Kiusaajasielut kouluissa

Työmaa seisoo. Päivän kaupunkikuva.

Koulukiusaaminen on tabu. Siltä ainakin tuntuu kun katsoo miten asiaa käsitellään ja siitä puhutaan mediassa. Tänään kuulin että koulukiusaajat pyytävät suojelurahaa kiusatuilta Turussa. Koulutoimenjohtajalle on soitettu. Mitähän jatkossa, veikkaan ettei mitään. Koulun maine on kova sana. Miten tämä on näin pitkälle mennyt ja riistäytynyt käsistä. Ehkä syy on se että on kysymys lapsista ja lapsethan ovat marginaalissa jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Kiusaajat löytävät uuden uhrinsa aina vaikka edellinen uhri siirrettäisiin toiseen kouluun tai yksityisopetukseen (sekin on mahdollista jos on rahaa.) Samat kiusaajat siirtyvät myöhemmin työelämään ja kiusaaminen jatkuu. Se on ihmistyyppi joka saa vapaasti olla ja kiusata hamaan hautaan asti. Tuli mieleen Seikkis. Siellä toimi kiusaamisen kaava. Metodi oli epäluulo, kyttäys ja herjanheitto. Kokouksissa piti olla hiljaa ja piirrellä tikku-ukkoja. Jos joku avasi suunsa oli kosta selviö. Tätä jatkui monta vuotta. Pomot pelkäsivät tulla Seikkikseen. Aina liikkui huhuja että se ja se työntekijä oli käynyt lipomassa pomoa. Ainainen helvetti jatkui vaan. Seikkis toimi myös joskus alkoholisoituneiden pomojen turvakotina. Perheväkivaltaa paettiin naama mustelmilla toisen pomon avulla Seikkikseen joka minun mielestäni ei ollut turvallinen raivoisan mustasukkaista armeijan erityismiestä ajatellen. Hempulit ovet olisi voinut potkaista sisään. Silloinen vahtimestari joutui hankalaan välikäteen yllätettyään uhrin Seikkiksessä. Rauha vaan heidänkin sieluille. Koulu nykyisellään on tuhoon tuomittu. Eikä se ole tämän hallituksen vika.