..ei -kissa vaan -Kirsi. Maanantain jalkaleikkaus meni hyvin - nyt ollaan saapas jalassa seuraavat 4 viikkoa, onneksi saappaan saa ottaa yöksi ja suihkussa käynnin ajaksi pois. Pari viikkoa pitäisi makoilla pääsääntöisesti jalka koholla ja 29.4. otetaan kahdesta n. 5 sentin haavasta ompeleet pois. Jalkaterässä on nyt 3 ruuvia, jäykistetty nivel, uusitut nivelsiteet ja oikeaan asentoon käännetty luu. Pohkeesta siirrettiin jotain kalvoa nivelsiteitten tilalle ja lääkäri arveli, että ruuvit tullaan ottamaan pois 3-6 kuukauden kuluttua, mutta tekee siitä lopullisen päätöksen toukokuun puolessa välissä olevassa jälkitarkastuksessa. Toukokuun loppuun saakka jalan kanssa pitää olla tosi varovainen, saan laskea jalan maahan, mutta en saa varata sille painoa, enkä ponnistaa - sairaslomalla olen tällä tietoa 23.6. saakka. Maanantai-ilta ja tiistai olivat aika vaikeita, kipuja oli aivan riittämiin, mutta onneksi vahvojen särkylääkkeitten avulla kipujen kanssa pärjää. Eilen sain siirtyä kokeilemaan, pärjäänkö lievemmillä särkylääkkeillä ja ainakin nyt tuntuu siltä, että pärjään. Lisäksi joudun pistämään joka ilta kuukauden ajan napapiikin veritulpan estämiseksi - siitä täytyy kyllä sanoa, ettei mitään kaikista mukavinta hommaa, mutta onneksi sentään pystyn pistämään itseäni. Ihmeen avuton sitä ihminen on, kun köpöttelee kepeillä - vielä olen onneksi saanut pidettyä pääni kasassa ja olen lueskellut, katsonut telkkaria ja todennut, että makuullaankin pystyy kutomaan ;o).
Vielä täytyy kehua Mehiläisen sairaalaa Tampereella - mukava henkilökunta ja hyvä palvelu, annoinkin lähtiessäni palautetta, että minulla on ollut täällä hyvä olla ja minusta on pidetty erittäin hyvää huolta. Mikäs siellä oli maatessa, kun aivan ravintolatason ruoan jälkeen kannettiin sänkyyn kahvia, konjakkia, suklaata ja keksiä ;o).
Salainen neuleystäväni piristi minua mukavalla huhtikuun paketilla - sain kauniin väristä, pehmeää sukkalankaa, neliskulmaiset, vähän lyhyemmät sukkapuikot, teetä, kauniit itse tehdyt kynttilätuikkukupit, kahdet sukkaohjeet (toteutan varmasti!) ja piristävän kirjeen. Kiitos taas kovasti - jännityksellä odotan toukokuuta, kun paljastuu, kuka oikein olet...
Olen ollut töistä pois jo monta viikkoa, ensin siis lomalla ja nyt sitten sairaslomalla, joten sukkatehdas on toiminut täydellä teholla - tässä aikaansaannoksiani viime viikoilta.
Kateellisena olen näinä "keppipäivinäni" katsonut ikkunasta, kun hepat ovat lähteneet lenkille milloin tyttäreni ja milloin ystävieni kanssa - kyllä minäkin taas joskus, ehkä heinäkuun helteillä...
Tarviiko enempää kertoa ystävyydestä, mielestäni Turren ja Sampan ilmeet kertovat enemmän kuin tuhat sanaa - mukavaa viikonloppua kaikille!
P.S. Ai niin - minusta on tullut kolmannen kerran isotäti, nyt minulla on 3 pientä poikaa, joiden seurasta saan ilokseni nauttia, ihanaa, että heillä on sellaiset vanhemmat, jotka haluavat tuoda pikkuiset myös tätien elämään.
