Kaupunkikuvia

Aamulla aikaisin kaikki oli hieman sumuista ja tihkuista. Katselin torimontun yli Uusbörsiin. Ei tuo ole huippu arkkitehtuuria ja vanumammantalon profiili luo kontrastia. Hieman kumarassa kuin vanha majesteetti.

Ortodoksisen kirkon nurkalla herrat pitivät palaveria. Käänsin selkäni ja kuvasin nosturia sumun läpi. Kirkkoa en kuvaa sumun läpi. Kirkko on olemukseltaan kirkas. Turussa lämmintä ja aurinkoista.

Kiusaajasielut kouluissa

Työmaa seisoo. Päivän kaupunkikuva.

Koulukiusaaminen on tabu. Siltä ainakin tuntuu kun katsoo miten asiaa käsitellään ja siitä puhutaan mediassa. Tänään kuulin että koulukiusaajat pyytävät suojelurahaa kiusatuilta Turussa. Koulutoimenjohtajalle on soitettu. Mitähän jatkossa, veikkaan ettei mitään. Koulun maine on kova sana. Miten tämä on näin pitkälle mennyt ja riistäytynyt käsistä. Ehkä syy on se että on kysymys lapsista ja lapsethan ovat marginaalissa jota ei tarvitse ottaa vakavasti. Kiusaajat löytävät uuden uhrinsa aina vaikka edellinen uhri siirrettäisiin toiseen kouluun tai yksityisopetukseen (sekin on mahdollista jos on rahaa.) Samat kiusaajat siirtyvät myöhemmin työelämään ja kiusaaminen jatkuu. Se on ihmistyyppi joka saa vapaasti olla ja kiusata hamaan hautaan asti. Tuli mieleen Seikkis. Siellä toimi kiusaamisen kaava. Metodi oli epäluulo, kyttäys ja herjanheitto. Kokouksissa piti olla hiljaa ja piirrellä tikku-ukkoja. Jos joku avasi suunsa oli kosta selviö. Tätä jatkui monta vuotta. Pomot pelkäsivät tulla Seikkikseen. Aina liikkui huhuja että se ja se työntekijä oli käynyt lipomassa pomoa. Ainainen helvetti jatkui vaan. Seikkis toimi myös joskus alkoholisoituneiden pomojen turvakotina. Perheväkivaltaa paettiin naama mustelmilla toisen pomon avulla Seikkikseen joka minun mielestäni ei ollut turvallinen raivoisan mustasukkaista armeijan erityismiestä ajatellen. Hempulit ovet olisi voinut potkaista sisään. Silloinen vahtimestari joutui hankalaan välikäteen yllätettyään uhrin Seikkiksessä. Rauha vaan heidänkin sieluille. Koulu nykyisellään on tuhoon tuomittu. Eikä se ole tämän hallituksen vika.

Lukeminen on ihanaa

Luin Sirpa Kähkösen Muistoruohon ja olin kuin kotiini olisin tullut. Nyt sitten on luvun alla Jouni Tossavaisen Taistelevat metsot.

Tämä ihana runokirja löytyi kirjaston poistomyynti laarista. On paljon hyviä kirjoja luettavaksi. Toki uutuuskirjatkin ovat ihania mutta odotellessa tilausjonon loppumista voi lukea muutakin.

Kummisetiä ei pidä suututtaa, sanoi Keijo Ketonen muinoin

Seurakuntalehti Kupoli on ilmestynyt. Lehdessä ei ole mitään kirkkorakennuksesta. Ei tässsä ole mitään uutta, aina tämä on ollut salaisuuksien puutarha. Ainakin hallinnon ja päätösten osalta. Älkää aliarvioiko seurakunnan "tätejä." Heillä on pääomaa ja oikeudenmukaisuuden vaade. Kysymys kuuluu: Onko Toriparkki oy:llä velvoitteita kirkon korjaamiseksi? "Kummisetiä ei pidä suututtaa" sanoi Keijo Ketonen, Turun Sanomien omistaja muinoin. Jos ruvetaan analysoimaan niin uhkaukselta tuo kuulostaa. Mihinkähän he pystyisivätkään nämä Munantervaajienveljeskuntalaiset.

Jos kirkko romahtaa, niin Aleksandran kämmenellä on kirkko josta voi kopioida kirkon muodon ja rakentaa uudelleen.

Profiilin kohotus ei oikein mennyt putkeen

Koivun alla laatat nousevat ja kupruilevat. Tämä ei ole koivun syy, vaan toriparkin, he ruiskuttivat jotain massaa maan alle. Paalutus olisi ollut parenpi.

Kouivu kasvaa ja lienee osa kuuluisaa profiilinkorotusta. Eipä tuo profiilinkorotus tainnut onnistua vaikka edellinen kirkkoherra erotettiinkin. Kaikki on mennyt alaspäin kuin lehmänhäntä. Jos tuo koivu saa kasvaa, niin juuret murtavat seinän. Kyllä se profiili siitä katoaa ja voitte jopa rukoilla edellisen kirkkoherran sielun puolesta, vaikka sanoittekin polleana että ette ehkä rukoile. Leo nukkui asian käsittelyn aikana ja se oli todella loukkaavaa ja ylimielistä. Mistä hän muuten tiesi että valittaminen olisi turhaa. Edellinen kirkkoherra ei pakoillut haastemiestä kuten eräät.

Pohjoisen puoleisen seinän yläosassa oleva murtuma on levinnyt ja pidentynyt 20 cm. nurkkauksen suuntaan.. Kuvaa voi klikata isommaksi päältä.

Kirkon seinästä versoo koivu

Ortodoksisen kirkon portaat leviävät kohti toria. (Seurakunta voisi myydä betonin murusia Toriparkille. Katselin kikolliskokouksen avustuksia kiinteistöjen korjaukseen. Turkuun ei ollut mitään edes nimeä mainittu. Muutama vuosi sitten Turun seurakunta sai matkapapin palkkaamiseen rahaa. He käyttivät rahat ihan muihin tarkoituksiin. Osa rahoista jäädytettiin. Osa lienee jossakin, sitä ei peritty takaisin koska oli kuulemma toimittu hyvässä uskossa. Ja sitten seurakunnan neuvoston neropatit valittivat KHO:n. Sitä valitusta he eivät vetäneet pois. ( Tämä ei tapahtunut silloin kun Petri Ratilainen kirkkoherrana, ei vaan myöhenpien aikojen "päälliköiden aikana." Merkillistä matematiikkaa. Joillekin annetaan anteeksi ihan merkillisiä asioita.)

Maru kertoo uima-allas muiston

Jäljelle jäi rampa puu. Piha on erilainen, kuten aina poikkeustilan jälkeen pihat ovat erilaisia. Jos joku uskoo Koronan jälkeen kaiken muuttuvan samaksi kuin ennen Koronaa. Ei se niin mene. Kaikki muuttuu pysyvästi. "Ei täällä ole mitään pysyvää..." " Pieni poika(5v.) seisoo pelosta ja kylmästä sekaisin uima-altaassa, joka oli hilattu pari metriä korkealle. Tulin pihalle ja aloin pelastustoimet. Kysyin rotevalta mieheltä että onko heillä portaita joille voisin kiivetä ja pelastaisin lapsen. Tyly oli vastaus ja luulen että hän ei olisi antanut vaikka olisi ollutkin. Huusin lapselle että yritä kävellä reunan luo. Lapsen isä seisoi rotevtevan serkkunsa ja tämän vaimon kanssa tarkkailemassa. Tiesin etteivät he auttaisi minua ja vaarassa olevaa lasta. Lapsi sai haparoitua reunaan ja sitten hän lipesi. Sain hiuksista kiinni ja vedin pinnalle, ja huusin että Otan reunasta kiinni. Hän sai otteen reunasta ja keplotteli reunan yli. Otin vastaan ja kukaan ei tullut auttamaan. Missä ovat lapsen vaatteet? Mistä minä tiedän sanoi mies kylmästi. Nämä ovat mieheni äidin sukua nämä ihmiset. Tappajien sukua. Odotin että he alkaisivat ilkkua. Miksi lapsi oli joutunut vaaralliseen paikkaan? Ite se halusi sinne joten nostin hänet sinne. ( Saman olin kuullun anopilta vähän joka käänteessä. Silloinkin kun antoi pienille pojilleni räjähtävän sotamuiston.) Miksi he halusivat lapsista eroon? Siksi että olivat vieraantuneita tappajia sielultaan. Siitä lähtien elin jatkuvassa pelossa. Sanoin miehelleni että jos lapsi olisi hukkunut, olisit saanut syytteen kuolemantuottamuksesta. ( Paitsi että minä olisin ollut lirissä koska olin ollut silloin sisällä vassassa, enkä läsnä paikalla valvomassa.) Maru veti henkeä ja kiitti Luojaa että oli järjissään vielä.

Puuvaara ja eristys

Yöllä oli myrsky murtanut vanhan vanhan puun latvaosan ja vaurioittanut oksistoa. Kuten kuvasta näkyy, puu on vaaran tilassa. Ensin kävi miesporukka yrityksenä pudottaa vaaralliset osat maahan, mutta se osoittautui liian vaaralliseksi. Nyt odotellaan pientä nosturia pihalle. Ovestamme ei saisi kulkea kuten eristysnauhat kertoo.

Mitä tähän voisi enenpää lisätä. Ei varmaankaan ole ainoa vaarallinen puu Turussa. Miesporukan pomo kysyi että asuuko täällä muita kuin sinä? Sanoin että tällä hetkellä olen vain minä? Hän teki johtopäätöksiä ilmeisesti ajatteli että yksin oleva vanhempi nainen ei tarvitse apua ja mitä sitten jos pölli putoaa puusta päähän, oma vika, On ohjeistettu ettei ovasta saa kulkea. Voi olla että tämä jatkuu jouluun. Siellä se iso oksa rojottaa kuin puinen kuolema. Kävin tarkistamassa. Tuuli on tosin tyyntynyt joten ei se puu sieltä itsellään alas tule.

Ahdistus pani muistamaan

Katsoin yhteen menoon Kaikki synnit sarjan, ahdistavaa tarinaa lestaadiolaisten yhteisöstä. Heillä oli siinä ihan omat säännöt ja lait. Katsominen laukaisi mielessäni muiston luovan Toiminnan kurssilta. Siellä oli kehkeytynyt Kristan, Eijan ja Pomon toimesta porukka-kiusaaminen. He yrittivät saada koko kurssiväen mukaan mutta ei se onnistunut. Henkilö totesi kylmän rauhallisesti mitä hän heistä ajatteli. Myöhemmin kuulin että hänestä oli kerrottu juttua leipäveitsien kanssa riehumisesta jossakin. Leni tiesi rajat. Hänen siskonsa oli tapettu Tukholmassa ja hän ei jaksanut osallistua skorpionien draamaan. Kummallista miten legenda oli jäänyt elämään sillä pastori-muori, olen hämmästynyt pappien kristillisestä moraalista, tämäkin muori ei välittänyt yhtään ihmisten hädästä, oli ilkeästi nimitellyt henkilöä kulmikkaaksi,ja sanonut että se toinen lapsi oli pyöreämpi, ihan kuin isänsä. (Kas kun ei vaatinut päänmittaamista ja rodullista määritelmää.) Toinen oli yhtä kulmikas kuin äitinsä siis rikollinen, tietämättä yhtään mistä oli kysymys. Ehkä osallinen oli ollut eräs luovan toiminnan kirjoittamisen ohjaaja joka nosti palkkaa siitä että oli paikalla jos joku olisi tarvinnut. Hän oli niitä pomon kavereita joille tarjoutui aina rahastusta kaupungin avulla.Hän yritti aikoinaan tramatisoida Anna Kortelaisen Virginian johonkin maaseutu-teatteriin ja se oli lopetetettu alkuunsa. Kyseisen kaupungin teatterissa oli puhuttu henkilöstä että riehuu puukkojen kanssa ja oli muka puukottanut käsivarteen lastaan. Käsivarsissa ei ole arpia eikä jälkiä väkivallasta. Yksi herrastajakirjoittaja täti ilmoitti kuulemma että "Jos minä alan riehua puukkojen kanssa, viekää minut pois!" Se oli aikaa jolloin likaa kaivettiin hammastikuilla ja mustamaalettiin kaikkia. Kokoomus ja demarit jakoivat paikkoja ja sen tietää mitä siitä seurasi. Opin että kaupungim toissä ei kannata olla lojaali kenellekään. Myrsky kuulemma uhkaa. Kannoin karjalanneidon sisälle ja samoin muutaman muunkin kukan. En tiedä mitä tarinaa oli kerrottu silloin kun minä hain Luovan Toiminnan ohjaajan paikkaa 1980-luvulla. Leena Karvala sanoi että minusta oli puhuttu oiken pahaa lautakunnassa. Hän oli sen näköinen kuin olisi itse ollut osallinen johonkin pahaan. Hän oli anyanut minulle tietämättäni porttikiellon Seikkikseen siksi ajaksi kun hän olisi pomo. Menin sinne vammaisenkoululaisen kanssa ja hän tuli mäkättämään. Mokomakin metalliromun kolistaja. Hän kasasi metallisomua pitkään naruun ja lapset saivat hakata täysillä sen nimi oli Melukone. Minun soivapuito ideaani torpattiin pelkästään siksi että se oli minun idea.

On hapankaalin valmistuksen aika

Olen tehnyt hapankaalia lähes joka syksy. Kaali on edelleen edullista ja näin koronan aikaan on mukavaa tehdä käsillä jotain. Suikaloitua kaalia voi mehustaa petkeleellä hakaten kevyesti ja katsoa uutisia televisiosta. Uutiset ovatkin nykyään raadollisia ja vetävät vertoja dekkareille. Kaali mehustuu ja aloittaa prosessinsa. Nyt tein valkosipulihapankaalia. Tavallista perushapankaali tein jo aikaisemmin, se tekeytyy jo pienissä lasipurkeissa komeron hyllyllä. Jos joku ihmettelee työtilan arkista ympäristöä, niin keittiöni on ollut jo jonkin aikaa erään ammattiliiton päätepiste ja varastotila. Arvatenkin on toimittava tilanteen mukaan. Kesken kiivaitten kaskustelujen ei kannata mennä "hakkaamaan hapankaalia." Hapankaali on lähes kaloritonta ja sisältää paljon vitamiineja. Se sopii diabetikoille hyvin koska se hillitsaa haiman liikatoimintaa.

Tämän kulhon on tehnyt ja suunnitellut Elina Sorainen. Hän oli mieluinen ihminen.

Nousu ja tuhoko

Huikean kaunis ja lämmin päivä. Kirkko kylpee valossa ja tori samoin. Uusia murtumia on tullut näkyviin ja entiset ovat vahvistuneet. Gustaf Maurits Armfelt (1757-1814) esitti 1814 että Turkuun olisi rakennettava kirkko ortodoksista uskoa tunnustaville. Turku oli tuolloin luterilaisen Suomen kirkollinen keskus. Kun Turku paloi 1827, Suomen rakennushallinnon pääjohtaja C.H. Engel sai tehtäväkseen laatia uuden asemakaavan. Engel olisi halunnut rakentaa kirkon keskelle Toria mutta tori osoittautui kelvottomaksi rakennusmaaksi, ja Engel pyysi saada paikaksi torin pohjoisen laidan, jonne alunperin piti rakentaa uusi raatihuone mutta siitä luovuttiin ja ortodoksinen kirkko sai paikkansa. Kirkko on toinen pää kalliolla, toinen pää kelluu savipatjalla. Kirkko otettiin käyttöön syyskuun 2. päivä 1846.

Kirkkorakennus on historiansa aikana kokenut nousuja ja laskuja. 1917 Suomi itsenäistyi ja piti toimia nopasti. Oli organisoitava pysyvyyttä ja raditio säilyttämistä. Pappeja oli vaikea saada seurakuntiin ihan ymmärrettäväatä syystä. Kirkko varjeltui sodan pommeilta. 1960-luvulla kirkko alkoi näkyvästi rappeutua. Kirkkoherra Homanen teki oman pelastustyönsä hyvin ja järkevästi. Kirkko säilyi mutta nyt alkoivat kieliriidat. Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen väki haki paikkaansa kirkon ja seurakunnan yhteisössä. Kuoro on aina ollut hierarkian huipulla. Rikkaat venäläiset daamit olivat hyvinkin tietoisia olemassa olostaan. Myöhemmin he testamenttasivat seurakunnalle merkittäviä lahjoituksia.

1970-luvulla Turun poliittisessa ilmastossa alkoivat kylmät poliittiset viimat puhaltaa kirkon suunnalle. Kirkko haluttiin pyyhkäistä maisemasta kokonaan. Ympäriltä oli purettu 1960-luvulla yliopistorakennus ja vanha koulu. Valtiovalta lahjoitti seurakunnalle tontin,jolla kirkko seisoo nykyäänkin, kiitos opetusministeri Kalevi Kivistön. Demarit ja kokoomus olisivat ehdottaneet purkua ja selkäpiitä karmii, sillä kun samat silloiset nuoret vihaiset miehet melskaavat edelleenkin kaupungin valtuustossamme.

Tämän tarinan kuvat ovat tämän päiväisiä. Toriparkki oy sai rakennusluvan luvattuaan korjata syntyneet vauriot. Seurakunta veti valituksen KHO:lta pois. Toinen tuleva uhka on kirkon molemmille puolin rakennettavat virastotalot. Aleksamdran puisto tuhotaan varmasti; miten kirkon käy, huolestuttaa.

Auringon lämpö varastoituu hirsisen talon seiniin

Jännitän että ehtivätkö auringonkukkani vajan seinustalla täyteen kukkaan. Nuput ovat kyllä isot. Syksy on arvaamaton. Yöllä voi tulla hyvinkin viileää ja myrsky voi äityä pahaksi. Asumme puutalossa melkein keskustassa. Mei ole lämmitykset päällä, sillä asuntomme on keskellä taloa ja uskomattoman lämmin. Ehkä hirsirunkoinen talo säilöö auringon lämpöä pitkäksi aikaa. Selasin myytäviä puutaloasuntoja ja harhauduin kerrostalojen sivustolle. Miten kerrostalo määritellään? Siellä nimittäin myydään Portsalaista puutaloa kerrostalona. Jos puutalossa on kolmeen tilaan laajennettu yhden perheen koti, niin voiko sen määritellä kerrostaloksi. Minusta ei voi. Tällä hetkellä paistaa aurinko, lämmintä +11 astetta ja puuskaista tuulta.

Viimeinen näytös Rantakadulla

Turun Ylioppilasteatterista aiotaan tehdä elintervikekauppa. Voiko brutaalimpaa enää keksiä. Pihalla oli erään rakennusliikkeen kyltti. Pihasta kaadettiin peri vuotta sitten vanhat puut. Tontille on virallisesti tulossa iso kerrostalo. En tiedä koskeeko rakennusten alasajo myös Kirjantaloa.


Kirjan talo, joka on samalla tontilla kuin Ylioppilasteatteri, on entinen suojeluskuntatalo. En tiedä mikä sen kohtalo on.

Kaltevalla pinnalla

Turun ortodoksisen kirkon portaat ovat kallistuneet siinä määrin että kulku alkaa olla hankalaa. Kukahan vastaa jos vahinkoja sattuu ja ihminen kaatuu. Kävelin portailla ja kaltevuus synnytti pahoja tuntemuksia. Kuvassa katukivi pyrkii ulos kiilan tehtävästään. Katukiviä on käytetty hämmästyttävän paljon kiiloina leviämisväleissä. Kenenkähän neronleimaus sekin on. Viimeisimmän tiedon mukaan kaupunki korjaa portaat. Alunperin Totiparkki oy:n piti korjata ne, mutta kerrankos kaupunki paikkaa gryndereiden lusmuiluja. Toriparkki oy sai rakennusluvan lupaamalla korjauksen kirkolle aiheutuneista vahingosta. Seurakunta uskoi ja veti pois valituksensa KHO:sta.

Minusta portaat pitäisi sulkeä. kirkkoon pääsee kyllä pyörätuoliliuskaa pitkin.

Karjalanneito kukkii

Tämä karjalanneito on Lokinkadulla ja se on kyllä kukkinut koko kesän kiitettäväksi. Vien sen residenssiimme talveksi. Petroskoilainen runoilija, nyt jo kuollut, Taisto Summanen on kirjoittanut herkän runon Luulin sinut kadottaneeni kepeäjalka karjalanneito. Sen on säveltänyt Eero Ojanen ( silmät armaat sinisenharmaat) liikutun aina tästä runosta.

Vanhimmalla veljelläni oli tapana viedä äidilleni Karjalanneito aina keväällä. Hän kuoli jokunen vuosi sitten mutta perinne jatkuu. Äiti oli huolestunut Karjalanneidon tilasta koska hän oli joutunut olemaan pois pienen aikaa Vinkarasta. Myrsky ja sade olivat piiskanneet kukkaa ja nostin sen verannalle turvaan. Oli hieman selkäänsä saaneen näköinen, mutta se elpyi kyllä. En tiedä miten kukka jakselee nyt. Ehkä se on viety Niinivaaran kaupunkiasuntoon.

En oikein ole kotoutunut Turkuun koskaan. Itäsuomalaisten ihmisten kanssa on helponpi olla, he eivät aina kysele että mitä se sillä tarkoitti


Yksi seurakuntalainen kutsui sunnuntain kirkkokahville kirkon pihalle. Ihmettelin että riittääkö ilmoittautujia montakaan koska ei siellä käy paljoakaan ihmisiä kirkossa, paitsi tietysti juhlapäivinä. Kaikki on nykyään outoa.

Syyskuiset päivät ovat käsillä

Moni muistaa mitä tässä aukossa muinoin oli. Viinakauppa ja sen jälkeen Punaisen Ristin kirppari. Se ei ollut mikään arkkitehtooninen komistus. Se oli ruma lättänä, kuin olisi hätälaskupaikka isojen vanhojen talojen keskellä. Tuolla takana ovat ukko-koti ja ammattikoulun rakennus. Kauniita rakennuksia kumpikin.

Ortodoksinen kirkko on silmin nähden siirtyillyt. Halkeamat ovat jotenkin eritasoilla. Tarkoitan että halkeaman reunat ovat erikorkuisia.


Tässä ne erot näkyvät paremmin mutta kamera ei näytä niitä kunnolla.

Seinustalla, jossa halkeamat ulottuvat ylös asti on alaosassa suurentunut rako. Seinää vasten on kasvanut peittävä pensas ja siitä kohtaa ei kuvaaminen onnistu.

Piispat eivät ole näköjään väleissä ja jokainen ymmärtää kyllä että hileistä on ylimmissä kerroksissa. Seurakunnassamme on pyyteettömiä kahvinkeittäjiä. Kirkon pihalla olin näkevinäni pienen piirin sunnauntain kahvihetken. Turvallinen Sosiaalisuus on tärkeää näinä aikoina.