Kyllä vanha kääkkä tietää

Ei siitä niin kauan ole, kun omastakin mielestäni muutosvastarinta oli aina tyhmää. Nyt ymmärrän, että vaikka maailma tarvitsee ihmisiä, jotka verissäpäin ajavat uudistuksia ja pyrkivät irrottautumaan traditiosta, se melkein yhtä paljon tarvitsee ihmisiä, jotka asettuvat tanakkaan muutosvastarintaan. Muutosvastarintaisten jääräpäiden ansiosta edes muutama virhe jää tekemättä, kun he ansiokkaasti hidastavat erilaisia prosesseja.

Maailma tarvitsee keski-ikäisiä ja vanhoja, joilla on jo perspektiiviä asioihin. Se pitäisi muistaa nykyäänkin, kun kaikkialla arvostetaan vain nuoruutta ja dynaamisuutta.

Mistä tuli mieleen, että Himanen teki itselleen kokonaisen elämänuran siitä, että onnistui aikoinaan väittelemään Suomen nuorimpana tohtorina. Ei haittaa, vaikka ikää on sittemmin hänellekin kertynyt. Vieläkin hänelle syydetään tutkimusrahoja vanhasta muistista, vaikka muiden tiedeprojektit käpristelevät rahapulassaan ja yliopistojen opiskelijat ovat hätää kärsimässä, kun yliopistoilla ei ole enää rahaa järjestää kursseja.

Kyllä vanha kääkkä tietää

Miksi ihminen haluaa elää ikuisesti?

Katselin Prismasta, kun toiveikkaat tiedemiehet arvelivat, että kohtapuoliin ihmiset voivat elää tuhatkin vuotta, kun reistaavan elimen tilalle voidaan asentaa uusi. Tieteilijöiden parhaat voimat taistelevat uupumatta taatakseen ihmiselle pitkän iän.

Tällaiset kuolemattomuuspalvelut ovat tietenkin vain joidenkin rikkaiden etuoikeus, köyhillä tuskin tulee olemaan niihin varaa. Joku ilonpilaaja voi miettiä mitä maailmalle tapahtuu, kun syntyvyyttä ei kuitenkaan saada kovin radikaalisti alenemaan, mutta vanhat lakkaavat kuolemasta.

Minusta on jännittävä huomata miten asiat joista ollaan jo luovuttu palaavat huomaamatta muuntunteina takaisin. Tuhansia, kenties kymmeniä tuhansia vuosia ihminen tavoitteli ikuista elämää. Sitten maallistuttiin ja huomattiin, että ikuisesta elämästä haaveilevat vain idiootit. Nyt lääketiede kuitenkin taistelee taatakseen meille ikuisen elämän täällä maan päällä. Hei vaan faaraoiden muumiot, täältä tullaan. Tekniikka kehittyy, kohta alkaa elävien muumioiden valtakausi.

Miksi ihminen haluaa elää ikuisesti?

Yhteenveto

Voittajapaneelista poistuessa mietin, että edesautanko minä omaa uraani, vai tuhoanko sitä suorittamalla näitä julkisia esiintymisiä. Hirveän paljon tuli taas selostettua ihmisille asioita. Esiintymisen jälkeen on aina jonkinlainen adrenaliinihumauksen krapulaa muistuttava jälkitila, joka nyt tuli vielä syvennettyä nauttimalla jättiläismäinen suolainen pitsa. Ei tämän ikäisen ihmisen kannattaisi enää pitsaa syödä, kyllä asia on näin.

edit: Mataleena on aina paikalla siellä missä tapahtuu, niin nytkin ja raportin tapahtumasta voi käydä lukemassa hänen blogistaan. Onneksi ilman kuvia.

Yhteenveto

Naiset jyrää

Oli vähällä unohtua, että osallistun huomenna Tällaiseen: 
Turun kaupunginkirjaston Studiossa ma 25.2. klo 13 Voittajapaneeli -kirjallisuuskeskustelu 
Keskustelutapahtumaan osallistuvat Plättä-, Lydecken- ja Topelius -palkitut kirjailijat eli Anneli Kanto, Kirsti Ellilä ja Salla Simukka. Keskustelun vetäjänä toimii Anu Holopainen. 
Järj. Suomen nuorisokirjailijat ry.

Vähänkö hienoa mennä kerrankin esiintymään voittajana. Harmi, ettei ole mitään ihmeellistä sanottavaa tästäkään asiasta. Kannattaako tavoitella mahdollisimman suurta julkisuutta ja menestystä? Ei valitettavasti kannata. Ihmisen kannattaa etsiä onnensa muualta. Mutta jos on pakko kirjoittaa tarinoita, sitten on pakko kirjoittaa tarinoita ja se on tietysti ihan toinen juttu se.

Olisi kiva yllättyä ja nähdä juuri sinut yleisön joukossa!

Naiset jyrää

Ekopaasto ja abstinenssi on minulla arkipäivää

Kävin keskeyttämässä ortodoksiystäväni hyvässä vauhdissa olleen paaston.

Paaston perimmäinen idea ei ole  kiduttaa lihaansa, vaan järjestää elämään tilaa mietiskelylle, hiljaisuudelle ja laupeudenteoille. Ortodoksiystävällä oli tilaisuus osoittaa laupeutta ottamalla vastaan minut ja yhteinen ystävämme. Hän sai syöttää ja juottaa meitä muutamana päivänä, nautimme siis myös muutaman lasillisen viiniä vierailumme aikana.

Syy paastosta kirjoittamiseen on siinä, että edellisen postauksen kommenttilaatikkoon oli yllättäen ilmestynyt kysymys siitä miten katolilaiset paastoavat. Isä Teemu on antanut paastonkäskyn. Keskiviikko ja perjantai ovat katolilaisille paastopäiviä aina, mutta nyt pääsiäisen edellä on mahdollisuus kiristää vyötä, vähentää syömistä ja antaa säästyneet rahat esim. Caritas järjestön kautta jonnekin, missä niiden avulla voidaan vähentää inhimillistä kärsimystä. Sen lisäksi voisi antaa aikaansa sairaille, yksinäisille jne.

Minua aina naurattaa paastokäskyn tämä osa:Ei ole katsottava synniksi, jos joku ei täytä katumusvelvollisuuttaan jonain perjantaina. Vakava aikomus katumuksen harjoittamiseen on kuitenkin velvoittava. Mutta kirkkokuntiin kuulumaton kotifilosofini ei nähnyt peräkaneetissa mitään huvittavaa. Hänen mielestään siinä on vinha ero, yrittääkö joku tosissaan paastota, mutta epäonnistuu, vai viittaako jo alunperin kintaalla koko hullutukselle. Oma paastoni on ollut vähän sitä sun tätä, mutta vakava aikomus on ollut. En tiedä luetaanko minulle ansioksi se, etten syö lihaa muutenkaan, en edes hevosenlihaa.

Ekopaasto ja abstinenssi on minulla arkipäivää

Raato on raato

Muistan opiskeluajoilta tytön, joka lähti opiskelemaan lääketiedettä. Hän ei voinut ottaa alivuokralaisasuntoon mukaan lemmikkikissaansa, joten kissa piti lopettaa. Tyttö keitti raadon. Mukaan opiskelukämppään lähti kissan luuranko. Pidin tekoa barbaarisena, hänestä siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

Raato on raato

Elämän pyhättömyys

Heurekan näyttelyssä aidot käsitellyt ruumiit ilmentävät ihmisruumiin monimuotoisuutta. Näyttely on saavuttanut suosion ja on kuulemma eettisellä pohjalla, koska vainajat ovat antaneet suostumuksensa siihen, että heitä käytetään tällaiseen tarkoitukseen.

Mitä lisäarvoa saavutetaan sillä, että käytetään oikeita ihmisiä? Miksi ihmisruumiin monimuotoisuuden esittelyyn ei riitä vainajan kopio?

Toisaalla alkuperäiskansat vaativat omaistensa jäännöksiä museoista, jotta saisivat haudata ne arvokkaasti. Toisaalla ihmiset luovuttavat itse itsensä näyttelysesineeksi. Välineellistävät kuolemansa. Mikä on tietenkin ihan looginen jatkumo sille miten meitä valmennetaan välineellistämään omaa elämäämme tässä kummallisessa kulttuurissamme, joka on kääntynyt itseään vastaan.

Elämän pyhättömyys

Ei sitä enää isompia kirjoja jaksaisi lukeakaan, kuulemma

Teetin ystävän tekemästä kirjasta riipuksen. Jos olisin ollut fiksu, olisin kuvannut korun, ja pistänyt sen tähän juttuun näytille, koska miniatyyrikirjasta tuli niin söpö. Tilasin korun Kirjattarelta. Suomi on täynnä kirjailijoita, joten tässä on kirjailijan ystäville oiva lahjavinkki. Jos kirjailijaystävälläsi on jo kaikkea, häntä voi ilahtaa hänen parhaimman teoksensa miniatyyripainoksella.

Lydecken-palkintohuumassa pääsin Vinskiin, lehti ilmestyi postiluukustani tänään, ja haastattelu löytyy netistäkin. 

Kuvan on ottanut Reetta Niemelä. Kuvassa kanssani Lydecken onnittelukimpusta löytynyt Arvid Nalle ja Rotta Läntinen, jonka sain SusuPetalilta. Lähtinen esiintyy syksyllä ilmestyvässä kirjassani

Ei sitä enää isompia kirjoja jaksaisi lukeakaan, kuulemma

Lohduttaja lohduta

Aloitin uudestaan Anna Gavaldan Lohduttajan, koska Teemalta tuli jokin aika sitten Gavaldan romaaniin perustuva ranskalainen elokuva. En yleensä jaksa katsoa ranskalaisia elokuvia, mutta tämän katsoin (oliko sen nimi Kimpassa?) Jotenkin pidin elokuvasta, ja samalla kateellisena, mustasukkaisena, ärtyneenä huomioin miten kaikki langat solmittiin yhteen ilman, että kriitikkojen kuoro nousisi huutamaan: pinnallista, viihteellistä, valheellista, lässyä. Vaikka mistä minä tiedän mitä kriitikkojen kuoro on huutanut, koska en ole enää aikoihin seurannut kriitikkojen kuoroja.

Joka tapauksessa, tavoitteena on helmikuun aikana saada Lohduttaja loppuun. Nimi on ainakin hyvä, sillä lohduttajat ovat olleet kulttuurissamme ylenkatsottuja. Se joka tarvitsee lohduttajaa on tyhmä lässy. Ohimenevästi saa arkisten vastoinkäymisten kohdatessa turvata ystävän lohduttavaan lausahdukseen, älä välitä, olet ihan hyvä, tms. Mutta eksistentiaaliseen ahdistukseensa ei oikein saisi lohdutusta etsiä. Yksin vaan pitää kestää ja kärsiä, olla urhea aikuinen. Se on sitten vain uijuijui jos sattuu, turha odottaa että olisi joku kosminen isä tai äiti joka puhaltaa pipin pois.

Miten tämä taas tähän meni, vaikka piti esiintyä kirjabloggaajana ja kertoa Gavaldan kirjasta.

Lohduttaja lohduta

Katolilainen uni

Näin viime yönä unta, että uusi paavi oli vielä Benedictustakin vanhempi ja huonokuntoisempi. Olin jossain kirkossa, joka oli täynnä väkeä, kun uusi paavi talutettiin sisälle. Hän kääntyi, huomasi minut ja pujotti kaulaani messinkisen ristin. Yritin tehdä ristinmerkin, mutta käteni oli jäänyt jumiin housuntaskuun.

Katolilainen uni

Aina sitä hämmästyy

En tiedä kumpi järkyttää enemmän. Paavin ero, vai sen huomaaminen, että paavin ero järkyttää. Edellinen paavin ero on tapahtunut 1200-luvulla, joten aika poikkeuksellista historiallista tapahtumaa tässä todistetaan. Tulisiko seuraava paavi Etelä-Amerikasta viimeinkin, tai Afrikasta. Tunnen ihmisiä, joiden elämä meni nyt sekaisin.

Aina sitä hämmästyy

Viiltää joskus

"Follow what you love and it will take you where you need to go", mietelause löytyi Päivin blogista.

Olen Golbergin kirjoitusfilosofian ystävä, mutta täytyy silti sanoa, etteivät tällaiset mietelauseet välttämättä ole niin helppoja toteuttaa kuin mitä ensi silmäyksellä voisi ajatella.

Kun seuraa rakkauttaan, se saattaa lähteä viemään suuntaan mikä käytännössä merkitsee monien tuttujen ja tärkeidenkin asioiden jäämistä yhä kaueammaksi taakse. Yhteys niihin jotka joskus olivat hyvinkin tärkeitä, alkaa hiipua, vaikka kukaan ei sitä erityisesti toivo. Siten saattaa joskus myös hyvin paljon surua sisältyä siihen havaintoon, että on päässyt lähemmäksi sitä mitä kaipasikin.

Viiltää joskus

Perustulo!!!!!

Huomasin tällaisen Sanasto-korvauksiin liittyvän kiinnostavan artikkelin. Siinä saavat tyhmät kirjailijat kyytiä, mikäli oikein ymmärsin. Tapani mukaan en tietenkään taaskaan jaksanut lukea huolellisesti, enkä loppuun asti. Oma ratkaisuni tähän ja muihinkin ongelmiin on Perustulo, johon liittyvän toimenpidealoitteen voi käydä allekirjoittamassa täällä! Käykää, minä olen jo tehnyt niin. Täytän tänä vuonna 55 vuotta, sen ikäisenä äitini jäi jo eläkkeelle. Kyllä käy kateeksi, minä en tähän ikään mennessä ole päässyt sen enempää töihin kuin eläkkeellekään.

Perustulo!!!!!

Eilen oli torttupäivä

Juuri oli televisiouutisissa kehuttu miten ansiokasta journalistiikkaa tämän päivän Ylioppilaslehti tuottaa verrattuna vaikkapa 70-luvun politisoituneeseen Ylioppilaslehteen, ja nyt sitten kyseisen median merkittävin artikkeli näyttäisi olevan reportaasi bussimatkasta, jossa päätoimittaja yhdessä toimitussihteerin kanssa kakkasi tahallaan housuun. Sosiaalisen median lisäksi asiaa on riekuttu iltapäivälehdissä. Luultavasti kyseistä operaatiota ei edes ole tapahtunut, on vain tehty fiktiivinen juttu ja katseltu iloiten vierestä kuinka kansa riemuitsee. Onhan se tietenkin yksilön kannalta niin, että siisteyskasvatus vakavasti rajoittaa yksilön vapautta paskoa milloin tahansa minne tahansa miten tahansa. Miten monesta neuroosista päästäisiin, jos voisimme iloisesti laskea allemme aina kun siltä tuntuu. Mutta jotkut konservatiiviset kalkkikset vielä vaativat vessojen käyttöä.

Tänään ruotiminen jatkuu:
Ylioppilaslehden juhlanumerosta jäi suomalaiselle journalismille käteen ”kakkagate" sekä pohdinto siitä, oliko Helsingin ja Turun välisellä maantieosuudella kyseessä aito asia vai ”valekakka". Oliko tämä todella se tapa jolla toimitus halusi leiviskänsä käyttää?

Eilen oli torttupäivä

Hanki hanke, älä elämää

Tuolla yhdessä vanhassa marmatuksessani kävi anonyymi vinkkaamassa, että Lukuinto projekti on saanut väliaikaiset kotisivut ja pian sinne varmaan avataan vähän paremmatkin, ja sitä kautta on mahdollisuus vähän selvittää mitä kyseinen hanke on syönyt, kiitos anonyymi!

Olisin varmaan vähän häkeltynyt tuosta pilotoinnista, ellen olisi itsekin mukana hankkeessa jossa pilotoidaan. Sekin hanke, yllätys lätys, liittyy lasten lukuintoon.

Onkohan joku tehnyt tutkimusta siitä, miten moni pilottihanke jossain muodossa jatkuu? Olisi kiva kuulla jokin puolueeton, kylmän rationaalinen selvitys.

Jostain syystä pitkäjänteinen puurtaminen on nykään täysin passee. Kaikki pitää olla enemmän tai vähemmän flash mob-tyyppistä toimintaa. Mutta parempihan sekin kuin ei mitään, eli onnea tällekin hankkeelle ja kaikille muille vastaaville.

Hanki hanke, älä elämää

Kauneutta etsimässä

Serafim Seppälä avaa kirjassaan Kauneus Basileios Suuren ajattelua.

Olla kaunis merkitsee samaa kuin olla oma itsensä suhteessa toisiin. Serafim toteaa, että sama asetelma on sovellettavissa taiteeseen. Taiteilijan työ on yhdistämistä, yhteyden luomista irrallisten osien välille, ja hänen päämääränään on kaunis idea, joka on hänen mielessään. Silloin kun kaikki on omalla paikallaan, kaikki on äärettömän kaunista. Olla kaunis tarkoittaa samaa kuin olla ehyt kokonaisuus.

Lukiessa mietin, ettei nykytaiteen päämääränä taida olla se kaunis idea. Suosittua tuntuu olevan  kuvainraastaminen eli ikonoklasmi, joskaan se ei näyttäydy taide-esineiden tuhoamisena, vaan ihmiselämää ylläpitävien rakenteiden repimisenä. Muistan kollegan, joka julisti, että kirjailijan tehtävä on repiä rupia irti. Kirjallisuuden tehtävä ei ole parantaa, vaan haavoittaa. Päättelen hänen kantansa olevan toistaiseksi omaa kantaani paremmin edustettuna, koska hän nauttii pitkiä apurahoja, kun taas minä en ole koskaan saanut edes puolivuotista.

Mutta jäämättä sen pidemmäksi aikaa tällaisten pohdintojen pauloihin totean vain, että tänään maanantaina alkoi syksyllä ilmestyvän romaanin kaunistaminen, siis syvemmän yhteyden luominen irrallisten osien välille.

Kauneutta etsimässä

Oranssi

Silmiin osui Valokuvatorstain kuvahaaste, joka oli oranssi.

Olen oransseissa keväisissä suorastaan riemukkaissa tunnelmissa, sillä kusemaan ryhtynyt näytelmäprojekti, jota täällä valittelin, on nyt kaikkien osapuolien helpotukseksi kuopattu. Tosin vasta siinä vaiheessa, kun olin toimittanut ohjaajalle ensimmäisen version näytelmästä. Hän kirjoitti minulle kuusisivuisen palautteen, jossa hän kohta kohdalta osoitti ajatteluni puutteellisuuden. Tunsin suurta huojennusta, koska ajatteluni puutteellisuudelle en nyt tähän hätään mahda mitään. Oli ihan pakko tehdä yksioikoiset ja erittäin helpottavat johtopäätökset. Yhteistyö päättyi tältä erää tähän. Rimpuilu jatkuu toisella taholla. Kustantajalta tuli käsikirjoituspumaska eilen. Lyhennä, lyhennä, tiivistä, karsi lukee suurin piirtein jokaisella sivulla. Joo joo karsitaan karsitaan.

Oranssi