Heurekan näyttelyssä aidot käsitellyt ruumiit ilmentävät ihmisruumiin monimuotoisuutta. Näyttely on saavuttanut suosion ja on kuulemma eettisellä pohjalla, koska vainajat ovat antaneet suostumuksensa siihen, että heitä käytetään tällaiseen tarkoitukseen.
Mitä lisäarvoa saavutetaan sillä, että käytetään oikeita ihmisiä? Miksi ihmisruumiin monimuotoisuuden esittelyyn ei riitä vainajan kopio?
Toisaalla alkuperäiskansat vaativat omaistensa jäännöksiä museoista, jotta saisivat haudata ne arvokkaasti. Toisaalla ihmiset luovuttavat itse itsensä näyttelysesineeksi. Välineellistävät kuolemansa. Mikä on tietenkin ihan looginen jatkumo sille miten meitä valmennetaan välineellistämään omaa elämäämme tässä kummallisessa kulttuurissamme, joka on kääntynyt itseään vastaan.
Mitä lisäarvoa saavutetaan sillä, että käytetään oikeita ihmisiä? Miksi ihmisruumiin monimuotoisuuden esittelyyn ei riitä vainajan kopio?
Toisaalla alkuperäiskansat vaativat omaistensa jäännöksiä museoista, jotta saisivat haudata ne arvokkaasti. Toisaalla ihmiset luovuttavat itse itsensä näyttelysesineeksi. Välineellistävät kuolemansa. Mikä on tietenkin ihan looginen jatkumo sille miten meitä valmennetaan välineellistämään omaa elämäämme tässä kummallisessa kulttuurissamme, joka on kääntynyt itseään vastaan.
Tekstit
En usko että nämä ihmiset ovat ajatelleet "välineellistävän" ruumiinsa. Heillä on vain erilainen näkemys kuolleen ruumiin merkitykseen kuin esim. sinulla, ja otaksuttavasti he ovat myös olleet tieteellisesti suuntautuneita. Eihän tuo sinänsä ole kovin paljon kummallisempaa kuin esim. elinsiirtotestamentti, jota aika moni tavallinenkin kaduntallaaja kantaa lompakossaan.
VastaaPoistaIhmisen ainutlaatuinen vartalo muuttuu ruhoksi, kun ihminen kuolee. Se on sitä elämän kiertokulkua.
VastaaPoistaAnu, minusta aika paljonkin eri kuin elinsiirtotestamentti, koska elimellä voidaan pelastaa elämä, tällaisilla muovitetuilla ruumiilla saavutetaan vain sirkusmainen pällistelyarvo. Ja huom, olisi korkea aika herätä huomaamaan, että on muutakin tiedettä kuin luonnontiede.
VastaaPoistaAnne, jos kuollut ruumis muuttuu ruhoksi, miksi vainajia ylipäätään pitäisi kunnioittaa. Eikö kannattaisi vainaja suoraan pistää jätesäkkiin ja heittää nimettömänä polttouuniin. Miksi kaikki monimutkaiset hautajaisjärjestelyt, kukkapuketit jne.
Vainajan kohtelu koskettaa eläviä, ei enää kuollutta itseään. Ihmisen on vaikea oikeasti käsittää että ruumis ei ole enää se henkilö joka se elävänä oli, vaikka asian tietysti järjellä ajatellen tietääkin.
PoistaJos vainaja on eläessään esittänyt toiveen ruumiin kohtelusta edesmenon jälkeen, sitä kuitenkin on mun mielestä hienoa kunnioittaa, halusi sitten tulla haudatuksi palsamoituna ja lemmikkikilpikonna kainalossaan tai päätyä näyttelyesineeksi tiedekeskukseen.
Omalla kohdallani olen sitä mieltä, että ruumiini tosiaan voisi vaikka heittää roskanpolttouuniin kun kuolen. Mutta jätän sen sittenkin mieluummin tieteelle (kunhan käyttökelpoiset elimet on ensin siirrelty niitä tarvitseville, sikäli kun semmoisia enää on jäljellä ;), jos siitä on vaikka jotain hyötyä.
Mistä sitä tietää, ehkä joku tuossa näyttelyssä käyvä lapsi inspiroituu ryhtymään esmes lääkäriksi tai tutkijaksi, ja aikanaan keksii vaikka hoitokeinon johonkin kamalaan sairauteen :)
Olen aivan varma, ettei kukaan inspiroidu lääkäriksi tai tutkijaksi juuri sen vuoksi, että juuri nämä vainajat ovat aitoja. Kyllä tämä näyttely pohjimmiltaan kuuluu sirkustieteeseen. Sarjamurhaajaksi voin kyllä kuvitella jonkun inspiroituvan.
Poista"Sarjamurhaajaksi voin kyllä kuvitella jonkun inspiroituvan."
PoistaMiksi? Miten?
Anu, kuten Elegialle sanoin, samat asiat voisi esittää ilman oikeita ruumiita. Jostain syystä tämä näyttely joidenkin mielissä saa lisäarvoa siitä, että ruumiit ovat oikeita. Kysyn miksi näin on. Mihin tämä liittyy. Onko se sama juttu, että Teemu Mäen piti oikeasti tappaa kissa videolla, efekti ei olisi ollut sama, jos hän olisi vain ollut tappavinaan kissan. En ehkä osaa ilmaista kysymystäni oikein, mutta toivoisin ihmisen silti hiukan raapivan älynystyröitään. Miksi meillä on tarve yhtäkkiä nähdä nämä asiat ruumiiden esittäminä.
PoistaAnu - Tarkoitan sitä, että tällainen sirkusnumero voi vedota ihmisen pimeisiin tuntemuksiin, mutta oikeiden ruumiiden käytöllä ei saavuteta samaa vaikutusta valoisissa tuntemuksissa. Eli olen Kirstin kanssa samaa mieltä, että asiat olisi voinut esittää ilman oikeita ruumia. Silloin joku olisi todennäköisemmin kiinnostunut tieteestäkin, kun asia olisi ollut helpommin lähestyttävä. Eka ajatus oli, kun mä tästä näyttelystä kuulin, miten alas Heureka on vajonnut?
Poista"oikeiden ruumiiden käytöllä ei saavuteta samaa vaikutusta valoisissa tuntemuksissa"
PoistaEikö? Ei kenenkään kohdalla? Ei siis ole lainkaan mahdollista, että joku kokisi aitoa, positiivista ihmeen tuntua katsoessaan noita teoksia ja pohtiessaan vaikkapa sitä mekanismia, jolla henki on sellaiseen kudokseen aikanaan ollut liitettynä? Tai kokea vain puhdasta tieteellistä mielenkiintoa? Niitä voi siis katsoa vain ja ainoastaan makaaberin tirkistelynhalun vallassa, elämää ja vainajaa halveksuen?
Kyl mä luulen, että nyt murjautit jollekin patologille vitsin. Ihme on mielestäni esim. lapsen syntymä ja muuttolintujen lento jne. eikä raadon halkaisu. No jos unohdetaan ihme ja lisäarvopohdiskelu, niin on se mahdollista, että meissä on joku sellainen, joka osaa keskittyä mekanismiin ihailuun ja unohtaa aitouden. Joo, olet oikeassa.
PoistaUnohtaa aitouden? Nuo teoksethan nimenomaan ovat AITOJA, toisin kuin muoviset anatomianuket.
PoistaOnnittelut mielenavarruksesta, eikö olekin jännä fiilis oivaltaa että voi olla jopa jokunen yksilö olemassa, joka näkee asiat eri tavoin kuin sinä? :) Huonommin, tietysti, absoluuttisen tärkeimmän unohtaen ja sivuseikkoihin keskittyen, mutta eri lailla yhtäkaikki.
Sori, tarkennus. Ei välitä siitä, että tutkimuskohteet ovat olleet eläviä ihmisiä eikä välitä siitä, että käytänössä tutkii ruumita, kuolleita ihmisiä. Ei välitä hautarauhasta, ruumiiden omaisista, onko ruumiit todella testamentattu julkiselle tietelle tai uskonnollisista näkemyksistä. Suvussa lakimiehiä? Loppu oli akateemista vittuilua. Siihen en ole koskaan mukaan lähtenyt. Myönnän, en osaa. Onneksi olkoon, sinä osaat.
Poista"Ei välitä siitä, että tutkimuskohteet ovat olleet eläviä ihmisiä eikä välitä siitä, että käytänössä tutkii ruumita, kuolleita ihmisiä."
PoistaRuumiita on tutkittu aina.
Minä puolestani veikkaisin, että suuri(n) osa näyttelyyn menijöistä ei ole tunnevammaisia jotka hykertelee sairaalloisesta riemusta nähdessään VAINAJIA NÄYTILLÄ, vaan pikemminkin suhtautuu teoksiin huomattavalla hartaudella ja kunnioituksella.
Itseäni ko. näyttely ei kiinnosta, mutta ymmärrän kyllä miksi se joitakin voi kiinnostaa. Ja ymmärrän senkin miksi se toisia pöyristyttää, mutta tuollaista kevyesti heiteltyä ihmisten leimaamista paatuneen piittaamattomiksi paskiaisiksi en ymmärrä. Tällainen näyttely herättää lukemattomia erilaisia tunteita ja ajatuksia, kokijasta riippuen, myös ihan erilaisia kuin mitä se sinussa herättää.
Minusta kyllä ajatuksia herättävää, jos joku tajuaa elämän ihmeellisyyden vasta katsellessaan näyttelyyn rahdattuja muovitettuja raatoja.
PoistaNo, mun mielestä kaikki mikä herättää uteliaisuutta ja ajatuksia elämästä, ehkä vieläpä jostain uudesta näkökulmasta, voi olla hyvä asia. Ei kai se tarkoita etteikö olisi siihen asti arvostanut elämää monilla muilla tavoilla.
PoistaMutta tää nyt kääntyy koko ajan siihen mikä on teidän kiveen hakattu loppupäätelmä "sellaisista ihmisistä" jotka käy katsomassa ko. näyttelyä, joten kaipa on aika mun antaa periksi ja jättää teidät käsityksiinne.
Mielipiteeni yksinkertaistettuna on, ettei oikeita ruumita olisi tarvittu. Jos sinulle on tullut sellainen tunne, että leimaan sinua piittaamattomaksi paskiaiseksi, niin ehkä juuri sitä sinun olisi hyvä pohtia, koska kyse on omasta tuntemuksestasi eikä minun käsityksestäni. Tämähän on tunnekeskustelu. Toi lainasi on sivuraide asiassa. Vaikka mä käyttäisinkin neljä tuntia aikaa tehdäkseni täydellisen tarkan selonteon ajatuksistani, johon et pystyisi tarttumaan, niin mitä sitten? Ketä hyötyisi? Eikä tämä edes ole sellaisen pikkutarkkuuden paikka.
Poista"Jos sinulle on tullut sellainen tunne, että leimaan sinua piittaamattomaksi paskiaiseksi, niin ehkä juuri sitä sinun olisi hyvä pohtia,"
PoistaTadaa! Hyvä baitti ;) Mutta minä sanoin jo, ettei ko. näyttely edes kiinnosta minua, ja muutenkin tällainen nojatuolipsykologinen pisto on argumenttina aika heppoinen :)
Onko mahdotonta puhua omista tunteistaan tuomitsematta niitä, jotka tuntevat eri tavalla?
Täytyy sanoa, ett mä en ymmärrä enää paljoakaan. Mikä ihmeen hyvä baitti, mun lähimmäisenrakkauteni on? Mistä sä sen muka tiedät olenko mä nojatuolipsykologi? Mikä ihmeen argumentti? Mistä sää puhut? Onks tää joku kisa vai? Mua alkaa jo naurattaa. Eikö muka ruumiiden julkisesti lojuttaminen ja niihin suhtautuminen ole henkilökohtainen tunnekysymys? Et sä sen kysymyksen ohi pääse sillä, ettei sua kiinnosta näyttelyyn mennä. En mä ole muita tuominnut. Mä harrastan sitä lajia hyvin vähän, ett sun tarttis varmaan miettiä, miks susta tuntuu siltä, että mä tuomitsen? Ei terapeuttikaan sitä sulle kertoisi. Tai suhdetttasi kuolemaan. Itse ne pitäisi löytää.
PoistaNo melko tarkkarajaisen mustalta ja tunnevammaiselta on vaikuttanut käsityksesi ihmisistä, jotka menevät näyttelyä katsomaan (puhumattakaan eräistä muista keskustelijoista, jotka ovat verranneet näyttelyä mm. kannibalismiin) ja yhtä tarkasti olet ulosrajannut ajatuksen siitä, että joku voisi kokea aiheen myös vilpittömällä ja positiivisella, jopa kunnioittavalla mielenkiinnolla.
PoistaMutta olen mahdollisesti käsittänyt ihan pieleen, siinä tapauksessa pahoittelen :)
PS: Entä muumiot? Voiko niitä käydä katsomassa?
Et saa käydä katsomassa muumioita :-) Jännää on se, ett mun mielestäni mä en ole ottanut kantaa Heurekassa käyviin ihmisiin. Ei esim. mulla mitään ongelmaa olisi siellä käydä, jos esim. joku haluaisi mut seuraksi, mutta toivoisin minut vietävän mieluummin muualle kuin ruumiiden pariin. Kävijöitä tuomitsemmatta siis suhtaudun. En siis todellakaan luule, että näyttelyssäkävijä olisi piittaamaton tai sydämetön. Täytyy siis miettiä omaa ulosantia.
PoistaNo minun ruhoni kyllä saisi heittää suoraan polttouuniin. Ehkä tuo hautausmaa-homma on enempi sellaista, että sovitaan joku paikka, jossa toista muistellaan. Mutta ei se ihminen ole enää oikeasti siellä.. kaikki, jotka ovat ruumiin nähneet, tietävät että näkevät vain ruhon.
VastaaPoistaOlen nähnyt isäni, enkä osaa ajatella häntä vain ruhona, todellakaan. Jokin osa tietenkin oli kadonnut, mihin, se oli arvoituksellista.
PoistaOnkohan tämä se samainen (samantyylinen ainakin) näyttely kuin Bodies. Olen käynyt sen katsomassa Vegasissa ja se oli mielenkiintoinen sekä vaikuttava. Kaiken lisäksi siinä oppi kaikenlaista omasta "ruhostaan".
VastaaPoistaEn osannut ajatella, että kyseessä olisi ollut mikään sirkuspelleily. Sirkuksissa harvemmin oppii mitään, vaikka viihdyttäviä ovatkin.
Minulla on elintestamentti tehtynä eli kierrätykseen vaan, kun minusta aika jättää, ellen ole käyttänyt niitä ns. loppuun. :D
Minua ei oikeasti kiinnosta mihin ruumiini päätyy kuoltuani. Ymmärrän kyllä eloon jääville se voi olla kovempi paikka. Toisaalta ei pitäisi olla, jos kerran on oman tahtonsa ilmaissut.
Sirkuksen ja markkinatapahtumien historia on täynnä tällaista. Muun muuassa vammaisia on käytetty vetonauloina. En ihmettelisi, jos nämäkin raadot olisivat olleet joskus sirkuksessa (en jaksa tarkistaa). Sitä minä vain sirkuksella. Historiaa... Historiasta opimme, ettemme opi mitään historiasta.
PoistaElegia, saattaa olla sama.
VastaaPoistaMutta vaikka omaan kuolemaansa voisi suhtautua stoalaisesti, mieti rakastamasi ihmisen maallisia jäännöksiä. Onko samantekevää mihin ne päätyvät? Minä en haluaisi katsella vitriinissä omaiseni sisäelimiä.
Ja kuuluuko ihminen todellakin vain itselleen? Meidän vallitsevassa ideologiassamme selvästikin kyllä, mutta itse ajattelen toisin. En katso kuuluvani pelkästään itselleni, enkä halua kuulua pelkästään itselleni. Ja mitä tulee näyttelyn opettavaisuuteen, epäilemättä opettaa kaikenlaista, mutta samat asiat voisi opettaa muovista tehdyillä jäljennöksillä. Miksi pitää käytettää aitoja ruumiita?
Olen hämmästynyt tästä keskustelusta. Ihmiset ovat kaikkina aikoina kunnioittaneet vainajia. Tuollainen näyttely on eräänlaista kannibalismia, uusbarbarismia.
VastaaPoistaHautausmaita kunnioitetaan. Hautarauha on yleinen kulttuuri-imiö, jota vain barbaarit, mm "luonnontieteellisesti ajatelleet" neuvostoliittolaiset ovat häväisseet muun muassa laittamalla parkkipaikkoja valloittamiensa alueiden hautausmaille.
Aivan eri asia on elinsiirtotestamentti tai ruumiin testamenttaaminen lääketieteelliseen tutkimukseen, jonka jälkeen suoritetaan hautaaminen vainajan toivomuksen mukaisesti.
"Ihmiset ovat kaikkina aikoina kunnioittaneet vainajia."
PoistaEntä jos ihminen on itse testamentannut ruumiinsa tieteelle, ja sitten se kuitenkin kuopataan kokonaisena maatumaan? Eihän silloin kunnioiteta sitä kyseistä vainajaa ja hänen eläessään jättämäänsä toivetta.
Minun, Minä. Se kyllä lakkaa silloin kun ihminen kuolee.
PoistaKirstillä oli hyvä lause:
Ja kuuluuko ihminen todellakin vain itselleen?
Eläessään voi toivoa kaikenlaista ja yrittää siten järjestellä suhdettaan kuolemaan. Kuolema on lopullinen. Se päättää sen elämän jossa meillä vielä oli tahto tai toiveita. Tahto ja toiveet ovat elävien asioita.
Useimmat meistä haluavat järjestää läheisilleen hautajaiset ja käydä hautausmaalla, muistaa ja muistella heitä jotka ovat olleet meille merkityksellisiä.
En minäkään halua, että lähi-ihmisteni ruumiit kiertäisivät showmeiningillä ympäri maapalloa. Sillä on väliä. Se on tärkeätä.
Hautaamista pidetään myös eräänä merkkinä ihmismäisen kulttuurin synnystä, jotkut eläimetkin hautaavat kuolleitaan.
Olen pitänyt kädestä läheistä jonka henki jätti ruumiin ja tämän elämän. Se oli surullinen ja samalla hyvin kaunis hetki. Pyhä.
Ihmisruumiin osia ja anatomiaa voi toki opetella, se on toki aina kiinnostavaa, eikös niitä opeteta meille jo koulussa? Ainakin minä olen saanut oppia.
Niin, sitä mieltä minäkin olen, nämä anatomiset tiedot voi ihmisille opettaa ilman oikeita ruumiita. Joten jotain muuta tässä nyt haetaan kuin ihmisten valistamista anatomisilla yksityiskohdilla. Eli mitä haetaan?
PoistaRuumiita. Eläviä ruumiita. Sitä ne eivät ole tässä näyttelyssä.
PoistaEntä jos testamenttaan pääni tikun nokkaan Turun torille, jotta jälkipolvet ymmärtäisivät ettei kannata ryhtyä kirjailijaksi. Onko syytä noudattaa tällaista toivettani...?
VastaaPoistaVoi olla että tuota perustelua ei ehkä kumminkaan nähtäisi riittävän yleishyödylliseksi ;)
PoistaJa täysin julkinen paikka on eri juttu kuin tiedekeskus tai muu näyttelytila, juurikin koska suhtautumisessa aiheeseen on niin suurta tunnepitoista vaihtelua, ei kenenkään pidä mun mielestä joutua myöskään katselemaan näitä vasten tahtoaan.
Millä tavalla kaikille avoimet tilat: tori ja näyttelytila tai tiedekeskus eroavat toisistaan?
PoistaMiten niin tori on "enemmän" julkinen tila kuin nuo muut?
No aika itsestäänselvästi, näyttelyyn tai tiedekeskukseen täytyy erikseen mennä ja usein ostaa lippukin jne. Aika harva vaikkapa työmatkallaan kävelee jonkun näyttelyn lävitse ja joutuu katselemaan sitä tahtomattaan.
PoistaNäyttelytilat ja tiedekeskukset ovat julkisia tiloja, toki niihin täytyy mennä, mutta useimmiten täytyy kyllä mennä erikseen torillekin ellei nyt asu siellä. Tori on tosin (vielä) maksuton julkinen tila, että se ero niissä kyllä on.
PoistaOlen työmatkalla joutunut torin kiertämäänkin, jos siellä on ollut sellainen tapahtuma josta en pidä tai joutunut katselemaan tahtomattani sellaista mitä en välittäisi katsella.
Sinä erehdyt, kuten jokunen muukin kommentoija täällä, että kuolleella olisi jokin tahtotila. Kuollut on kuollut eikä tahdo eikä toivo enää mitään, vain omaiset joko tahtovat tai eivät tahdo noudattaa vainajan toivomuksia.
Vain elävät tahtovat ja toivovat ja tekevät, eivät kuolleet.
"Sinä erehdyt, kuten jokunen muukin kommentoija täällä, että kuolleella olisi jokin tahtotila."
PoistaTarkoitin ns. vainajan viimeistä toivomusta, joka totta kai tehdään elinaikana. Mutta jos hän on jättänyt toiveen luovuttaa ruumiinsa tieteelle ja omaiset eivät sitä toteuta, on hieman kornia puhua "vainajan kunnioittamisesta". Silloinhan kunnioitetaan vain sitä kuollutta ruumista, ei ihmistä joka siinä aiemmin asui.
Niinpä niin. Vain elävät tekevät niin kuin tahtovat.
PoistaPonttini on se, että kuolemani jälkeisiä asioita minä en voi hallita tai määrätä. Voin vain toivoa sitä taikka tätä eläessäni, mutta harvoinpa ne kaikki toiveet elämässäkään toteutuvat täsmälleen ja juuri niin kuin haluaisin, niin miksipä ne toteutuisivat kuolemani jälkeenkään.
PoistaEi sitä ehkä vielä nähtäisi riittävän yleishyödylliseksi, mutta kaikki muuttuu, ehkä ehdimme vielä nähdä sen aikakauden, jolloin tällainen esitys on ihan relevantti.
VastaaPoistaEn usko, että pääsi tulee olemaan tikun nokassa Turun torilla tai millään muullakaan torilla, mahdollisuuksien rajoissa on että on pysti tai patsas tms. esim. Porissa ja silloinkin siinä on todennäköisesti jokin muu teksti.
PoistaEi ole syytä noudattaa toivettasi, eikä se perustu mihinkään yleishyödylliseen näkökohtaan vaan siihen, että läheisesi eivät salli niin tapahtuvan, näin luulen.
Ja mitäpä sillä kuolleelle on merkitystä? Kysymyshän on puhtaasti muistoista ja joitain ruhon esittely loukkaa ja toisia ei.
VastaaPoistaOlen niitä, joiden reaktio näyttelyn tuloon Heurekaan oli "vau". Minulle merkitsee paljon se, että ihmiset ovat itse halunneet ruumiinsa käytettäviksi noin, halunneet jättää jonkinlaisen jäljen itsestään. Kuvittelisin, että päätökseen voi liittyä taiteellista/tieteellistä kunnianhimoa. Halua saada aikaan jotakin aistittavaa, kuvataidetta, musiikkia, kirjallisuutta tai kaunis, palsamoitu ruumis. Toive jatkaa elämää muutamien tai tosi monien ihmisten muistissa.
VastaaPoistaKun katson kuvia Body worls -näyttelystä, mun päällimmäinen tunteeni on jonkinmoinen epäselvä erittelemätön haltioituminen. Sama tunne, joka tulee usein ensimmäisenä, kun näkee jonkun mielettömän hienon taideteoksen tai kuulee jonkin teorian, joka tuntuu selittävän jotakin merkittävää. Voihan se olla tirkistelynhalua, en osaa nimetä. Mutta mulla sama halu kyllä ohjaa myös pyrkimyksiä, joita ainakin jotkut väittävät tieteellisiksi tai taiteellisiksi. Mietin, millä perusteella vaikuttimet tällaisen näyttelyn näkemiseen olisivat matalammat kuin vaikuttimet tieteen tekemiseen (joka kuitenkin on tässäkin noussut arvostetuksi jutuksi).
Eli ihmisen vanha toive kuolemattomuudesta kiertyy taas esiin, mutta hiukan muuntuneessa muodossa. On naurettava toivoa itselleen ikuista elämää taivaassa, mutta ikuista elämää vitriinissä sen sijaan on ihan ok. toivoa...
VastaaPoistaVielä eräs ikävä juttu. Tämä näyttely on avoinna lapsillekin, alle 8-vuotiaat aikuisen seurassa.
VastaaPoistaToki pitää lapsia karaista...
VastaaPoistaVoivatko ihmiset olla todella näin sekaisin päästään etteivät erota elävää kuolleesta?
VastaaPoistaMiksei elävä keho, kanssaihminen, jolla on aivan omat erityiset ominaispiirteensä herätä meissä samankaltaista hartautta ja haltioitumisen tunnetta kuin vitriiniin nostettu, balsamoitu ja muovitettu ruumis?
Emmekö enää pidä elämää pyhänä?
Emme selvästikään.
VastaaPoistaAika harva meistä suostuu kuorimaan ihonsa ja asettumaan näytteille. ;)
VastaaPoistaYmmärrän, että lääkäreiksi opiskelevien pitää saada "materiaalia" opiskellakseen ihmiskehoa ja sen sairauksia, mutta on inhottavaa ja väärin, että vainajista muokataa näyttely uteliaiden töllisteltäväksi! Asiaa ei muuksi muuta, että vainaja eläissään on luvan antanut.
VastaaPoistaMinusta on aina tuntunut pahalta muumioidenkin esittely museoissa ja näyttelyissä. Ihmisiä nekin ovat aikoinaan olleet. Miksi eivät saisi levätä haudoissaan rauhassa?
http://www.dailymail.co.uk/news/article-1241931/
VastaaPoistaBodies-Revealed-exhibition-accused-putting-executed-Chinese-prisoners-show.html
Bodies tehdas Kiinassa.
VastaaPoistahttp://www.chinasmack.com/2012/stories/hagens-human-cadavers-exhibition-bodies-from-chinese-prisons.html
Delilah, ajat muuttuvat. Mitä virkaa hautarauhalla.
VastaaPoistaNo huh, kiitos linkeistä anonyymi!