Makeaa.

Tämän talon ehdottomasti ja harmittavasti vähiten huomiota saava huone on toinen olohuone, jota saliksikin kutsutaan. Pientä yritystä on kuitenkin ollut ilmassa, kun tovi sitten raahasimme pari vuotta autotallissa majailleen nahkasohvan persikkaisen seinän kaveriksi. Sohva hankittiin silloin monta vuotta sitten kirpputorilta ja kovasti oli aikeissa uudistaa se maalilla mutta koska tässä on ollut muutakin pikkusta näpertämistä vuosien saatossa, niin sohva on edelleen vanhassa asussaan. Ja niin sen on varmaan pitänytkin mennä, sillä nykyjään tuon sohvan kinuskinen väri miellyttää silmää kovasti.

Persikan ja kinuskin toverina hengailee pyöreä pöytä, joka ei arkisempaan olohuoneeseen kalusteeksi enää mahdu. Kolmikkoa komentaa lattianrajasta pikkanen kiiltävä valaisin, joka valkojalkaisena kaverinin kirpparikasasta pelastettiin ja joka sai koipeensa uuden värin ja samalla mukavan ystäväpiirin persikasta, kinuskista ja laku-pöydästä. Miten niin muka huomaa, että joku on makealakossa?

Keskellä kaikkea on myös jotain valmista.

Alakerta edistyy. Portaat ja seinät ovat saaneet uutta pintaa. Pesuhuoneen lattia odottaa lämmitystä ja valua ja sitä myöten uutta pintaa. Kaikki on kesken mutta jotain on valmistakin.

Se suurin ruusuluola, sali meinaan. Se, jonka ruusuiset tapetit istuivat kovassa kuin purkka lapsen tukassa, mutta joka kuitenkin valmistui melko pikaiseen, vähän kuin huomaamatta. Tuo mainittu huone on kuitenkin niin vähällä käytöllä, että sen suuremmin sitä ei ole sisustettu vaan raukka on saanut osakseen toimia erinäisten ylimääräisten huonekalujen väliaikaissäilytyspaikkana. Aivan mukava mieli kuitenkin, että ruusuluolalle on saatu vihdoin sanoa lopullisesti hyvästit.

Yläkerrassa remonttia odottaa vielä kaksi vessaa, suihkunurkka ja käytävänpätkä. Voiton puolella ollaan.

Kuvat: Ellos

Tämän talon laajin huone on viimeistelyä vaille valmis, makiaa! Tuo mainittu sali on oikeasti varsin iso huone ja tällä hetkellä siellä kaikuu ja niin tulee luultavimmin olemaan vielä hyvän aikaa, sillä huoneeseen ei ole olemassa valmiina kuin yksi ainokainen nojatuoli.

Haaveilut on kätevä alkaa Elloksen sivuilta, sillä siellä kevät on varsin soma. Kolikoita saisi uppoamaan aika ison kasan, jos niitä olisi mutta kattospotit on luultavimmin välttämättömät hankkia. Ja jotain ihan pientä muuta, ehkä.

Jos se on ruma, niin korosta sitä.

Tuo on pätevä ja yksinkertainen ohje ja sen avulla on saatu pelastettua monta kaatopaikkakuormaa odottavaa tai muuten vain tuskaa tuottavaa asiaa taikka kalustetta. Esimerkkinä tästä vaikkapa minttunen lamppu, joka työhuoneen katossa killuu ja jonka alkuperäinen asu oli varsin masentava.

Salissa on puhaltaneet ahkerat muutoksen tuulet viime aikoina. Ruusut ovat saaneet lähtöpassit ja kyllä siinä meinasi kylmä hiki kiivetä otsaan, kun tapettia revittiin. Ahkerointi kuitenkin kannattaa, sillä ilman sitä ei saisi tilalle uutta ja mieltä lämmittävää. 

Salin katonrajassa killuu perin merkillinen pyöreä ikkuna, joka on joskus muinoin löydetty tämän talon vintiltä. Ikkuna oli silloisessa lähtöasussaan varsin tunkkainen, joten sitä piti korostaa roimasti, jotta se muuttui sympaattiseksi. Nyt se on persikkaisen seinän keskipiste. Marjatalla on tänään näpit maalissa ja ukkeli naputtaa lattiaa paikalleen, sitten puuttuu enää listat. Kyllä kelepaa!

Ruusun sulle antaisin ja täältä niitä saa.

Muutama päivä sitten tuli kaksi vuotta täyteen keskeneräisessä remonttikohteessa asumista. Ajatella, niin se aika hurajaa ja keskeneräisyyteen tottuu. Ainakin noin niinkuin fyysisesti, henkinen puoli onkin sitten toinen juttu. Tekemättömät asiat meinaan painavat takaraivossa jotakuinkin jatkuvasti ja tekevät mielen toisinaan kireäksi.

Ruusuluola on kuitenkin lähes lopullisesti kohta historiaa, sillä salissa mellastaa ihan järettömän repimisvimman vallassa eräs, joka ei toivoisi näkevänsä ruusua tapetissa tämän jälkeen enää ikinä. Onhan sitä ennenkin revitty, niin tapettia kuin ruusujakin. Kun tuon ison huoneen tapetit saavat nyt lähdön, niin ruusua löytyy enää vessan ja kodinhoitohuoneen seinästä kun taas kukkamerestä on tätä ennen jo puhdistettu kaksi makuuhuonetta, olohuone ja käytävä. Ruusu on piikikäs kukka ja tapetin repiminen justaansa yhtä kamalaa kuin aina ennenkin.

Ensin se on ihan mukavaa. Siis ennen kuin aloittaa sen repimisen. Aloitettuaan huomaa, että tapettia onkin päällekkäin useampi kerros ja jokainen on liimaantunut edellisen päälle, kuin iilimato tai purkka. Lisäksi jokainen tapetti on valittu taannoin ilmeisesti hermeettisen kumipintansa ansiosta, joten se ei todellakaan ime minkään valtakunnan kosteutusaineita vaan on revittävä irti suikale kerrallaan sormet verillä.

Ja tiiättekö. Tänään, tässä ja tällä hetkellä valitan ruusuista siksi, koska tiedän, että kun valitan ruusuista, niin remontti on edistynyt taas ihan pikkasen! Ei niistä ruusuista muuten jaksa valittaa.

Meille on saapunut uusi perheenjäsen. Tuon toverin nimi on lumitomaatti.

Tässä matkan varrella on meikämartta kohdannut pariin otteeseen ihmetyksen siitä, kuinka julkean esitellä kotiamme näin julkisesti ja vielä niin rehvakkaasti ovet levällään.

On ollut ilo saada todeta, että ovi ei ole hyvä kuin raollaan, sillä kaikki remontoimaton osio on jäänyt armeliaasti kameran tähtäimen ulkopuolelle.

Tällä kertaa on lumiomenan vuoksi kuitenkin livettävä päätöksestä.

Kierrätyskeskuksella tönötti beige nahkainen tuolinrohjake allapäin. Tuoli oli hinnaltaan sen verran alhainen, että kotio läks! Varsinkin kun kaikki muutokseen tarvittava oli jo omassa kaapissa odottamassa. Tuosta toverista piti ensin tulla lumisitruuna, mutta sitten iski piheys rautakaupassa ja löysin itseni kotoa tomaattipurkin kantta raottamassa. Nahkamaalikin oli odottanut kaapissa jo pitkän tovin, nyt on nekin purkit tyhjätty.

Kuvissa näkyvä huone on toinen olohuoneemme, sellainen vähän ylimääräinen sähkörohmu. Tällähetkellä se on ehdottomasti juuri se huone, johon kerätään kaikki ylimääräinen sekalainen huonekalu ja ryönä. Huone tulee kokemaan pikkusen muutoksen, sitten kun sen aika on. Siis ihan pikkusen vaan, silleen tosi lievästi.

Siellä lumitomaatin on sitten hyvä ottaa hellään huomaansa milloin kukainenkin kirjanahmija tai muuten vain laiska kansalainen. Sillä sen sanon, että vaikka tuo mainittu uusi perheenjäsen ei välttämättä mikään maailman suurin silmänilo olekaan, niin voi jehna että siinä on kuulkaat hyvä röhnöttää!