Maisemointi rehottaa kaupungissamme

Oli kostean tuulinen sää. Rajua puuskittaista tuulta. Joulukuu alkaa rajuissa merkeissä ja tuomiokirkon eteen tuotu kuusi täytyi lisävahvistaa ettei kaatuisi. Ortodoksinen kirkko torin reunalla kasvattaa rakoa, se näkyy jo selvästi kadulle asti.

Kirkkomme lepää toinen reuna kalliolla toinen savipatjalla kelluen. Se on altis kallistumiselle koska taspaino on outo.


Kun savea ajetaan torin työmaalta pois ja pohjavesi laskee, puiset paalut kohtaavat kuivuuden, alkaa nopea lahoaminen. Sama koskee kaikkia torin ympärillä olevia rakennuksia.


Torin maisema rakennuksineen on epätpdellinen, aivan kuin rakennukset odottaisivat tulevaa aikaa. Tunnelma on aivan epätodellinen. Sen jälkeen kun toriparkkia ruvettiin rakentamaan, alkoi uhmakas uhoaminen ja purkaminen; syntyi käsite maisemointi. Turussa on maisemoitu 1960-luvulta lähtien ja rakennushistoria on muuttunut näkymättömäksi historiaksi monenkin arvokkaan rakennuksen osalta. Tässä kaupungissa pitäisi olla ympäristö ja miljöö yhdistys, voimakas sellainen. Vihreät ovat takstikoineet ja menneet gryndereiden kanssa marjaan useamman kerran.

Nämä porrastasanteen repämät ovat kaikki kirkkomme porrastasanteesta. kaupunki korjasi kolmevuotta sitten porrastasanteen. Nyt se on tällainen.

Marraskuun 28. 2018

Joulukuusi on saapunut tai tuotu taas tuomiokirkon eteen. Lauantaina se saa juhlavalaistuksen. On Adventin aika luterilaisessa kirkkokunnassa. Oikeastaan olisi ekoteko että adventin ajasta Knuutin päivään Tuomoikirkkosilta suljettaisiin autoilta. Jos toripakki on ekoteko kaupunkilehti Turkulaisen mukaan, niin Turkulaiselle voisi myöntää manipuloinnin palkinto.

Sitten hieman ortodoksisen kirkkokuntamme kuulumisia. Yritin katsoa ja kuunnella suoraa videolähetystä Valamosta, kirkolliskokouksesta mutta äänitys oli päällekkäistä. Luovuin katselusta.

Kuopion piispan ehdokkaat on julkistettu ja huomenna on äänestys aamupäivällä. Ehdokkaat ovat piispa Arseni, igumeni Sergei ja Andreas Larikka. Piispa Arseni on hyvin lahjakas henkilö ja pelkään että piispuus syö hänen luovaa lahjakkuuttaan. Sergei taas on luotu johtamaan luostaria.
Andreas Larikka on lähellä Jumalaa toimiessaan tavallisten ihmisten mukana. Hänellä on empatiaa ja realiteettien tajua. Kirkkokuntamme on pieni, niin pieni että kaikki tuntevat toisena tai luulevat tuntevansa. Siksi ei pidä uskoa ihan kaikkia tuulen tuomia tarinoita. (On kokemusta tästäkin.)

Somessa sattui silmääni kysymys että Voiko rikollinen olla ehdokkaana? Minä kysyn: voiko rikollinen olle kirkolliskokousedustaja? Onhan totta vieläkin että piispoja ja pappeja halutaan katsoa ylöspäin. Syntinen kirkonmies lienee kauhistus, vaikka hänellä juuri siksi olisi koettua viisautta annettavaksi.
Mistä lähtien Valamossa on sääntönä että naisilla täytyy olla valkoinen huivi päässä? Minulle tuli outo olo.

Piispa Arseni jatkaa Kuopion piispana tammikuun alusta lähtien.
Ilta pimenee. Lumi sulaa pois ja riitteet valuvat jokea pitkin mereen.

Räntää sataa Lonttisissa

Lokinkatu aamulla ennen räntäsadetta.



Rätää sataa. Maa on lämmintä ja lumi sulaa pian pois. Seinäntakainen vesivahinkopääty on myyty remppareiskalle. Hyvä että vihdoin tapahtuu jotain. Asunnot ovat tarkoitetut asuttaviksi, ei autioiksi.


Rautatiesillanpielen klaksi pahanvallassa ollutta taloa siivottiin pois.


Kaivinkone teki hetkessä selvää jokirannan mökistä. Nämä mökit olivat kaupungin vuokratonteilla. Tuolla kauenpana pilkottaa Sillankorvan asunnottomien alkoholistien koti. Se on ylikuormitettu ja tarvittaisiin lisää majoitusta eri kaupungin osiin asunnottomille.

On paaston aika.

Joulumarkkinoilla 2018

Taas loistaa kuusonen joulumarkkinoilla.

Jonglöörit esittivät joulupaketti jonglöörauksen. Laatikot lentelivät, eikä yksikään pudonnut maahan.


Alla Feltintalo. Talo muistuttaa ruotsalaista joulukorttia. Tämäkin talo oli vähällä tulla puretuksi. Eikä ole ajallisesti kauan kun koko vanha suurtori oli vähällä tuhoutua uusrakentamisen tieltä.

Pois kävellessäni vastaan tuli turisteja jotka halusivat tietää Pinellan historiasta. He luulivat sen olleen jonkun palatsin.

Kirkon portaat kaikkoaa edelleen

En uskonut silmiäni vaan menin lähemmäs. Edellisestä kerrasta oli rakoa tullut huomattavasti.

Tässä on ristinmerkin paikka. Mitä tapahtuisi jos liturgian jälkeen olisivat portaat niin kaukana että hyppimällä ei monikaan pääsisi ulos. Huomioon ottaen seurakuntalaisten ikärakenteen. pitäisi ottaa täytekynä käteen ja kirjoittaa arkkipiispalle, kuten yksi henkilö takavuosina. "On ainoastaan yksi ihminen seurakunnassamme joka ei ole tyytyväinen seurakunnan tilanteeseen." Hän sai korkean huomion osoituksen taannoin. Toroparkki herroille ei kannata kirjoittaa mitään. He eivät välitä pätkääkään kirkkorakennuksesta. On kuultu puhetta median ulkopuolella. Hyväveliverkosto ulottuu Sofiaan asti. Ihmisten naivius jaksaa ihmetyttää.



Painava ja isonpi kirkonkello tasanteella. Kelloja on kaksi. Toinen on pienenpi. Olisi syytä siirtää suojaan tasanteelta.


Kävin torilla ostamassa kuhan. Ahvenet olivat loppuneet. Kaksi tyttöä rakensi kuusen ympärille havuvallia. Tuleeko sinne joulupukin juttutupa. Puhuuko hän ohjatusti torisatuja.

Huomenna alkavat Vanhan suurtorin joulumarkkinat.

Alakuloisia kuvia II

Kauppatorin rippeille on tuotu paljon havuja. Ehkä ne ovat havuja haudalle. Ruotsalainen teatteri jatkaa vajoamista paalutuksesta huolimatta. Vajoaminen olisi varmasti rajunpaa paaluttamatta. Saviralli jatkuu.

Monikasvoinen puu. Hurjuutta riittää.

Kukkiva pensas on muuntautunut valkoisesta karisevaan ruskeaan.

Sama puu toisesta kulmasta kuvattuna. On hurjuutta joka voisi lennättää kuuhun asti.

On tämä hullua aikaa kun ihmiset katsovat oikeudekseen dianogsoida toisiaan hulluiksi. Ja hulluinta tässä on se että he uskovat omat juttunsa ja muiden jutut myös.

Alakuloisia kuvia I 20. 11. 2018

Marraskuu on ollut kostea ja lämmin. Harmaat sävyt korostuvat. Eilen kävellessämme jokirantaa huomasimme sorsien kokoontuneen rantaveteen.

Joen vesi on savista ja niin täällä kaikki on. Savinen maaperä määrittää yllättävän paljon olemista.

Lintuja on pitkin matkaa ja usein tsaarinpoppeleiden varjossa. Myrsky kaatoi ison poppelin veteen. Kettu käveli kaatuneella rungolla jokin aika sitten. Vesi oli silloin korkealla ja kettu pelkäsi vettä.

Kuolleet kaislan varret eivät pahemmin havise tai kahise. Kaislojen läpi katsottuna joki on ruskeaa rutalikkoa. Marraskuuta sanottiin keskiajalle kuolleiden kuukaudeksi, Marra istui rinnan päällä ja ahdisti. Kuolleiden on jatkettava matkaansa, täällä elävän surijan on päästettävä irti. Se on parasta kaikille.

Kerran ortodoksisessa seurakunnassamme kysyttiin kuka on suojelupyhimyksesi. Se tulee nimen mukaan. Inkeri on sellainen etunimi jolle ei löydy, koska Inkeri johtuu ruotsalaisesta prinsessasta Ingridicardistä joka solmi avioliiton Nougorodin kuninkaan kanssa 1100-luvulla. Hänen mukaansa on nimetty itämeren kansoihin kuuluva Inkerinmaa. Toinen nimeni on Johanna ja sieltä löytyy pyhä. Ovatko suojeluspyhät, joiden mukaan saa ortodoksisen nimen, eriarvoisia. Ovatko mariat parhaita.

Tätä on nyt naureskeltu seurakunnassa ja yksi humalainen akateeminen seurakunnan jäsen on lähettänyt hävyttömän viestinkin. He olivat keskustelleet muiden akateemisten akkojen kanssa ja lystiä oli ollut. Siellä sitten ollaan yleisen pilkan kohteena. Yksi entinen seurakuntalainen sanoi että ei huvita koko paikka. Siellä on liikaa ihmisiä jotka luulevat omistavansa koko seurakunnan. Paskantärkeys on häiritsevää.

Ihmisen muisti ei ole sidottu aikaan

Jevgeni Vodolazkin syntyi Kiovassa 1964 ja asuu nykyään Pitarissa. Hän keskiajan historian ja on kirjallisuuden tutkija. Kirjailijaksi hän tuli 47 vuotiaana kirjallaan Arsenin neljä elämää ja oli heti parhaiden romaanien kärjessä Venäjällä, saaden arvostettuja palkintoja. Hänen kirjojaan on käännetty kolmelle kymmenelle kielelle. Viimeisin teos Lentäjä on kunnianosoitus Dostojevskin Rikos ja rangaistua teokselle ja Bulgakovin Valkokaartille. Pidän hänen tavastaan kirjoittaa. Suomentaja Elina Kahlalle kiitos.


Arsenin neljä elämää on vielä muistissa. Kun nunna Elisapet katosi puolitoista vuotta sitten Lintulassa, havaitsin jotain samaa ja samalla ikiaikaista ihmisen halussa palata luontoon. Arseni toivoi että hänet kuoltuaan heitettäisiin suonsilmään ilman sen suurenpia juhlallisuuksia.

Jevgeni Volodolazkin kirjoittaa ihmisen muistista, syyllisyydestä ja rakkaudesta. Rakkautta ei tapa jatkuva kaaos, kuolema eikä aika. Ihmisen muisti ei ole sidottu aikaan. Muisti on omalakistaan.

Aurinko valaisi marraskuun matalalla valolla

Riina Katajavuori on kirjoittanut runokirjan johon täytyy palata.

Suutari teki mahdottomia ja taikoi mielikenkäni käyttökuntoiseksi taas. Rakastan vanhoja kenkiäni viimeiseen asti. Kauppahallissa täytyy käydä että se säilyisi hengissä. Söimme jättilettuja torinreunakahvilassa. Kaikessa on väliaikaisen olemisen tunne. Aurinko valaisi marraskuun matalaa valoa. Muutama ihminen käveli kojujen ohi. Masentuneen oloinen kalakauppias myi meille siian, lohenrääppeitä ja sillin.

Ortodoksisen kirkon kuvassa näkyy toisella puolenkin kallistumista. Siirtymän voi silmällä havaita.

Entinen ponomari itki ja teki ristinmerkin. Tuli ikävä entistä kirkkoherraa. Nykyinen kirkkoherra on kuulemma valaistunut ja tiedostanut kirkkorakennuksen kauneuden. Jo oli aikakin.

Porrastasanne kunnostettiin kolme vuotta sitten, joten kysymys kuuluu: Voiko kallistuminen tulla kolmessa vuodessa?

Harmaan keskelle tuli valo

Lonttisissa on liikennekasvattaja - mummoja. Kolmas kerta vähälle aikaan liikennevaloissa kolme eri mummoa on rähissyt jalankulkijoille. Pitää kävellä niin ettei ole pyöräilijöiden tiellä. Yhtään pyöräilijää ei näkynyt missään. Rouva on ihan teinin näköinen takaa päin. En halua olla "teinitakaapäin." Hän oli luullut minua teiniksi ja rupesi kasvattamaan.


Kävin kirjastossa. Löysin Jyrki Pellisen Kirjeitä Osip ja Nadezda Mandeltamille. Pellinen on runoilija jollaiseksi minä runoilijan käsitän. Otava lakkasi kauan sitten julkaisemasta hänen runojaan. Oikea runoilija ei tarvitse suuren kustantamon siunausta ollakseen runoilija. Tuli mieleen eräs teatteriohjaaja joka selasi ihastuneena erästä runokirjaa ja sitten pettyneenä jätti ostamatta huomattuaan sen omakustanteeksi. Ehkä hänellä on kultainen kirjahylly.

Runoilija Armas Mishinen hautajaisista on kohta viikko. Jotkut kuolleet koskettavat kuoltuaankin syvemmin. Hänen runojaan on sävellettykin ja hetken ajattelin muistomatinean pitoa. Ehkä se ei ole minun asiani. Armas oli Pohjois-karjalan kirjailijoiden, Ukrin, kunniajäsen. Hänestä on Ukrin viimeisessä Ukkosessa Veikko Huotarisen tekemä hieno muistokirjoitus.

Tänään harmaan keskelle tuli valo.

Savesta olet sinä tullut ja saveen pitää sinun hukkua

Pyhän Aleksandran kirkko toriparkkityömaan tärinässä. Porrasalue on kallistunut ja irronnut.

Minulla on factaa millainen porrastasanne oli kolme vuotta sitten kun se korjattiin kaupungin tuella. Voiko tuollainen kallistuminen tulla kolmessa vuodessa.

Kallistuman vieressä oleva sadevesikaivo on vajonnut ja maa notkahtanut. Kallistumaa on vaikea kuvata ja rupesi epäilyttämään että itse kirkko on kallistunut. Kyllä nuo portaat ovat kallistuneet. Nuo painavat kirkonkellot kannattaisi siirtää muualle lisääbät riskiä.



Toivon että halkeamia ei tule itse kirkon seiniin tai kattoon. Harmaassa säässä saviralli jatkui ja äkäinen liikenneohjaaja komenteli jalankulkijoita pois savirallin tieltä.

Kirkon puolesta ei yleensä kannata häslätä. Seurakunta on hyvin hierarkinen ja pakostakin tallaa jonkun varpaille. Asiaa ei varmasti auta jos on nainen. (Jää siunauskirjat saamatta) piispatkaan, ainakin Ambrosius tykkäsi pelata ihmisillä, eivät mielellään sekaannu tällaisiin projekteihin, kuten kirkon pelastaminen. Ehdotin vakavissani Ambrosiukselle aikoinaan että kirkon paalutus on tärkeää ja hän voisi tehdä jotakin asian hyväksi. Asiat ovat paikallisia hänen mielestään.

Harmaa marraskuun päivä

Tasaisen harmaa marraskuun päivä. Sumu valui sateena alas kun kävelimme campuksen läpi saunaan Nummenpakalle. Purettavan kasarmirakennuksen hirsiseinä kitisi talonsyöjäkoneen hampaissa. Terve hirsi valittaa.

Kauppatorin 1600-luvun kaivoista on löytynyt kanuuna ja toisesta hevonen. Niillä ei kuultavasti ole tekemistä toistensa kanssa. Sattuivat vain olemaan tai jäämään samaan pihaan.

Bussikuskeista kuulee valituksia. Ehkä heillä on stressiä uusien liikennejärjestelyjen ja aikataulujen seurauksena. Yksi rollaattorimummo oli jäänyt ovenväliin ja toisen rouvan kuski oli yrittänyt poistaa bussista tarttumalla kiinni. Rouva ei ollut humalassa, eikä häiriköinyt, hän halusi keskustella bussinkuljettajan oudosta ajosta. Onneksi topakka täti puuttui ulosheittoyritykseen ja kuljettaja keskittyi ajamiseen.

Itse käytän harvoin bussi ja silloinku palvelulinjan bussia. Palvelulinjan bussinkuljettajat ovat fiksuja ja matkustajat ovat kiitollisia, yleensä.

Torin merkitys kaupungille on käynyt selväksi. Enää ei huvita kävellä keskustaan kuin pakosta.

Surullista!

Runollinen viikonloppu

Runoviikon ohjelmistossa oli musiikkia ja runoja tarjolla. Oli kyllä pelkkää runoakin. Claes Andersson ja ryhmä esiintyivät sunnuntain iltapäivässä. Yleisön ryntäys oli mahtava. Suuri osa jäi ulkopuolelle. Pääkirjaston studio on liian pieni tällaisiin esityksiin.



Täälläkin oli yleisöä ihan mukavasti.

Harmaus kattaa maiseman.

Reppuselkäinen mies käveli tiellä...

Minusta Olavi Paavolainen on ollut aina hieman pinnallinen ja ohut. Minusta hyväosaiset tohtorit ja muut kulttuuri snobit voivat toki matkustaa kaikkiin mahdollisiin paikkoihin pallollamme jossa kirjallinen keikari on suvainnut käydä. Maru mesosi ja kertoi naapuristaan joka oli liittynyt Seuraan.

Mikä merkitys Olavi Paavolaisella on suomalaiselle kirjallissudelle ja kulttuurielämälle. En tiedä oliko hän oikea kosmopoliitti. Synkkä yksinpuhelu on hyvinkin syvällinen teos. Helvi Hämäläinen on kertonut että Olavi Paavolainen kuoli koska hän ei kestänyt ruumiin rappiota ikääntyessään. Kehon rappio oli kamalinta mitä hän tiesi. Muistelmissaan Helvi Hämäläinen kertoo Kivennavalla Olavi Paavolaisen hienostokodissa ollessaan nähneen tämän alasti puutarhassa yöllä kuunvalaiseman puutarhan käytävällä. Hän muistutti antiikin miesihannetta. Ehkä Helvi Hämäläinen ymmärsi parhaitenten Olavi Paavolaisen narsismia ja mistä se kumpusi. Ristiriitainen luonne asui kommunisti Hertta Kuusisen kanssa viimeiset vuodet. Oliko se suurta rakkautta vai laskelmoivuutta.

Lainasin tänään Pentti Haanpään Parhaat kirjan. Paavolainen ei voinut sietää Haanpäätä. Ehkä hän vainusi kilpailijan joka oli perillä kansan olemuksesta, käsite joka oli Paavolaiselle tuiki vastenmielinen, rahvaanomaisuus. Paavolainen ampui itsensä noin kuusikymmentä vuotiaana. Haanpää hukkui ennen viisikymmentä vuotis-päiviään. Molemmat ovat edelleekin suosittuja kirjailijoita. Haanpää on koko kansan kirjailija. Paavolainen lienee pienen ja valikoituneen lukijapiirin suosiossa.

Haanpää kirjoitti 350 novellia eli juttua. Juttujen henkilögalleria on useimmiten köyhiä ja yrittävät selviytyä elämässään kuka mitenkin. Kyseisen kokelman jutut on valittu Kaleva lehden lukija kyselyn pohjalta. Hankkeen suojelija on Haanpää fani Juha Hurme, joka toteaa että Haanpää on aina ajankohtainen : Niin etevä kirjailija ja hyytävän hyvää tasoa että aika tulee aina häviämään hänelle painissa.

Jossakin taivaalla loistaa yksinäinen ja kirkas tähti

Kävin kukkakaupassa hakemassa pienen muistokukkakimpun runoilijan haudalle laskettavaksi. Runoilijat eivät kuole koskaan, olen varma tästä. Tie Inkerinmaalta Turkuun ei ole ollut helppo ja väritön. Oli sota-aika ja Siperian takana oli rauhallista. Suomenkieli, äidin ja isänkin kieli unohtuivat. Hänellä oli tallella yksittäisiä sanoja kuten äiti, kotimaa ja leipä. Aikuisena Petroskoissa hän ja hänen kaverinsa päättivät opetella äidinkielen eli suomenkielen uudelleen omatoimisesti. Runoja, käännöksiä ja yliopiston tutkijana tehtyjä kirjallisia opinnäytteitä. Selvittiin elossa Neuvostoliiton aikaisista sudenkuopista, ei hän niistä paljon puhunut mutta kerran hänen isänsä veli ilmestyi heille kylään Petroskoihin ja sitten setä sai vuorokauden aikaa raivautua muualle. En tiedä oliko hänellä "mustapassi". Sukulaiset taisivat kadota, kuka minnekin ja millä tavalla.

Armas Mishin oli Karjalan tasavallan kirjailijaliiton puheenjohtaja aikana jolloin Neuvostoliitto romahti ja aika oli vaikea ja työntäyteinen. Tuona aikana hän kävi Helsingissä ja mieheni otti yhteyttä Suomen Kirjailijaliittoon josko sopisi audienssi. Heille ei sopinut.
Tai paremminkin heitä ei kiinnostanut heimokansan tilanne sillä hetkellä. Järkyttäviä porvareita kiinnosti "sivistynyt eurooppalsisuus."

En ole huomannut muistokirjoitusta Turun Sanomissa. Hesarissa sellainen oli. Turun Sanomat on hieman nurkkakuntainen ja valikoiva. Tiedän montakin joiden kirjoituksia ei julkaista.

Äiti oli hänen elämänsä tärkein ihminen, he kulkivat pitkän yhteisen matkan. Äiti eli lähes sata vuotiaaksi ja asui samassa huoneistossa perheen kanssa. Olga vaimo oli toinen tärkeä nainen, karjalaisen kielen ja kulttuurin ja kirjallisuuden vaalija ja itsekin lastenrunojaan julkaissut karjalainen nainen, opettaja ja kulttuurivaikuttaja. Yksi ihminen kaiketikin esti Olgan karjalaisen kulttuurin taitajana etenemisen hänelle kuuluvaan arvoon.

Armas Mishin lasketaan hautaan huomenna, kun valo ja hämärä vaihtavat paikkaa ja kohta on pimeä.
Jossakin loistaa yksinäinen kirkas tähti taivaalla.

(Tämä kuva on 9.11. 2018 olleesta muistotilaisuudesta)
Kauan sitten Armas oli käymässä Turussa, hän oli silloin sairas ja pelkäsi kuolevansa. Minä sanoin että meillä Turussa on korkeatasoinen sairaala. Hän halusi kotiin sairastamaan koska siellä omaiset, usein koko suku ja ystävät, kokoontuvat sairaan luo. Yhteisöllisyyttä jota meillä ei enää ole, lieneekö enää Venäjälläkään.

Vajoamiset ja Turunpurut jatkuvat

Saako kaupunkilainen mennä mittaamaan ortodoksikirkon mahdollista vajoamista ja suorittaa seurantaa? Toriparkki aloittaa kohta puolin äänekkäät teräspaalujunttaukset ja reunan tilapäisen vahvistamisen. Asiantuntijan mukaan jo viiden millimetrin vajoaminen riittää rakennuksen halkeamisen pahasti. Rukoilla voi ja pitääkin. Epäilen kuitenkin etteivät taivaalliset sotajoukot ehdi muilta maailman pelastasmisilta piskuisen kirkkomme avuksi.

Tässä erään talon pääty kasarmin alueella campuksella, toista päätä jyrsittiin jo maantasalle.

Turun tauti kiihtyy vaan ja autoniminen yliopistomme purkaa terveitä puutaloja kampuksella, entisellä kasarmialueella, uuden kaavamuutoksen avulle. Turun yliopiston rahoittajia ovat samat toriparkkisäätiön herrat. Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle


Mikä tätä kaupunkia vaivaa, avoimen röyhkeätä politiikkaa. Kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien tuhoyhteistyönä.

Kuvia tulee myöhemmin ja niitä on nähtävillä jo aikaisemmilta vuosilta Mataleenan sivuilla Kasarmien puutalot nimikkeellä.

Nämä talot ovat säilyneet melkein 200 vuotta. Näissä on korkeat kivijalet ja hirsirunko. miksi nämä nyt piti purkaa. Eikö moni-ilmeisyys rakennuksissa ole rikkaus. Olisi voinut ottaa talteen ovia ja ikkunanpokia, tai kuljettaa talot toiseen paikkaan kuten Välikadulla.



Nämä talot olivat Tsaarin armeijan merisotilaiden tarkk`ampuja patajoonan asuintaloja ja ase ja aamusvarastoja. Nämä talot jyrättiin suojelun ulkopuolelle uudella asemakaavamuutoksella.


Vähän aikaa sitten tuohon viereen rakennettiin isohko parkkipaikka joku ohikulkija sanoi että 250.000 laskua siitä ja nyt puretaan nämä uusien talojen tieltä.

Haluan oppia katselemaan miten aika kuluu, joki virtaa, ei muuta

Haiku on japanilainen kirjallisuuden laji. Lyhyt runo, jossa on kolme säettä ja seitsemäntoista tavua. Ei ainoatakaan enmmän.

Lumi on runo. Runo joka sataa taivaalta keveinä valkoisina hiutaleina.
Tämä runo tulee taivaan suusta. Jumalan kädestä.

Sillä on nimi. Valkoisena kimaltava nimi.

Lumi


Tämä kirja on kaunis ja kuulas kuin puhdas jää. Se on kaunis rakkaustarina, vailla vertaa.

Tyttö oli nuorallatanssija ja hänen henkensä oli yhden viivan varassa. Suoran.


Tuo kaunis asia oli nuori nainen. Kun Yuko työntyi kalliokielekkeen alle, nainen oli siinä hänen silmiensä edessä. Näytti hauraalta kuin haave. Vaalea alaston nuori nainen, eurooppalainen. Ja kuollut. Nukkui kahden kyynärän paksuisen jään sisällä.

Tämä kirja on joka kerta yhä uudelleen luettavana. Minulla.

Välimeri täynnä tuoksua kuolleiden hajoavista ruumiista

Ville Hytönen on kirjoittanut eeppisen runoelman Vlimerestä. Hän on kokenut pakolaisten epätoivoisen matkan yli välimeren hatarilla lautoilla ja haaksirikoisten kuolemat. Jossakin on turvalliset olot ja vaimo joka sanoo jättävänsä hänet. Pakoa on monen sorttista.

Lainaus: Mikä ihana päivä!

Jos yrität löytää minut
sitten kun olen kuollut
et löydä ruumistani kokonaisena
vaan löydät sen pieninä paloina

Tämä runoteos on Hytösen kahdeksas ja on kirjoitettu yhdessätoista Välimeren maassa. Pidin tästä kokelmasta luettuna ja mietin miltä se kuulostaisi esitettynä lavalta.

Pieni pyhiinvaellus hautausmaalle

Pieni pyhiinvaellus jalkaisin Turun hautausmaalle. Raditioon kuuluu viedä kynttilä omaisen haudalle. Minulla ei ole täällä Turussa kuollaita omaisia, mutta solidaarisuudesta miehelleni olen osallinen tässä raditiossa. Tietenkin muistelupaikan voi rakentaa itse, mikäli hautuasmaa on satojen kilometrien päässä. Sytytimme kynttilät luterilaisella hutausmaalla, olimme ekumeenisia, jatkoimme matkaa tauolle ortodoksien hautausmaalle. Valkoinen kreikkalainen risti oli koruttoman kaunis vanhan kiviaidan vieressä. Liikenteen vaimea kumu valtatiellä kertoi elämän hektisyydestä.

Kappelin lasimaalaus oli korjattu. Tuo kappeli on 1800-luvun erään venäläisen porvarin suvulleen rakentama kappeli. Nyt se lienee (toivottavasti) jo seurakunnan omistama ja restauroima, vaikka minusta Turun ortodokseista ei kovin kulttuuritietoisuutta ollut. Olin joskus erään ryhmän mukana, kauan sitten, siivoamassa hiirenpapanoita tuohuslaatikosta ja alttarilta. Jeesuksen kuva alttarilla varisi hiljaa värihilsettä lattialle. Jeesus katsoi suoraan, meni mihin kulmaan tahansa. Kyseessä on 1700-luvulta peräisin oleva tekninen maalausksen keino. Länsisuomalaiseen tyyliin Turun ortodoksisessa seurakunnassa arvostetaan materiaa,rahaa ja kovia arvoja.


Ajattelin nunna Elisapetia. Miten ihminen voi kadota jäljettömiin.

Marraskuu, puolen vuoden päästä on kevät.