501 peliä joita on pelattava edes kerran lapsuudessaan on erinomainen peli- ja leikkiopas koteihin, kerhoihin ja esimerkiksi päivähoitoon. Olen tutustunut joihinkin vastaaviin teoksiin, onpa niitä omassa hyllyssänikin pari, mutta tämä on paras kaikista, joita olen tähän mennessä käyttänyt.
Teos esittelee selkeästi ryhmiteltynä korttipelejä, kynä- ja paperipelejä, ulkoleikkejä- ja pelejä, laululeikkejä ja ohjelmaa esimerkiksi lastenjuhlia varten. Mukana on muun muassa pasiansseja, leijanlennätystä, piilo- ja piilotusleikkejä ja esimerkiski aasinhännän istutus. Monista leikeistä esitellään myös kiva muunnelma.
Kirjassa mainitaan jokaisesta pelistä tai leikistä, minkä ikäisille leikki sopii. Leikkejä on kaikenikäisille kolmivuotiaasta lähtien. Opas kertoo, kuinka paljon mukaan tarvitaan osallistujia, ja leikkejä on niin ryhmälle kuin yksinäisellekin touhuajalle. Leikeistä ja peleistä kerrotaan myös se, minkä tyyppisille lapsille leikki sopii. Joistakin leikeistä mainitaan lisäksi se, kuinka paljon menoa ja meininkiä leikki aiheuttaa. Lisäksi mainitaan, mitä välineitä leikin järjestämiseen tulee varata, jos jotakin välineistöä tarvitaan. Valmistelut kerrotaan selkeästi, ja myös pelin kulku kuvataan niin, että toiminta on helppo aloittaa. Joihinkin leikkeihin kuuluu lisäksi erityisiä käytännöllisiä vinkkejä, jotka saattavat helpottaa alkuun pääsyä tai leikin onnistumista.
Eikö kuulostakin hyvältä? Sitä se onkin. Lapsille ohjelmaa niin kotiin, kouluun kuin juhlaankin miettivien kannattaa tarttua opukseen sade- ja pakkaspäivinä ja hyvillä ulkoilukeleillä!
Todellakin mielenkiintoiselta kuulostava kirja. Tämä pitää varmaankin tulevaisuudessa hankkia omaan kirjahyllyyn asti - jos ei muuta niin ammattillisen näkökulmankin vuoksi jo.
VastaaPoistaKuinka monta prosenttia esitellyistä leikeistä olet leikkinyt lapsuudessasi? :)
VastaaPoistaRiina, uskon, että tästä on apua. Itse olen käyttänyt kotikekkereillä, ja toimi. Ensin oli helppo valita ne pelit, jotka sopivat ikäryhmään, sen jälkeen valitsi vielä niistä mukavimmat toteutukseen. :)
VastaaPoistaRaisa, jaa-a, hyvä kysymys :). En voi enää tehdä tarkkaa laskentaa, sillä vein kirjan eilen kirjastoon. Ajattelin hankkia omaksi. Yllättävän paljon kirjasta löytyi tuttuja pelejä, mutta paljon olisi vielä leikittävää. Eikös se lapsuus jatku pitempäänkin, jos haluaa ;)?
Ehkä paras peli on kuitenkin itse keksitty tai kehitelty? Isommat lapset ärsyyntyvät, kun pienemmät muuttavat pelin sääntöjä. Vähän vanhemmat lapset kun on jo integroitu osaksi tätä sääntöjä ja auktoriteetteja täynnänsä olevaa yhteiskuntaa, eivätkä he rohkene tai edes halua poiketa säännöistä!
VastaaPoistaJaa-a, minusta molemmilla leikeillä on omat tilanteensa. Vapaa leikki on osa perusarkea ja parasta, mitä lapsi voi ajallaan tehdä. Rauhassa ja omilla tai porukan ehdoilla. Ohjattu leikki tai sääntöjen mukaan sujuva leikki taas on välillä hyvä lisä ja virike. Yhteiskunta tarvitsee toki sääntöjä. Muuten kai olisimme anarkiassa. Suomalainen yhteiskunta tosin on turhankin säännelty, ja hyvä on välillä osata rikkoa kaavaa. Hyvällä maulla ja tarpeen mukaan tietysti. Siihen tarvitaan kuitenkin sääntöjen hallintaa.
VastaaPoistaOmassa lapsuudessa on parasta olleet sääntöjen mukaan menevät pihaleikit: nurkkajussit, kymmenen tikkua laudalla, konkka, nelimaali. Säännöt sovittiin porukalla aina ennen pelin alkua. Isommat ärsyyntyivät, mutta mitä siitä. Siinäpä opittiin!
Tein kerran juttua lapsista, jotka olivat kehittäneet sellaisen pihaleikin itse. Leikissä oli aineksia polttopallosta, hipasta ja vaikka mistä. Säännöt olivat niin vaikeat, etten ymmärtänyt niitä millään. Oli hassu olo, kun kaikki ne 10-vuotiaat tiesivät ihan tarkkaan, milloin joku "paloi" tai koska oli "nurmipalo" tai "turva" ja "superturva".
VastaaPoista"Superlapsia"! :)
VastaaPoistaEhkä leikkien ja pelien tai muun lasten toiminnan arvottaminen onkin käsittämätöntä aikuisten hommaa. Joku pelaa tietokonepelejä, toinen lukee lapsuutensa, kolmas notkuu vain lapsijoukoissa, neljäs taas viihtyy yksikseen. Kaikki kasvavat kenties kyllin onnellisiksi aikuisiksi.