Aila Ruoho
Vartiotornin varjossa
Atena, 2015
"Elämä Jehovan todistajana on enemmän kuin uskontoa – se on elämäntapa, jota määrittelee vahva yhteisöllisyys. Tiivis yhteisö tuo monelle lohtua ja turvaa, mutta yhteisöllisyys myös rakentaa muuria muuta maailmaa vastaan. Liikkeen jäsenet eivät esimerkiksi saa olla poliittisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivisia.
Jehovan todistajat toivottavat uudet jäsenet tervetulleiksi. Sen sijaan liikkeestä eroaminen voi merkitä eroa koko entisestä elämästä ja ihmissuhteista, sillä niin sanotun karttamisopin mukaan yhteisön jäsenet eivät saa olla tekemisissä Jehovan todistajista irtautuneiden kanssa. Osa eroamista harkitsevista jääkin yhteisöön vastoin tahtoaan ja omaatuntoaan, osa eronneista ei näe sukulaisiaan vuosiin – tai enää koskaan.
Vartiotornin varjossa antaa äänen Jehovan todistajista eronneille. Kirjasta hahmottuu kuva elämästä osana tiivistä yhteisöä. Kymmenien haastateltujen kertomuksista käy kiistattomasti ilmi, että vaiettu karttamisoppi on todellisuutta nyky-Suomessa. Kuinka yksilön käy, kun oma lauma hylkää?"
Aila Ruoho on kirjoittanut ja Atena kustantanut yhden tämän vuoden mielenkiintoisimmista tietokirjoista. Kirja on yksi parhaimmista tietokirjoista joita olen lukenut, ja se kertoo kaiken tarpeellisen mitä sinun pitäisi tietää oven takana lurkkivista Jehovan todistajista. Tähän asti olen itse kuullut kaikenlaista puhetta Jehovista, ja en ole tiennyt mikä on totta ja mikä ei. Joidenkin mukaan he merkitsevät käymiensä ovien taakse merkkejä toisille, jotta he tietävät että tämä ovi aukaistaan aina. Onko se sitten totta vai ei?
Kirja kertoo paljon surullisia tarinoita entisistä Jehovan todistajista. Mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan eroamisen tai erottamisen jälkeen. Oli se kumpi tahansa se on häpeä niin eronneelle/erotetulle kuin myös yhteisölle joka heti eroamisen jälkeen alkaa karttamaan eronnutt.
Kirja kertoo paljon surullisia tarinoita entisistä Jehovan todistajista. Mitä kaikkea he ovat joutuneet kokemaan eroamisen tai erottamisen jälkeen. Oli se kumpi tahansa se on häpeä niin eronneelle/erotetulle kuin myös yhteisölle joka heti eroamisen jälkeen alkaa karttamaan eronnutt.
Jehovat niin mainostavat itseään hyvinä mutta miltä kuulostaa se, että et saa pitää yhteyttä ei Jehoviin eli maailmallisiin kuten he heitä kutsuvat/haukkuvat. Et saa olla missään tekemisissä heidän kanssa, et ainakaan julkisesti. Et saa asettaa mitään Jehovuuden edelle, et mitään harrastusta. Jos jokin ajaa Jehovuuden edelle, sinua katsotaan kieroon. Sinun on suunniteltava kaikki lomat, vapaat, aivan kaikki Jehovien tapaamisten mukaan. Jos sinulla ei juuri sinä päivänä ole vapaata niin sinun on otettava jotta pääset kokoukseen.
Eräs kertoi tarinan, että hänet erotettiin Jehovista sen vuoksi, että hän lähetti tyttärelleen syntymäpäiväkortin. Näitä ihmisiäkö meidän pitää sitten päästää tupaamme, ei kiitos, ei enää. Meilläkin on avomielin aukaistu ovi kun ovat plimputtaneet ovikelloa ja otettu lehdet vastaan, mutta en usko että enää, tämä kirja aukaisi minun silmäni ja toivottavasti monen muun, ja ennenkaikkea toivottavasti myös Jehovat lukevat tämän ja huomaavat kuinka kiero järjestelmä ja yhteisö heillä on.
Mitä jos seuraavalla kerralla kun he ovat taas oven takana ja pyytävät lukemaan heidän kanssaan, niin otan tämän kirjan käteen ja lukisimme tätä :)
Kiitos Atena ja kiitos kirjailija Aila Ruoho!
Kommentit
Lähetä kommentti