Antonio Tabucchi: Damasceno Monteiron katkaistu pää

Antonio Tabucchi: Damasceno Monteiron katkaistu pää. Tammi 1999. 215 s.

Jos joku ihmettelee miksi monesti novelleissani katkaistaan päitä, niin Raamatun lisäksi syyllinen siihen saattaa olla Antonio Tabucchin Damasceno Monteiron katkaistu pää.

Portugaliin sijoittuva dekkarimainen trilleri jalostuu kaunokirjalliseksi kullaksi. Tökerö B-luokan leffa-alku hioutuu hienoksi teokseksi, jossa kulkee useampia juonitasoja, jotka risteävät ja turpoavat.

Päähenkilö on nuori lehtimies, joka henkensä pitimiksi kirjoittelee roskalehteen, vaikka oikeasti haluaisi tutkia portugalilaista kirjallisuutta. Pikkukaupungin poikkeava murha pakottaa vastentahtoisen pojan reportaasireisulle, josta paisuu hänen elämäänsä mullistava tapahtumaketju.

Kielenkäytöltään Antonio Tabucchi on minimalisti, joka osaa typistää tiivisti tärkeimmät asiat lauseisiinsa, jotka samalla liikauttelevat tunteita. Tuloksena on tyylikästä kerrontaa, joka pysyy loppuun asti kasassa.

Mielenkiintoisena loppukaneettina voi todeta, että kirja on muuten kirjoitettu/päivätty Helsinkiin.

Ottavio Cappellani: Vem är Lou Sciortino?

Ottavio Cappellani: Vem är Lou Sciortino? Forum 2006. 235 s.

Ottavio Cappellanin esikoista on kansainvälisesti kehuttu, joten eihän kirjaa voinut jättää väliin. Kirjaa on sanottu gangsteriromaaniksi, joka kuvaa Sisilian tätä päivää elokuvamaisesti.
Kestääkin hetken totutella Cappellanin minimalistiseen, välähdysmäiseen tyyliin, joka herättää joka lauseessa enemmän kysymyksiä kuin vastaa niihin.
Vaikka loppua kohden henkilöhahmot kasvavatkin, jäävät ne useimmiten pintapuolisiksi murhattaviksi objekteiksi.
Jossain vaiheessa alkaa melkein tympäisemään, kun luvut ovat lyhyitä, itseään toistavia murhaotoksia, mutta kyllä kirjan silti lukaisee ihan mielellään loppuun asti.