Laulu koti-ikävästä (elokuva)

Perjantaina Oulussa kotoisassa elokuvateatteri Starissa juhlittiin elokuvan Laulu koti-ikävästä Suomen ensi-iltaa. Kun yhteislipulla oli mahdollisuus päästä kuulemaan myös elokuvassa esiintyvää Darya & Månskensorkestern -orkesteria ja ehkäpä jopa pyörähtelemään parketille, en tietenkään voinut vastustaa tilaisuutta!

Laulu koti-ikävästä on ohjaaja Mika Ronkaisen käsialaa, ja se on ehdottomasti paras hänen kaikista teoksistaan. Elokuva on yhtä aikaa liikuttava ja huvittava. Katsoja nauraa liikutuksen kyyneleet silmissään. Päähenkilöinä Aknestik-yhtyeen kitaristi Kai Latvalehto ja hänen isänsä Tauno onnistuvat kerta kaikkisesti ihastuttamaan.

Kaita vaivaa identiteettihämmennys: hän on viettänyt kymmenen vuotta lapsuudestaan Göteborgissa, ja aika on jättänyt mieheen jälkiä - mitä ne ovat ja missä ne oikein syntyivät? Kai ja Tauno lähtevät selvittämään asiaa ja ajavat elokuvassa Haukiputaalta Göteborgiin. Matkalla miehet kohtaavat ihmisiä, jotka pystyvät eri tavoin avamaan suomalaissiirtolaisen sisintä Ruotsissa. Kohtaamiset koskettavat. Kerrontaa tehostavat kautta elokuvan siirtolaisuudesta kertovat musiikkikappaleet, joita esitetään matkanvarren maisemissa. Kuunnelkaa vaikka tämä Darya & Månskensorkesternin Suomalainen neekerilaulu, joka on kaikessa satiirisuudessaan minun oma suosikkini:

Matkanvarren kohtaamisia tärkeämmäksi elokuvassa nousee kuitenkin isän ja pojan kohtaaminen pitkällä automatkalla. Päähenkilöt ovat kiitettävän rehellisiä ja avoimia. Kamera on pystynyt taltioimaan molemmista parhaat puolet valkokankaalle. Vaikka elokuvan aihe on taas hyvin ajankohtainenkin siirtolaisuus, se puhuu äärettömän rehellisesti ja suoraan esimerkein siis myös isien ja poikien suhteesta, sukupolvien ketjusta, juurista, kodista, läsnäolosta, häpeästä ja suomalaisuudesta. Elokuvasta jokainen katselija löytää palan itseään.

Laulu koti-ikävästä (ruotsiksi mainiosti otsikoitu Ingen Riktig Finne) voitti Göteborgin elokuvajuhlien parhaan pohjoismaisen dokumentin palkinnon ja Tampereen elokuvafestareilla lisää pokaaleita. Tämän elokuvan myötä Mika Ronkaiselta on lupa odottaa jatkossakin suuria. Jos tähdittäisin elokuvat, antaisin tälle sumeilematta neljä valopilkkua.



Ja miten kävi loppuillan Darya & Månskensorkesternin konsertin? Aivan upeaa oli, lavalla vieraili myös Jukka Takalo, ja yleisön joukossa olivat tietysti myös illan elokuvan päähenkilöt.

Seurahuoneen lavalla Darya & Månskensorkester ja Kai ja Tauno Latvalehto.