Siirry pääsisältöön

Alan Bradley - Hopeisen hummerihaarukan tapaus


Alan Bradley
Hopeisen hummerihaarukan tapaus
Bazar, 2015


Hopeisen hummerihaarukan tapaus on kolmas suomennettu Alan Bradleyn teos jossa päähenkilönä on Flavia de Luce.

Kirja ampaisee vauhdikkaasti liikkelle Flavian tavatessa markknoilla mustalaisnaisen, joka myöhemmin löyty Flavian perheen asuttaman kartanon mailta henkihieverissä. Mustalaisnainen ei ole ainoa uhri joka löytyy kartanon mailta vaan myöhemmin löytyy vielä toinenkin. Alkaa selvittely, kuka on näiden tapausten takana.

Flavia on vasta 11 -vuotias (ei varmaakaan vanhene kirjasarjassa) tyttö, joka ratkoo rikoksia omalla tavallaan. Flavia on nirppanokkainen tyttö, joka tunkee pienen piikikkään nenänsä paikkaan johon se ei aina välttämättä kuulu. Hän juttelee mielellään Gladysille, joka on sattumoisin hänen polkypyöränsä. Flavialla on kaksi isosiskoa joiden kanssa siskosten väliset suhteet ovat aika usein koetuksella, koska kukaan ei tahdo ymmärtää pientä näsäviisasta tyttöä.

Flavia on myös huomionhakuinen kuten olettaa saattaa ja yksin joka tämän tulee kohtaamaan useinkin on komisario Hewitt jota Flavia kuitenkin kunnioittaa ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan, mutta kun Flavia on liian utelias ja aina häntä ei rikospaikoille kaivata nuuskimaan ovat poliisit täpinöissä tämän "pikkumyyn" kanssa. 

Jos vertaa tätä kirjaa aiempiin Flavia kirjoihin on tämä selkeästi parhain, vaikka tässä on liuta juonenkäänteitä pysyy niissä kärryillä, paksuuttakin kirjalla oli heti reippaasti enemmän aiempiin verrattuna, eikä sekään haitannut koska tarina kulki sutjakkaasti eteenpäin.

Ja jälleen kerran pitää odottaa varmaan vuosi kunnes tulee uusi Flavia de Luce kirja, mutta hyvien kirjojen parissa tuokin aika kuluu nopeasti. Erityiskiitoksen saa tämän kirjasarjan kannet. Ohessa myös kansien tyylinäytettä muualta maailmalta. Hienoa että myös kansiin panostettaan ympäri maailmaa, ja tehdään jotain omannäköistä mutta silti tunnistettavaa.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sinikka Nopola & Tiina Nopola - Risto Räppääjä ja ujo Elmeri

Sinikka Nopola & Tiina Nopola Risto Räppääjä ja ujo Elmeri Tammi, 2019 Ujo Elmeri on 19 Risto Räppääjä -sarjan kirja. Näiden lisäksi on julkaistu oheiskirjoina yhdeksän muuta kirjaa esim. kokkauskirja, liikennekirja ja kaverikirja. Risto Räppääjä on esiintynyt myös seitsemässä elokuvassa, yhdessä animaatiosarjassa ja kirjasarjasta on tehty kolme näytelmää. Kuvittajina kirjoissa on toiminut 11 ensimmäisessä Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Nukkavieru Nelli kirjasta alkaen kuvituksesta on vastannut Christel Rönns, jolloin kuvitus otti suuren harppauksen eteenpäin tuomalla Risto Räppääjän hahmot "isommiksi".  Ujo Elmeri kertoo tarinan arasta sukulaispojasta, josta Rauha aikoo tehdä reippaan. Risto ei tietenkään sulata tätä pikkupoikaa vaan pitää Elmeria varsi lapsellisena tapauksena. Ja kun tarinaan sotkeutuu mukaan vielä Elvi-täti, jolla on omat kasvatuskeinonsa niin synty varsinainen sekamelska. Nelli, kuten lähes aina, on tarkkaavainen ja huomaa, että El

Kaarina Helakisa (toim.) - Pikku Pegasos

Kaarina Helakisa (toim.) Pikku Pegasos Otava, 2016 "400 kauneinta lastenrunoa 400 kauneinta lastenrunoa. Kaikkien lasten ikioma kirja, lastenrunouden perusteos. Pikku Pegasoksen myötä on turvallista matkata runojen maailmaan: se näyttää kuinka laaja ja rikas sekä ilmaisultaan että aihepiiriltään lastenrunouden maailma voi olla." Lapsi on pipi Lapsi on pipi ja vuoteessa makaa, ei saa nousta kuin aikojen takaa. Otapas lääkettä, rohtoa nauti, kohta on kaukana pipi ja tauti! (Arvo Ylppö ja Heikki Ojansuu)  Otavan julkaisema Pikku Pegasos runokirjan 22. painos ilmestyi 2016, ensimmäisen kerran se julkaistiin jo vuonna 1980 ja sen jälkeen se on on ollut kestosuosikki lastenrunokirjojen maailmassa. Runoilija ja lastenkirjailija Helakisa oli palkittu suomalainen erityisesti lastenkirjallisuuden vaikuttaja ja hänen nimeään kantava seura vaalii hänen perintöään ja pyrkii editämään lastenkirjallisuutta. Pikku Pegasos lorukirjaan on Helakisan omien ru

Jaakko Melentjeff - Hukkuneet

Jaakko Melentjeff Hukkuneet Atena, 2017 Vahva esikoisdekkari Jaakko Melentjeff edustaa uutta, nousevaa suomalaista dekkaripolvea. Hänen esikoidekkarinsa Hukkuneet tapahtumat sijoittuvat laajalle alueelle Pohjoimaissa, eli viitteitä kansainväliseen hakuisuuteen on havaittavissa. Olen monesti kaivannut kirjoittaessani suomalaisista dekkareista, että miksi niissä ei ole yritystä kansainvälisyyteen, mutta nyt on. Melentjeffin dekkari Hukkuneet on juuri sellainen, jolta voi odottaa jonkinmoinsta läpimurtoa ainakin Pohjoismaissa. Melentjeff on onnistunut kirjoittamaan kansainväliselläkin tasolla mitattuna kelpo trillerin, hänen tyylinsä kirjoittaa tarjoaa sellaisen koukun johon jää kiinni, ja vaikka osittain kirjan juoni osoittautuu erittäin monisäikeiseksi ja henkilögalleria monipäiseksi pysyy Melentjeffin dekkari kuosissa erittäin hyvin, eikä sen vetovoima päästä otteestaan. Onko sitten jatkoa luvassa Hukkuneille? Toivottavasti on, koska kirjailijan luoma henkilöga