Köynnöskasvio

Pohjoisessa kaivataan köynnöksiä jatkamaan siitä mihin syksyllä jäätiin.
Ajatteletko käärmeitä, lonkeroita ja toisia hiuksia,
kun kietoudun kiinni sinuun, oletko savea,
hiekkaa, soraa, multaa, tuoretta märkää kuivaa meren pohjaa,
kun kietoudun, humulus lupulus, paahteessa iskee härmä.
Murattini verkottuu, ilmajuuret tukistavat lasta,
köynnös peittää omenapuuni kokonaan.
Barbara Jackman, Clematis patens hybrid,
puutarhan kuningatar, mikä on sinun nimesi.
Elämänlanka kasvaa missä vain,
päivät se istuu koneella, pyrkii istumaan suorassa.
Minulla on pyhimyksen silmäluu, yöt
kopioin kirjoja, karaatteja, marjoja olen kuuta,
lämmin nyt, eilisestä puolet luostarissa ja huomisesta kuudesosa.
Olen yksivuotinen köynnöskasvi, joka vuosi aloitan maasta,
köynnöstän sinut, syötän kirjaimia, rypäleitä
ja pähkinät voivat tappaa,
marjoissa kaikki sateenkaaren värit sitä mukaa
kun kypsyn eri tahtiin.
Karhunköynnös on perenna kuten humala, talviolosuhteissa luontoäiti
hoitaa karsimisen, tappajaköynnös kuristaa muut kasvit hengiltä,
eilisestä kolme ja huomisesta kaksi
neljäs osaa kuun kierrosta.
Takapiha tuoksuu voimakkaalle,
kasvio jossa harhailemme on hengen
vaarallinen. Kuolo korjasi kaikki muut
paitsi punakoison, joka sinnitteli vuodesta toiseen,
kunnes taloon istui lapsia ja lopetin senkin kärsimykset.