Raitisilmamyrkytys...

...huh, olipa napakka viima ulkona, mutta se ei tahtia haitannut - olen tänne "mörköperälle" muuton jälkeen ollut ulkona joka päivä useamman tunnin, näin viikonloppuisin siellä hurahtaa jopa 6 tuntia. Tänään sain sähkön kulkemaan yhdessä tarhassa kunnolla, testasin itse, toimiiko ja sen verran täräytti, jotta KYLLÄ toimii! Huomenna on tarkoitus laittaa sähkö uusiksi muihin tarhoihin.

Päivällä otin Turren riimunnarun päähän ja kävelin sen kanssa hakemaan päivän postin 300 metrin päästä - kyllä vaan, meidän postilaatikko on 300 metrin päässä! Kun oltiin posteljoonin hommat tehty, touhusin sen kanssa vielä tarhassa, Turre on aika näppärä poika siinä hommassa, jää seisomaan, kun sanon "seiso", vaikka itse jatkan matkaa ja tulee luokseni vasta, kun sanon "saa tulla"...siis tämä toimii YLEENSÄ, muttei tokikaan AINA...

 Turre ja Yatzy (etualalla)

Samppa pääsi hommiin jälleen E:n kanssa ja taas huokailin, miten ihastuttavan hevosen löysimmekään...

Meidän pihalla näyttää muuten tältä...mitäs sanotte? Itse tykkään aivan hurjasti...

Meillä on paljon "aarteita" mm. liiverissä, jonka vintiltä löysin vanhat sukset, jotka raahasin alas ja laitoin ulkokartanon seinää nojailemaan...Tuskin maltan odottaa, että tulee lämpimämmät säät ja pääsen tutkimaan kunnolla, mitä kaikkea kivaa meiltä löytyykään...

En malta laittaa tätä risupukkiani vielä pois, mutta eihän tämä ole liian jouluinen, eihän? Mielestäni tämä on aivan älyttömän hieno - se on ollut meillä jo monta vuotta, ostin sen aikoinani joulumarkkinoilta. Pukkiparka on vaan vähän lumenpeitossa...

 Mukava, leppoinen lauantai alkaa kääntyä iltapuolelle, sytyttelin äsken kynttilöitä ympäri huushollia ja laitoin saunan lämpiämään...Saunan jälkeen käperryn nojatuoliin, otan väkerryksen käteeni, laitan telkkarin auki ja rentoudun...niin ja keitän kunnon saunakaffit ja herkuttelen - innostuin eilenillalla leipomaan dallaspullia, mokkapaloja, sämpylöitä ja kinkkupiirakkaa...nam!
Rentoutukaahan tekin lauantai-illan kunniaksi!

Voi hyvää päivää...

...joopa joo...eilen odotti sitten kiva ylläri, kun tulin kotiin töistä - meidän "poijilla" eli Sampalla ja Turrella oli vissiin ollut vähän tylsää...Mahtavaa - juuri kun olin ajatellut leipoa jotain, niin ei muutakuin aidan korjaukseen, poikien aikaansaannoksena oli nimittäin 4 poikkimennyttä tolppaa ja nauhat sikinsokin, jep, jep...Samppa oli käynyt tutustumassa naapurin peltoon ja kiertänyt siellä ringin ja oli sitten todennut ilmeisesti, että "muu maa mustikka, oma maa mansikka" ja tullut takaisin tarhaan, josta vanhempi tyttäreni oli löytänyt herran rouskuttamassa tyytyväisenä kuusenoksaa sen näköisenä, että "missään en muuten oo käyny...". Turre ei ollut ilmeisesti käynyt missään, oli jäänyt tarhaan ihmettelemään. 

 

Tänään oli sitten Turren vuoro tempaista - olin vienyt jo Sampan talliin ja olin taluttelemassa Yatzya sisälle, niin kappas vaan, kukas se siellä tallin oven edessä napsi heiniä, Turrepa hyvinkin! Meidän vanha herra oli ollut sitä mieltä, että muahan ei muuten viimeisenä sisälle tuoda ja tullut itse portista läpi! Piti pari sekuntia miettiä, että kääk, mitäs mä nyt teen - Yatzy toisessa kädessä narun päässä ja Turre toisella puolella ilman narua...onneksi taskussa oli pari hevosnamia, joiden avulla sain Turren pään heinäkasasta ylös ja pukattua sen menemään talliin päin - mahtoi olla näky, kun toisella kädellä työnnän Turrea takapuolesta sisälle ja toisella talutan Yatzya ;o). Kun routa sulaa, teen sellaisen norsuaitauksen, jotteivät varmasti lähde omille teilleen! Eipähän ainakaan tuu aika pitkäksi näiden ihanien karvaotusten kanssa...

SNY-kierroskin pääsi alkuun - sain tänään postissa uudelta ystävältäni ihastuttavan itse tehdyn keväisen kortin, jossa lupailtiin minulle paketteja pitkin kevättä, JIPPII! Kiitos kauniista kortista, jännittää kamalasti, mitä kaikkea kevät tuo tullessaan! Laitoin kortin roikkumaan heinäseivästikkaille, jotka väkersin tässä pari viikkoa sitten - maalasin muuten heinäseipäät valkoisella huonekalulakalla, tuli mielestäni tosi kauniin väriseksi!

Jippii - huomenna on perjantai, leppoisa viikonloppu tulossa, tein viikkosiivot jo tänään, joten huomenna voin aloittaa viikonlopun heti, kun tulen kotiin...taidanpa hakea kimpun tulppaaneja töistäpäin! Väkerrystä, heppojen kanssa touhuamista, laiskottelua - niistä on mun viikonloppuni tehty...ellei sitten poijat keksi jotain jämerää...

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Terveisiä sohvanpohjalta...

...nyt laiskottaa...makaan täällä sohvan pohjalla ja yritän tuoda ajatuksiani julki. Mistähän sitä aloittais? Aivan ensimmäisenä on ihan pakko hehkuttaa - nautin aivan ÄÄRETTÖMÄSTI meidän uudesta elämästä täällä "mörköperällä". Tänäänkin olen ollut pihalla yli 6 tuntia, lähinnä touhuten hevosten kanssa. "Sampan" kanssa käytiin tunnin maastolenkillä ja täytyy sanoa, että tämä meidän uusin perheenjäsen on kyllä aivan ihastuttava pakkaus - ei pelkää yhtikäs mitään, lähtee aina iloisesti lenkille niin yksin kuin kaverinkin kanssa, sille sopii laiskottelulenkit ja myös reippaammat laukka- ja ravilenkit, kuten tänään, lähdettiin kaksin matkaan ja mennä viiletettiin harja hulmuten mielettömän kaunista vanhaa metsätietä pitkin. 

Turre-reppanalle nousi kuume perjantaisen influenssapiikin jälkeen ja sillä on nyt viikon tauko lenkkeilyssä. Meille muutti pari viikkoa sitten kolmaskin"karvakorva", ystäväni N:n upea sinisilmäinen, kaksivärinen tamma, todella sympaattinen kaveri. Ihanaa, kun on monta hevosta omassa pihassa!

Ilmoittauduin kolmatta kertaa SNY-kierrokselle ja vähän väliä on pakko käydä katsomassa sähköpostia, josko emo olisi laittanut jo tietoa uudesta ystävästäni...kiva kevät tulossa väkerrysrintamalla!

Väkerryksiä pukkaa valmiiksi tasaiseen tahtiin, mutta valokuvaus on nyt jotenkin laiskanpuoleista - lupaan parantaa tapani. Pian saan valmiiksi lapaset ja ne menevät joululahjakätköön ja sitten loikkaakin puikoille sukat, jotka niinikään menevät lahjakätköön. Muutenkin pää surraa uusia ideoita ja jotakin on jo toteutunutkin, yritän saada itseäni niskasta kiinni ja ottaa kuvia ja kertoa niistä teillekin. 

Nyt iltateen keittoon, mutta sen vielä kerron, että olen varsin tyytyväinen elämääni tällä hetkellä! Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Tajunnan virtaa...

...pitkästä, pitkästä aikaa kirjoittelen ajatuksiani! Ensinnäkin - teen tässä julkisesti uudenvuoden lupauksen, että blogipäivityksiä tulee tiheämmin kuin syksyllä!

Kodissamme remontti alkaa olla alakerrassa aivan valmista - ainoastaan joitain listoja puuttuu, mutta saattaapi olla, että ne puuttuu vielä 5 vuoden päästäkin ;o). Nuorempi tyttäreni saa kuvailla joululahjaksi saamallaan kameralla kotiamme ja sitten paljastan teillekin, miltä meillä näyttää!

Joulu meni rauhallisissa merkeissä, leväten, syöden, pelaillen ja rentoutuen kynttilöiden loisteessa suurimmaksi osaksi oman perheen kesken. Uutta vuotta vietettiin rauhallisesti ystävien kanssa ja omia synttäreitäni kun juhlitaan tuossa vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, ne menevät aina vähän joulun ja vuodenvaihteen siivellä. Availin synttäripäivänä syksyn SNY:n lähettämän synttäripaketin, josta paljastui valkoista villalankaa ja värejä - en olekaan koskaan mikrossa (enkä kyllä muutenkaan) värjännyt lankaa, joten jonain päivänä tuo tapahtuu...kiitos SNY mukavasta lahjasta ja kiitos myös synttärikortista! Uuden vuoden tienoille mahtui suruakin - rakkaan ystäväni pappa nukkui pois tähdeksi taivaalle...niinpä ajatuksissani oli vuodenvaihteessa ystäväni ja hänen suuri surunsa...

Hepat ovat myös kotiutuneet mainiosti tänne "mörköperälle" ja tämän vuoden aloitin tekemällä kummallakin maastolenkin tutkien uusia reittejä ja totesin, että tutkittavaa riittää, paljon mielenkiintoisia teitä täällä näyttää olevan.

Kuten joka ainut vuosi, kävi nytkin niin, että minua jouluttaa kunnolla vasta joulun jälkeen - ideaa pukkaa tulevalle joululle ja ensi joulun joululahjatkin ovat selvillä, ainakin niiden osalta, jotka teen itse. Tiedän...hölmö olen, mutta joulukorttitarvikkeet on jo hankittu ja ajattelin ruveta niitä väkertämään heti, kun saan puikoilla olevat sukat valmiiksi.Nyt kun elämä alkaa rauhoittumaan, on ollut jälleen ihana istahtaa illalla tv:n ääreen ja ottaa väkerrys käteen - JIPPII!

 

Viime vuonna sattui ja tapahtui paljon asioita, niin iloisia kuin surullisiakin asioita ja myös sellaisia, mitkä herättivät syviä ajatuksia elämästä. Kaksi ehkä eniten viime vuonna iloa tuottaneista asioista ovat tottakai tämä uusi kotimme ja se, että olen saanut pitkään tuntemastani ihmisestä äärettömän ihanan, rakkaan ja luotettavan ystävän - kiitos, että olet olemassa!

Uuden vuoden lupauksia ei ilmeisesti saisi kertoa ääneen, mutta kerrompa kuitenkin omani - katsotaan sitten loppuvuonna, miten nämä ovat toteutuneet;

* teen paljon käsitöitä

* aloitan jonkin uuden väkerrysharrastuksen
* pidän enemmän yhteyttä ystäviini

* olen paljon, paljon perheeni kanssa

* herättelen lukuharrastukseni uudelleen henkiin 

* pidän kukkaronnyörit tiukemmalla

* sitten minulla on vielä yksi salainen toive tälle vuodelle...mutta se jääköön salaisuudeksi, paljastan sen sitten, jos se toteutuu...

Se, mitä tämä vuosi tuo tullessaan, ei meistä vielä kukaan tiedä, mutta toivon sydämestäni meille kaikille oikein hyvää ja onnellista alkanutta vuotta!