On se ihmeellistä...

...ihminen (tai ainakin minä) on kummallinen "otus" - silloin, kun saisi luvan perästä ilman mitään kiirettä mihinkään...väkertää käsillään päivät pitkät...lukea hyviä kirjoja sohvalla viltin alla...katsoa leffoja...rupatella puhelimessa...nukkua aamulla pitkään...juoda aamukahvit kaikessa rauhassa...niin EI HUVITA! Ei kerta kaikkiaan huvita - näin sairaslomalla, johon mua ei ole luotu ei sitten ollenkaan, en nauti tästä pätkääkään. Sitten tiedän nauttivani kaikesta edellä mainituista, kun olen oikeasti LOMALLA - nyt vaan yritän saada päiväni kulumaan jotenkin...Nyt olen lähes pakottanut ottamaan kutimen käteeni, kun ihmettelen jalka jättipallon päällä maailman menoa, ehkäpä tästä alkuärsytyksestä (jota on nyt kestänyt jo viikon) päästyäni huvittaa taas paremmin. 

Muutama asia on onneksi tuottanut iloa - äiti pääsi eilen sairaalasta pallolaajennuksen jälkeen ja nyt näyttää kaikki hyvältä. Lisäksi löysin Turrelle mukavan "varamamman" (kiitos N!), joka käy nyt niin pitkään liikuttamassa Turrea, kun en itse pysty. Rakkaat tyttäreni ovat lisäksi pitäneet äidille seuraa ja ovat auttaneet hurjasti kotitöissä ja passanneet äidille iltateet olohuoneeseen - niin ja ilman muuta täytyy isäntääkin kiittää kaikesta avusta jo tässä vaiheessa. Ihmeellisen avuton sitä on ja paljon apua tarvitsee, kun keppien kanssa köpöttelee eikä saa varata murtuneelle jalalle kuin vähän kantapäälle.

Toivotaan, että jalkani paranee odotetusti - viikon päästä kontrolli ja sitten nähdään, onko luutuminen alkanut odotetusti, jota toivon todella, ettei tarvitse leikata.

Ärsytystä...

tarviiko enempää kertoa...

En sitten päässytkään aivan nivelsiteitten revähtämisellä, jalassa olikin murtuma uloimman jalkaterän luun päässä. Nyt ollaan kipsi jalassa 3-4 viikkoa ja sairaslomalla heinäkuun loppuun saakka. Onneksi ei kuitenkaan leikkaushoitoa tarvittu, vaikka sitäkin jo pelättiin. Ottaa niin vietävästi päähän, jotten meinaa housuihini mahtua - ärsyttävää jättää työkaverit pulaan...Mutta kaippa se niin on kuten hoitaja mua lohdutti, ettei se vahinko tule kello kaulassa ja kenelle tahansa voi käydä näin.

Hemmottelua ja ärsytystä...

...äitienpäivänä minua hemmoteltiin oikein urakalla - en toki saanut kahvia sänkyyn, koska olen jo vuosia sitten sanonut, että minun takiani ei tarvitse nousta aamulla aikaisin, koska olen perheen aamuvirkuin ja annan mielelläni muiden nukkua vapaapäivänään niin pitkään kuin kukin haluaa. Joka tapauksessa nousin aamulla yksikseni ja sain vastaani kaksi pörisevää otusta, jotka toivottivat omalla hellyttävällä tavallaan hyvää äitienpäivää. Keitin aamukahvit ja söin pitkän kaavan mukaan aamupalan kaikessa rauhassa ja lueskelin päivän lehteä. Kun muu perhe nousi uniltaan, sain mansikkatäytekakkua (nam!), kaksi korttia ja toinen tyttäreni oli vielä ostanut äidin lempisuklaaata eli tummaa minttusuklaata. Kortissa oli vihje lahjasta, jonka tulen saamaan myöhemmin - eli tulen saamaan tässä jossain vaiheessa uuden polkupyörän ;o) - jippii, vanha onkin jo 18 vuotta vanha ja vemputtaa joka suuntaan ja on äärettömän raskas polkea. Kyllä uudella pyörällä sitten kelpaa hurautella ;o). 

Hemmoteltiin minua kyllä kukillakin - vanhempi tyttäreni toi jo aiemmin viikolla kauniin kimpun, jonka on itse sitonut ja suunnitellut työharjoittelupaikassaan...

Ja lauantaina sain vielä upean amppelikukan, joka sopii erittäin hyvin heinäseivästelineeseeni. 

Sitten sitä ärsytystä, josta vinkkasin otsikossa - olen tilannut maaliskuun puolessa välissä eräästä firmasta ommeltavia kangasmerkkejä  ja niitä ei vieläkään ole tullut, vaikka toimitusajaksi on luvattu 2-3 päivää. Olen laittanut varmasti kymmenen sähköpostia ko. firmaan, yrittänyt soittaa ja jättänyt soittopyyntöjä - mitään ei ole kuulunut ja kaikista eniten tässä ärsyttää se, että olen maksanut tilaukseni ennakkoon. Tänään vihdoinkin sain sieltä puhelimeen jonkun, joka lupasi soittaa takaisin, mutta yllätys yllätys mitään ei ole kuulunut ja kun soitin uudelleen, niin ihme ja kumma, puhelu meni vastaajaan...Otin yhteyttä kuluttajaneuvontaan ja tein ilmoituksen ko. firmasta - sainkin sieltä vastauksen, jotta kyseisestä yrityksestä on tehty useampia ilmoituksia.

Ärsytys kyllä hellitti pikkuisen töitten jälkeen, kun pääsin kokohierontaan - nautittavaa nyt, kun oli kyseessä neljäs hieronta kahden viikon sisällä eikä enää ottanut niin kipeää - kiitos Marjo!

Ärsytys hellittää myös sillä, kun katselee näitä meidän karvakorvia, jotka osaa ottaa rennosti...tässä Rinkelin tyylinäytteitä...

Väkerrysrintamallakin on pikkuhiljaa jotain valmistumassa, mutta niistä myöhemmin jonain toisena päivänä.