Ihminen voi olla maailmassa olematta

Kirjan voi avata ja sulkea. Kuvaa voi katsoa tai olla katsomatta. Oven voi avata tai olla avaamatta. Muisti tallentaa aikaa ja tapahtumia. Ihminen voi olla maailmassa kohtaamatta ketään tai sitten avata ovensa ja myös sulkeutua. Aika on ja on samalla ajaton. Muisti ja muistot ovat henkilötasolla omia. Samasta muistosta voi toinen saada irti jotain muuta. Kansakunnan muisti taas on kollektiivista. Vanhojen latojen seiniin kaiverretut päivämäärät ja vuosiluvut ovat muistin paikkoja.

Kuvataiteilija Kaija Mäenpää on valokuvannut vanhoja latoja, ovia ja kirjoja. Näyttelyssä on kaksi tasoa valokuvauksellinen ja kuvataiteellinen. Mustavalkoiset ladot ja latojen sisäkuvat väreinä maalauksissa. Kuvat ovat saranoilla kääntyviä ovia. Värit ovat nostalgisen sinistä ja punamullan punaista. Valo on jotakin sakraalia, jotakin vuosisatojen takaista tietämystä. Aloin ajatella Tarkovskimaista maisemaa jossa vanhat mestarit näyttäytyvät.

Ajattelin ottaa kuvan valokuvasta, jossa oli vanhat, arvokkaat kirjat kamanina pariovet, joista toisen alta tulvi lämmintä valoa. Yläosassa oli alttarimainen asetelma vanhaa viisautta ja sakraalia oloa. Kuvaus ei onnistunut sillä lasipinta heijasti liikaa.


Minua tämä näyttely liikutti.

Ikoni katsoo sinua

Turun ortodoksisen seurakunnan seurakuntasalilla on nähtävillä ikonimaalauskerhojen kevätnäyttely. Ikonin perimmäinen tarkoitus on olla rukouksen välineenä. Kaikki muu toiminta sen ympärillä on maallistunutta. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että ikoni ei saisi olla kaunis ja kullattu.

Katselin ikoneita ja sitten tapahtui jotakin ihmeellistä: äärimmäisenä ulko-oven
tuntumassa pieni Sarovilainen kävelee keveästi, lempeä ilme kasvoillaan. En ollut ainoa, joka viipyi tämän ikonin ääressä. Yleensä ottaen ikonit olivat kauniita ja hyvintehtyjä. Näyttely on suljettu tänä viikoloppuna.



Kävin myös katsomassa piispa Arsenin ja Janne Myllysen yhteisnäyttelyn. Se on vastakohtaisuuksien näyttely. Arsenin väreiltään kirkkaat ja puhtaat ja harmoniset, perinteiset ikonit käyvät dialogia Myllysen todellisten sotakuvien kanssa. Myllysen värit ovat sameita, nuhruisia ja todellisia ja aikaamme sopivia. Arsenin TANSSIJA on mielestäni humoristisin maalaus aikoihin. Tanssija ei ole mies, ei nainen, vaan jotakin muuta. Itse ajattelin hänen olevan enkelihahmon. Tanssijan jalat herättävät katsojissa kummastusta. Lättäjalka hän ei ole, sillä holvi on korkea. Myllynen voisi olla satiirikko ajassamme, sillä hänen George Voittajansa on hyvin Gogolmainen hahmo. Jos olisin kliseemäinen ja sanoisin että hengellinen ja aineellinen kohtaavat tässä näyttelyssä, olisin kapea-alainen katsoja.

Näyttelypaikka: Galleria Nefret, Turku, Eerikinkatu 4.