Aiemmin en tätä juurikaan tiedostanut, mutta syksyssä on kyllä jotain salaperäistä luovuuden lähdettä. Perinteisesti olen ajatellut, että syksy edustaa elämän kiertokulussa luopumista, hiljentymistä ja tietynlaista sisäänpäin kääntymistä. On hyvä tietysti muistaa välillä pysähtyä ja rauhoittua perus asioiden äärelle. Aikaisemmin olen ajatellut, että luovuus ja uudet ideat kumpuavat juurikin tuosta tahdin rauhoittamisesta, mutta ihan viime vuosina olen alkanut antamaan arvoa myös syksylle vuodenaikana.
Tänä syksynä en ole ehtinyt vauhtia hiljentää. Siitä huolimatta tietynlainen luovuus ja uuden ideointi nostaa päätään kaiken arkisen hulinan keskellä. Ehkä minulle menee keväisin energia kaikenlaiseen yleiseen tohottamiseen, kun olen niin innoissani valosta, lämmöstä ja uuden kasvun alusta. Sykyllä inspiraation lähteenä ei toimi musta maa, vaan lukuisat tapahtumat, joiden vaikutuksia voi makustella pikku hiljaa vuodenajan pimetessä.
Muutaman viikon päästä edessä onkin taas erilaiset inspiraatiot, kun luonto saa ensimmäiset kuurat kaunistuksekseen, ulkovaloja aletaan ripustelemaan pihoille ja terasseille tosi tarkoituksella ja joulun odotus käynnistyy pikku hiljaa.
PS. Tänään saimme tunnin lahjaksi. Kävin aamusaunassa. Paistoin frittatan. Join kaakaota ja katselin ikkunasta keltasävyistä maisemaa. Talviaika käynnistyi leppoisasti.
