Kesällä luetut (lyhytarviot)

Koska bloggaamista odottavien kirjojen jono on kesän blogihiljaisuuden aikana päässyt kasvamaan sen verran pitkäksi, päätin laittaa kaikki kesän aikana lukemani kirjat yhteen postaukseen. Pari luettua ansaitsisi ehdottomasti oman kirjoituksensa ja niistä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta ehkä tällä kertaa säästän itseäni ja herättelen bloggausintoani menemällä siitä, mistä aita on matalin. Muutama sananen siis kesällä lukemistani kirjoista.

DOUGLAS ADAMS: LINNUNRADAN KÄSIKIRJA LIFTAREILLE

Ensimmäinen sana mikä tuli mieleen lukiessani tätä on outo. Enkä ole varma, että hyvällä vai huonolla tavalla. Melkeinpä koko kirjan ajan tuntui vähän siltä, että en oikein pysynyt perässä mitä tässä nyt tapahtuu. Liian paljon kaikkea ja mitään ei oikein selitetäkään, että sen avulla pysyisi paremmin perässä tapahtumissa.

Tätä on lisäksi kehuttu todella hauskaksi, mutta ehkä en ole juuri tällaisen huumorin ystävä kun minua Linnunradan käsikirja liftareille ei oikein jaksanut edes hymyilyttää. Onneksi kirja oli kuitenkin lyhyt ja melko vetäväkin sekavuudestaan huolimatta, niin tuli kuitenkin luettua loppuun asti. Jos tämä olisi ollut vielä yhtään pidempi, en olisi ehkä lukenut loppuun, mutta parisataa sivua jaksaa lukea, vaikka ei kirjasta erityisemmin välittäisikään. Onpahan nyt paikattu yksi aukko sivistyksessä ja luettu tämäkin.

------
Alkuteos: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

Otava 2005, 156 s.
Suom. Pekka Markkula

kirjastosta

DOUGLAS PRESTON & LINCOLN CHILD: VELJENSÄ VARTIJA

Vihdoinkin taas Pendergastia! En voi uskoa, että siitä on oikeasti kolme vuotta kun luin sarjan edellisen osan Tulikiven. Miksi ihmeessä en ole lukenut tätä jo aikaisemmin! Mutta onneksi nyt luin, koska paluu Pendergastin pariin olikin erittäin jännittävä ja vauhdikas. Siis taattua laatua Prestonilta ja Childilta.

Edellinen Pendergast jäi erittäin jännittävään tilanteeseen ja tässä kirjassa vihdoinkin sai tietää kuinka agentin käy. Se paljastetaan ehkä vähän kuin sivulauseessa, mutta kuitenkin. Pendergastin veli Diogenes oli kiehtova, vähän vaarallisen ja mielenvikaisen väliltä oleva hahmo, joka jäi kuitenkin vielä hieman etäiseksi. Diogeneen todelliset tarkoitusperät ja tavoite olivat yllätys, enkä ollenkaan arvannut niitä etukäteen. Hyvä vain, koska on aina mukavampaa yllättyä kuin olettaa jotain ja saada tietää olevansa oikeassa.  

Jotenkin hassua kuvitella Pendergast lapsena. Agentin suvussa on kyllä ihanan kamalia nimiä :)

------

Alkuteos: Dance of Death

Gummerus 2012,  620 s.

Suom. Pekka Marjamäki

kirjastosta

JOHN GREEN: ARVOITUS NIMELTÄ MARGO 

Tätä lukiessa tuntui aika vahvasti, että olisin lukenut Kaikki viimeiset sanat uudestaan. Nörtihtävä poika + yli-ihana, kaikkeen pystyvä ja suorastaan legendaarinen tyttö = romanssi, joka ei tietenkään mene niin ruusuisesti kuin toivoisi. 

Margo Roth Spiegelman, miten rasittava ämmä. Jo se ärsytti, että tytön koko nimeä piti hokea joka välissä (pelkkä Margo ei ilmeisesti riittänyt). Margo on täysin mahdoton, vaativa ja kaikin puolin ärsyttävä. Tyttö haluaa kadota, mutta kuitenkin, että hänet löydettäisiin. Ja Quentin ihan hulluna tietysti lähtee perään.

Jokin näissä Greenin kirjoissa on sellaista, että en ole vielä kolmenkaan luetun jälkeen hullaantunut ihan täysin. Onneksi Green on kuitenkin sellainen kirjailija, että vaikka kirja ei oikein nappaisikaan, jotenkin sitä silti lukee mielellään ja sujuvasti. Greenin kirjat ovat jotenkin sellaista miellyttävää luettavaa. Ei välttämättä aiheiltaan, mutta kieleltään ja kerronnaltaan. Hienoja nuortenkirjoja siis.

Suomennoksessa oli jotain, mikä häiritsi koko ajan. Ehkä se oli "veli" - sana, joka ei vain istu omaan suuhun ja oli jotenkin tönkkö ilmaisu. Lisäksi suomennoksen kannet ovat kyllä aivan järkyttävät. En erityisemmin välitä Cara Delevignestä ja jotenkin tuon hepun tuijotus on todella häiritsevä. 

------

Alkuteos: Paper Towns

WSOY 2015, 399 s.

Suom. Helene Butzow

kirjastosta

GILLIAN FLYNN: TERÄVIÄ ESINEITÄ 

Viime kesänä luettuani Pahan paikan päätin, että en enää Gillian Flynniä lue. Jos en ollut pitänyt juuri ollenkaan kahdesta kirjailijan teoksesta, tuskin pitäisi kolmannestakaan. Kuitenkin Teräviä esineitä alkoi salakavalasti kiinnostaa ja päädyin tekemään kirjasta varausta kirjastoon. Ehkä sittenkin antaisin kirjailijalle kolmannen mahdollisuuden. Yllätyin todella positiivisesti, sillä tämähän oli oikeastaan aika hyvä. 

Ehkä pidin siitä, että tässä Flynnin esikoiskirjassa hahmot eivät olleet aivan niin inhottavan ärsyttäviä kuin kahden aiemman suomennetun kirjan hahmot. No Amma oli kyllä aika kauhea ja ärsyttävä, mutta jotenkin tuo ei häirinnytkään niin pahasti.

Teräviä esineitä oli sellainen hyvin otteessaan pitävä ja koukuttava kirja, jota luki perinteiseen tapaan siksi niin innolla, että pakkohan on saada tietää mitä pikkutytöille oikein tapahtui. Jotenkin vaikea tarkasti määritellä, mikä tässä oli erityisen hyvää. Ehkä se oli pikkukaupungin ja varsinkin Camillen äidin/perheen luoma tunnelma yhdistettynä hitaasti, mutta hyvin avautuvaan juoneen.  

------

Alkuteos: Sharp Objects

WSOY 2015, 317 s.

Suom.

kirjastosta

Lincoln Child & Douglas Preston: Tulikivi

Sain luettua tämän kirjan jo pitkä aika sitten, mutta opiskeluiden ja muuttokiireiden takia kirjasta kirjoittaminen blogiin on viipynyt ja viipynyt. Tykkäsin todella paljon lukemastani Lincoln Childin ja Douglas Prestonin Pendergast - sarjan osasta Kuoleman asetelma, joten heti kun sain seuraavan osan käsiini, oli pakko lukea se. 

Long Islandilla sijaitsevan kartanon tulikiven katkuiselta ullakolta löydetään taidekriitikko Jeremy Groven palaneet jäännökset. Lattiaan painautuneine sorkanjälkineen tapahtumapaikka muistuttaa kertomuksia siitä, mitä tapahtuu ihmiselle, joka tekee sopimuksen paholaisen kanssa. FBI:n erikoisagentti Pendergast ei voi vastustaa omituista murhamysteeriä ja hänen tiensä vie yhdessä ystävänsä Vincent D'Agostan kanssa New Yorkista aina Italiaan asti. Onko kaikkien kummallisten tapahtumien selitys yliluonnollinen vai nerokkaan murhaajan taidonnäyte?

Child ja Preston osaavat kirjoittaa koukuttavaa jännitystä, eikä Tulikivi suurimmaksi osaksi ole mikään poikkeus. Itseäni viehätti erityisesti mielenkiintoinen alkuasetelma mahdollisine yliluonnollisuuksineen ja ainakin kirjan alkupuolella tapahtumat etenivät sujuvasti ja kiinnostavasti. Mielestäni Tulikivi ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin edeltäjänsä, sillä kirjan keskivaiheilla ja loppua kohti tarina jotenkin lässähti, eikä ollut enää niin mukaansa tempaava kuin alussa. Lisäksi sivujuoni oudosta saarnaajamiehestä Central Parkissa tuntui irralliselta ja turhalta muun juonen kannalta.

Pendergast oli tässä osassa onneksi yhtä hyvällä tavalla eriskummallinen ja mielenkiintoinen kuin edellisessäkin kirjassa. Pendergast on piristävä poikkeus tylsiin ja tavallisiin poliiseihin, joita dekkareissa erittäin usein on pääosassa.

Pidin kovasti kirjan mielenkiintoisesta ja yllättävästäkin lopusta, millä pohjustetaan loistavasti tulevia osia Pendergast - sarjaan. Tälle kirjallehan on jo ilmestynyt jatkoa suomennoksen muodossa, sillä Veljensä Vartija ilmestyi nyt syksyllä. Vaikka jouduin hieman pettymään kirjaan, luen varmasti seuraavankin osan kunhan sen käsiini saan.

------
Alkuteos Brimstone

Gummerus, 695 s.

Suom. Jaakko Kankaanpää
kirjastosta

Lincoln Child: Sulamispiste

Juhannuslukemiseksi valikoitui useammastakin vaihtoehdosta tällä kertaa dekkari. Tykkäsin kovasti Lincoln Childin yhdessä Douglas Prestonin kanssa kirjoittamasta Pendergast - sarjaan kuuluvasta Kuoleman asetelma kirjasta, joten mielenkiinnolla odotin millaista jälkeä Child on yksinään saanut aikaan.

Alaskassa jäätiköitä tutkiva tiedemiesryhmä löytää syvältä jään sisältä valtavan 10 000 vuotta vanhan kissapedon ruumiin. Tutkimusryhmää sponsoroinut filmiyhtiö haluaa hyötyä löydöstä ja pedon sulattaminen päätetään lähettää suorana TV-lähetyksenä. Eläin kuitenkin katoaa ennen lähetystä ja pian yksi kuvausryhmän jäsenistä löytyy raa'asti surmattuna. Kun toinenkin kuvausryhmäläinen joutuu väkivaltaisen hyökkäyksen uhriksi, on selvää, että arktisen yön pimeydessä vaanii saalistaja, joka ei aio säästää ketään.

Sulamispiste on nautittava paketti jännitystä, vaikka ajoittain tarina olisikin kaivannut tiivistämistä. Varsinkin alkupuolella olisi voinut useammankin asian jättää pois ja hypätä nopeammin toimintaan, sillä nyt tarina on joiltain kohdilta juuri tuolta alkupuolelta jopa tylsä. Onneksi kun päästään paremmin kiinni toimintaan ja kunnon jännitykseen tarinaa ei ole turhaan väkisin yritetty venyttää pidemmäksi.

Jotkut asiat olivat kirjassa hieman epäuskottavia, mutta kun suhtautuu tähän niin, että kyseessä on hyvää viihdettä, eikä tietokirjallisuutta, tarinasta nauttii oikein mukavasti. Child osaa pitää jännitystä yllä paljastamalla aina juuri sen verran, että lukija koukuttautuu kirjan pariin. Kirjan henkilöistä kukaan ei nouse ylitse muiden erityisen mielenkiintoisena, mutta se ei haittaa ollenkaan, koska Sulamispiste on hyvä yliluonnollisiakin elementtejä sisältävä dekkari muutenkin.

------

Alkuteos Terminal Freeze

Gummerus, 431 s.

Suom. Jorma-Veikko Sappinen 
kirjastosta

Lincoln Child & Douglas Preston: Kuoleman asetelma

Aina silloin tällöin (tai minun tapauksessani jatkuvasti) täysin sattumalta löytää kirjastosta mukavaa luettavaa itselleen täysin tuntemattomilta kirjailijoilta. Tämä kirjailijakaksikko Lincoln Childin ja Douglas Prestonin agentti Pendergastista kertovan sarjan toinen osa Kuoleman asetelma kuuluu juuri tuohon kategoriaan. Yleensä pyrin aloittamaan kaikki sarjat ihan alusta asti, mutta tämän kohdalla tein poikkeuksen ihan sen takia, että ykkösosaa ei ollut sopivasti saatavilla kirjastossa. Onneksi tämän pystyi lukemaan ihan itsenäisenäkin osana, eikä edelliseen kirjaan viitattu kuin muutamassa kohdassa.

Kansasilaisen Medicine Creekin pikkukaupungin maissipellolta löydetään pahasti silvotun naisen ruumis, jota ympäröi siististi raivattu kehä ja intiaaninuolin seivästettyjen varisten vartio. Kaupungin seriffin luokse ilmestyy omituinen mustiinpukeutuva mies, FBI:n erikoisagentti Pendergast, joka tarjoaa apuaan murhan ratkaisemiseksi. Pendergastin avuksi värvätään kylän kummajainen teini-ikäinen Corrie Swanson. Liittyykö paikkakunnan menneisyyden haamu, intiaanien ja valkoisten välillä käyty taistelu, jotenkin murhaan? Pikkukaupungin asukkaiden kauhuksi murhaaja ei ole suinkaan lopettanut.

Luen mielelläni jännäreitä, joissa lähtötilanne on jotenkin epätavallinen. Sellaiset perusdekkarit tyyliin "jostain löytyy ruumis ja joku selvittelee sitä" eivät juurikaan jaksa pitää mielenkiintoani yllä kovin kauaa tai edes sen verran, että valitsisin ne kirjat mukaani kirjastosta. Kuoleman asetelman kohdalla erikoinen päähenkilö Pendergast ja erittäin mielenkiintoiselta kuulostava lähtöasetelma olivat ne asiat, jotka pitivät loistavasti lukuintoa yllä.

Ehkä olen liian helposti koukutettavissa kirjoihin, mutta tämänkin kohdalla päädyin vain lukemaan ja lukemaan sivuja toisensa jälkeen. Vaikka Kuoleman asetelma ei omasta mielestäni mikään erityisen jännittävä kirja ollut, oli mukana juuri sopivasti jännitystä, että lukija suorastaan pakotetaan lukemaan eteenpäin, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Pendergast on erittäin kiinnostava hahmo, josta paljastetaan niin lukijoille kuin kirjan muillekin henkilöille erittäin vähän. Edes hahmon etunimeä ei kerrota. Pendergast on kummajaisuudessaan erikoisempi ja mielenkiintoisempi tapaus kuin monet muut dekkareiden päähenkilöt. Vähän kehnompikin jännäri muuttuisi varmasti paremmaksi Pendergastin kaltaisesta päähenkilöstä, mutta onneksi Kuoleman asetelman ei tarvitse luottaa viihdyttävyydessään vain päähenkilöön. Kirjassa on paljon muutakin loistavaa kuin Pendergast.

Lukupinossa odottaakin jo Tulikivi, seuraava osa Pendergast - sarjaa. Se vaikuttaa päällisin puolin aivan yhtä koukuttavalta ja hyvältä kuin Kuoleman asetelmakin. Toivottavasti en joudu pettymään :)

------

Alkuteos: Still life with crows

Gummerus 2010,  616 s.

Suom. Pekka Marjamäki
kirjastosta