Hei,
rakastan tätä saamattomuutta,
niin kaikki muutkin perheessämme lukuunottamatta miestäni, jonka täytyy puuhata koko ajan jotakin:
on pientä remonttihommaa, täytyy tehdä töitä (siis oikeita töitä),
vaikka on pyhät, täytyy käydä lenkillä...
no se on kai enemmänkin halusta kiinni, kuin siitä, että täytyy.
Helsingin yliopiston filosofian professori Timo Airaksinen puhui televisiossa joulusta HALUN juhlana.
Halutaan lahjaksi sitä, tätä...
Halutaan syödä, juoda...
Halutaan, halutaan, kunnes tammikuussa alkaa katumusrituaalit:
aloitetaan painonhallinta, tipaton tammikuu jne.
On ruokaähkyä, tavaraähkyä.
Olen tutustunut kyseisen professorin ajatuksiin ennenkin,
koska hän oli edesmenneen rakkaan serkkuni aviomies.
Filosofiahan on aika kriittistä ja pohdiskelevaa,
eikä sovi niille, jotka etsivät suoria vastauksia.
Minä en nimittäin halua nähdä joulua halun juhlana, vaan
näen sen enemmänkin toivon juhlana:
toivotaan lahjoja, hyvää mieltä, yhdessäoloa...
No, joulu on nyt ohi ja seuraavan kerran halutaan tai toivotaan kaikkea
sitten taas vuoden kuluttua.
Mutta tähän väliin mahtuu kaikkea mukavaa:
kuten Uusi Vuosi ja uudenvuodenlupaukset (en koskaan tee lupauksia,
koska en pysty niitä pitämään)
Helmikuussa aletaan odottaa jo kevättä,hankitaan maljaakot täyteen tulppaaneja
ja metsästetään auringonsäteitä.
Olemme täällä nyt masut pulleina suklaakonvehdeista, marmeladista, jouluruuista. Lahjaksi saadut pyjamat ovat ympärivuorokautisessa
käytössä.
Arki alkaa ja se on ehkä pelastuksemme,
on aika ryhdistäytyä.
Ihanaa arjen alkua kaikille! <3
XX Päivi
