Vaelsimme päivän polttavan katedraalin läpi sen kaupungin tykö jossa riisuit huntusi, he antoivat lasten tulla ja tuulen. Oli ilmastoitu pytinki. Oli karavaani, pitkä sauvottu vatsaisku perhosille. Oli silmätön itsekkyys ja siivekäs metamorfoosi, oli susi korennolla. Milloin palaatte?

Vaellamme polttavan kaupungin läpi kaipaamme huivia. He tuovat lapsensa ja minä heidät imetän heidät jätän huomenna kiipeän kalliolle sen mikä on maksamatta jäänyt, risti raikastuu, rako valkealla. Syytetty. Syytetty. Sytytetty. Ja herranen

aika, olen menossa lounaalle, vaellan polttavan auringon nälkää. Milloin palasitte? Muutoin katso peiliin ja neiti-ihminen myös. Olemmeko sairastuneet. Flunssan tarkoitus on puhjeta kukkaan, ei nestevirtailu seisovassa vedessä. Kuule kuinka seison, lepatan, siivet lämmittävät kylää. Olisipa enemmän kuumetta. Ovatko lapset sairastuneet. Itse uskon karpaloon. Minullakin on ikävä minua. Minä vaadin tietää. Onko Isä tulossa vai ei.