Nyt on pian mahdollisuus allekirjoittaa aloite Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Tarkoittaako tämä, että ihmiset uskovat avioliittoon? Se olisi rohkaisevaa aikana, jolloin puolet avioliitoista päättyy eroon. Siis puhun nyt heteroiden liitoista. Heterot eivät jaksa pistää avioliittojaan toimimaan, ehkä homojen on siis aika näyttää meille mallia?
Ainakin naistenlehtiä selatessa ja televisiota katsellessa tulee mieleen, että monien mielestä vain hyvä, kun erotaan ja kasvetaan ihmisinä taas rykäys jonkun toisen, kolmannen jne. kumppanin kanssa.
Monet eivät tunnu pitävän elinikäistä liittoa enää realistisena tavoitteena. Siitä mikä näyttää surullisen vääjäämättömältä on nykyisessä yhteiskunnassa tehty eräänlainen hyve. Eron myötähän ihmiset vahvistuvat, löytävät itsensä jne.
Viestintämielessä voisi ottaa oppia siitä kuinka käsitehirviö Sukupuolineutraali avioliittolaki on korvautunut Tasa-arvoisella avioliittolailla. Kun on keksitty hyvä termi, kaikki on hyvin, ainakin tässä nykyisessä maailmassa jossa niin paljon tapahtuu mielikuvien varassa.
Ainakin naistenlehtiä selatessa ja televisiota katsellessa tulee mieleen, että monien mielestä vain hyvä, kun erotaan ja kasvetaan ihmisinä taas rykäys jonkun toisen, kolmannen jne. kumppanin kanssa.
Monet eivät tunnu pitävän elinikäistä liittoa enää realistisena tavoitteena. Siitä mikä näyttää surullisen vääjäämättömältä on nykyisessä yhteiskunnassa tehty eräänlainen hyve. Eron myötähän ihmiset vahvistuvat, löytävät itsensä jne.
Viestintämielessä voisi ottaa oppia siitä kuinka käsitehirviö Sukupuolineutraali avioliittolaki on korvautunut Tasa-arvoisella avioliittolailla. Kun on keksitty hyvä termi, kaikki on hyvin, ainakin tässä nykyisessä maailmassa jossa niin paljon tapahtuu mielikuvien varassa.
Tekstit
Ei vielä, aloite avautuu vasta kymmenen päivän päästä 19.3. !
VastaaPoistaKorjasin vähän. Kiitos huomautuksesta.
PoistaEi sinänsä ihme, että erotilastot ovat mitä ovat, kun avioon mennään tyyliin kahden viikon/kuukauden tutustumisen jälkeen. Mikäs siinä avioituessa, kun eron saa kuka tahansa eikä se ole enää hävettävää.
VastaaPoistaItse olen siinä mielessä vanhanaikainen, että haluan olla vain kerran aviossa ja mielelläni saman kanssa lopun elämääni. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. :)
Hyvä kun on vielä meitä vanhanaikaisiakin liikenteessä.
PoistaMe naiset lehdessä oli juttu miehestä, joka oli bylsinyt yli 200 naisen kanssa ja oli tehnyt siitä jonkinlaisen trendikkään elämäntavan. Erityisesti kotileikkien leikkijöiksi haluavat olivat hänestä vaikeita ja heidän välttelyyn kului erityishuomiota. Hän halusi myös korostaa, ettei päädy bylsimään kaikkien kanssa ja arvostaa muutakin. Tietysti se, että hän oli halunnut julkistaa tarinansa kertoo epävarmuudesta, mutta kovin varmana hän asiansa esitti. Rakkautta hän ei ollut kokenut, mutta puutetta kylläkin. Se tapahtui parisuhteessa ja kesti viikon eli hän tavallaan tuomitsi parisuhteet, mutta korosti olleensa sellaisessa usein.
VastaaPoistaMulle tuli sellainen olo, että ehkä se on joku aikamme suuri probleema, että sitoutuminen on kovin vaikeaa? Syistä varmaankin voisi kirjoittaa kirjan. Avioliitosta eroamisen lukuja saattaa rasittaa se, että minun mielestä eletään sellaista aikaa, jossa ihmisillä on kiire avioon. Ainakin avioliitto on trendikäs ja avioitumisohjelmia riittää televisiossa. Jotenkin näen hauraan linkin tuohon mieheen, jolle kolme eri naista päivässä ei ole liikaa, koska on myös ihmisiä, jotka kiiruhtavat avioliitosta toiseen ja he tekevät erolukuja tarpeettoman synkiksi. Yleensä ne suhteet kestävät, joita on jo koeteltu ja joissa on koettu kaikenlaista ennen avioon menoa, mutta aina voi tietysti käydä myös tuuri ja pika-avio on johtanut hyvään.
On paljon mahdollista, että homot näyttäisivät heteroille pitkään mallia, koska luulisi homoliittoa harkittavan paljon enemmän kuin heteroliittoa, mutta yhtä hyvin voivat olla näyttämättä mallia. Mutta se on totta, että harva varmaan enää ajattelee avioliittoa elinikäisenä. Mutta siinä on myös positiivinen puoli. Lupaukset ovat helposti lopun alkua. Näyttää siltä, että kun suhteessa oikein luvataan, vannotaan ja määritellään, niin sille liitolle ei lopulta hyvää seuraa.
Voisko mulle muuten joku kertoa, miten tollaseen mieheen pitäis suhtautua? Mulle hän edustaa jotain ulkoavaruuden jännää oliota.
PoistaEi kai häneen erityisesti tarvitse suhtautua? Naiset vois vähän varoa, paitsi ne joista nimenomaan on erityisen kiihottavaa päätyä petiin jonkun sellaisen kanssa joka on kaatanut mahdollisimman monta. Olen huomannut, että sellaisiakin naisia on. Itse ehkä tunnen vain myötätuntoa tällaista hemppaa kohtaan ja ehkä vähän ärsyttää naiset jotka on tällaisen perään. Oma silmämääräinen arvioni on, ettei homoista ole esimerkiksi meille tässä kohtaa. Homoliitot näyttäisivät kariutuvan vähintään yhtä herkästi kuin heteroliitot.
VastaaPoistaYksi syy lienee se, että kelvottomia miehiä ihaillaan mediassa, esim Jörn Donneria. Demarin mukaaan "Suhteita hänellä on ollut vapaan rakkauden idean mukaisesti runsaasti, avioliittoja, avoliittoja, impulssirakkauksia, etäsuhteita ja niistä lapsia. Lapsista kaksi viimeisintä saavat elää lapsuutensa muista poiketen läsnäolevan isän lähellä."
VastaaPoistaNuorten- ja jopa lastenkirjallisuuskin ihannoi vapaata rakkautta.
Koko kulttuuri on seksihullu.
On suorastaan ihme, että jotkut vielä käyttäytyvät hyvin.
No, eiköhän se todellinen elämä ole useimmilla melko tavallista? Jörn Donner pippuri tuskin kaatuu kaikkialle Suomen kartalla? Ja voihan seksi olla esim. tilapäinen keino saada sellaista läheisyyttä, jota ei muuten saisi. Eräs paljon kokenut naisystäväni puhui minulle kerran, siis vitsikkäästi, mutta todellisesti siitä, miksei hän antaisi sitä 30 sekuntia miehelle, jos hän saa vastineeksi tunteja muuta huomiota? Ei sellainen kai hullua ole, mutta hieman harkitsematonta ja säälittävää se on. Epäilenpä vielä, että ihmiset käyttäytyisivät paremmin, jos tämä usein vaikea alue, seksi, olisi heillä kunnossa ja raiteillaan. Nykyinen seksuaalinen vapaus onneksi helpottaa sen oikean ihmisen löytämisessä ja seksiongelmien ratkaisemisessa.
PoistaTämähän se ajatus nykyään ihmisillä on, mutta siinä on se ongelma, ettei useinkaan ajatella asiaa sen toisen, esim. satunnaisen kumppanin näkökulmasta. Ihminen ratkoo omia seksiongelmiaan, haluaa sen alueen olevan elämässään kunnossa, mutta voi tietämättään aiheuttaa murhetta ja huolta niille jotka ovat olleet hänen onnenetsintänsä välikappaleita. Toisin sanoen, olen alkanut epäillä, että vapaan seksin vapaus ja elämän ilon luominen on ainakin osittain vain näennäistä.
PoistaNii, onhan toi tavallaan kaupankäyntiä, mutta mitään ei kuitenkaan sovita ja siinä voi satunnaisen kumppanin eli välikappaleen tunteet jäädä huomiotta. Hyvin jännä näkökulma. Sen verran paljon lapsena tällaista yhden yön kauppaa näin, etten osannut ajatella juuri näin. Lapsen silmiin se touhu näytti siltä, ettei siinä saanut kumpikaan juuri mitään ja siitä varmaan tuo ajatus säälittävyydestä tuli. No, minä taisin olla se säälittävin. Olen ihan samoissa ajatuksissa kanssasi, että vapaaseen seksiin liittyy paljon näennäisyyttä ja itsensä pettämistäkin. Palkinto kuitenkin kai koetaan suureksi tai joskus on? Seksuaalisella vapaudella ajattelin enemmän sellaista, ettei esim. homous ole enää rikoslaisssa ja jos parisuhteessa on ongelmia, niin monenlaista apua on saatavilla ja sen hakeminen on helpompaa kuin ennen eikä häpeä estä, ainakaan läheskään samalla tavalla kuin ennen.
PoistaTaitaa ennemminkin sekoittaa. Nykyajan avioliittot ovat enimmäkseen lyhyitä ja surkeita verrattuina entisajan pitkiin ja onnellisiin liittoihin, jotka solmittiin ilman esiaviollista seksiä.
VastaaPoista"Tarkoittaako tämä, että ihmiset uskovat avioliittoon?"
VastaaPoistaEiköhän avioliittoon uskovia ihmisiä ole aina, ja jos puolet liitoista päättyy eroon niin se toinen puolihan kestää sitten koko elämän.
Enemmän tämä kertonee siitä, että ihmiset uskovat tasa-arvoon.
Toivon, että ihmiset alkaisivat miettiä mitä se tasa-arvo oikeasti on. Onhan se hieno slogan, mutta mitä se tarkoittaa. Mikä on tasa-arvoa, kun kaikista ihmisistä ei saa samanlaisia millään. Mitä siis käytännössä on erilaisten ihmisten tasa-arvo. Ja miten tähän suhteutuu rakkaus, joka on aina erittäin epätasa-arvoista. Rakastan yhtä ihmistä, enkä tuota toista. Joku tietty ihminen on ystäväni, ei se kolmas jolla ei ole yhtään ystävää.
VastaaPoistaEi tasa-arvo tarkoita että kaikkien pitäisi olla samanlaisia. Eikä yksilön ja tunteiden tasolla tietenkään voi olla sellaista tasa-arvoa, että jokainen tykkäisi jokaisesta yhtä lailla.
PoistaMutta yhteisön, yhteiskunnan ja lain silmissä ihmisillä täytyy olla samat oikeudet ja sitä myöten myös samat velvollisuudet.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPitäisi puhua ihmisarvosta.
PoistaMataleena
Mikä on tasa-arvoa, kun kaikista ihmisistä ei saa samanlaisia millään?
PoistaTasa-arvo ei ole vain samanlaisia varten, tai samisten keskinäistä hyminää. Tai tarkoitettu vain minun valitsemmilleni ihmisille.
Tasa-arvoa kykenee toteuttammaan sellainen ihminen joka on sisäistänyt sellaisen ajatusmaailman ja ihmiskuvan, että jokaista ihmistä on kohdeltava arvokkaasti. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Jokainen ihminen kelpaa. Maan lait eivät sallia syrjintää sukupuolen, uskonnon, ihonvärin yms. seikkojen vuoksi.
Siitä että ihmisillä on samat oikeudet ja samat velvollisuudet ei suinkaan seuraa kaikkien ihmisten tasa-arvo. Ihmiset esim. sukupuoleen katsomatta ovat lahjakkuuksiltaan ja kyvyiltään ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia. Jos kaikilta vaaditaan samaa ja heille tarjotaan samaa on seurauksena suuri surkeus kaikille.
PoistaNo tuolla perusteella voitaisiin samantien ottaa ihmisiltä kaikki oikeudet pois, koska silloin pitäisi mennä pienimmän nimittäjän mukaan. On esim. aikuisia joilta ei vanhemmuus luonnistu niin että lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys on turvattu, joten sillä perusteellahan pitäisi lisääntyminen kieltää kokonaan. Avioliitonkin voisi lakkauttaa ja oikeastaan kieltää parisuhteetkin, koska kaikki ei kykene lähisuhteeseen toimimatta siinä väkivaltaisesti.
PoistaEn nyt ihan tajunnut, miksi esittämästäni olisi tuollaiset seuraukset. Tarkoitus oli vain hiukan avata tasa-arvo käsitteen sisältämiä aika suuria jännitteitä ja ongelmia, jotka mielellään unohdetaan, koska sana itsestään on niin kiva.
PoistaMitä ongelmaa on siinä, että kaikilla kansalaisilla on lain edessä samat oikeudet? Kenet pitäisi jättää ulkopuolelle, tai kääntäen: kenellä pitäisi olla enemmän oikeuksia kuin muilla?
PoistaEi siinä ole ongelmaa, vaan siinä ettei siitä vielä seuraa tasa-arvoa ihmisten kesken vaikka kaikilla on ne samat oikeudet. (Ja velvollisuudet)
PoistaKomppaan Anua. Oikeuksistahan tässä on kyse eikä tasapäistämisestä.
VastaaPoistaAvioliitto on minulle vähän sellainen historiallinen jäänne, ennemminkin voisi alkaa kutsua sitä nimellä "Sopimus yhteiselon aloittamisesta" ja sitten mukana tulisi olla vaikkapa sanktioita, esim. avioliittoneuvontaa tai korvauksia petoksista. Ja kyllä, avioliittoneuvonta on varmasti sanktio. ;)
VastaaPoistaMinä pidän useimmista ihmisistä, erilaisista ihmisistä. Läheisin suhde minulla avopuolisooni enkä tiedä menemmekö ikinä virallisesti naimisiin. Se ei ole mitenkään oleellinen kysymys.
On paljon myös pelkkiä kulissiavioliittoja, joten ei se ole välttämättä mikään merkki uskollisuudesta jos ihminen elää virallisessa liitossa.
Monet elävät avoliitoissa, ja ihan hyvää elämää, ja täysin riippumatta seksuaalisuuksista.
Pinnallinen katse on pinnallinen, myös näissä asioissa.
Tuo avioliittolaki on vaan hyvä juttu sen takia, että ihmisiä kohdellaan tasa-arvoisesti lain edessä. Ja se vaikuttaa myös yleisiin asenteisiin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Entisajan ihmiset puhuivat avioliitosta elämänkouluna. Sanoisimmeko sitä ihmissuhdeyliopistoksi?
VastaaPoistaVain harvat kyllästyivät ennen kesken tämän koulun. Se ymmärrettiin, että ihminen väsyi itsekkään kumppanin seurassa tai pakeni julmaa puolisoa. Mutta ei tunnettu sympatiaa herrasväen itsekeskeisille seksiseikkailuille, ei ihailtu esimerkiksi miestä, joka hylkäsi vaimon ja lapset ja läksi etsimään huvin vuoksi uutta.
Itsekkyydestä ja kärsimättömyydestä on tullut ihailtu ominaisuus. Se on hyvin surullista.
Minulle tulee hyvä mieli, kun näen oikein vanhan pariskunnan. Ajattelen, mitä kaikkea he ovatkana oppineet yhdessä.
Jäävätkö nämä historiaan?
55 smaragdihäät
60 timanttihäät (timantti)
65 kruununtimanttihäät (tähtisafiiri) tai kruunuhäät tai kruununjalokivihäät tai rautahäät
70 rautahäät (timantti) tai puuhäät
75 rautahäät tai malmihäät tai peltihäät tai briljanttihäät
80 platinahäät
Vai nähdäänkö kaukaisessa tulevaisuudessa paitsi Liisan ja Laurin myös myös Pekan ja Mikon platinahäät? Toivon niin.
Ortodokseille avioliitto on osa kilvoittelua. Ei se aina ole ongelmatonta ja usein liitot päättyvät eroon. Sekin on johyvä että on yritystä pysyä yhdessä.
PoistaAikamme tavoittelee ja korostaa hetkellisiä nautintoja ja pinnallisuutta.
Virallinen ortodoksia vastustaa homoliittoja, mutta kieltää homojen syrjinnän. minä en näe homojen avioliittoa uhkana kenellekään.
Olenko oikeassa että katolisen papin ei ole lupa antaa ehtoollista homolle? Tämä nyt taisi mennä asian viereen, mutta kysyn nyt kuitenkin.
En taida olla pätevä vastaaja tähän kysymykseen, mutta katolinen katekismus suorasanaisesti kieltää homojen syrjimisen. Jos homoseksuaali on kristitty, niin sitten häntä koskee sama kilvoittelu kuin kaikkia muitakin kristittyjä. Eli vastauksena kysymykseen, veikkaisin että tässä kohtaa astuu kuvioihin ns. pastoraalinen harkinta.
PoistaAinakin on selvää, että ketkä kärsivät, kun parisuhteista tulee lyhytkestoisia: Lapset. Ja jos lapset kärsivät, siitä seuraa vaikeuksia yhteiskunnalla muutaman vuosikymmenen päästä.
VastaaPoistaHittolainen kun sitten sekään ei aina ole selvää ... jos vanhemmat koko ajan riitelee ... keskimäärin totta on se mitä tilastot kertovat mutta kun keskimääräinen ihminen voi olla ihan mitä sattuu ;D
PoistaEnkä nyt vinoile vaan tosiaan oomme yksilöitäkin kaiken tasapaksuuden keskellä!
Edellisestä seuraa ajatus, että noinkohan yhteiskunta on alkanut puuttua hiukan liiallisesti perheiden tapaan elää. Hyvää tarkoittavia neuvoja tuntuu jaeltavan yhtenään eikä virheitä oikein sulateta.
Mitä osaa Netti tässä näyttelee?
"Ainakin on selvää, että ketkä kärsivät, kun parisuhteista tulee lyhytkestoisia: Lapset."
PoistaHöpö höpö. Lapset joiden vanhemmat ovat eronneet tai yksinhuoltajien lapset useimmiten voivat ihan hyvin, perheet joissa on kummankin vanhemman edellisistä liitoista lapsia kärsivät eniten kielteisistä asenteista ja ennakkoluuloista.
Yli 40% lapsista syntyy virallisen avioliiton ulkopuolella eikä heiltä useimmiten puutu mitään oleellista elämästään.
Kyllä lapset ainakin kaikkien lapsiasiantuntijoiden mielestä kärsivät siitä kun vanhemmat riitelevät eivätkä pysty elämään yhdessä. Olen ymmärtänyt, ettei tätä faktaa mikään muuta. Mutta onneksi lapset ovat sopeutuvaisia ja säilyvät hengissä melkein millaisissa ääriolosuhteissa tahansa. Mutta sitä ei voi pitää tavoitteena, että lapset joutuvat selviytymään vaikka sodan keskellä.
PoistaTässä keskustelussa asiantuntijoina tulisi olla he joita asia koskee, eivät he jotka puhuvat toisten puolesta. Sanoittavat kertomusta niiden puolesta jotka elävät elämäänsä.
PoistaEi ole vain yhtä tapaa elää perhe-elämää, se mikä toimii yhdessä perheessä ei toimi toisessa. Ei ole vain yhtä ja ainutta oikeata tapaa elää parisuhdetta. Nämä ehdottomuudet ja ideaalit synnyttävät perhe-pari-suhdehelvettejä, kun ei uskalleta elää omanoloista parisuhdetta tai perhe-elämää.
Nettikeskusteluiden tyypilliseen tapaan tässä nyt puhutaan taas ohi asian. En ole määritellyt mitään ainoaa oikeaa tapaa elää perhe-elämää. Olen sanonut vain, että lapselle on katastrofi jos vanhemmat elävät riitaisasti ja eroavat. Voi tietenkin olla, että on parempi erota riitaisasta liitosta, mutta vielä parempi, jos vanhemmat parantaisivat tapansa ja lakkaisivat paitsi riitelemästä, ottaisivat tosissaan oman avioliittolupauksesna ja rakastaisivat toisiaan pahoinakin päivinä.
PoistaMun täytyy mainita tässä oma kokemus, kun vanhemmillani oli ns. rough patch aikanaan ollessani 12-13-vuotias. Äiti otti lopulta minunkin kanssani varovasti puheeksi, että MAHDOLLISESTI he muuttavat erilleen, mutta isä asuu lähellä ja voin olla kummankin kanssa niin paljon kuin haluan jne.
PoistaSuoraan sanottuna en ollut hirveästi edes huomannut isompaa sotajalalla olemista, mutta ajattelin että sehän olisi mahtavaa jos he eroaisivat! :D Sitten minulla olisi kaksi kotia, isä paistaisi lettuja aina kun haluan (koska äiti saattoi kieltää ylettömät lättykestit) ja jos jompikumpi vanhemmista alkaisi ottaa aivoon, voisin mennä sen toisen luokse.
Olin vähän pettynyt kun he eivät sitten eronneetkaan. Ehkä se oli pelkkää lapsen itsekeskeisyyttä tai jotain tunnevammaa, mutta en kokenut mitenkään surullisena tai ahdistavana eron mahdollisuutta.
Niin minäkin muistan lapsena toivoneeni, että vanhemmat kuolisivat. Vaikea sanoa miltä olisi sitten tuntunut jos olisivat kuolleet. Mutta kyllä turvallisesti vanhempiinsa kiinnittynyt lapsi haluaa perheen pysyvän kasassa. Jos hän ei sitä toivo, jotain on mennyt vähän pieleen. Mutta kuten sanottu, lapset pärjäävät siitä huolimatta, ja se on hyvä. Ei silti voi pitää hyveenä ja tavoiteltavana asiana riitaisia liittoja jossa vanhemmat ovat onnettomia.
PoistaMä luulen että "ongelma" oli lähinnä mun perusluonne (erakko jo tuolloin) ja se, että mulla oli vahva luottamus siihen että vanhemmat silti olisivat elämässäni :)
PoistaEn siis tarkottanut että tämä olisi yleispätevä totuus, vaan että kyllä lapsiakin on erilaisia, kaikille ero ei ole katastrofi. Enkä TIETENKÄÄN tarkoita että riitaisat liitot, onnettomat ihmiset ja erot olisivat joku tavoite, et kai tuota sentään niin käsittänyt??
Ja eroissakin on eroja, jotkut vanhemmat ottavat joka käänteessä ensimmäiseksi huomioon lasten hyvinvoinnin ja kykenevät pysymään yhä "vanhempien tiiminä", vaikka parisuhde päättyykin. Sitten on niitä ikävämpiä tilanteita joissa lapsista tulee pelinappuloita ja heittopusseja, tai heitä työnnetään jaloista Uusien Onnien tieltä jne.
Pointtini lienee lähinnä se, että elämä on elämää, ihmiset on ihmisiä, kukin omanlaisensa, eikä kaikki mene aina sillä lailla happy end -putkeen kuin elokuvissa. Ja väitetäänhän niinkin että myös ne ei-niin-kivat elämäntilanteet opettaa ja kasvattaa ihmistä.
Ymmärrän kaiken tuon. Elämä menee niin kuin menee, ja ihmiset selviytyvät. Kukaan ei elä paratiisissa jne. Yritän nyt sitkeästi pitää vireillä sitä näkökulmaa, että se mikä näyttää vääjäämättömältä ei silti sitä ole. Ei kannata tehdä hyvettä siitä, mikä kuitenkin on ihmisen omaa vajavaisuutta.
PoistaEi kai kukaan eroamista hyveenä pidä? Joissain tilanteissa ero voi olla monesta pahasta pienin, mutta tuskin kukaan ylpeilee erollaan - korkeintaan sillä, että siitä selvittiin ja elämä jatkuu.
PoistaJa vaikka lehdissä kirjoitettaan noita selviytymistarinoita, ei kai kukaan silti eroa koska se on jotenkin "muodikasta" - ero tuntuu epäonnistumiselta silloinkin, kun sille on hyvät perustelut. Eikä esim. pikkulasten yksinhuoltajaksi jääminen niin helppoa ja hauskaa ole, että siihen hakeutuisi päähänpiston varassa.
Varmasti jokaisen eron taustalla on osapuolien näkökulmasta katsoen ihan todelliset syyt, eikä siinä oloa helpota jos sivusta viisastellaan että voi voi kun ihmiset eroaa NIIN HELPOSTI nykyään.
Minä törmään näihin asioihin vain bussimatkoilla, kun lueskelen naistenlehtiä ja iltapäivälehtiä ja kyllä niiden tarinoiden perusteella väittäisin, että avioero esitetään hyvänä asiana. Ja kyllähän tällainen markkinointi väkisinkin vaikuttaa ihmisten tapaan mieltää asioita. Sinänsä en halua ottaa kantaa kenenkään avioliittoon sen paremmin kuin eroonkaan. Ne eivät kuulu minulle. Kommentoin vain ajan henkeä sellaisena kuin se minulle välittyy nykyään levitettävien kulttuurituotteiden kautta.
PoistaMedian tapa käsitellä elämää on minusta kehno, koska useimmat mediatarinat eivät kerro kuin vain sen mitä kertovat. Sosiaalinen media ei voi kuin huokailla tai kauhistella mediatarinoiden äärellä kuin ne näyttäisivät jotain merkityksellistä elämästä.
PoistaNettipuhunta myös usein kaventaa elämän tosiluonnetta. Ihmiset kun elävät hyvin monenkirjavasti, kuten varmasti jokainen riittävän pitkään elänyt on havainnut.
Voimme helposti olla yhtä mielipuolta silloin kun jokin asia X aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä jollekulle tai monille. Omaa ahdistustamme lievittääksemme tunnemme halua auttaa tai jaella hyviä ohjeita ja neuvoja, ja yhtä herkästi tunnemme myös halua jaella tuomioita tai rangaista. Tosi tilanteessa emme kuitenkaan itse osaa välttämättä noudattaa niitä kaikkia "hyviä neuvojamme".
Olen melko varma että ”täydellisen elämän” metsästys on varmin tie epätoivoon. Jokainen joutuu havahtumaan siihen ettei elämä kulje tai mene kuin elokuvissa tai kirjoissa kerrotaan.
Elämä kun nyt vaan on sellainen luonteeltaan ettei se noudata ollenkaan, ehkei milloinkaan, yhtä ja ainutta kaavaa. Se ei ole suora jota pitkin pääsee pysyvään Onnelaan. Onni on elämisen, täydesti eletyn elämän, sivutuote.
Jokin yleinen ja yksinkertaistava "ajan henki" varmaan välittyy naisten lehdistä ja iltapäivälehdistön välityksellä, mutta ei se ole koskaan vastannut sitä mitä olen itse elänyt tai lähimpäni (siis ne joiden elämässä olen ollut mukana) elävät tai ovat eläneet.
Hyvä tietenkin, että mietit ajan henkeä ja kulttuurituotteita.
Ihminen ei kuitenkaan ole pelkkä tuote. Ihminen ei ole mekaaninen laite joka joko toimii oikein tai ei toimi.
Aikakausi kuitenkin vaikuttaa meihin. Joko tiedostamme sen, tai emme tiedosta. Minusta parempi tiedostaa, mutta kukin tyylillään jne.
PoistaKovin isoja sanoja: aika ja ajan henki.
PoistaVaan toki, jokainen aika synnyttää ja nostaa esille joitain tiettyjä kysymyksiä ja ohittaa tyystin jotkut toiset.
Ja tietenkin on vielä niin, että kaikella on paikkansa ja aikansa...
"Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika on syleillä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata."
Ja ihmiselle on iso haaste olla hereillä sen suhteen, että milloin on aika olla vaiti ja aika puhua. Ainakin kaltaiseltani bloggarilta tietoisuus tästä sumenee.
PoistaNiin, ja ne vanhemmathan eivät itse mahda mitään sille, että ne riitelevät.
VastaaPoistaTaannoista julmaa lapsenmurhauutisointia seuratessa sain paremminkin sen käsityksen, että yhteiskunta ei riittävästi puutu perheiden asioihin. Lastensuojelu ei ollut lähtenyt liikkelle, vaikka lapsi oli voinut huonosti.
Kun puututaan asioihin, se on väärin. Kun ei puututa, se on väärin. Minusta näyttää siltä, että nykyihmisen mielestä vika on aina jossain muualla kuin itsessä. Tämä logiikka alkaa saada jo koomisia mittasuhteita.
Ääritapaukset ovat asia erikseen, murhista en toki puhunut vaan "keskimääräisistä" yksilöistä yksilöinä.
Poistavanha, vanha pariskunta
VastaaPoistahttp://www.flickr.com/photos/amnellanna/6231766040/
Aiheeseen liittyen: http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/ilmiot/suorat_sanat/pirjo_riitta_rintanen_ero_voi_odottaa_lapsi_ei
VastaaPoistaMääritelmää "puolet avioliitoista päättyy eroon" olisi syytä tarkentaa. Väittämässä ei ole kyse kaikista solmituista ja voimassa olevista avioliitoista, vaan tällä hetkellä solmituista uusista avioiliitoista. Surullista joka tapauksessa varsinkin, jos eroavalla pariskunnalla on pieniä lapsia.
VastaaPoistaKiitos Anna ja Flora.
VastaaPoistaDelilah, olet oikeassa.