Formel eins

Kahdeksanvuotias on intohimoinen formulafani, ja niinpä villapaitaankin piti saada formuloita. Lapsi antoi tarkat toiveet ja ohjeet, mitä kuvioita ja missä järjestyksessä paidassa pitää olla, joten ei muuta kun millimetripaperia ja kynä käteen ja piirtämään.

Lähtövalot syttyvät, hopeanvärinen Lewis Hamiltonin auto ja punainen Kimi Räikkösen Ferrari kiihdyttävät radalle, kilpailunumerot autojen päällä. Kuskien silmissä siintää hieno palkintopokaali ja kun ruutulippu heilahtaa, pääsee voittaja ruiskuttamaan shampanjaa :)

Neuloin paidan Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -metodia käyttäen. Kävin Tuulian vetämät TTS-työpajat jo vuosia sitten, mutta nyt vasta pääsin soveltamaan tekniikkaa käytännössä ja totesin sen oikein hyväksi tavaksi ja se sopii myös kirjoneuleeseen. Sen verran arastelin tekniikan kanssa, että neuloin yläosan yksivärisellä, mutta varmasti kun kokemus karttuu, voisi myös tehdä kokonaan kirjoneuletta. Halusin kuitenkin tähänkin puseroon vähän troimaisia elementtejä ja niinpä tein helmaan, hihansuihin ja pääntielle Kihnun vitsad eli kierreraidat.

Lanka on Wollmeise Pure 100% Merino, pohjaväri Feldmaus ja kuvioissa Heavy Metal, Natur, Herzblut, Q.E.D, Olio Vergine ja Skarabäus.

Gimallusta

Toisinaan tuntuu, että täällä Keski-Euroopassa marraskuu kestää viisi kuukautta syyskuun lopulta maaliskuulle. Siis se aika, kun on pimeää ja päivisinkin ihan harmaata ja kosteaa ja usein sataa vettä tai räntää tai jotain siltä väliltä vaakasuorassa. Ja sanomattakin lienee selvää, miten paljon minä pidän viisi kuukautta kestävästä marraskuusta.

Tänä vuonna marraskuuntorjuntaan olen neulonut sukkia, ja päätin että nyt ei käytännöllisyyttä ajatella, vaan teen juuri semmoiset kuin haluan. Siispä kimaltavaa mustaa ohutta lankaa, pitsiä ja palmikkoa.

  

 Jos olisi ajatellut käytännöllisyyttä, olisi terät kannattanut neuloa kokonaan sileällä, jotta sukka olisi kengässä tasaisempi. Mutta eiköhän palmikkokin kenkään mahdu, minä aion käyttää näitä kuten yleensäkin neulomiani sukkia korkokenkien kanssa. Jostain syystä usein ajatellaan, että villasukat olisivat vain saapassukkia tai crocsien kanssa, mutta kun sukan tekee tarpeeksi ohuesta langasta, voi sitä tosiaan käyttää muidenkin kenkien kanssa. 

Lanka on Lanitium ex Machinan käsinvärjättyä Kimallesukkalankaa (75 % merinovilla, 20 % nylon, 5 % muu), väri Black Pearl. Kantapää on perinteinen äidin opettama hollantilainen kantapää, näihin sukkiin neuloin sen ristiinvahvistettuna ulkonäkösyistä. Kiilakavennukset teen jokaisella kerroksella, koska jyrkkä kulma on minusta kaunis ja se istuu omaan jalkaani hyvin. Kärkikavennuksen tein näissäkin sukissa vähän tavanomaista sädekavennusta tylpemmäksi, sekin ulkonäkösyistä. Sukanteossa kuten niin usein muutenkin joutuu pohtimaan käytännöllisyyden ja ulkonäön suhdetta, usein on painotettava toista toisen kustannuksella, mutta sekin pitää tehdä niin että lopputulos on sekä kaunis että käytännöllinen.

Pikkuisen aivottomat pitsipalmikkosukat

 Seitsemänvuotiaan sanoja lainaten "tuli mieli" pitkästä aikaa neuloa sukat. Halusin sukista mahdollisimman napakat ja istuvat niin että niitä voi käyttää kenkien kanssa. En myöskään jaksanut tällä kertaa ruveta laskemaan kovin monimutkaisia säären muotoiluja ja kun lankaakin oli sopivasti yksi 150 gramman vyyhti, päätin neuloa puolisääreen ulottuvat pikkuisen aivottomat sukat. Pari kavennusta tein varren yläosaan, jotta sain pituutta tarpeeksi.

Pikkupalmikkokuvio on Steierisches Heimatwerk - Das Alte Volkskunst: Stricken -kirjasta miesten sukkien kuvio Doppelnull, sommittelun ja välipalmikot laadin itse. Lanka on Wollmeise Twin Sockenwollea, väri Meilenstein ja neuloin sukat 2 mm puikoilla. Sääkin viileni sen verran, että vedin sukat jalkaan ja totesin toimiviksi.

Musta hame

 Tulikukat innostivat tekemään vielä toisen hameen samalla teemalla. Tämäkin hame on neulottu Wollmeise Twinistä, pohjaväri on Schwarz ja kuviot Im Jahr der Ratte. Muhun sormikkaista peräisin oleva kirjoneulekuvio on sama kuin tulikukkahameen päärmeissä, neuloin tähän hameeseen keskiosan leveiksi raidoiksi kuvion peilikuvana.

 

 

Tulikukkia

 Kun neuloin vuosi sitten keväällä pitsihametta, kävi jo silloin mielessä, että samantapaista mallia voisi soveltaa villalangallekin talvikäyttöön. Pitsin tilalle tuli ihan luonnostaan kirjoneuletta ja mallikirjoja selailtuani pysähdyin Anu Kaburin, Anu Pinkin ja Mai Meristen Meite Muhu mustrid -kirjassa kuvattujen Muhun museon kokoelmissa olevien sormikkaiden kuvioraitoihin. Etenkin kukkien vähän jugendiin vivahtava muoto alkoi liekehtiä päässäni hehkuvan monivärisen oranssin langan sävyissä. Samojen sormikkaiden pienempi kirjoneuleraita sopi kuin itsestään vyötärön ja helman päärmeisiin. Kukkakuvion piirsin korkeussuunnassa puolikkaana, alkuperäisten perivirolaiseen tapaan ohuttakin ohuemmasta langasta neulottujen sormikkaiden kuvio olisi vienyt puoli hametta.

Lanka on Wollmeisen 80/20 Twin -sukkalankaa (80% villa, 20% polyamidi), pohjavärinä on tummanharmaa Heavy Metal ja kuviovärinä Campari Orange.

 Tämän verran jäi lankaa uupumaan, helmapäärmeen viimeiset parikymmentä senttiä piti päätellä vaaleammalla harmaalla :) Tein päärmeet kolmen puikon päättelyllä, koska inhoan etenkin päärmeiden ompelemista yli kaiken. Vaikka vyötäröltä aloitetun hameen helmapäärmeen päättely vaatiikin silmukoiden kaivamisen ohuelle puikolle, on se kuitenkin pieni vaiva siihen verrattuna että yrittää saada päärme ompelemalla niin että se ei kiristäisi tai kiertäisi johonkin suuntaan.

Im Kirschengarten

 Tänä keväänä valmistui junamatkaneuleena myös kynsikkäät, lähinnä kevätkylmiä varten. Kevät jäi tosin tänä vuonna välistä, lumisateesta siirryttiin suoraan hellelukemiin, joten nämä jäivät tänä keväänä aika vähäiselle käytölle. Mutta syksyllä sitten taas.

Kirjoneulekuvio on Karjan pitäjästä Saarenmaalta. Minä löysin kuvion Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjasta Kirjatud teekond. Ranteen sommittelin itse, halusin kokeilla virolaisissa lapasissa paljon käytettyä vikkel-rannetta, mutta en halunnut siihen langankiertojen reikiä, joten tein lisäykset silmukan pohjasta. Siksi ranne vähän kupruilee, mutta kädessä ollessa se ei suuremmin haittaa. Ehkä ensi kerralla nöyrryn ja teen ne langankierrot suosiolla.

Lanka on Evillan 8/2 maavillaista ja puikot 1,5 mm. Ai niin, Im Kirschengarten. Se on bussipysäkki naapurikylässä ja punertava lanka on vähän kirsikan väristä.

Mansikoita troin tapaan

 Syksyllä neuloin nuorimmaiselle villapaidan troin tapaan ja samalla idealla tein paidan myös isommalle. Lapsi halusi ehdottomasti kuvioksi mansikoita, joten värivalinta oli sitä myöten selvä. Lanka on Wollmeisen Pure 100% Merinoa, pohjaväri on Jeton WD, kuvioväreinä Roter Himbeermund WD ja Skarabäus WD. Malli on omasta päästä kirjoneuletta myöten ja jotkut yksityiskohdat selvisivät vasta neuloessa, kuten että 1o 1n -kirjojoustinneule kihnu vits -kierreraidan kanssa rullaa reunaa paljon pahemmin kuin 2o 2n islandi vits -kierreraidan kanssa edellisessä puserossa. Tuon huomattuani neuloin pääntielle ja ranteisiin nurjat kerrokset kierreraidan molemmin puolin. Pääntien tein tarkoituksella suureksi, jotta kuusivuotias jolla on aikuisen päänympärys, voi pukea paidan helposti päälleen.
Lapsi oli paitaansa tyytyväinen, hän sai sen pitkän odotuksen jälkeen. Aloitin työn viime joulun aikoihin, mutta elämä ei mene aina kuin elokuvissa. Tämä talvi ja kevät on ollut vaikea ja sitä myötä käsityötkin ovat olleet aika jäissä. Sentään ei lapsi ehtinyt kasvaa puserostaan ulos sillä välin kun neule oli puikoilla, ja niinpä lapset voivat tanssia villapaidoissaan lämpimässä alkukesän illassa :)

Koodia verkossa

Kun neuloin Nurkkakunnan sukkia, mies katseli kirjoneuleen kaaviota vierestä ja tokaisi: "Tuohan näyttää vähän QR-koodilta." Itsekin katselin bussipysäkkien QR-koodeja joskus "sillä silmällä" ja tietoturvatutkija-mies innostui hänkin ajatuksesta neulotusta QR-koodista. Nämä sormikkaat olivat junamatkaneuleena ja Darmstadt-Frankfurt -välillä ehtii juuri muutaman puikollisen neuloa, siinä ei kovin suurta aivotyötä pysty varsinkaan intensiivisen saksan tunnin jälkeen tekemään. Niinpä nämä sormikkaat on tehty aika pitkälti omien Credo-sormikkaitteni pohjalta. Pohdin, kuinka toteutan koodin keskelle niin että se kuitenkin erottuisi ja nousisi esiin muusta neulepinnasta. Halusin kuitenkin tehdä sormikkaat kirjoneuleena koska minulla on kirjoneuloosi ja muuten näin ohuesta täysvillaisesta kaksisäikeisestä langasta sormikkaat eivät olisi lämpimät ja ne eivät kestäisi käyttöä. Niinpä neuloin koodin ympärille valkoiset kehykset ja muun pinnan täytin yksinkertaisella verkkoneuleella. Olkoon se vaikka se verkko, jonka haavoittuvuuksia mies työssään tutkii :)

Sormikkaat on neulottu 8/2 maavillaisesta eli kaksisäikeisestä vironvillasta 1,5 mm puikoilla. Malli on oma ja vaikka työssä käytetty 29 x 29 pikselin koodi on oikea QR-koodi, ei kännykän kamera pysty neulotun silmukan muodosta johtuen koodia tunnistamaan, joten suoraan hanskasta ei sentään pääse koodin sivuille.

Credo

Käsitöitä tehdessään joskus kokee valaistumisen hetkiä, todellisia ahaa-elämyksiä, kun tajuaa jotain ihan uutta, jotain josta on ehkä tiennyt, mutta jota ei ole aikaisemmin itse tehnyt. Tällaisen tunteen koin, kun Kristi Jõesten ja Kristiina Ehinin kirjan Kirjatud teekond ('Kirjottu taival') luettuani päätin kokeilla itse käsineiden neulomista ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Toki olen tiennyt, että Virossa kinnasperinne elää ja on säilynyt näihin päiviin asti ja siellä lapaset todella neulotaan ohuesta kaksisäikeisestä maavillaisesta, kuten siellä Suomessa usein vironvillana tunnettua lankaa kutsutaan.

Kävin kesällä Suomessa Villavyyhdin kesäakatemian kirjoneulepajassa, jossa Tuulia Salmela perusteellisesti selvitti mikä merkitys langan laadulla on kirjoneuleen onnistumiseen. Tuostakin olin toki kuullut aikaisemminkin ja sinänsä ihan järkeenkäypää että kaksisäikeinen lanka asettuu kirjoneuleeksi kauniimmin ja tiiviimmin kuin pyöreä useampisäikeinen, mutta tämäkin oli asia, joka kirkastui lopullisesti vasta itse kokeilemalla. Vaikka nämä sormikkaat ovat todellakin ensimmäiset 1,5 mm puikoilla neulomani, ja jälki on sen mukaista, on tässä neulepinta minusta kuitenkin enemmän kirjoneuleen näköistä kuin vaikkapa edellisen postauksen lapsen puserossa, joka on neulottu muistaakseni kymmensäikeisestä Wollmeisen merinosta.

Nämä sormikkaat syntyivät omassa päässäni ja silmukoita luodessani ei ollut kovin tarkkaa kuvaa, millaiset näistä tulee :) Ristikuvio on Etelä-Virosta Helmen pitäjästä, mutta ranteissa loikkasin sujuvasti meren yli Kihnun saarelle, ja neuloin ranteisiin Kihnu vits -kierreraidat, koska pidän niistä kovasti. Ranneosan tein kirjoneulejoustinta ja tarkoituksella aika pitkäksi, ranteideni niveliä särkee usein ja tiukka joustinneule lämmittää mukavasti eikä tuuli pääse luikertelemaan ilkeästi ranteisiin.

Virolaisessa perinteessä ristikuvio on tunnettu jo esikristilliseltä ajalta, mutta minulle tuo kuvio tuo mieleen ennen kaikkea vanhojen kirkkojen päätykolmioiden koristeaiheet. 

Troin tapaan

Troi on perinteinen virolainen Kihnun saaren miesten villapaita, joka on kauttaaltaan pienikuvioista kirjoneuletta. Tein tämän kolmevuotiaan lapsen villapaidan troin tapaan, vaikka oikea troi se ei lapsen puserona ja tällä väri- ja kuvioyhdistelmällä olekaan. Minä tein lapsen paidan Wollmeisen 100% merinovillasta, pohjaväri on Olio Vergine ja kuvioväri on WD Okzident. Helmassa, hihansuissa ja pääntiellä on ns. islantilainen kierreraita (islandi vits) kirjoneuleen joustimen molemmin puolin. Neuloin paidan kokonaan suljettuna neuleena ja hihoihin ja päänteille tein steekkaukset eli leikkasin neuleen auki ja poimin reunasta silmukat hihoja ja pääntietä varten. Kuusemetsakiri (kuusimetsä)-kuvio on Irina Lutseppin ja Elo Tammisin kirjasta Eesti kindakirjad, muuten malli on omasta päästä.

Unelmien täyttymys

Kun viime marraskuussa sain rukin ja opettelin kehräämään, minussa heräsi hullu haave kehrätä joskus itse pitsilankaa ja neuloa käsinkehrätystä Haapsalun huivi. Tuolloin ajatus tuntui lähinnä utopialta, mutta nyt se on kuitenkin totta. Huivin lanka on viime keväänä kehräämääni pitsilankaa Ilun Handun käsinvärjätystä merino-silkki-gimalle -sekoitteesta. Malli on Sirelilehekiri (syreeninlehti) Aime Edasin ja Siiri Reimanin kirjasta Haapsalu sall.

Huiviin kului lankaa 81 grammaa ja huivin mitat pingotettuna ovat n. 68 x 145 cm. Huivi on neulottu 3 mm puikoilla ja reunapitsi 4 mm puikoilla haapsalulaiseen tapaan eli reunapitsit on neulottu erikseen ja ommeltu valmiiseen huiviin. Minulta on monet kysyneet, miksen tee pitsiä suoraan huivin reunaan silmukat reunasta poimien. Teen pitsit erikseen, koska tällöin kaunis luontireuna jää pitsin ulkoreunaksi ja vastaavasti päättelyreunan silmukoista on helppo ommella pitsi huivin reunasilmukoihin. Pitsin silmukat luodaan kaksinkertaisella langalla ja minä luon ne 5 mm puikolla, jotta reunaan tulee kaunis ja kestävä ketjukuvio. Eivät ne vanhat huivimestarit suotta työtapoja kehittäneet :)

Jäätelöä

Lapset leikkivät jäätelökioskia tyhjällä pahvilaatikolla ja kaipasivat kioskiinsa myös myytävää, joten tein virkkaamalla jäätelötötteröitä. Viisivuotias antoi ohjeita, mitä makuja jäätelökioskin valikoimiin "lankajätskeiksi" tarvitaan ja minä kaivoin laatikosta sopivan värisiä lankoja. Vasemmalta: mansikka, suklaa, vadelma, päärynä, kirsikka, sitruuna ja vanilja. Vaniljajäätelöstä tuli vähän pienempi kun tötteröiden lanka loppui :) Lanka on Schachenmayr Cataniaa lukuunottamatta suklaajäätelön palloa, joka on virkattu Novita Bambusta. Virkkasin jäätelöt 2,5 mm koukulla aika napakoiksi, jotta pitävät paremmin muotonsa. Täytteenä on polyesterivanua.

vikkelsukat

Jotkut neuleet jäävät jostain syystä ikuisuusprojekteiksi, eli unohtuvat keskeneräisinä jonnekin kaapin perälle tai laatikon pohjalle. Näille sukille kävi juuri noin, aloitin nämä viime vuonna joululomalle Suomeen lähtiessä. Sen jälkeen on tullut neulottua yhtä sun toista, ja sukat ovat vain odottaneet vuoroaan. Nyt päätin, että toista kertaa en näitä puikoilla Suomeen mukaani ota, ja neuloin viimeinkin valmiiksi.

Sukkien kuvio on Virosta Muhun saarelta, se on julkaistu Elo Lutseppin ja Irina Tammisin kirjassa Eesti sokikirjad (Tammerraamat 2008). Lanka on Wollmeise 80/20 Twin Sockenwolle, väri Verschuskaninchen eli koekaniini. Viininpunainen väri on juuri sopiva kuvioneuleeseen, tarpeeksi rauhallinen, jotta kuviot erottuvat mutta kuitenkin värinä voimakas ja näyttävä. Neuloin sukat tarkoituksella tiukalla käsialalla ja 2 mm puikoilla, jotta ne olisivat mahdollisimman kestävät. Sukissa on perinteinen hollantilainen kantapää - siis se äidin opettama - ja sädekavennus kärjessä. Kärjen tein aika tylpäksi, jotta sain jatkettua kuvion mallikerran täyteen. Pohkeet on muotoiltu levennyksillä ja kavennuksilla ja varrensuun keerd- eli kihnu vits -kierreraidat samoin kuin varren siirretyillä silmukoilla muodostetut vikkel-kuviot tekevät neuleesta istuvan ja napakan.

Pikkuisen pitsiä

Kesähameen tulee minusta olla tarpeeksi pitkä ja tarpeeksi leveä. Katselin kaupoissa että minä ja kesän muoti ei taideta olla tänäkään kesänä yhteensopivia, joten päätin neuloa hameen itse. Neuloessani pohdin, tuleeko hameesta liian painava, kun halusin tehdä sen sataprosenttisesta puuvillasta ja lankaa kuitenkin näin pitkään ja leveään hameeseen menee jonkin verran. Jännitys oli sitä suurempi kun päättelin helman ja kokeilin päälleni. Näyttäisi toimivan ihan hyvin, laskeutuu hyvin mutta ei kuitenkaan roiku ja helma poimuttuu ylimmän pitsin ja lisäysten jälkeen kauniisti.

 Lanka on Novitan Kotiväkeä, malli on omasta päästä, pitsiraita on Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Lepatriinukiri (Leppäkerttu). Hame on neulottu suljettuna neuleena ylhäältä alas ja vyötäröllä on leveä kuminauha neulotussa päärmeessä. Lankaa meni koko lailla tarkkaan 600 grammaa. Neuloin työn 3 mm puikoilla, neule on hieman löysää, mutta kesähameessa se saa ollakin.

Tornikirjaga vikkelseelik - harmaa villahame

Minulla on ollut jo pitkään käsilaukkuneuleena vikkel-kuvioiset sukat ja tuli mieleen kokeilla samaa tekniikkaa myös hameeseen. Vikkel on virolainen perinteinen sukan varren koristelussa käytetty tekniikka, jossa kuviot muodostetaan silmukoita siirtämällä. Vikkel on paitsi kaunis, se myös pitää neuleen paremmin muodossa ja tukevoittaa ja paksuntaa sitä. Näiden ominaisuuksien ajattelin sopivan hyvin myös hameeseen, etenkin kun neuloin hameen ohuesta 8/2-vahvuisesta maavillaisesta, vironvillasta siis kuten lankaa Suomessa usein kutsutaan. Helman pitsi on vähän mukailtu Haapsalun huivin reunapitsi Siiri Reimannin ja Aime Edasin kirjasta Haapsalu rätt - The Haapsalu Scarf. Reunapitsin kuvio on nimeltään Tornikiri (tornikuvio) ja kieltämättä siitä ja etenkin harmaasta liukuvärjätystä langasta neulottuna tulee mieleen Haapsalun piispanlinnan torni :) Vikkelkuvion sommittelin itse lähtökohtana reunapitsin tornien huiput.

Pingu

"Äiti, tänään on sadepäivä ja sä voisit tehdä mulle Pingun!" Joten eikun lankalaatikkoa penkomaan ja virkkuukoukku esiin. Virkkasin Pingun Schachenmayr Cataniasta ja Grignasco Carinasta.

Rouheeta edelleen

Tein rouhean takin kaveriksi vielä hameen samalla mallineuleella, eli hevosenkenkäpalmikot ja helmineule ovat Ilona Korhosen ihanasta Lovejoy-takista. Hame on jostain laatikon pohjalta löytynyttä seiskaveikkaa, varmaan ainakin kymmenen vuotta lankalaatikon pohjalla marinoitunutta. Mutta pääsipähän nyt puikoille ja käyttöön.

Kaksivuotiaskin halusi neuloa ja hän kaivoi puikkopussista metallisen pyöröpuikon kärjen ja langaksi Spycher & Handwerkin kehruuvillapaketin päällä olleen nyörin. Omena ei putoa kauas puusta :)

Äitin huivi - ema sall

Äitini täyttää tänään 70 vuotta. Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa äidilleni, koska hän on opettanut minut neulomaan ihan pienenä. Niin pienenä että en edes muista, milloin olen neulomisen oppinut ja vanhemmiltani olen myös perinyt rakkauteni käsitöihin ja oppinut arvostamaan kädentaitoja. Äidille oikeastaan aivan itsestäänselvä syntymäpäivälahja oli Haapsalun huivi, neuletyö, johon jouduin panemaan likoon kaiken taitoni, mutta jonka tekeminen on puhdasta riemua ja nautintoa.

Huivin mallineule on Kuningatar Sofian huivi Aime Edasin ja Siiri Reimannin kirjasta Haapsalu sall. Mallineule on haapsalulaisen käsityöosuuskunta UKUn kokoelmista 1970-luvulta ja se on alunperin Sinaida Sõerin käsialaa. Kuningatar Sofian nimen mallineule sai, kun Viron tasavallan presidentin kanslia tilasi vuonna 2009 haapsalulaisilta neulojilta huivin Espanjan kuningatar Sofialle lahjoitettavaksi kuningasparin Viron-vierailulla.

Lanka on Knitting Goddess Lace ja tämä tumma purppuranpunainen sopii äidilleni aivan täydellisesti. Mallineule osoittautui yllättävän haastavaksi vaikka se kaaviona vaikutti aika yksinkertaiselta. Huivia ommellessa lisähaasteen tarjosi nelivuotias, joka onnistui katkaisemaan langan kesken ompelun. Siitäkin selvittiin ja nyt huivi on valmis ja äitini hartioilla.

Mu emal oli täna 70. sünnipäev. Olen temale alati tänulik kuna ta õpetas mind kuduma nii pikk aeg tagasi et ma isegi ei mäleta, millal ma kuduma õppisin. Samuti oma vanematelt olen saanud pärandiks oma armastuse käsitöö vastu. Nõnda oli üsna enesestmõistetav et koon oma emale sünnipäevakingiks Haapsalu salli - töö mis nõudis mult peaaegu kõik mu oskused aga mis samas pakus kudumise käigus puhast rõõmu.

Salli kiri on Kuninganna Sofia kiri Aime Edasi ja Siiri Reimanni raamatust "Haapsalu sall". Kiri on pärit kooperatiiv "UKU" kogust, autoriks Sinaida Sõer. Kuninganna Sofia kirja nime ta sai pärast seda kui Eesti Vabariigi presidendi kantselei tellis Haapsalu meistritelt salli kingiks Eestit riigivisiidil külastanud Hispaania kuningannale 2009. aastal.

Minu salli lõng on Knitting Goddess Lace, mille tumeda purpura toon sobis väga hästi mu emale. Kiri osutus raskeks kuigi ta näis skeemilt vaadates üsna lihtne välja. Äärepitsi salli äärde õmblemisel tekkis veel üks raskus, kuna mu neljaastane laps suutis lõnga katki teha. Aga ka sellest saime välja ja praegu on valmis sall mu ema seljas.


Huivi menee sormuksesta läpi eli täyttää perinteisen haapsalulaisen huivin ohuustestin :)
Sall sõrmuses ehk täidab traditsionaalse haapsalu salli mõõdu :)

Pingotuskehikossa huivin kuvio toi mieleen itämaisen maton
Raamis salli kiri tuletab meelde idamaise vaiba.

Unkarin syreeni

Kun näin Jaipur Silk Finon tämän värin, tuli mieleeni heti Siiri Reimannin ja Aime Edasin Haapsalu sall -kirjan Sirelilehekiri 1. Harvoin lanka ja mallineule ovat osuneet aivoissani näin täydellisesti yhteen kuin tässä huivissa. Minun mielikuvissani juuri kukkaan puhkeava unkarin syreeni on tumman täydellisen syvän violetti. Täällä Sveitsissä en ole keskellä kauneinta kevättä kukkivia unkarin syreeneitä nähnyt, mutta tässä huivissa niitä nyt kukkii.

Reunapitsi on samoin Haapsalu sall -kirjasta ja huivi on neulottu haapsalulaisella tekniikalla reunapitsit erikseen neuloen ja valmiiseen huiviin ommellen.

Kui nägin Jaipur Silk Fino lõnga selle värvi, mõtlesin kohe Siiri Reimanni ja Aime Edasi raamatu "Haapsalu sall" Sirelilehekirja 1 peale. Lõng ja muster läksid mu mõtetes kohe kokku, sest mu kujutus õitsema hakkavast ungari sirelist ongi just selline ilus sügav punase tooniga violett värv. Siin Šveitsis pole näinud ungari sireleid aga siin sallis nad nüüd õitsevad.

Äärepits on samuti raamatust "Haapsalu sall". Sall on kootud haapsalu salli tehnikaga ehk äärepits on kootud eraldi kahes osas ja pärast valmis salli äärde õmmeldud.

Uusiin maisemiin

Tämä blogi on viettänyt viime ajat hiljaiseloa, kun olen vaihtanut tällä välin asuinmaata Sveitsiin Genevenjärven rannalle. Mies sai Lausannesta töitä ja niinpä meidän tuli tehdä kuin Kolumbus konsanaan ja lähteä tuntemattomalle maalle. Paikallinen agentti auttoi meitä asunnon saamisessa ja muissakin muuttoon liittyvissä asioissa ja kun hän kertoi olevansa parikuisen vauvan tuore isä, niin mikäpä muukaan olisi ollut sopivampi lahja kuin vauvan sukat ja myssy.

Myssy on Gro's Sweet Baby Cap ja sukat inspiroin itse. Lanka on molemmissa Wollmeise 100 % Merinon keväisen vihreänkirjava väri WD Skarabäus