoin, taisi siinä kasvimaalaatikoiden multaan tippua pari kyyneltäkin.

Lopulta tilanne alkoi naurattamaan. Siinä se mimmi lapioi ja niistelee itsekseen :) Sitä myötä kun työt etenivät ja viimeinen laatikko tuli vaihdettua, oli mielikin keventynyt. Taustalla olleita ajatuksia täytyy tietysti työstää edelleen, mutta tauko niistä oli erittäin tervetullut.

Päivällä ulkoilutin pikkutaimia. Kaksi kura-alustaa ruukkuineen mahtuu täydellisesti tomaatinkasvatuslaatikkoon. Viritin päälle vielä harson, jotta taimet olisivat suojassa tuulelta ja suoralta auringonpaisteelta. Muutamat taimista ovat ihan miniatyyrisiä!



Sisällä on havaittavissa vakavaa tilanpuutetta. Kasvatussysteemeja. Pussukoissa on uudet idätettävät.



Plantagenin pelargonia- ja verenpisarapistokkaat ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Taustalla kurottaa kelloköynnös.



Pyysin miestä hakemaan rautakaupasta muutaman minikasvuhuoneen taimien koulimista varten. En näin jälkeenpäin ihan ymmärrä, miksi ajattelin, että 2x24 kenno riittää mihinkään? Sain siihen nyt vain samettikukat (keräämistäni siemenistä, itivät melko heikosti), punakellukat, syyssyrikan (vain yksi iti, mutta tätä vaalin huolella) ja alle puolet idänunikoista. Kasvatuskennojahan tarvitaan ainakin viisi lisää!



Ulkona ei ole tapahtunut mitään sen suurempaa kehitystä viikon aikana. Piippoja työntyy valoa kohti joka puolelta, mutta kukkia täytyy vielä odottaa.



Tarhakylmänkukkaa oli pakko käydä taas kuvaamassa. Edistystä on tapahtunut! Toivottavasti joku kutsumaton vieras ei käy napsimassa näitä poskeen, kuten viime syksyllä kävi. Voisinkin virittää tälle jonkinlaisen suojan varmuuden välttämiseksi.



Rentouttavaa viikonloppua ja mukavia päiviä puutarhassa!