A special day /GRADUATION

 

 

(Tämä kuva on neljä vuotta sitten,

Matilda vasemmalla ja Lily oikealla)

Hei,

lauantai oli meille kaikille erityinen päivä.

Nuorimmaisemme valmistui lukiosta periamerikkalaiseen tapaan.

Juhlallisuudet olivat suuret ja puitteet mahtavat.

Noin seitsemänkymmentä American School of Warsawin senioria 

marssi lavalle Puolanjuutalaisten historian museossa, joka on muuten suomalaisen arkkitehtitoimiston, Lahdelma&Mahlamäki käsialaa.

Siellä pidettiin puheita, oli musiikkiesityksiä jne jne. Meitä suomalaisia vähän hymyilytti se tapa, jolla amerikkalaiset tekevät kaiken niin suuresti,

mutta kunnioitan sitä, miten he osoittavat nuorille olevansa ylpeitä heistä ja siitä, että nämä ovat saattaneet lukionsa kunnialla loppuun.

Kansainvälisiä IB-tuloksia saamme odottaa kuitenkin heinäkuulle saakka.

Matilda ja Lily ovat olleet parhaat ystävykset kuusi vuotta.

Kuusi vuotta sitten he olivat pieniä tyttöjä pienen tytön unelmineen.

Heistä on kasvanut kauniita ja avoimia nuoria naisia

ja varmasti monet unelmat ovat matkan varrella vaihtuneet. Tiet vievät nyt nämä nuoret naiset

eri mantereille, mutta uskon että ystävyys kantaa ja heillä on edessään monta yhteistä seikkailua.

Keräännyimme Varsovassa Flaming&Co ravintolaan ja koska ilma oli kaunis, istuimme ja nautimme ruuasta, sekä toistemme seurasta ulkona.

Lilyn vanhemmat ja isovanhemmat olivat saapuneet Norjasta ja USA:sta.

Meitä oli paikalla isovanhempien lisäksi Axel, joka valmistui samasta lukiosta kolme vuotta sitten.

Itse lennän tänään maanantaina kotiin Suomeen myöhään illalla.

Haluan toivottaa näille ihastuttaville neitokaisille, sekä kaikille tämän kevään, kesän, sekä syksyn ylioppilaille ympäri maailmaa

ONNEA

ja

KAIKKEA HYVÄÄ ELÄMÄÄNNE.

xx pÄIVI

IT'S EASTER

Hiivin aamulla hiirenhiljaa portaat yläkertaan...

kuuluu vaimeaa unen tuhinaa.

Ihana näky ja ihana tunne sydämessäni.

Hain nuorimmaisemme eilen myöhään illalla kentältä ja

nyt tuo minun pienokaiseni nukkuu syvää unta, eikä herää 

vaikka ikuistan unen kamerallani,

nuku vain, nuku...

Pitkäperjantai saisi jatkua vaikka kuinka pitkään...

Nyt olemme tässä jo vierekkäin keittiössä,

teemme molemmat omia hommia, mutta vieretysten.

Onhan se aikamoisen hienoa, kun kolme lapsista paikalla.

Kohta hyppäämme autoon, haemme Axelin töistä ja suuntaamme anoppilaan syömään pääsiäisherkkuja. Mieheni tulee sinne suoraan kentältä,

näin pääsiäinen on meillä alkanut ja 

jatkuu vielä monta päivää.

Nauttikaa pääsiäisen ajasta <3.

(Kauppa on auki normaalisti huomenna, lauantaina, 11-15)

XX Päivi

LOVELY

Hei,

nyt on hiihtoloman aika ja nuorimmaiseni lensi Suomen kotiimme

minun ilokseni. 

Kamera rakastaa tytärtäni ja minä kuvaisin häntä päivästä toiseen jos vain saisin ja voisin.

Tänään myös vanhempi tyttäreni tuli yhdeksi yöksi, jolloin minulla on täällä viidestä lapsestani neljä :-))

Parasta aikaa kirjoittaessani tätä olemme kaikki kolme somettamassa meidän isossa vuoteessamme vierivieressä;

Axel, Aino-Kaisa ja minä. Samalla katselemme löytämiämme videopätkiä, joita sitten näyttelemme toisillemme ja nauramme kippurassa...

Tämä on sitä laatuaikaa ja rakastan tätä.

Kauppani on kiinni keskiviikkona ja torstaina,

mutta jos sinulla on jokin tuote mielessäsi minkä välttämättä haluaisit tai tarvitset, niin soita minulle, voin avata kaupan oven mielelläni, jos vain olen tässä kotosalla (ajan kaupalle viidessä minuutissa):

040 5494027

Perjantaina ja lauantaina olen kaupalla taas normaalisti.

Kaikille hiihtolomalaisille suloisia lomapäiviä ja

muille huikean ihanaa viikkoa!

XX Päivi

SHE IS THE REASON...

Hei,

terveiset täältä Varsovan kodistamme.

Eilen ja tänään täällä on juostu ostamassa ensimmäisiä joululahjoja (melkein siis pakko oli juosta, että ehti käydä kaikki ne kaupat läpi, jotka piti...ensin Matildan kanssa ja sitten vielä yksin.)

Kyllä on hankalaa kun käyn täällä tavallaan enää kyläilemässä

ja mieheni jättää autonsa minulle noiksi päiviksi...

nyt sekoilen sanoissa, siis hankalaa ei ole se, että minulla on auto käytössäni, vaan se, etten osaa sitä kunnolla ajaa ja koska en myöskään enää vakituisesti kurvaile täällä ja näissä liikenneruuhkissa,

niin on kuulkaa melkoisen jännittävää ajella minulle vieraalla autolla, koska välillä liikenne on aika mielipuolista täällä.

Tänään lähdin talon edestä, kun sitten kauhukseni huomasin, että jonkinlainen tietyö oli edessäni ja tilaa ajaa kahden auton välistä oli todella minimaalisesti.

No, ystävällinen nuori mies näyttämään, että tule, tule vaan, kyllä mahtuu,

avasin oven (koska en siinä kiireissäni edes saanut oikeaa ikkunaa auki, vaan takaikkuna aukesi) ja kokeilin olisiko englanti yhteinen kieli ja selitin, etten yksinkertaisesti uskalla ajaa pienestä raosta.

Pojat pyysivät peruuttamaan,

 en sitten osannut myöskään peruuttaa...

syy oli siinä, että takanaikkuna oli aivan märkä, enkä 

kyennyt näkemään mitään ja en osannut laittaa takaikkunan pyyhkijää päällä, että ihan kiva oli istuskella siinä autossa pääsemättä eteen tai taakse.

No, nämä pojat olivat huumorimiehiä ja ymmärsivät äitinsä ikäistä naista, sekä siirsivät toisen autoista sivummalle, jolloin minä pyyhälsin ohi jäljelle jääneellä arvokkuudella.

No, joululahjojakin löytyi,

täällähän on kauppoja, joita ei meilä Suomesta löydy

ja nuoriso ei ehkä kuitenkaan halua kaikkia lahjojaan äidin kaupasta :-))

Tapasin päivällä myös minulle rakkaan puolalaisen ystävättäreni

ja kävimme yhdessä syömässä.

Syy, miksi olen täällä, ei kuitenkaan ole jouluostokset,

eikä ystävät,

vaan tuo kuvassa oleva kultamme,

ihana ''pieni'' tyttömme <3.

Lennän huomenna illalla takaisin kotiin,

Axel on kiitettävästi hoitanut Beaa, joka leikattiin perjantaina, mutta se on sitten oma stoorinsa.

Kauppaa pitää auki nyt ihana nuori opiskelijanainen,

joka on harjoittelemassa liikkeessäni ja pianhan minäkin olen siellä taas.

Hyvät alkaneet viikot!

XX Päivi

MY TREASURE

Hei,

tämä kaunis nuori nainen on aarteeni.

Kuvittelin aikoinaan, että lapset on jo tehty ja

minullahan oli neljä ihanaa lapsukaista. 

Viides raskaus oli kuitenkin alkanut, mutta se päättyi valitettavasti siihen, että raskaus kehittyi väärässä paikassa ja minut jouduttiin leikkaamaan.

Asuimme siihen aikaan Indonesiassa, jossa en voinut luottaa sairaalahoidon tasoon ja jouduimme lentämään Singaporeen, jossa minut leikattiin päivystyksessä.

Muutimme sitten Thaimaahan

ja

 kuin ihmeen kaupalla meille avautui mahdollisuus

adoptioon siellä asuessamme ja puolitoista vuotta odotimme 

tätä ihanaa ihmettä,

rakasta pientä tyttöämme. Sitä ennen oli adoptiokeskukseen toimitettu todistuksia, dokumenttejä isot kasat.

Matilda oli vähän yli vuoden vanha tullessaan lapseksemme ja niin pieni, että mahtui vauvojen potkupukuun, vaikkakin osasi jo kävellä.

Nyt kesä on ollut ihana ja meillä on keskenämme jo

selkeästi sellaisia naisten juttuja...

Tänään olen nuuhkinut, sekä halannut...

huomenna aamulla vien aarteeni lentokentälle ja Varsovassa Matildan pappa, mieheni, on vastassa ja ''pikkuisemme''

aloittaa maanantaina koulun, lukion toisen luokan,

IB:n ensimmäisen vuoden

ja

minä jään tänne tyttäreni tyhjän huoneen ääreen.

Viikkoon en siis aio avata huoneen ovea,

en voi...

ikävä, ikävä, ikävä...

XX Päivi