Sinivalkoiset juhlavuoden vauvansukat

Suomessa on käynnissä itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi keräys, jonka tavoitteena on neuloa jokaiselle tänä vuonna syntyvälle vauvalle sinivalkoiset sukat. Saksansuomalaisten Facebook-ryhmässä esitettiin idea että miksi ei neulottaisi myös Saksassa syntyville suomalaisille tai suomalaistaustaisille vauvoille sukkia, ja kun kerran pallo heitettiin niin tietenkin siitä tuli ottaa kiinni ja niinpä neuloin minäkin nämä pikkusukat jonkun kenties vielä syntymättömän saksansuomalaisen pikkuisia jalkoja lämmittämään.

Juhlavuoden vauvansukissa tyyli on vapaa, ainoa rajoitus on että sukkien tulee olla vastasyntyneen kokoa ja väriltään sinivalkoiset. Minä halusin tehdä perinteiset villasukat, lanka on täkäläistä tavaratalolankaa eli Regian nelisäikeistä sukkalankaa. Sininen väri ei ole aivan Suomen lipun sininen vaan sävyltään vähän petrooliin vivahtava, mutta minun silmääni se on sukan varressa kauniimpi kuin ihan kirkas sininen. Lanka oli varsin miellyttävä tuttavuus ja tuntui neuloessa vähemmän "muoviselta" kuin kuusisäikeinen saman valmistajan lanka, jota olen joskus neulonut.

Varren kuvio on Virosta, Muhun sormikkaiden kuvioita kirjasta Meite Muhu mustrid (Anu Kabur et al. 2010) ja koska Viro on rakas ja siellä tehdään kauniita neuleita, koristaa sukan vartta myös virolainen kierreraita eli kihnu vits. Sukan kantapää on ristiinvahvistettu, vaikka eihän vauva vahvistettua kantapäätä tarvitse, mutta pitäähän sitä nyt sukassa kantapää olla ja sitä paitsi, ulkonäkö ennen kaikkea.

Näistä sukista tuli sen verran kauniit että tekisi mieli tehdä aikuisellekin juhlavuoden sinivalkoiset sukat.

Gimallusta

Toisinaan tuntuu, että täällä Keski-Euroopassa marraskuu kestää viisi kuukautta syyskuun lopulta maaliskuulle. Siis se aika, kun on pimeää ja päivisinkin ihan harmaata ja kosteaa ja usein sataa vettä tai räntää tai jotain siltä väliltä vaakasuorassa. Ja sanomattakin lienee selvää, miten paljon minä pidän viisi kuukautta kestävästä marraskuusta.

Tänä vuonna marraskuuntorjuntaan olen neulonut sukkia, ja päätin että nyt ei käytännöllisyyttä ajatella, vaan teen juuri semmoiset kuin haluan. Siispä kimaltavaa mustaa ohutta lankaa, pitsiä ja palmikkoa.

  

 Jos olisi ajatellut käytännöllisyyttä, olisi terät kannattanut neuloa kokonaan sileällä, jotta sukka olisi kengässä tasaisempi. Mutta eiköhän palmikkokin kenkään mahdu, minä aion käyttää näitä kuten yleensäkin neulomiani sukkia korkokenkien kanssa. Jostain syystä usein ajatellaan, että villasukat olisivat vain saapassukkia tai crocsien kanssa, mutta kun sukan tekee tarpeeksi ohuesta langasta, voi sitä tosiaan käyttää muidenkin kenkien kanssa. 

Lanka on Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä Kimallesukkalankaa (75 % merinovilla, 20 % nylon, 5 % muu), väri Black Pearl. Kantapää on perinteinen äidin opettama hollantilainen kantapää, näihin sukkiin neuloin sen ristiinvahvistettuna ulkonäkösyistä. Kiilakavennukset teen jokaisella kerroksella, koska jyrkkä kulma on minusta kaunis ja se istuu omaan jalkaani hyvin. Kärkikavennuksen tein näissäkin sukissa vähän tavanomaista sädekavennusta tylpemmäksi, sekin ulkonäkösyistä. Sukanteossa kuten niin usein muutenkin joutuu pohtimaan käytännöllisyyden ja ulkonäön suhdetta, usein on painotettava toista toisen kustannuksella, mutta sekin pitää tehdä niin että lopputulos on sekä kaunis että käytännöllinen.

Pikkuisen aivottomat pitsipalmikkosukat

 Seitsemänvuotiaan sanoja lainaten "tuli mieli" pitkästä aikaa neuloa sukat. Halusin sukista mahdollisimman napakat ja istuvat niin että niitä voi käyttää kenkien kanssa. En myöskään jaksanut tällä kertaa ruveta laskemaan kovin monimutkaisia säären muotoiluja ja kun lankaakin oli sopivasti yksi 150 gramman vyyhti, päätin neuloa puolisääreen ulottuvat pikkuisen aivottomat sukat. Pari kavennusta tein varren yläosaan, jotta sain pituutta tarpeeksi.

Pikkupalmikkokuvio on Steierisches Heimatwerk - Das Alte Volkskunst: Stricken -kirjasta miesten sukkien kuvio Doppelnull, sommittelun ja välipalmikot laadin itse. Lanka on Wollmeise Twin Sockenwollea, väri Meilenstein ja neuloin sukat 2 mm puikoilla. Sääkin viileni sen verran, että vedin sukat jalkaan ja totesin toimiviksi.

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.

Nurkkakunnan sukat

Nämä pirteät ruutusukat valmistuivat lankakauppa Titityyn Louhittaren Luola -sukkaklubin myötä. Lanka on Louhittaren Luolan käsinvärjättyä Väinämöinen-sukkalankaa ja väritoiveenani oli kylmät sävyt. Pohjaväri on klubia varten tehty uniikkivärjäys ja sen violetti väri näyttää valmiissa sukissa paremmalta kuin olisin uskonutkaan. Minulla on vähän ennakkoluuloja tietynsävyisiä violetteja kohtaan, mutta tämä toimii kontrastivärinään olevan pinkin Ärjyn kanssa oikein mainiosti.

Olin vähän kapinallinen ja poikkesin parissa kohdin Tuulia Salmelan ohjeesta, eli tein näihin sukkiin pyöreän sädekavennuksen, se kun istuu omaan koipeeni mukavammin. Samoin, koska minun sukkani hajoavat aina kantapään alta, neuloin kantapohjankin vahvistetulla neuleella, mikä tässä mallissa on aivan erityisen kaunis. Kiilakavennukset tein jokaisella kerroksella, koska sekin tekee sukasta minun jalkaani istuvamman.

Sukat on neulottu 2 mm puikoilla, kirjoneulevarret neuloin tarkoituksella hieman löysemmin, koska varrensuun kirjojoustinneule on niin napakka, että ajattelin että sukkia voi pitää myös varret vähän poimulla. Neuloin sukat perinteisesti varresta kärkeen, mutta magic loop -tekniikalla, mikä on etenkin kirjoneuleessa kätevä kun ei tarvitse vaihtaa puikkoa.

Parina iltana piti ottaa toinen puikoilla oleva työ neulottavaksi, kun kirjoneulekaavion ja jalkapallon seuraaminen eivät oikein tahdo sujua samaan aikaan. Elämässä on muutakin tärkeää kuin neulomista, etenkin näin jalkapallon EM-kisojen aikaan.

Kun sukkalanka on tarpeeksi ohutta (100 g = 400 m), voi itse neulottuja sukkia käyttää oikeasti muidenkin kenkien kanssa kuin kumisaappaiden. Näille tulee taatusti ensi talvena käyttöä, ja saattaapa kesälläkin olla villasukille tarvetta, kun kuitenkin jossain vaiheessa tulee viileitä säitä vaikka nyt näin helleaallon alla villasukkien neulominen hieman kummalliselta tuntuikin.

ps. Se oli muuten maali! Siis se Ukrainalta eilisessä Englanti-pelissä hylätty osuma. Ja samalla kun päättelin nämä sukat, päätteli yksi suurimmista pelaajasuosikeistani eli Andri Shevtshenko loistavan maajoukkueuransa.

Suomalaiset mysteerisukat ja Daybreak

Villasukkia ei voi olla koskaan liikaa, joten kun luin Ravelrystä Suomalainen mysteerisukka -yhteisneulonnasta päätin samantien osallistua siihen. Malli on Jenni Östermanin Ykskyntöset, jossa on yhdistetty todella viehättävällä tavalla kuvio- ja kirjoneuletta. Sukissa on käytetty myös minulle vieraampia tekniikoita kantapäässä ja lyhennetyin kerroksin neulotussa kärjessä. Sen verran poikkesin ohjeesta ja tein äidin neuvojen mukaan, että neuloin kiilakavennukset joka kerroksella. Minun koipeeni kun pidempi kiila ei oikein istu. Kärjen päättelyn tein silmukoinnin sijasta kolmen puikon päättelyllä. Lanka on Wollmeisea, pohjavärinä Twin Im Jahr der Ratte ja kuvioväreinä Twin Brombeere, Twin WD Fuchsia ja 100% Merino WD Orient. Nämä sukat ovat niin ihanat, että jos ja kun terät kuluvat puhki, neulon samoihin varsiin vielä varmasti hyvin monet terät.

Niinikään Ravelryssä oli yhteisneulonta Stephen Westin malleista. Westin huivit ovat minusta kuin luotuja monivärisille Wollmeiseille, joten valitsin Daybreak-huiviin väreiksi WD Orientin ja WD Granatapfelin. Raitaosuutta neuloessa mietin, että sointuvatko nämä värit vähän turhankin hyvin yhteen, mutta lopputuloksesta tuli kuitenkin mielestäni tarpeeksi raidallinen. Reuna on ainaoikeinneuletta toisin kuin ohjeessa, kun kävi innokkaalle neulojalle työtapaturma. Vasta valmiista neuleesta huomasin että kas, huivissahan reunassa kuuluisi olla nurja raita vain joka neljännellä kerroksella eikä joka toisella kuten minun huivissani. Hetken mietin purkamista, mutta päädyin jättämään tuollaiseksi, kun huivilla on muutenkin kokoa aika reippaasti. Aina ei mene niinkuin Strömsössä :)

Uusiin maisemiin

Tämä blogi on viettänyt viime ajat hiljaiseloa, kun olen vaihtanut tällä välin asuinmaata Sveitsiin Genevenjärven rannalle. Mies sai Lausannesta töitä ja niinpä meidän tuli tehdä kuin Kolumbus konsanaan ja lähteä tuntemattomalle maalle. Paikallinen agentti auttoi meitä asunnon saamisessa ja muissakin muuttoon liittyvissä asioissa ja kun hän kertoi olevansa parikuisen vauvan tuore isä, niin mikäpä muukaan olisi ollut sopivampi lahja kuin vauvan sukat ja myssy.

Myssy on Gro's Sweet Baby Cap ja sukat inspiroin itse. Lanka on molemmissa Wollmeise 100 % Merinon keväisen vihreänkirjava väri WD Skarabäus

Merletto

Jotta syksylläkin tarkenisi neuloa pihalla, neuloin itselleni Jody Scofieldin Merletto-kynsikkäät. Pitsin ja palmikon muodostama kuvio on todella kaunis, ja kun Wollmeise-vyyhdit ovat tunnetusti riittoisia, tein samasta langasta vielä Merletton innoittamana lyhytvartiset sukat samalla kuviolla. Lanka on upea Wollmeise Sockenwolle 80/20 Magnolie, joka näyttää kaikissa kuvissa hieman eri väriseltä ja luonnossa vielä kauniimmalta. Nyt kelpaa syksyn tulla.

sukkaa pukkaa - ja vähän lapastakin

Syksy tuli kerrassaan yllättäen, joten piti mökkireissulla taas poiketa ruokakaupan lankahyllylle ja ruveta neulomaan sukkia. Piti myös ostaa puikot, kun eihän noita sukkapuikkoja muutenkaan ole vielä vähintään tarpeeksi. Novitan Tico Ticosta - kuka kumma näitä lankojen nimikammotuksia oikein keksii - tein raitasukkia Jared Floodin Noro-raitojen hengessä kahdella värillä raidoittaen.

Pienemmälle tein myös pienet pitkävartiset lapaset. Ajattelin, että pitkä napakka joustinneuleinen varsi pitäisi tumpun vähän paremmin kädessä, vaan taisi olla toiveajattelua. Yksitoistakuisen taito napata lapanen tai sukka pois sekunnissa on jotain uskomatonta. Taidan seuraavaksi suunnata etsimään tumpunpidikkeitä.

Punakirjavat raitasukat näyttävät niin hauskoilta, että taidan tehdä sellaiset itsellenikin. Ei kai villasukkia ole koskaan liikaa.

Kirjavaa ja käytännöllistä

Tänä talvena on ollut villavaatteille kysyntää. Niinpä neuloin itselleni polvisukat Austermann Stepistä. Taiga-väri on kirjavuudestaan huolimatta jotenkin rauhallinen ja miellyttää silmää. Toisen sukan terä piti purkaa kun vasta valmiista sukasta huomasin että olin neulonut terän niin että varren kavennukset jäivät sivulle eivätkä taakse. Väsymys tekee tehtävänsä, se sama väsymys, jonka vuoksi tätä blogia on päivitetty hitaanlaisesti. Huomasinpa myös että huolimatta saman värjäyserän keristä, toinen sukka on väriltään tummempi kuin toinen. Nämä ovat siis varsinaiset kovan onnen sukat :)

Silkkivillaisesta Teetee Aureasta neuloin baskerin ja puikoilla on vielä lapselle palmikkomyssy. Molemmat ovat Niina Kaakkurivaaran malleja Moda 6/2009 -lehdestä. Palmikkomyssy on naisen kokoa, mutta kun kolmivuotiaan päänympärys on aikuisen mittaa, niin ei tarvitse edes silmukoita laskea uudelleen.