Ensin vaikutuin Paolo Freirestä ja sosiokulttuurisen innostamisen menetelmistä. Opiskelin Tampereen yliopistossa sosiaalityötä ja olin lukenut Leena Kurjelta jotain siihen liittyvää. Freire tuli aikoinaan tunnetuksi Brasiliassa siitä vallankumouksellisesta työstä, jota hän teki köyhien ihmisten parissa auttaakseen näitä tulemaan tietoiseksi heitä sortavista yhteiskunnallista rakenteista.
Vähän myöhemmin törmäsin Leena Kurjen omakohtaiseen teokseen: Kasva vapaaksi, matka jesuiittojen kasvatusajatteluun. Kurki ei itse ole katolilainen, hän on vain kiinnostunut jesuiittojen vallankumouksellisista menetelmistä. Luin kirjan.
Muistin yhtäkkiä Joffen elokuvan The Mission/Linnake kahdeksankymmentäluvulta, jossa Jeremy Irons jesuiittana matkusti Etelä-Amerikan viidakkoon ja perusti intiaanien pariin lähetysaseman. Taustalla soi Ennio Morriconen musiikki. Muistan olleeni kuohuksissani elokuvan vuoksi ymmärtämättä oikeastaan miksi. Robert de Niro esitti orjakauppiasta joka kääntyi ja liittyi jesuiittoihin. Tajusin, ettei elokuva ollutkaan pelkkää fiktiota, vaan historiaa.
Jäin jesuiittakoukkuun. Luin jesuiittojen kirjoja. Jesuiitat uskovat, että jokaisella ihmisellä on persoonallinen kutsumus syntymästä lähtien. Sen löytäminen antaa pohjan kaikille ihmisen eteen tuleville tehtäville ja hänen tavalleen olla ihminen. Minä siis eräällä tavalla käännyin ja minusta tuli jesuiitta. Tosin ilman yhteisöä, sillä Suomessa ei ole jesuiittoja, eikä kukaan suomalainen tiettävästi ole jesuiittojen jäsen.
Anthony de Mello oli luultavasti Suomessa parhaiten tunnettu jesuiitta tähän mennessä, mutta nyt tilanne ehkä muuttuu. Habemus Papam, Fransiscus. Katsoin Vatikaanin sivulta suorana, kun valkoinen savu nousi piipusta ja jäin odottamaan, että kuka sieltä verhon takaa mahtaa ilmestyä. En voi uskoa, että katolinen kirkko saa ensimmäisen jesuiittapaavinsa juuri nyt. No tätä ei varmaan moni ymmärrä, mutta siis ihan totta. Eikä ole ihan merkityksetöntä sekään, että otti nimekseen Fransiscus.
Vähän myöhemmin törmäsin Leena Kurjen omakohtaiseen teokseen: Kasva vapaaksi, matka jesuiittojen kasvatusajatteluun. Kurki ei itse ole katolilainen, hän on vain kiinnostunut jesuiittojen vallankumouksellisista menetelmistä. Luin kirjan.
Muistin yhtäkkiä Joffen elokuvan The Mission/Linnake kahdeksankymmentäluvulta, jossa Jeremy Irons jesuiittana matkusti Etelä-Amerikan viidakkoon ja perusti intiaanien pariin lähetysaseman. Taustalla soi Ennio Morriconen musiikki. Muistan olleeni kuohuksissani elokuvan vuoksi ymmärtämättä oikeastaan miksi. Robert de Niro esitti orjakauppiasta joka kääntyi ja liittyi jesuiittoihin. Tajusin, ettei elokuva ollutkaan pelkkää fiktiota, vaan historiaa.
Jäin jesuiittakoukkuun. Luin jesuiittojen kirjoja. Jesuiitat uskovat, että jokaisella ihmisellä on persoonallinen kutsumus syntymästä lähtien. Sen löytäminen antaa pohjan kaikille ihmisen eteen tuleville tehtäville ja hänen tavalleen olla ihminen. Minä siis eräällä tavalla käännyin ja minusta tuli jesuiitta. Tosin ilman yhteisöä, sillä Suomessa ei ole jesuiittoja, eikä kukaan suomalainen tiettävästi ole jesuiittojen jäsen.
Anthony de Mello oli luultavasti Suomessa parhaiten tunnettu jesuiitta tähän mennessä, mutta nyt tilanne ehkä muuttuu. Habemus Papam, Fransiscus. Katsoin Vatikaanin sivulta suorana, kun valkoinen savu nousi piipusta ja jäin odottamaan, että kuka sieltä verhon takaa mahtaa ilmestyä. En voi uskoa, että katolinen kirkko saa ensimmäisen jesuiittapaavinsa juuri nyt. No tätä ei varmaan moni ymmärrä, mutta siis ihan totta. Eikä ole ihan merkityksetöntä sekään, että otti nimekseen Fransiscus.
Tekstit
Habemus papam, ja kiinnostavalta henkilöltä vaikuttaa tämä Fransiscus I.
VastaaPoistaMuuten minulla ei jesuiitoista ole sen tarkempaa mielipidettä, ja etelä-amerikkalaisuus on plussaa.
Onkohan jokaisella kardinaalilla kaiken varalta mietittynä itselle sopiva paavinimi siltä varalta, että tuleekin valituksi? Ei ainakaan ole kovin pitkää aikaa sen miettimiseen, kun nimi julkaistaan jo melko pian valkean savun tuprutuksen jälkeen.
VastaaPoistaKuuleman mukaan erikoista, että jesuiitta otti nimekseen Franciscus (näin oli kirjoitettuna uutisessa, vaikka minäkin kirjoittaisin kyllä mieluummin Fransiscus). Ja vielä erikoisempaa, ettei kukaan aiempi paavi ole samaan nimeen päätynyt. Jonkun tietolähteen mukaan sääntökuntalaisia ei yleensä ole valittu paaviksi. vaikkei siihen kai mitään varsinaista estettäkään ole.
Jesuiitoista tulee ensin mieleen yliopisto, sitten inkvisitio. Rohkaisevalta sen sijaan kuulostivat luonnehdinnat Fransiscuksen elämäntavoista ja maineesta rukouksen miehenä. Jospa hän säilyisi sellaisena myös Vatikaanissa!
Jotkut toteuttavat kutsumustaan keinolla millä hyvänsä.
VastaaPoistahdcanis, minustakin etelä-amerikkalaisuus on hyvä juttu.
VastaaPoistaMaisakaisa, minä mietin samaa. Mutta ehkä Fransiscus ainakin oli jo miettinyt, kun huhujen mukaan oli jo viime kerralla lähellä tulla valituksi. On joku kuuluisa jesuiitta, Fransiscus Xavierkin olemassa. Minulle tämä sääntökuntalaisten puuttuminen paavin istuimelta tuli ihan uutena, vaan enpä minä ole muutenkaan niin kauhean sisällä näissä kuviossa. Uskon että Fr. pitää tyylinsä, sentään ikämies jo, vaikea kuvitella että riehaantuisi Vatikaanissa. Mutta mistäpä sen toisaalta tietää, ihminen on ihminen...
Tiedoksesi, että Paavi ei ole ihminen. Katolisen kirkon käsityksen mukaan hän on Kristuksen käskynhaltija maan päällä.
PoistaEhkä olisi hyvä tietää vähän perusasioita uskonnoista.
Jaaha, paavi taitaa olla eri mieltä kanssasi tästä hänen ihmisyyteensä liittyvästä käsityksestäsi. Kristuskin oli ihminen, sivumennen sanoen.
Poista"Paavi, Rooman piispa ja pyhän Pietarin seuraaja..." määrittää Katekismus (882). Kyllä apostolit ovat ihmisiä ja niin ovat myös apostolisten palvelusvirkojen haltijat jotka toimivat Kristuksen nimissä.
PoistaEhkä olisi tosiaan hyvä tietää vähän perusasioita uskonnoista.
Vicarius Christi noin niinku latinaksi. Kertonee kaiken oleellisien.
PoistaSe oleellinen taitaa olla aina tulkitsijan omien korvien välissä.
PoistaNImi Franciscus: Keskeinen henkilö, lähellä uutta paavia oli Franciscus Xavier (1506 –1552), Navarran kuningashuoneen jäsen, Ignatius Loyolan oppilas, perusti Ignatius Loyolan kanssa jesuiittajärjestön.
VastaaPoistaJumalasta seuraavat eivät pidä ihmistä minään. Jumalalle 10, minulle 9 ja muille pärstäkertoimen mukaan.
VastaaPoistaOlen useammassakin suomalaisessa blogimerkinnässä nähnyt otsikkona "habemus papam" -toteamukseen. Itse en koe, että paavi olisi mitenkään "minun" kun en ole katolilainen.
VastaaPoistaNii-in, mutta suomalainen katolilainen kokee...
VastaaPoistakiitos kirjavinkistä - tuosta Kurjen jesuiittakasvatuseepoksesta! Kävin heti lainaamassa ja vähän silmäilin, vaikuttaa kiinnostavalta.
VastaaPoistaKansiliepeen perusteella puoliso on jesuiittakasvattaja :)
Heiiii, onpa hienoa että onnistuin herättämään kiinnostuksen:-)
VastaaPoistaJesuiitoista löytyy hyvin tietoa youtubesta hakusalla "salaisuus salaseurojen takana" by walter veith.
VastaaPoistahttps://youtu.be/ABGue-29UE4 Tuosta videosta vähän perustietoa jesuiitoista. Joku tuolla sanoi että paavi on kristuksen sijaishallitsija. Niinhän se onkin, katolisen kirkon mielestä. Se tulee tuosta videostakin hyvin selville. Raamatun mukaan Jumalanpilkkaa voi harrastaa kahdella eri tapaa, antamalla syntejä anteeksi tai nostamalla itsentä jumalan tasolle. Ainiin, katolinen kirkko harrastaa noista molempia.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Olen eri mieltä kanssasi, mutta ei se mitään! Pax et bonum.
VastaaPoista